Pitkiä avauksia on turha tehdä. Esitänkin siksi jatkossa pohdintani suoremmin ja lyhyemmin.
Missä kohti Raamattua kilpaurheilu kielletään? Miksi liike-elämälle omistautumista ei kielletä?
Missä kohti Raamattua kilpaurheilu kielletään? Miksi liike-elämälle omistautumista ei kielletä?
Vastaukset 27
Vanhimmat
vl.piireissä on niin paljon näitä bisnes ihmisiä. Ei voi enää tuoamita ja nämä kantaa ihan kivasti rahaa yhdistyksien tileille piiloon verottajaa!.
saa. Paavalin kirje roomalaisille; 12:10: " Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne."
kilpailla, että kuka lahjoitta eniten SRK:lle!
Häpäise Paavalin nimeä ottaissasi hänen nimensä suuhusi ???
Teet niinkuin kirkkommekin he häpäisevät Lutherin nimeä ja muistoa hullutuksillaan !!!
Lyyleri ja muut "oppineet"? Vastauksia esiin?
Ivetan suusta tulee hunajaisia Pyhän hengen voitelemia sanoja. Samoja tulee palstalle hänen näppäimistöstään.
suomenkielessä: "...nyt se ryöttä synnin teki: vei tapin ja pasko venneeseen..." ryötän sijaan voi käyttää ruojaakin... ja ketalehan se on kaikkien ymmärrettävässä kielessä eli ketalesynti lienee ainakin tuplasynti? siinä on kaksin käsin vilkuteltavaa?
Odotan vastauksia, kuten aina ennenkin...
muista pyhittää lepopäivä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8468519
Tuolla on sinulle vastattu. Turha tänne on jatkuvasti avata uutta ketjua samasta asiasta, ja sitten valittaa että ei saa asiallista vastausta.
Luepa vaikka nimimerkin escudo freiveri kirjoitus. Ota se järki käteesi ja vastaa siihen...
Hei taas. Onhan näitä puitu…eivätkö aikaisemmat vastaukset kelvanneet? Raamatussa kehotetaan välttämään syntiä. Myös maailman rakkaudesta varoitetaan 1. Joh 2:15-17. Kilpaurheilu on vain yksi asia ja olkoon se nyt yksittäinen esimerkki. Ssihenkin liittyvien ohjeiden tarkoitus on neuvoa pysymään erossa asioista ja tilanteista, joissa joutuu synnin kiusauksille alttiiksi. Ohjeiden tarkoitus ei ole rajoittaa Jumalan lasta vaan nimenomaan suojella häntä maailman pahuudelta. On eri asia onko yksittäinen asia, jota neuvo koskee, syntiä vai ei. Monesti on, toisinaan ei ole, mutta silloinkin neuvon perustana ovat synnilliset ja kiusauksia aiheuttavat asiat, joita neuvottavaan asiaan liittyy. Myös Paavali laittaa asiat tärkeysjärjestykseen 1.Tim 4:8.
Työhön Raamattu kehottaa ja jopa velvoittaa. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala antoi miehelle elatuksen vaivan ja sen jälkeen on paljon työhön liittyvia kohtia. Liike-elämä on työtä. Kilpaurheilijakin saattaa tienata varsin hyvin ja helposti elättää perheensä palkallaan. Nyt varmasti kysytään, miksi uskovainen ei voisi olla kilpaurheilija tuolla perusteella, elättääkseen. Eli urheilla ja kilpailla ja säilyttää samalla uskonsa. Minä kysyn kuinka monelta tuo on onnistunut? Se on nähty, että ei onnistu. Siksi kilpaurheiluun ei neuvota lähtemään.
Raamattu kehottaa pitämään uskon ja hyvän omantunnon ja välttämään syntiä ja panemaan sitä pois. Lopuksi on todettava, että teoriassa mistä tahansa asiasta, vaikkapa työstä, urheilusta tai muusta harrastuksesta, voi tulla liian tärkeä. Uskoakin eli Jumalaa tärkeämpi eli epäjumala. 1. käsky kieltää pitämästä epäjumalia.
miksi sitten saa kilpailla bisneksissä? mitä eroo ammattiurheilijalla ja yrittäjälllä kummallakin on yksi ja sama juttu intohimo omaan tekemiseen.
Intohimo tekemiseen voi olla yhdistävä tekijä, mutta: kilpaurheilu on viihdettä ja yrittäjyys työtä. Muitakin yhdistäviä tekijöitä voi olla, mutta on mm. tuo olennainen ero. Kilpaurheilussa kilpailu ja kunnian tavoittelu on se juttu, koko homman ydin. Bisneksissä ei ensisijaisesti kilpailla toisten yrittäjien kanssa. Se vain tulee olosuhteiden pakosta. Kuntourheilu on itsellenikin tärkeä harrastus. Kilpaurheilussa tavoitellaan ensisijaisesti jotain aivan muuta kuin hyvää terveyttä ja kuntoa.
Yritystoiminnassako ei kilpailla toisten kanssa kuin pakon vuoksi? Tuo on jo aivan uutta ajattelumallia jopa ihan kansainvälisestikin ajatellen...
Lähdet ilmeisesti liikkeelle siitä oletuksesta, että kilpaurheiljoiden avioliitot eivät kestä? Onko tullut luettua liikaa Seiskaa? En usko, että tunnet lähellekään kaikkia kilpaurheijoita edes omassa maassamme. Kiireiset liikemiehetkö eivät joudu urallaan ongelmiin avioliitoissaan tai kiusauksiin? Et voi olla tosissasi.
Yritysjohtaja tai yrittäjä voi joutua työssään tilanteisiin, joissa hänen moraalinsa on takuuvarmasti koetuksella. On pikemminkin niin, että yritysmaailmassa moraaliset ongelmat ovat melkeinpä todennäköisempiä kuin kilpaurheilussa. Toki urheiluun huipputasolla omat eettiset pulmansakin voi liittyä, mutta koko urheilukentän leimaaminen on tyypillistä vl-logiikkaa. Urheilulajejahan on maailma täynnä; kaikki ei ole pelkkää yleisurheilua, jääkiekkoa, formuloita tai jalkapalloa. Lajeja on muitakin, sadoittain!
Uskovaisen omastatunnosta ei kannata puhua, se käsite on hyvin liukuva. Sen sijaan kannattaa puhua siitä "käytännöllisyydestä", jota vl-uskoonkin kuuluu. Bisnes on välttämätöntä ja rikkaus on hyve. Toisin sanoen, yrittäjyyttä ei kannata kieltää. Urheilussa voi tutustua toisin ajatteleviin ihmisiinkin ja lisäksi lapsi voi jo pienestä saada "haitallisia" vaikutteita ikätovereiltaan, joten "oikein uskovat" on luonnollista eristää omiin ryhmiinsä mahdollisimman paljon. Suurempana ehdollistaminen on jo syvempään juurtunut ja omien käsitysten luominen tai peräti oma ajattelu on kivuliaampaa. Siis urheilu synniksi!
Sinulla on Yellona todella huvittavia ajatuksia. Olet ilmeisesti itsekin jonkin lajin yrittäjä tai ainakin tekemisissä yrittäjyyden kanssa, koska sitä niin naivisti vertaat kilpaurheiluun. Yrittäjä kilpailee "olosuhteiden pakosta" muiden kanssa? Eikö yrittäjälläkin kenties ole vietti yrittäjyyteen? Eikö hänkin voi ajautua liian syvälle liike-elämän syövereihin?
Samaa höpinää aina.
Kuulepas, Inhottava realisti, nyt laitat sanoja suuhuni tai pikemminkin kirjaimia tässä tapauksessa. Mistä tuon avioliittojutun ravistit? Enhän minä sano, että urheilijat tai yrittäjät olisivat ihmisinä sen parempia tai huonompia kuin muut tai että yrittäjät olisivat parempia kuin urheilijat. Totta kai urheilijoissa, niin huipuissa kuin vähemmän huipuissa, on hyviäkin tyyppejä, mutta ei ainuttakaan minun tavallani uskovaa. Miksi näin on? Siinä maailmassa on mahdottomuus säilyttää usko ja hyvä omatunto.
Totta kai kilpailu on monesti veristäkin bisnesmaailmassa. Yrityksen on pakko kilpailla jo oman olemassaolonsa puolesta. Bisnesmaailma on jatkuvaa eloonjäämistaistelua ja toisinaan jopa sotaa. Jos häviät kannattavuudessa jatkuvasti kilpailijallesi, sinut poljetaan jalkoihin. Näin siis bisnemaailmassa yleisesti ottaen. Totta kai yritysjohtaja joutuu varmasti vaikeisiin valintatilanteisiin. Mutta niin joutuu ihminen yleensäkin kaikilla elämän osa-alueilla. Eivät valintatilanteet tee sinänsä asiasta haitallista; on valittava oikein.
Minä puhuin yrittäjyydestä ja kilpaurheilusta yksilön kannalta. Kilpaurheilun suhteen tärkein valintatilanne on se lähteäkö siihen mukaan vai ei. Käytäntö osoittaa, että uskon säilyttämisen kannalta ei kannata lähteä. Aivan samalla tavalla voi yritysmaailmassakin valita väärin: toimia epärehellisesti, lähteä johonkin kyseenalaiseen bisnekseen jne ja menettää enen pitkää uskonsa. Kilpaurheilun seuraus on tuo mitä jo kerroin. Ei ole automaatio, että usko lähtee heti, kun ryhtyy kilpaurheilijaksi. Mutta usko lähtee ennemmin tai myöhemmin. Jos siihen lähtee, tulee jatkuvasti niin paljon vaikeita valintatilanteita, että uskon säilymisen kannalta joka tapauksessa päätyy valintaan kilpaurheilun jatkamisen ja lopettamisen välillä. Ja noissa valintatilanteessa omatunto neuvoo tekemään uskon kannalta oikeita ratkaisuja, niin kauan kuin Pyhä Henki omassatunnossa vaikuttaa. Sitten, kun se ei enää vaikuta, on uskon jo menettänyt. Nimen omaan omantunnon valinnoista on kyse, niin kilpaurheilussa, yrittäjyydessä kuin monessa muussakin asiassa. Ymmärrätkö eron kilpaurheiluun lähtemisen ja yrittäjäksi ryhtymisen välillä? Yrittäjyys on siis työtä, elinkeino, sitä tehdään elääkseen. Ja jos jotain jää yli, pitää pitää varansa, että mammonasta ei tule epäjumala.
"Sinulla on Yellona todella huvittavia ajatuksia. Olet ilmeisesti itsekin jonkin lajin yrittäjä tai ainakin tekemisissä yrittäjyyden kanssa, koska sitä niin naivisti vertaat kilpaurheiluun. Yrittäjä kilpailee "olosuhteiden pakosta" muiden kanssa? Eikö yrittäjälläkin kenties ole vietti yrittäjyyteen? Eikö hänkin voi ajautua liian syvälle liike-elämän syövereihin?"
En ole yrittäjä, mutta suhtaudun yrittäjyyteen myönteisesti ja arvostan yrittäjiä.
Ei urheileminen ole synti, senhän jo aiemmin sanoin. Kyse oli kilpaurheilusta.
Luepa vielä mitä tuolla aikaisemmin kirjoitin. Lähes mistä tahansa voi tulla liian tärkeää ihmiselle, voi mennä uskomisen edelle eli tulla epäjumala, ja sen Raamattu kieltää. Kai jo ymmärsit, mitä pidän elämässä tärkeimpänä: uskoa. Sen säilyttäminen on johtoajatuksena kaikissa valintatilanteissa.
Urheilijoissa ei tietenkään ole ainakaan vielä Sinun laillasi uskovia, koska kilpaurheilu on synniksi mielletty! Kas kummaa...
Urheilu on höpinöistäsi huolimatta ammatti monille. Varsin moni jatkaa aktiiviuransa jälkeen esimn. valmennustehtävissä hyödyntäen asiantuntemustaan. Jotkut taas lähtevät etsimään onneaan vaikkapa politiikasta tai sieltä liikemaailmasta. Osa taas ei tee mitään, koska omaisuutta muutamille onnellisille niin paljon kertyy. Heitä ei valtavia määriä ainakaan vielä ole.
Käsityksesi kilpaurheilun maailmasta on valitettavan suppea. Hyvin harvat etenevät ikinä kansainväliselle tai edes kansalliselle huipulle. Suurin osa urheilee kilpaakin lähinnä omaksi huvikseen ja lopettaa ehkä muutaman vuoden jälkeen, koska leipää ei läheskään kaikille urheilusta tule. Maakuntatason urheilusta on kansainvälinen glamour kaukana.
Yksi puoli asiasta on se, että merkittävä osa lasten liikunnasta tapahtuu nykyisin seurojen kautta. Kaukana takana ovat ne päivät, jolloin liikuntaa harrastettiin joka talon pihassa eri leikkien ja puuhien muodossa. Nykyisin merkittävä osa niistä lapsista, jotka eivät seuroihin kuulu, eivät urheile lainkaan. Sekö on parempi vaihtoehto? Kilpaurheilu kielletään taustaryhmässäsi yksinomaan sen vuoksi, että lapset halutaan pitää erossa ikätovereista, joilla on kenties erilainen arvomaailma. Heikkoa usko siis on??
Kipaurheilun kieltäminen on esimerkki siitä sääntöviidakosta, jota vl-ryhmään kuuluvien on noudatettava. Raamatussa siitäkään asiasta ei luonnollisesti mitään puhuta, mutta jonkun "omatunto" on asian taasen synniksi määritellyt. Kas kummaa. Käytännössä säännöt ovat täysin veteen piirrettyjä ja perustelu on äärimmäisen vaikeaa monille nuorille perheille, jotka ajattelevat hieman nenäänsä pidemmälle. Sinun laillasi asiat määrittelevä "oikeauskoinen" ei luonnollisesti mitään ongelmia ikinä näe missään; kaikki on vain ihanaa harmoniaa ja pelastusvarmuutta. Epäilijät ovat harhaopin vallassa. Lapsiperheet taas ovat monimutkaisten valintojen edessä. Onko vaikkapa tyttären telinevoimistelu tai ratsastus niin huono harrastus ja johdattaa niin varmasti kadotukseen, ettei valinnanvaraa ole? Onko parempi pysytellä vain "omissa piireissä", joissa osa nuorista salaa latailee netistä mitä mieleen sattuu putkahtamaan? Kas, sirtäkin kun TIEDÄN tapahtuvan...
Pidit itsestään selvänä, että usko lähtee kilpaurheilijalta. Miksi uskot niin? Johtuuko se vahingollisista vaikutteista? Johtuuko se siiitä, että ihminen näkee muutakin maailmaa kuin vain sen ahtaan "oikean uskon" piirit? Onko se niin hirveää? Pitääkö oikeassa uskossa olevan maailman olla suppea, jotta kaikki vähänkin epäilyttävät asiat voidaan karsia ulos? Onko kaikki "maailmallinen" automaattisesti pahaa ja kaikki vl-opin sisältö automaattisesti aina hyvää ja oikein? Edellyttääkö usko siis täydellistä sopeutumista jonkun määrittelemiin sääntöihin ja sitä, ettei mitään ikinä kyseenalaista tai etsi vaihtoehtoisia toimintatapoja rajustikin muuttuneessa ympäristössä?
Miten määrittelet sen, onko joku urheilija, poliitikko tai liike-elämän ammattilainen uskonsa säilyttänyt? Tai, kuka sen määrittelee?
Mistä tiedät, onko joku johtaja noudattanut työntekijöitä irtisanoessaan tai heitä valitessaan uskonsa perusteita vai ei?
Miten tiedät, onko joku poliitikko puolueensa mukana äänestäessään ajatellut ensiksi sitä, mitä puolue haluaa, vai onko oma uskonnollinen vakaumus näkynyt vaikkapa vanhusten huollosta päätettäessä?
Vastaan puolestasi. ET MITENKÄÄN! Kilpaurheilun kielto - jota kaikki Sinunkaan laillasi uskovat eivät ilmeisesti edes noudata! - on täysin vl-ryhmän omaa tulkintaa Raamatusta´ja uskosta. Mitään todellisia perusteluja ryhmittymän kurissa pitämistä lukuun ottamatta ei ole. Voimme väitellä asiasta vaikka kuukausia, mutta tosiasiat eivät muuksi muutu.
Työn tekeminen on välttämättömyys uskovaisillekin. Jos ei olisi, se varmasti välittömästi kiellettäisiin. Raha on samoin välttämättömyys. En ole ikinä kuullut, että menestyvää vl-uskoista yrittäjää toruttaisiin liiasta menestyksestä tai mammonan palvomisesta.
Kaikki on kovin suhteellista. Jopa vanhoillislestadiolaisuudessa. Minä en TIETENKÄÄN ymmärrä. Enhän ole oikeassa uskossa. Olen siis totta kai täysin väärässä!
Ei vl-ryhmältä asiallisia vastauksia tule.
Pääsimme keskustelemaan asiallisesti. Se on täällä harvinaista.
Kun "ehdit", palaa keskusteluun. Se jäi minusta hieman auki...
Pidän taukoa välillä, monestakin syystä. En halua roikkua täällä liikaa ja varsinkin v-loput menee kokonaan muissa merkeissä.
Minun laillani uskovia ei urheilussa ole, koska kilpaurheijan maailmassa usko on äärimmäisen vaikea säilyttää. Olen jo vähän kertonut miksi on niin, ja vielä yritän selittää. Raamattu kehottaa välttämään syntiä. Se on minullakin ollut ydinajatus. Sitä olen yrittänyt selittää ja yritän edelleen.
Joillekin kilpaurheilu on ammatti, toisille harrastus. Ensin mainittu on uskon kannalta huomattavasti vaarallisempi. Kun taas harrastaakseen liikuntaa ei tarvitse välttämättä kilpailla. Kyllä lasten ja nuorten urheiluharrastukset ovat hyväksi kaikin puolin, ja seurat tekevät usein hyvää työtä. Mutta seuraan kuuluminen ei ole välttämätöntä urheilun harrastamiselle. Jos on olemassa riski siitä, että vaikkapa jossain harrastuksessa on YKSIKIN asia, joka voi uskon viedä, suositellaan välttämään. Usko on heikko. Siksi sitä ei kannata turhaan koetella. Lasten eristäminen ei ole se motiivi.
Kirjoituksesi on malliesimerkki ulkopuolisen käsityksestä. Tiedän mistä puhun, sillä minulla on sisaruksia, jotka eivät tunnusta samaa uskoa kuin minä. He näkevät asian juuri niin kuin sinä. Jos taas tekee salaa syntiä, siitä ei pääse kuin koira veräjästä. Jumala tietää kaiken. Mistä se käsitys, että elämä uskovaisena olisi pelkkää ihanaa harmoniaa? Vaikeaakin voi olla. Tiedän kokemuksesta. Mutta ihanuus on siinä, että on sellainen pitävä, vahva perusta, johon voi vaikeina hetkinä tuvautua ja josta voi ammentaa voimaa. Usko ja syntien anteeksiantamus.
Me emme ole mitään parempaa väkeä. Näettehän sen itsekin. Me emme ole omasta ansiosta uskomassa. Me olemme SAANEET uskon. Toivomme, että Jumala herättäisi uskon kaikissa muissakin. Me olemme omalta puoleltamme syntisiä ihmisiä, mutta armosta saamme syntimme anteeksi. Jos halauamme ja jaksamme ne laittaa pois. Jos syntiä kertyy paljon, voi uskominen käydä liian raskaaksi. Näin käy, jos jatkuvasti on kiusauksille alttiina, kuten vaikkapa kilpaurheilussa. Ihminen on heikko syntiä vastaan. Kaikilla on omat heikot kohtansa. Siksi sitä kannattaa välttää.
Ihmistä tuntematta ei voi tietää, kuka on uskovainen. Jokainen vastaa omista synneistään Jumalalle. Ei auta, vaikka kuinka salassa tekisi. Minusta on hieman hassu ajatus, että ainoa motiivi olisi pitää porukka kurissa. Kellä riitäisi mielenkiintoa ja voimia moiseen? Kun tuntee, että oma usko on se, jolla pelastuu, haluaa tietenkin, että omat lapset säilyttäisivät saman uskon.
Tässä keskustelussa on se piirre, että minä ymmärrän koko ajan mitä sinä tarkoitat. Mutta sinä et ymmärrä minua. Tämä ei johdu siitä, että olisin järkevämpi kuin sinä. Sinulla ei ole vain uskoa, jonka avulla ymmärtäisit. Jos järkesi avulla yrität ymmärtää, tulee aina yhtä asiaa kohti lukuisia muita ja päädyt ennemmin tai myöhemmin mahdottomaan tilanteeseen. Ymmärrys loppuu. Et sinä varsinaisesti väärässä ole. Näet vain niin kuin ulkopuolinen asian herkästi näkee.
Sanon lopuksi vielä, mikä on meille tärkeintä. Me katsomme ajan rajan tuolle puolen. Siellä on kaksi vaihtoehtoa. Me haluamme säilyttää uskon loppuun asti ja pelastua tuonpuoleisessa. Kaikki se, minkä täällä ajassa menettää, esim. monet harrastukset ovat kuin ilmaa, ei yhtään mitään iankaikkisen pelastuksen rinnalla. Mistään kurinpidosta, eristäytymisestä ja säännöistä ei ole kyse. Haluamme itse välttää syntiä ja kiusauksia aiheuttavia asioita ja haluamme, että läheisemme säilyvät myös uskossa, siksi uskonasioissa neuvotaan toisiakin. Raamattu kehottaa välttämään syntiä.
Kiitos vastauksestasi. On todellakin olemassa järkevämpiäkin tapoja kuluttaa aikaansa kuin täällä notkuminen. Olet oikeassa.
Lasten etottaminen ei ehkä ole se virallinen motiivi sille, että lapset erotetaan muiden lasten vaikutuspiiristä. Hyvin harva uskaltaisi Nyky-suomessa moista ajatusta ääneen sanoa tai edes itselleen myöntää. Käytännössä kysymys on kuitenkin juuri siitä; Sinäkin vain kierrät asiaa, Miksi lapsi sitten ei saisi harrastaa kilpaurheilua? No, niiden mahdollisten houkutusten takia, eikö niin? Kun lapsi ei siis kyseistä puuhaa tee, hän ei houkutukseenkaan joudu. Ja se EI ole eristämistä? No, mitä se sitten on?
Edelleenkin näkemyksesi urheilusta kilpatasolla on järkyttävän yksioikoinen. Urheilu-uran kautta voi monille löytyä ammatti. Urheilun piiristä löytyy muitakin ammatteja kuin vain kilpaurheilu: on liikunnanopettajia, -ohjaajia, valmentajia, fysioterapeutteja ja monia muita. Jonkinlainen kokemus ja näkemys kilpaurheilusta on usein hyväksi. Samoin esim. liikunnanopettajaksi ei pääse edes kouluttautumaan ilman tiettyä peruskuntoa ja joitakin taitoja. Näihin molempiin kilpaurheilutausta ainakin osin auttaa.
Toisin sanoen, kun urheiluharrastusta rajoitetaan, ohjataan lapset samalla pois tietyistä ammateista, joissa joutuisi ehkä tekemisiin niiden houkutusten kanssa, eikö niin? Eli; kaikki ammatitkaanko eivät siis ole suotavia? Liike-elämän mahdollisesti suuretkin houkutuksetko ovat pientä sen rinnalla, millaisiin kiusauksiin vaikkapa telinevoimistelija joutuu???!!
Niin. Kieltämättä olemme eri lähtökohdista liikkeellä, kun tätä asiaa pohdimme. On luonnollista, ettet missään olosuhteissa halua nähdä niitä ilmiselviä aukkoja logiikassasi, jotka me "ulkopuoliset" havaitsemme. Se on inhimillistä. Jos myöntäisit yhdenkin väittämäni todeksi, joutuisit ongelmiin koko uskonrakennelmasi kanssa. Olet ilmeisesti perinyt hyvin konservatiiviset asenteet "oikeasta uskosta" ja et millään tavalla kykene asettumaan asemaan, jossa tarkastelisit oppiasi krriittisesti sivusta päin.
Kiusaus? Miksi ihmisen pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että hän haluaa tehdä jotakin? Miksi jonkin asian pitäisi aiheuttaa automaattisesti syyllisyyden tunnetta, jos meidän oma järkemme ei sitä vääräksi miellä? Ja, jos olet pienestä asti jatkuvasti kuullut samaa mantraa siitä, että jokin asia väärin on ja johtaa kadotukseen, onko ihme, että koet asian pahaksi?
Hyvin jouhevasti ohitit kysymykseni politiikan ja liike-elämä etiikan ongelmista. Se on tyypillistä Sinun taustaryhmällesi. Kiusallisia faktoja tupsahtelee väkisinkin esille, kun uskontoa aletaan pitää kontrollitekijänä kuten vl-ryhmäkin tekee. Ne on helpointa ohittaa ja väistää. Syvällä mielessäsi Sinäkin tiedät, ettei kaikki ole kohdallaan, muttet kuitenkaan uskalla vetää ilmiselviä johtopäätöksiä.
Kontrollointi hassu ajatus? Niinpä; jokainen uskonnollinen ryhmittymä, joka hallitsee jäseniään, saa ihmiset ajattelemaan samoin. Omian ryhmän negatiivisia puolia ei missään olosuhteissa nähdä. Niitä ei edes haluta ajatella. Mietipä muutamia seuraavista asioista omalle kohdallesi:
1. Jakaantuuko maailma "meihin" ja "muihin"?
2. Vaikuttaako usko muihinkin asioihin kuin vain hengellisen puolen asiohin? Esim. pukeutuminen, harrastukset, ammatinvalinta, seurustelu...
3. Onko uskossa olemista osoitettava osallistumalla tiettyihin tilaisuuksiin?
4. Meneekö usko ohi kaiken muun elämässäsi?
5. Joudutko perustelemaan valintojasi muille? Ovatko monet eri mieltä kuin Sinä?
6. Tunnetko kuuluvasi jotenkin erityisen, "valittuun" joukkoon?
7. Joudutko kieltäytymään monista asiosta uskosi vuoksi?
8. Onko uskosi takana monia kirjoittamattomia sääntöjä, joita on seliteltävä aika ajoin?
9. Onko helpointa valita ystävät samoin ajattelevien joukosta?
10. Aiheuttaisiko uskosta eroaminen välirikon Sinun ja rakkaittesi välille?
11. Onko helpointa uskoa kuten "aina ennenkin"? Tuntuisiko kivuliaalta asialta, jos kiistäisit edes yhden "totuuden"?
12. Perustuuko ryhmäsi usko tulkintoihin Raamatusta? Onko olemassa erilaisia tulkintoja? Oletko TÄYSIN varma, että kaikki ryhmäsi toimet perustuvat uskolle eikä ihmisten ajatuksille?
13. Oletko varma siitä, että Sinun omatuntosi on seurausta uskosta eikä siitä, että Sinut on opetettu ajattelemaan asioista tietyllä tavalla?
Niin. Odotan mielenkiinnolla ajattelusi tulosta...
Koettakaapa vastata muutkin kuin Yellona
Lasten eristämistä ei tapahdu. Sehän tarkoittaisi, että lapset eivät olisi kosketuksissa vapaa-ajallajaan kenenkään muun kuin samalla tavalla uskovien kanssa. Näin ei ole. Esim. joistakin harrastuksista pysytään erossa. Erossa pysyminen ei ole syy ja tarkoitus tahi "virallinen motiivi" vaan seuraus. Miksi halutaan pysyä erossa? Siihen jo itsekin vastasit.
Tunnen uskovaisia liikúnnanopettajia ja kuntohoitajia yms. Kilpaurheilutaustasta voi olla hyötyä ko. ammateissa, mutta se ei ole välttämättömyys, totean taas kerran. Urheilua ovat kyllä harrastaneet. Mikä tahansa asia on vaarallinen, jos siitä tulee liian tärkeä. Mikä tahansa. ESIM. kilpaurheilu menee helposti uskon edelle. Menestymisestä voi tulla ja hyvin todennäköisesti tulee ennen pitkää niin tärkeää, että seuroissa käynti ja kaikki uskoon liittyvä jää.
"Logiikkani" on tämä: Säilytä usko ja hyvä omatunto. Se on johtoajatus. Uusia tilanteita ja ratkaisuja haluan pohtia ensisijaisesti sen kannalta. Ja saman neuvon haluan antaa toisillekin. Tämän sinä näet uskonrakennelmana.
Jos joku asia tuntuu pahalta ja kaduttaa, se johtuu siitä, että OMA omatunto on kipeä. Kyllä sen hyvin usein tuntee, kun tekee väärin, vaikka kyseisestä asiasta ei olisi kukaan mitään neuvoa koskaan antanut.
"Hyvin jouhevasti ohitit kysymykseni politiikan ja liike-elämä etiikan ongelmista. Se on tyypillistä Sinun taustaryhmällesi."
Tätä en ihan täysin ymmärrä. Miten niin ohitin? Olenhan mm. moneen kertaan sanonut, että valintatilanteita tulee. Politiikassa, liike-elämässä ja kaikessa muussakin.
"Kiusallisia faktoja tupsahtelee väkisinkin esille, kun uskontoa aletaan pitää kontrollitekijänä kuten vl-ryhmäkin tekee. Ne on helpointa ohittaa ja väistää. Syvällä mielessäsi Sinäkin tiedät, ettei kaikki ole kohdallaan, muttet kuitenkaan uskalla vetää ilmiselviä johtopäätöksiä."
Vajavaisia ihmisiä olemme. Juuri vajavuudet ja epäonnistumiset maailma haluaa nostaa esiin. Usko on oikea ja on halu elää niin kuin uskoo, mutta sehän ei täysin onnistu keneltäkään. Meitä pidetään ylpeinä ja korskeina, me muka pidämme itseämme muita parempina. Siksi pienikin virhe on vihaajille voitto, suuremmasta puhumattakaan. Nähdään myös virheitä sielläkin, missä niitä ei ole. Pidetään huoli, että "kiusalliset faktat" pysyvät esillä.
1. Kyllä. Ero on uskossa, ei missään muussa.
2. Totta kai vaikuttaa elämäntapaan.
3. Ei. Tuo näkökulma on väärä.
4. Menee. Ilman sitä en pelastu, jos ja kun lähtö tulee.
5. Joudun. Siis ulkopuolisille joitakin valintoja.
6. Usko on lahja. Kyllä, olen hyvin onnekas, että olen sen saanut pitää. Omaa ansiota ei ole tässä asiassa.
7. Kyllä.
8. Ei ole. Uskon säilyttäminen sekä anteeksi antaminen/saaminen on kaikkein tärkein ja ainoa "sääntö".
9. Se tulee luonnostaan. Totta kai on helpompaa olla samoin ajattelevien kanssa. Pätee yleisestikin?
10. Ei ole aiheuttanut uskonsa kieltäneiden sisarusteni kanssa. En halua edes spekuloida omalla kohdallani. Haluan säilyttää uskoni.
11. Kyllä. Usko on iloa, rauhaa ja turvallisuudentunnetta. Sen turvallisempaa olotilaa ei ihmisellä voi olla. Itsellä ei ole pienintäkään halua lähteä vikomaan menneisyyden "totuuksia". Jos jollakin on ollut ongelmia "totuuksien" kanssa, olen ilman muuta valmis keskustelemaan.
12. Perustuu. Pyhä Henki vaikuttaa niin, että tulkitaan Raamattua oikein, tähän on tosin syytä suhtautua hyvin nöyrästi ja rukoilla Jumalalta oikeita sanoja. Jokaisen yksittäisen ihmisen teot eivät voi olla AINA oikeita. Olemme vajavaisia.
13. Uskon, että Jumala on uskon antanut, valmistanut Pojassaan pelastuksen. Tuon armon olen SAANUT osakseni. Kyllä, koska usko on Jumalalta, usko on ensin ja sen "kylkiäisenä tai seurauksena" omatunto. Uskoa eikä omaatuntoa ei yksikään ihminen voi itse itselleen tehdä, saati toiselle.
Minulle alkaisi jo riittää :). Tämänhän alkaa käydä työlääksi. En haluaisi aivan näin paljon käyttää aikaani tällaiseen. Kiitos kuitenkin keskusteluista.
Edelleenkään et ota suoraan kantaa kysymyksiini. Se on tietenkin vaikeaa. Olet varsinkin perusteluissasi koskien liike-elämän uran hyväksymistä ja kilpaurheilun kieltämistä hyvin huteralla pohjalla ja tiedät sen.
Olet ilmeisesti koulutettu fiksu ihminen ja siksi onkin oikeastaan huvittavaa ja kuitenkin samalla myös surullista että joudut kieltämään itseltäsi ajattelun. Sinä nimittäin teet niin. Monimutkaisiakin oppeja ja suoranaisia älyttömyyyksiä tuet mitä mielikuvitusrikkaimmin perusteluin. Työstähän se käy...
Omatuntoasiassa et löydä mitään järkevää perustelua. On selvää, että omatunto on opitttu asia. Et pitäisi lähellekään kaikkia sellaisia asioita syntinä, joita nyt pidät, ellei Sinua olisi siihen opetettu.
Lestadiolaisuuden säännöt ovat älyttömiä. Sinäkin ajattelisit samoin, jos alettaisiin vaatia vaikkapa ihmisuhreja tai naisten hunnuttamista uskon nimissä. Oman uskosi suhteen haluat kuitenkin tosiasiat kieltää. No, se on ymmärrettävää.
Mitäpä näistä asioista hyädyttää jankuttaa. Perususkovainen ihminen haluaa sulkea niin silmät kuin korvatkin kaikilta järjen ääniltä. Se omn todella traagista.
Kiitos keskusteluista.
No niin, kiitos vielä sinullekin. Lyhyesti. Katsot uskoani omasta näkökulmasta, järkesi valossa. Ja näet hutera oppirakennelman. Sellainen sen onkin, kun yrittää sitä ymmärtää sitä ulkopuolisena. Järjen avulla muodostettu rakennelma uskonasioista yksinkertaisesti kaatuu omaan mahdottomuuteensa, se vasta huteralla pihjalla onkin.
Olen yrittänyt tarkastella asiaa sinun näkökulmastasi ja selittää asioita sen mukaisesti. Huonolla menestyksellä kaikesta päätellen. Ei se mitään. Totean vielä, että vain usko avaisi saman ymmärryksen.
Enpä usko, että väittelymme tähän jäävät.