Vanhoillislestadiolaisten elämä on täynnä erilaisia kieltoja, rajoituksia ja määräyksiä, joita tavallisen maan matosen on ajoittain vaikea tajuta. Ehkäisyasian käsittelin jo. Kieltoja on paljon ja erilaisia listojakin näissä keskusteluissa on näkynyt, joten keskityn enemmän muutamiin asioihin.
Suurin ongelma kieltoihin liittyen on se, että jotkut niistä ovat ns. veteen piirrettyjä, eli tarkan rajan vetäminen määritellään legendaarisella uskovan omallatunnolla, joka tuntuukin olevan monikäyttöinen työkalu.
Yksi rajanvedon kohta on musiikissa. Kaikenlainen kevyt musiikki on pahasta ja lähinnä vain virret ja klassinen musiikki katsotaan hyväksytyiksi. Jazz on ilmeisesti rajatapaus, jonka suhteen se omatunto saa sitten valintoihin vaikuttaa. Tanssittava musiikki on kaikin puolin paha asia ja sama koskee ilmeisesti kaikkea musiikin tahtiin tapahtuvaa liikkumista. Missään kohti Raamattua musiikkia ei kielletä sen enempää kuin tanssiakaan. Mitään kevyen musiikin kaltaista ei Raamatun tai Lutherin aikoina ollut olemassakaan, joten näihin on turha vedota. Musiikin merkitys maailmassa on jotakin aivan muuta kuin vaikkapa 500 vuotta sitten. Kun miettii vaikkapa Amerikan mustien gospel-musiikin merkitystä heidän jumalanpalveluksissaan, meidän jäyhät kirkollisen musiikin perinteemme vaikuttavat naurettavilta.
Meikkaaminen, ehostus ja korujen käyttö ovat vl-uskossa toinen pulma. Missään kohti Raamattua näitäkään asioita ei suoraan kielletä. Toki tällaiseen tulkintaankin voi jotenkin päätyä. Korvakorut kielletään, kaulaketjuja ei. Näidenkin rajoitusten historiallinen tausta on käsitelty, mutta kun jokin käytäntö on hyväksi todettu, sitä ei muuteta. Meikkaamiskiellollakin on omat historialliset taustavaikutteensa. Kun aikaisemmat sukupolvet ovat käytännöt omaksuneet, muutoksia ei nähdä ikinä hyvinä.
Suhtautuminen kilpaurheiluun on ehkä kaikkein järkyttävin asia. Ainakin osa vl-uskoisistahan nimittäin ei lastenkaan kilpaurheilua salli. Perusteluna on se, että urheilu voi viedä maailmaanihmisten huonojen harrastusten pariin ja erottaa uskosta.
Miksi ihmeessä lestadiolaiset voivat kuitenkin vaikkapa luoda uraa liike-elämässä tai harrastaa politiikkaa? Eikö niiden kautta sitten voi eksyä huonoon seuraan tai vääriin harrastuksiin? Tähän kysymykseen todella haluaisin vastauksen. Vai onko niin että raha ja valta ovat vanhoillislestadiolaisillekin pyhiä arvoja, joiden suhteen usko väistyy? Ammattijalkapalloilija on automaattisesti syntinen ihminen, ammattipoliitikko ei?
Televisio ja tietokone ovat omanlaisensa tragikomedia vl-maailmassa. Tietokone nähdään välttämättömänä työvälineenä ja siksi sen sisältö ei mitään haittaa. Lestadiolaisnuoretkin lataavat netistä täysin surutta samaa laitonta kamaa kuin muutkin. Netissä porno on muutaman napinpainalluksen takana. Suomen TV ei ainakaan päivällä pornoa lähetä. Tokihan tietokoneilla pystyy monia hyödyllisiäkin asioita tekemään, muttei televisiotakaan kai ole pakko päällä pitää?
Tulevaisuudessa televisio, tietokoneet ja muu kodin viihde-elektroniikka todennäköisesti sulautuvat yhteen. Siinä onkin haaste vl-uskolle. Kun kodin laitteet ovat samassa kasassa, niiden erottaminen voi olla mahdotonta. Maailma muuttuu Eskoseni...
Yhä enemmän ja enemmän vl-uskossa olevat ihmiset kiertävätkin rajoitteita, joita ei ymmärretä. Telkevisiota katsotaan netin kautta ja lapsille on elokuvia näytetty videoilta & dvd-levyjen kautta jo vuosia. Käytännössä hyvin monet aikaisemmin ehdottomina olleet kiellot ovat jo nyt näitä kuuluisia omantunnon kysymyksiä.
Käytännön pulmia syntikäsitykset nekin aiheuttavat. On ammatteja, jotka eivät sovi lestadiolaisille. On harrastuksia, joita ei voi harrastaa. Usko siis säätelee melko tavalla tätäkin puolta elämästä. Monet ammatit tai harrastukset eivät ole millään tavalla pahaksi. Vaikkapa aerobic musiikin tahtiin liikkumisineen on varmasti hyväksi. Kampaajan ammatti on rehellinen keino hankkia elanto. Entäpä muusikko tai näyttelijä? Tai tennisammattilainen? Tai vaikka shakin maailmanmestari? Johtaako shakinkin harrastaminen kilpailumielessä synnilliseen elämään? Miksi on hyväksyttyä pelata tietokonepelejä, joissa ihmisiä tapetaan ja siis itse aktiivisesti toimia, mutta ei katsoa toimintaelokuvaa televisiosta? Onko pelaaminen siis parempi vaihtoehto?
Sääntöjä siis riittää. Osa virallisia, osa tulkinnanvaraisia. Niillä on usein merkittävä vaikutus ihmisen elämään ja elämänlaatuun. Perustelut useiden rajoitusten taustalla ovat häilyviä. Meidän maallistuneempien ihmisten tehtäväksi jääkin useimmiten vain ihmetellen seurata, mihin kaikkeen uskon nimissä suostutaankaan.
Suurin ongelma kieltoihin liittyen on se, että jotkut niistä ovat ns. veteen piirrettyjä, eli tarkan rajan vetäminen määritellään legendaarisella uskovan omallatunnolla, joka tuntuukin olevan monikäyttöinen työkalu.
Yksi rajanvedon kohta on musiikissa. Kaikenlainen kevyt musiikki on pahasta ja lähinnä vain virret ja klassinen musiikki katsotaan hyväksytyiksi. Jazz on ilmeisesti rajatapaus, jonka suhteen se omatunto saa sitten valintoihin vaikuttaa. Tanssittava musiikki on kaikin puolin paha asia ja sama koskee ilmeisesti kaikkea musiikin tahtiin tapahtuvaa liikkumista. Missään kohti Raamattua musiikkia ei kielletä sen enempää kuin tanssiakaan. Mitään kevyen musiikin kaltaista ei Raamatun tai Lutherin aikoina ollut olemassakaan, joten näihin on turha vedota. Musiikin merkitys maailmassa on jotakin aivan muuta kuin vaikkapa 500 vuotta sitten. Kun miettii vaikkapa Amerikan mustien gospel-musiikin merkitystä heidän jumalanpalveluksissaan, meidän jäyhät kirkollisen musiikin perinteemme vaikuttavat naurettavilta.
Meikkaaminen, ehostus ja korujen käyttö ovat vl-uskossa toinen pulma. Missään kohti Raamattua näitäkään asioita ei suoraan kielletä. Toki tällaiseen tulkintaankin voi jotenkin päätyä. Korvakorut kielletään, kaulaketjuja ei. Näidenkin rajoitusten historiallinen tausta on käsitelty, mutta kun jokin käytäntö on hyväksi todettu, sitä ei muuteta. Meikkaamiskiellollakin on omat historialliset taustavaikutteensa. Kun aikaisemmat sukupolvet ovat käytännöt omaksuneet, muutoksia ei nähdä ikinä hyvinä.
Suhtautuminen kilpaurheiluun on ehkä kaikkein järkyttävin asia. Ainakin osa vl-uskoisistahan nimittäin ei lastenkaan kilpaurheilua salli. Perusteluna on se, että urheilu voi viedä maailmaanihmisten huonojen harrastusten pariin ja erottaa uskosta.
Miksi ihmeessä lestadiolaiset voivat kuitenkin vaikkapa luoda uraa liike-elämässä tai harrastaa politiikkaa? Eikö niiden kautta sitten voi eksyä huonoon seuraan tai vääriin harrastuksiin? Tähän kysymykseen todella haluaisin vastauksen. Vai onko niin että raha ja valta ovat vanhoillislestadiolaisillekin pyhiä arvoja, joiden suhteen usko väistyy? Ammattijalkapalloilija on automaattisesti syntinen ihminen, ammattipoliitikko ei?
Televisio ja tietokone ovat omanlaisensa tragikomedia vl-maailmassa. Tietokone nähdään välttämättömänä työvälineenä ja siksi sen sisältö ei mitään haittaa. Lestadiolaisnuoretkin lataavat netistä täysin surutta samaa laitonta kamaa kuin muutkin. Netissä porno on muutaman napinpainalluksen takana. Suomen TV ei ainakaan päivällä pornoa lähetä. Tokihan tietokoneilla pystyy monia hyödyllisiäkin asioita tekemään, muttei televisiotakaan kai ole pakko päällä pitää?
Tulevaisuudessa televisio, tietokoneet ja muu kodin viihde-elektroniikka todennäköisesti sulautuvat yhteen. Siinä onkin haaste vl-uskolle. Kun kodin laitteet ovat samassa kasassa, niiden erottaminen voi olla mahdotonta. Maailma muuttuu Eskoseni...
Yhä enemmän ja enemmän vl-uskossa olevat ihmiset kiertävätkin rajoitteita, joita ei ymmärretä. Telkevisiota katsotaan netin kautta ja lapsille on elokuvia näytetty videoilta & dvd-levyjen kautta jo vuosia. Käytännössä hyvin monet aikaisemmin ehdottomina olleet kiellot ovat jo nyt näitä kuuluisia omantunnon kysymyksiä.
Käytännön pulmia syntikäsitykset nekin aiheuttavat. On ammatteja, jotka eivät sovi lestadiolaisille. On harrastuksia, joita ei voi harrastaa. Usko siis säätelee melko tavalla tätäkin puolta elämästä. Monet ammatit tai harrastukset eivät ole millään tavalla pahaksi. Vaikkapa aerobic musiikin tahtiin liikkumisineen on varmasti hyväksi. Kampaajan ammatti on rehellinen keino hankkia elanto. Entäpä muusikko tai näyttelijä? Tai tennisammattilainen? Tai vaikka shakin maailmanmestari? Johtaako shakinkin harrastaminen kilpailumielessä synnilliseen elämään? Miksi on hyväksyttyä pelata tietokonepelejä, joissa ihmisiä tapetaan ja siis itse aktiivisesti toimia, mutta ei katsoa toimintaelokuvaa televisiosta? Onko pelaaminen siis parempi vaihtoehto?
Sääntöjä siis riittää. Osa virallisia, osa tulkinnanvaraisia. Niillä on usein merkittävä vaikutus ihmisen elämään ja elämänlaatuun. Perustelut useiden rajoitusten taustalla ovat häilyviä. Meidän maallistuneempien ihmisten tehtäväksi jääkin useimmiten vain ihmetellen seurata, mihin kaikkeen uskon nimissä suostutaankaan.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tarkkanäköinen kuvaus. Uskonkäsitys on ohentunut vain tiettyjen tekemisten välttelemiseksi. Opillisesti tämä on hyvin onttoa ja vastoin luterilaista kristinopin ymmärrystä. Luterilainen syntikäsitys ei tosiaankaan ole syntilista!
Mutta jos kysymme mikä sitten pitää ihmisiä liikkeessä, niin on selvä että kyse on sosiaalisesta yhteisöstä jossa on kivaa ja josta ei voi lähetä koska kaikki ihmissuhteet ovat siellä. Täysin ymmärrettävää.
Huvittava jurru etteivät Lyylerin ja Wehan kaltaiset vl-uskon profeetat vaivaudu vastaamaan asiallisiin kirjoituksiin ja pohdintoihin.
Koska ne kattoo emmerdaalee sala telkasta
Kolmelta tämäkin keskustelu hiljeni
Asetin selvän kysymyksen vastattavaksi. Ei tipu vastauksia. Mistä se kertonee?
Niin mitä on paha mennä kumoamaan vaikeneminen on myötymisen merkki.
ei ole edes vaivautunut pistämään palstalle sitä vakiovastausta, ettei vl-uskossa ole mitään kieltoja eikä syntilistaa, vaan jokainen h a l u a a elää noudattaen armoneuvoja. Tämän haluamisen ymmärtää vain vl-uskon kautta, joten ulkopuolisten tai muuten vain katkerien ei kannata vaivautua ihmettelemään.
vielä kiehtovampi. Eilen tuli hyvä tv-ohjelma heistä.
Siellä "piispainkokous" kokoontuu kaksi kertaa vuodessa päivittämään syntilistaa.
Ohjelmassa kerrottiin mm, että esim hevosvaunujen väri on nyt vihreä ja naisten hiusneulan pituus on se ja se. Hautajaissaatosta oli myös kuvaa, jossa näkyi. että miehet pukeutuivat keskenään täysin identtisesti ja naiset samoin. Ihan kuin leikkisivät jotain historiaa.
luulisin että ehkäpä heidän huvinsa onkin nuo syntilistat ja niiden kehittelyt, mene ja tiedä sitten.
"Ihan kuin leikkisivät jotain historiaa."
Yksittäisen kysymyksen avulla käsittelen asiaa, koska sama ajatus kysymyksen taustalla on yleistettävissä muihinkin kysymyksiin. Ehkä korvakorujen on joskus todettu indikoivan maailmanrakkautta. Siksi ne on todettu merkiksi raittiin uskon katoamisesta. Tämä tapa on sitten jäänyt elämään eikä käsitystä ole tarvetta muuttaa, sillä mitä lisäarvoa käsityksen muuttaminen toisi? Kyllä uskovainen ja kaikki ihmiset pärjäävät ilman korvakorujakin.
Uskovaiset haluavat elää sovussa ja rakkaudessa keskenään. Siksi toista ei haluta pahentaa, vaikka yksittäinen asia tuntuisikin vähäpätöiseltä. Ei tämä ”halutaan” ole mikään peiteilmaisu ehdottomalle kiellolle tai käskylle, jonka ihmiset ovat keksineet. Rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö koskevat kaikkia. Jos joku pahentuu, hänen tulee ottaa asia kahden kesken puheeksi. Tavoitteena tulisi aina olla se, että rakkaus säilyy. Tulipa loppujen lopuksi opetetuksi pahentuja tai pahennusta aiheuttanut. Sekin on rakkautta, että syntistä neuvotaan. Minäkin haluan, että minua neuvotaan, jos en itse ymmärrä joutuneeni harhaan. Samaa rakkauden henkeä edellytetään niin pahentujalta kuin pahentajaltakin. Tähän rakkauteen Jumalan sana meidät velvoittaa. (Esim. 1. Johanneksen kirje 4. luku). Siksi tämä pätee muihinkin yksittäisiin kysymyksiin.
Olennaista on se, että uskovaisella on taivastoivo. On punnittava yksittäisten kysymysten edessä, mikä on uskonelämälle hyväksi ja mikä vahingollista. Tässä se kuuluisa omatunto astuu kehiin. Jos ei oikein tiedä miten toimia eikä ole mahdollisuutta heti kysyä keneltäkään, kannattaa asia jättää tekemättä. Tällaisessa tilanteessa tietää, että asia ei ole ainakaan uskonelämälle erityisen hyväksi ja siksi sen hylkäämällä ei menetä mitään oikeasti tärkeää.
Monia kysymyksiä on vanhoillislestadiolaisten keskuudessa noussut esiin ja niistä on keskustelu, monista keskustellaan vuodesta toiseen. Näin pitääkin olla, sillä koko ajan tulee ihmisiä elämässään uusiin tilanteisiin ja vasta tällöin kysymys on yksilölle ajankohtainen. Yksilölle eivät kauan sitten käydyt keskustelut välttämättä anna vastausta. Näitä asioita keskustelun avaajan tapaiset sitten päivittävät listoihinsa.
"Kyllä uskovainen ja kaikki ihmiset pärjäävät ilman korvakorujakin." Ja pärjäävät ilman kaula- ja rannekoristeita. Ylenpalttinen sormusten käyttäminenkään ei ole tarpeellista, mutta kuitenkin kaula, ranteet ja sormet ovat oivia koristeiden paikkoja, Kliffaa, hei!
Kaikki asiatko ovat siis vain pikkujuttuja? Monet kiellot ja ohjeistukset vaikuttavat ihmisen elämään suuresti. Korvakorut ovat pientä sen rinnalla, kun aletaan säädellä vaikkapa ihmisen ammattivalintoja tai perhekokoja. Ovatko ne Sinusta pieniä asioita?
Kannanottosi oli juuri sitä ympäripyöreää propagandaa, jota lestadiolaisuudessa harrastetaan. "Kannattaa jättää tekemättä" on sitä itseään; suoraa kieltoa ei ole, mutta parempi kuitenkin on toiimia tietyllä tavalla, eikö niin?
Ihmiset tekevät uskonsa vuoksi valtavia ratkaisuja ja uhrauksia. Näitä vaatimuksia perustellaan hyvin heppoisilla lausahduksilla ja vaikka alkuperä uskonnossa onkin, ei uskonnolla kieltojen kanssa tarkemman tutkimisen jälkeen olekaan enää mitään tekemistä. Kysymyksessä onkin vain vakiintunut käytäntö. Sairasta, tekisi mieleni sanoa!
"Kaikki asiatko ovat siis vain pikkujuttuja? Monet kiellot ja ohjeistukset vaikuttavat ihmisen elämään suuresti. Korvakorut ovat pientä sen rinnalla, kun aletaan säädellä vaikkapa ihmisen ammattivalintoja tai perhekokoja. Ovatko ne Sinusta pieniä asioita?"
Eivät toki. Sitä vain yritin sanoa, että sama pätee kaikkiin, niin pieniin kuin isoihinkin kysymyksiin.
"Kannanottosi oli juuri sitä ympäripyöreää propagandaa, jota lestadiolaisuudessa harrastetaan. "Kannattaa jättää tekemättä" on sitä itseään; suoraa kieltoa ei ole, mutta parempi kuitenkin on toiimia tietyllä tavalla, eikö niin?"
Kiitos erityisesti tätä kommentista :)
Kun joutuu itselleen UUTEEN tilanteeseen eikä tiedä miten toimia. Ei voi tietää, kun ei aikaisemmin ole vastaavaa kokenut. Silloin yksi turvallinen vaihtoehto on jättää tekemättä.
"Ihmiset tekevät uskonsa vuoksi valtavia ratkaisuja ja uhrauksia."
Totta. Elämä ja varsinkin uskonelämä on sellaista.
"Näitä vaatimuksia perustellaan hyvin heppoisilla lausahduksilla ja vaikka alkuperä uskonnossa onkin, ei uskonnolla kieltojen kanssa tarkemman tutkimisen jälkeen olekaan enää mitään tekemistä. Kysymyksessä onkin vain vakiintunut käytäntö."
Mikä olikaan olennaista? Ei ole VAIN vakiintuneita käytäntöjä vaan niille on selvät syyt ja lähtökohdat.
"Sairasta, tekisi mieleni sanoa!"
Hyvä ettet kuitenkaan sano.
Voisit vastata hyvin kysymykseeni, jonka avauksessa esitin.
Miksi urheileminen kilpailumielessä on väärin, mutta politiikka tai liike-elämä eivät ole vääriä valintoja? Eikö politiikassa tai yritysmaailmassa eteen tule kiusauksia? Urheilu-urakin sitä paitsi loppuu ajallaan: liike-elämän parissa tai politiikassa ollaan kiinni paljon pitempään.
Eivätkö monet säännöt ole aika naurettavia ja äärimmäisen huonosti perusteltavissa?
Ja miksi uskossa olemisen pitäisi olla vaikeaa? Miksi pitäisi tuntea jatkuvaa syyllisyyttä ja synnintuntoa monista asioista?
"Miksi urheileminen kilpailumielessä on väärin, mutta politiikka tai liike-elämä eivät ole vääriä valintoja? Eikö politiikassa tai yritysmaailmassa eteen tule kiusauksia? Urheilu-urakin sitä paitsi loppuu ajallaan: liike-elämän parissa tai politiikassa ollaan kiinni paljon pitempään."
Elämässä tulee kiusauksia eteen jatkuvasti. Eikö vain? En ole tuollaisissa valintatilanteissa elämässäni ollut, joten siltä pohjalta en voi vastata. Kilpaurheilu voi temmata mukaansa. Se vielä menettelisi, jos urheilu olisi tärkeää yksilölle. Mutta entä sitten kun se ei enää ole toiseksi tärkein vaan kaikkein tärkein asia elämässä? Usko jää kakkoseksi ja se on sitten huono asia *sen olennaisimman asian kannalta*. Vaara on ilmeinen, varsinkin nykyään kun urheilussa liikkuu suuret rahat. Samat pätevät muihinkin asioihin, raha voi tulla liian tärkeäksi yrittäjälle ja tietysti kaikille muillekin, valta voi sokaista poliitikon jne. Kyllä näitä vaaroja riittää. Kilpaurheilu on vaaraksi uskonelämälle, joten eipä sitä kannata lähteä kokeilemaan että säilyykö usko vai ei. Se, miten pitkään jotakin tekee ei ole merkityksellistä. Jos urheilun takia usko jää, ei sitä omin voimin enää saa takaisin, vaikka ura loppuisi lyhyeenkin.
"Eivätkö monet säännöt ole aika naurettavia ja äärimmäisen huonosti perusteltavissa?"
Ongelma meidän keskustelussamme on se, että en tunnista mitään sääntöjä omasta elämästäni. Minähän haluan vain uskoa ja säilyttää hyvän omantunnon ja yritän elämässäni tehdä ratkaisuja sen mukaisesti.
"Ja miksi uskossa olemisen pitäisi olla vaikeaa? Miksi pitäisi tuntea jatkuvaa syyllisyyttä ja synnintuntoa monista asioista?"
Kyllä lahjavanhurskaus on iloinen asia. Synnintuntoa ei tarvitse potea, ne saa uskoa anteeksi. Eihän kannata tehdä asioita, joista tulee synnintunto? Vaikka me ihmiset tietäisimme kuinka pitää elää päästäkseen taivaaseen, me silti rikomme Jumalaa vastaan ja teemme syntiä. Anteeksipyytäminen on sitten joskus hyvin vaikeaa, on vaikea nöyrtyä, vaikka raamattu kehottaa käymään rohkeasti armoistuimen luo. Kyllä se uskominen vaan tahtoo joskus olla vaikeaa. Niin se on kaikilla, ei sen välttämättä pidä olla sitä eikä toki aina olekaan. Tämä on realismia kaikkien kohdalla.
Olisihan tuo mukava keskustella enemmänkin, mutta ei vaan ole tällä haavaa mahdollisuutta. No, ei kai tämäkään keskustelu täältä mihinkään katoa (toivottavasti), joten ehtii myöhemminkin...
Vahinko sinänsä, et kuitenkaan vastannut itse kysymykseeni.
Ilmeisesti raha ja valta ovat niin tärkeitä, ettei niitä voi kritisoida saatikka lähteä niiden käyttöä rajoittamaan edes vanhoillislestadiolaisuudessakaan.
Se, että Sinä et tunnista sääntöjä, ei tarkoita sitä, ettei kukaan muukaan tunnistaisi. Kun nuo säännöt ovat vielä äärimmäisen tulkinnanvaraisia, katoaa viimeinenkin uskottavuus. Vaatimuksia on olemassa, vaikkei niitä edes suoranaisesti myönnetä olevankaan. Valintoja on tehtävä, muttei taustaa voi tutkia. Aivan kuin olisin törmännyt tähän asenteeseen ennenkin...
Kerrankin asiallista keskustelua. Pidetään tämä ketju sellaisena.
Minä olen myös ikäni VL- liikkeessä kasvaneena monesti tätä kilpaurheilu vs politiikkaa miettinyt.
Politiikkaan osallistuminen pohjautuu varmaan sieltä raamatun tekstistä jossa kehoitetaan toimimaan sen kaupungin ja maan parhaaksi jossa asuu. Tämä on liikkeessämme tulkittu jopa kehoitukseksi vaikuttaa yhteisiin asioihin. Se on toki kyseenalaista onko aina toimittu parhaaksi vai ei, mutta sitten onkin kysymys taitamattomuudesta tai oman edun tavoittelusta jossa lähestytään taas syntiä.
Huomattavaa kuitenkin on, että ministereitä ei kuitenkaan VL piireistä ole kovin useasti ollut, 60-70 eriseurojen ja hoitokokousten jälkeen ei yhtään kertaa. Vaikka kansanedustajina on ollut kyllä todella päteviä ihmisiä VL- liikkeestä.
Itse kyllä muistan kuulleeni monessakin saarnassa varoituksia synnin vaaroista politiikan saralla. Esim. Ei ole hyvä olla poliittisesti radikaalin ajattelun etunenässä. Ja sitä on myös varoiteltu, että poliittiset tilaisuudet ei saa mennä ajankäytössä seurojen edelle.
Huippu-urheilu on taas hieman eri suunnasta katsottava asia.
Sinänsä itsensä kehittäminen fyysisesti ja kilpaileminenkaan ei todellakaan ole koskaan synniksi saarnattu. Kautta aikojen VL perheiden lapset on leikkineet ja kilpailleet omalla pihalla oman perheen ja koulukavereiden kanssa. Siis jos sana urheilu ja kilpailu käsitetään samana asiana, niin urheilu ei ole synti.
Nähdäkseni huippu-urheilun synnillistämiseen on johtanut seuraavat seikat:
Urheilukilpailuiden muu viihteellinen ohjelma mm. musiikki. Sellainen musiikki jota esim jääkiekko-otteluissa soitetaan ei ole uskovaisten mielestä soveliasta(musiikin lajeista voimme keskustella toisessa ketjussa).
Toinen merkittävä asia huippu-urheilussa on sen tuoma ajanmenekki. Usein varoitellaan siitä, että kilpailut, ottelut ja harjoitukset on usein sunnuntaina ja seurojen aikaan. Näin ei voi osallistua sellaiseen toimintaan jonka tietää lähes aina estävän seuroihin pääsyn.(Usko tulee kuulosta... jne).
Kolmas tekijä on urheilusankarien juhlinta ja palvonta. Jos vaikka VL-liikkeen edustaja osallistuisi autourheilukisaan ja sattuisi voittamaan, niin hänen shamppanja ruiskuttelut jäisi väliin. Usein urheilua ja urheilusankareita verrataan julkisessa keskustelussa jumalaan ja sitä uskovainen ei halua omalle kohdalle.
Eli uskovainen "voi osallistua huippu-urheiluun seuraavilla kriteereillä":
Harjoittelun ja kilpailujen aikataulut on pystyttävä ajoittamaan niin, että ne eivät säännöllisesti estä seuroihin pääsyä ja lepopäivän pyhittämistä.
Kilpailutapahtuma pitää olla keskittynyt kilpailemiseen eikä muuhun viihteelliseen ohjelmaan(musiikkiin, tanssiin, alkoholiin).
Kilpailun voittajana uskovainen ei halua tulla missään nimessä palvonnan kohteeksi(rinnastus Jumalaan) tai joutua kiusalliseen tilanteeseen alkoholin juhlistamiseen.
Tälläisiä on esim maratontapahtumat ja pitkät hiihtotapahtumat ja niihin uskovaiset voi osallistua.
Samat musiikin, alkoholin ja ajankäytön "hyväksi nähdyt ohjeet" pätee myös politiikkaan ja talouselämään. Jos eduskunnassa lehtereillä olisi jatkuva alkoholitarjoilu ja joka puheenvuoron välissä soitettaisiin maailmallista musiikkia ja istunnot olisi sunnuntaisin ja kaikki vielä näytettäisiin telkkarissa, niin tuskin siellä uskovaisia olisi.
Miksi taas kunnalliset ja piirikunnalliset kisat eivät olisi nuorille sopivia, niin niistä voi kysyä, että mikä niiden kilpailijoiden tähtäimenä on? Eikö se ole se teropitkämäki tai usainbold ja siihenhän me emme halunneet.
Kyllä meitä VL-uskon periaatteiden asiallisia keskustelijoita löytyy jos kyselijät on asiallisia.
En ole aikaisemmin paljon tänne kirjoitellut, usein kyllä lukenut. Nyt ajattelin aktivoitua kirjoittamaan näihin asiallisiin keskusteluihin. Seuraavan kerran palaan tuohon kompastuskivi 1 eli ehkäisyyn.
Olet tervetullut keskusteluun. Samaa mieltä en toki kanssasi ole, mutta se ei haittaa.
Jonkinlainen logiikka väittämissäsi toki on. Sitä en kiellä. Urheilumaailmaan saattaa kuulua sellaisiakin piirteitä, jotka voivat uskovaista häiritä. Sitä en kuitenkaan alleviivaa, että kaikissa lajeissa ympärillä pyörivät lieveilmiöt olisivat valloittaneet tilan itse urheilulta. Äärimmäisen kaupalliset lajit kuten vaikkapa F1 ovat sitten jo asia erikseen. Useissa lajeissa glamour ja hohto ovat aika kaukana.
Lepopäivän pyhittäminen on eri asia. Sen jotenkin ymmärrän uskovaisen näkökulmasta. Kokonaan eri asia on senkin asian suhteen sitten se, pystyvätkö politiikan tai liike-elämän edustajatkaan lepopäiväänsä pyhittämään. Epäilenpä, että käytännössä esim. kaikilla yksityisyrittäjillä ei siihen mahdollisuutta ole. Politiikan asiatkaan eivät taida päivää katsoa. Kauppojen sunnuntaiden aukioloa vastustan. En kylläkään uskonnollisista syistä.
Sankareiden palvonta on hyvin kyseenalainen asia. Kautta aikojen ihmisiä on korotettu esikuvan asemaan ja lähes "palvottu", ketä mistäkin syystä. Käsittääkseni uskovaisillakin on omia oppi-isiään (vaikkapa Laestadius tai Luther), joiden ajatuksia pidetään jopa niin viisaina, että opit ylittävät satojen vuosien kuilunkin täysin oikeina ja ymmärrettävinä. Rajan veto tuossakin asiassa on kovin suhteellista. Jos joku tekee jotakin merkittävää, eikö häntä saisi siitä kehua? Tällä en tarkoita pelkästään urheilutähtiä. Olisiko se vl-nuorison kannalta hirveää, jos heillä olisi esikuvana joku laillaan uskova menestynyt urheilija? Tai, antaisiko se muille ihmisille huonon käsityksen vl-uskovaisista? Onhan urheilun saralla menestyneissä uskovaisiakin ihmisiä, jotka ovat uskonsa esille tuoneet. Eikö vaara siitä, että itseään "liikaa ylentää" - jos se nyt paha asia on - ole olemassa vähän kaikilla?
Lasten kyseessä ollessa asia on kokonaan toinen. Kaikista ei todellakaan huippu-urheiljoita tule. Se on nähty. Ei, vaikka halua olisikin. Nykylapset ja -nuoret eivät todellakaan liiku liikaa. Urheilussa voi olla omat kyseenalaiset puolensa, mutta lajien kirjo on lapsillekin suuren suuri. Kaikki lajit eivät sisällä "syntiin viekoittelevia" elementtejä. Siltä piirikunnalliselta tasolta hyvin harva ponnistaa minnekään ylemmäksi. Valitettavasti. Ja kansallisen tasonkin huiput ovat vähissä. Saati sitten kansainvälisen tason urheilijat... Ja onko nyt vaikka juuri mainitsemasi Pitkämäki kovinkin ryvettynyt?
Todellinen syy pitää lapset erossa urheilusta on ilmiselvä. Lapset imisivät vaikutteita eri tavalla uskovista kavereistaan. "Maailma" tunkeutuisi vl-koteihin. Harrastuksiin kuljettaminen on myös kovaa hommaa. Jo muutaman lapsen kanssa se työllistää riittävästi, joten miten mahtaa asia ollakaan 10 lapsen kanssa? Kiirettä pitäisi! Musiikki? Siitä mielipiteeni jo sanoin. Totta kai pop-musiikki eri lajeissaan veisi lapset mukanaan. Me maallistuneet ihmiset näemme asiat monipuolisina. Ei musiikin kuuntelu sinänsä kenestäkään pahaa tee. On vanhempien tehtävä kasvattaa lapsensa niin, etteivät he esim. pukeudu 10-vuotiaina kuin aikuiset tai ala ryypätä alle 12-vuotiaina.
Yksi puoli asiasta on enemmänkin filosofinen. Miten suuri asia usko on? Onko se niin suuri asia, että se leimaa ihmisen koko elämää? Onko oikeutettua vaatia, että usko määrittelee muitakin kuin vain hengellisen puolen asioita? Onko jonkun usko jollakin tavalla oikeampi kuin toisen? Niin oikea, että sen uskon perusteella voidaan vaatia ihmisiä tekemään suuria ratkaisuja elämässään? Jos kaikki kristityt ryhmittymätkin viime kädessä perustuvat ihmisen tulkinnoille, mikä takaa sen, että joku on toista parempi sen tulkinnan tekemään?
Jos usko itsessään on pääasia eivätkä teot, miksi uskovaisen on elettävä niin tiukassa formaatissa? Kuka on kykenevä tuon formaatin määrittelemään? Jos monet asiat ovat ns. omantunnon kysymyksiä, kuka voi sanoa, että hänen omatuntonsa on se oikeassa oleva? Kun monissa uskovaisten ratkaisuissa on nähtävissä myöskin historian painolastia, miksei kaikkein raskaimmista velvoitteista voitaisi luopua, jos VARMUUTTA niiden oikeellisuudesta ei ole? Ja sitähän ei ikinä ole kuin vain saarnamiesten paatoksessa. Oikea elämä ei ole mustavalkoista. Ei ikinä.
Kirjoitit asiallisesti. Näkökantasi ovat selviä Sinun näkökulmastasi ajatellen. Kaltaiselleni maallistuneelle kyseenalaistajalle ne eivät sitä ole. Lestadiolaisuuden kaltaisissa ryhmissä ihminen määrittelee toisen elämää ja tekee sen mielestäni huonoilla perusteilla. Se on valitettavasti asia, jonka kyseenalaistan.
Odotan mielenkiinnolla kirjoituksiasi. On ilo nähdä, että täällä ON asiallisiakin ihmisiä. Mielipiteethän ne viime kädessä riitelevät.
Usko on elämämme tärkein asia ja haluamme elää Jumalan sanan mukaisesti.
Mistä kukaan tietää, mitä se Jumala haluaa?
Hänkö on kirjaimellisesti kieltänyt esim. kilpaurheilun? Eikö ihminen ole mitään itse keksinyt?
On loppujenlopuksi aika samanlaista kun yrittäjän kilpailu markkinoilla.
Pitkäjänteistä kovaa hommaa vl.yhteisössä on yrittäjyys huippu asemassa!
Menestyminen eli rikastuminen on siunaus mutta ei ammatti urheilijan
tämä on puhtaasti hurskastelua.
Voi olla bussikiski, yrittäjäneuvos tai sulkapalloilija sillä usko on se mikä pelastaa ei tittelit.
Inhottava realisti kirjoittelee asioita tosiaankin aika realistiselta kannalta. Mutta näinhän se pitääkin silloin kun asoita kyseenalaistetaan. Ja myös uskomisen asioita on hyvä kyseenalaistaa, onhan tiedossa lähihistoriasta miten myös lestadiolaisuudessa karkasi mopo käsistä kun armoa ei jaettukaan vaan se ehdollistettiin. Tarkoitan hoitokokouksia.
Liikkeessä mukana olevana olen aika ristiriitaisin tuntein seurannut näitä keskusteluja. Paljon on mielestäni tullut hyvää näissä keskusteluissa, toki mukana on pelkkiä loanheittäjiäkin. Nämä säännöt ovat jännä juttu. Ulkopuolelta on varmaan mahdoton uskoa että varsinaisia sääntöjä ei ole. On totuttuja elämäntapoja, joiden perimmäinen tarkoitus on ohjata elämää siten ettei tarkoituksella olla viemässä elämäämme kauemmas Jumalasta. Myös minusta niistä tulee voida keskustella kiihkottomasti, ovatko ne kaikki tätä päivää.
En kannata sellaista uskoa jossa kaikki vähänkin "uskolle riskialtis" toiminta synnillistetään. Hyvänä esimerkkinä on musiikki. En usko että kaikki kevyt musiikki on viemässä ihmistä kauemmas Jumalasta. Mutta sen tiedän että osa kappaleista on sellaisia, joissa ruokitaan sellaisia arvoja jotka eivät ole uskovaisen ihmisen arvoja. Esimerkkinä irtosuhteet, kiroilu, ihmisten palvonta ym. Kuitenkin haluan jättää myös ihmisen omalletunnolle tilaa. Ei kaikista voi ajatella että "me ajattelemme näin"
Nyt ei ole aikaa mutta näitä keskusteluja olisi vielä hyvä jatkaa...
Jatkan vielä vähän…varoitan kaikella ystävyydellä, että näissä asemissa emme tule pääsemään yhteisymmärrykseen, mutta keskustellahan voi aina. Ainakin voin sanoa, että yritän vastata kysymyksiisi.
Olipa yrittäjä tai palkollinen, työ tulee tehdä niin kuin tekisi sen Jumalalle, ei niin kuin ihmiselle. Työ on siunaus ja Jumalalta saatu, ja työtä se yrittäjyyskin on. Työtä tekemällä me elätämme itsemme ja perheemme ja rakennamme yhteiskuntaa. Kyseessä on toimeentulo, ja jos joku työllään tienaa yli tarpeensa ja jopa rikastuu, täytyy sellaisen pitää kirkkaana mielessä, että sekin on Jumalalta. On täysin mahdollista, että myös uskovaiselle rahasta tulee liian tärkeää, ahneus ottaa vallan. Minä näen, että ahneus ei ole Jumalan sanan hengen mukaista. Jumalan sanahan kehottaa kokoamaan aarteita taivaaseen eikä maan päälle, jonne kaikki ajallinen rikkaus jää. Pitää muistaa, että ahkeruus ei ole ahneuden synonyymi. Politiikkaan liittyy yhteisten asioiden hoito ja yhteiskunnallinen näkökulma.
Viime kädessä jokainen vastaa omasta uskonelämästään itse. Jos minä en tunnista eli en miellä noita esiin nostamiasi asioita säännöiksi, se ei todellakaan tarkoita sitä, että joku muu ei mieltäisi. Myönnät itsekin, että väittämäsi säännöt ovat äärimmäisen tulkinnanvaraisia. Olisiko jopa niin paljon, että juuri siksi niitä ei voi edes säännöiksi sanoa? Siis oikeasti, eihän joka tilanteeseen voi olla sääntöä. Tilanteethan vaihtelevat niin, että niitä on sen miljoonanlaisia. Meille on annettu omatunto, joka neuvoo mikä on uskon säilyttämisen kannalta paras tie.
Kilpaurheiluun liittyy uskon kannalta vaarallisia piirteitä ja lieveilmiöitä. Sen lisäksi se ei ole mitään muuta kuin oman kunnian tavoittelemista. Halutaan tulla ihailluksi ja jopa kateuden kohteeksi. Urheilu ilman kilpailutarkoitusta on aivan eri juttu. Myös politiikkaan ja yrittäjyyteen liittyy yleisesti kunnianhimoa, mutta ne ovat paljon muutakin. Jumalan sana rohkaisee yhteisten asioiden hoitoon ja jopa velvoittaa jokaisen työhön kykenevän elättämään itsensä nimenomaan työllä. Politiikassa hoidetaan tai pitäisi hoitaa yhteisiä asioita pienemmän yhteisön tai koko yhteiskunnan parhaaksi. Yrittäjä elättää työllään itsensä ja perheensä, joka on varmasti ensisijainen tavoite. Lisäksi yrittäjä voi elättää palkollisiaan tarjoamalla työtä heille. Eli yrittäjyys ja politiikka eivät ole pelkkää oman kunnian tavoittelua. Siinä ne eroavat kilpaurheilusta.
Alla on oikeastaan niin hyvä kirjoitus tästä asiasta, etten koe voivani siihen juuri mitään lisätä. Olemme esittäneet mielipiteitämme ja niihin jää varmasti eroja. Asiallinen keskustelu on kuitenkin aina tervetullutta.
Vastauksesi oli mielenkiintoinen ja voisin kommentoida vaikka jokaista asiayhteyttä erikseen, mutta siitä tulisi liian sotkuinen vastaus. Kommentoin tässä yhteydessä seuraavaa ajatustasi.
"Todellinen syy pitää lapset erossa urheilusta on ilmiselvä. Lapset imisivät vaikutteita eri tavalla uskovista kavereistaan. "Maailma" tunkeutuisi vl-koteihin. Harrastuksiin kuljettaminen on myös kovaa hommaa. Jo muutaman lapsen kanssa se työllistää riittävästi, joten miten mahtaa asia ollakaan 10 lapsen kanssa?"
Ei todellakaan ole ilmiselvä syy pitää lapsia erossa urheilusta sen takia, että siellä kavereilta imisi liikaa maailmallista vaikutetta. Samojen kavereiden kanssa he ovat koulussa ja monissa vapaa-ajan harrastuksissa. Luulen että sieltä urheilun piiristä uskovaiset lapset saisi varmaan parasta seuraa mitä "maailma" voi tarjota.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että vanhimmat lapseni ovat sen ikäisiä, että heillä urheilun ottaminen "vakavasti" on ajankohtaista, jos aikoisi menestyä. Lahjat ainakin on, kun lajissa kuin lajissa tulee aina kisojen jälkeen mitalleja kotiin. Alakoulun ikäisillä lapsilla lajien harrastaminen pitäisi olla mahdollisimman monipuolista ja siihen olen pyrkinytkin. Sitä olen miettinyt että mikä olisi sellainen laji johon voisin ohjata lapseni hyvillä mielin kilpailemaan, ilman että tarvitsisi heti olla miettimässä, että onko nyt tässä tai tuossa vaiheessa tulossa tilanteita joihin ei voisi omantunnon syystä osallistua.
Todellakaan en pelkää sitä että lapsemme imisi urheilukavereilta "maailman" vaikutteita. Vaan suurin huoleni on, että harrastuksessa edetessään lapsen pitäisi pystyä osallistumaan hyvällä omallatunnolla ja että Usko ja Jumalan valtakunta säilyisi hänen elämässään tärkeimpänä asiana.
Liikuntaan ja urheiluun siis panostamme ja innostamme lapsia jo hyvin pienenä. Toisin on vallan ja rahan hankinta. En todellakaan ja tuskin kukaan toinenkaan perheen vanhempi on uskovaiselle lapselle tai nuorelle opettamassa miten valtaa ja rahaa hankintaan häikäilemättä lisää. Vaikka tässäkin ketjussa on väitetty, että valta ja raha on VL-liikkeessä niin pyhä asia että sitä haluta estää ja arvostella.
Toisella kertaa taas lisää.
Miksi osa vl-neroista ei sitten anna lastensa urheilla seuroissa vaikka lapset haluaisivatkin?
välttelevät tällaisia avauksia!
Yrittäjä valitaan vuoden yrittäjäksi niin kyllä heille kelpaa pokaalit ja glooria!
Haluan kommentoida oman kokemuksen, meillä töissä tapahtui hiljattain yksi tapaus kun eräs henkilö tuli käymään hän on jokseenkin tärkeä kaveri srk organisaatiossa.
Työkavereista kolme on vl.uskovaisia ja heitä hän tuli tapaamaan oli ohikulkumatkalla.
Itse ihmettelin miksi nämä meidän työntekijät tänä aamuna juoksentelee pitkin seiniä ja ovat kuin hulluksi olisivat tulossa
Sitten tämä henkilö saapui ja alkoi show jota en ole ikinä nähnyt meillä käy lähes päivittäin vieraita firmassa mutta tästä jäi sellainen kuva et koreassa asemassa vl.hierargiassa ihaillaan ja palvotaan.
Koska itse en ole tästä uskonyhteisöstä niin mulle tuli mielikuva et meillä kävi joku "Madonna" tai
vastaava ja nämä uskovaiset työtoverit kyllä kertoivat meille selvästi sen. että HÄN tuli MEITÄ moikkaamaan katsokaa nyt epäuskoiset!. Puhetta riitti vielä seuraavanakin päivänä minusta juuri se oli ihmispalvontaa
Unohdat, että lestadiolaisilla on kuitenkin yksi turmiollinen elämäntapa, jota saa kaikessa rauhassa harrastaa ja näkyvästi rauhanyhdistysten edessä ja se on tupakointi.
Sillä ei ole väliä, onko kessuttelija nuori, nainen, lapsi tai raskaana oleva äiti, tupakointi on täysin oman omantuntonsa säätelemää, ja siihen ei muut kajoa.
SRK:n sanajulistajanakin toimiva Ruokakesko Oy:n toimitusjohtaja, KTM Terho Kalliokoski on lähtenyt vaatimaan laajalla rintamalla valtiovallalta lupaa viinien myyntiin ruokamarketeissa. Kalliokoski on toistanut tätä vaatimustaan sekä K-ruokakauppiaiden ykkösmiehen asemassaan että Päivittäistavarakauppayhdistyksen varapuheenjohtajana jo parisen vuotta.
Kalliokoski ei tyhjän tähden toistele vaatimuksiaan mediassa. Hän lobbaa ajatusta ja yrittää muokata alkoholimyönteisiä asenteita poliittisissa päättäjissä, lainsäätäjissä.
Toimitusjohtaja Terho Kalliokoski on myös Kristillisen liikemiesverkoston aktiivijäsen. Hän esimerkiksi piti pääpuheenvuoron Hotelli Scandic Continentalin ravintolassa, Helsingissä 9.3.2006, järjestetyillä liikemiesverkoston kevätillallisilla.
Kalliokosken puheen otsikkona oli Johtajan sydän – johtajan arvot ja arvojen johtajat. Puheenvuorossaan hän ei kuitenkaan puhunut sanaakaan kristillisestä arvomaailmasta eikä siitä johtuvasta yhteiskunnallisesta vastuusta.
Vastuullinen yritysjohtaja ei tee päätöksiä vain yrityksen sisäisestä näkökulmasta, vaan hänellä on asemansa vuoksi myös yhteiskunnallista, laajoihin kansankerroksiin vaikuttavaa valtaa. Tämän luulisi sellaisen johtajan ymmärtävän, joka itse toimii kristillisessä liikemiesverkostossa. Olemme tottuneet liittämään kristillisyyteen myös aidon vastuullisuuden.
Kun Kalliokoski itse pn puhunut arvoista, voimme kysyä, mitä arvomaailmaa Kalliokoski itse edistää vaatimalla entistä vahvempia alkoholijuomia ruokakauppoihin.
Miksi Kalliokoski haluaa tehdä viinistä arkipäiväisen ja helposti saatavan elintarvikkeen?
Miksi juuri alkoholijuomien jakelun ja saatavuuden tekeminen entistä helpommaksi ja vaivattomammaksi on Kalliokosken ykkösasioiden listalla? Siksikö, että viinit ruokakaupoissa lisäävät tehokkaasti Keskon liikevaihtoa ja voittoja, ja voitot taas saavat johdon miljoonien eurojen kannustinpalkkiot laukeamaan.
Alkoholi aiheuttaa vuosittain yli 6000 suomalaisen kuoleman. Alkoholin aiheuttamat alkoholisairaudet sekä sosiaaliset ongelmat ovat voimakkaasti lisääntyneet aina silloin, kun alkoholin saatavuutta on maassa helpotettu. Tämän osoittavat tilastot sekä tieteellinen tutkimus kiistatta.
Viime aikoina yhteiskunnassa on päinvastoin yritetty vähentää alkoholin saatavuutta, esimerkiksi korottamalla verotusta sekä rajoittamalla oluen myyntiaikoja. Kriittistä huomiota on alettu kiinnittää esimerkiksi nuorten suosimissa urheilu- ja kulttuuritapahtumissa tapahtuvaan alkoholijuomien myyntiin ja alkoholin markkinointiin. Monet eri puolueiden kansanedustajista ovat ottaneet vakavasti alkoholin aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle sekä haitat ja kärsimykset lapsille ja nuorille.
Miksi tämä uskovainen mies Terho Kalliokoski on lähtenyt vaatimaan alkoholin saatavuuden helpottamista?
Terho Kallioikosken alkoholimyönteinen linja on kestämätön sekä elävän kristillisyyden näkemysten että vastuullisen liikemiesetiikan näkökulmasta.
Erityisen moitittavaa hänen alkoholimyönteinen esiintymisensä on siitä syystä, että hän toimii itse vanhoillislestadioalisena työyhteisössään ja lisäksi vanhoillislestadiolaisena saarnajana. Tilanne on pöyristyttävän kaksinaismoralistinen.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on aina suhtauduttu torjuvasti alkoholiin. Uskovaiset eri ammattien harjoittajat, sekä kunnanvaltuutetut että kansanedustajat, ovat yhteisvoimin pyrkineet vaikuttamaan yhteiskunnassa niin, että alkoholin käyttöä saataisiin vähennetyksi, eikä ainakaan edistetä alkoholin saatavuutta. Kristillisyydessä on pyritty vaikuttamaan alkoholihaittojen vähentämisen suuntaan. Vanhat uskovaiset muistavat oppineensa koulussa laulun: ”Emme alkoholia juo, emme muille suo, näin vältämme vaaran loukot”.
Kun luki hiljattain Kalevassa olleen Terho Kalliokosken haastattelun, ei voi olla ihmettelemättä myöskään SRK:n puheenjohtajan Olavi Voittosen viimeaikaisia linjauksia.
SRK:n puheenjohtaja on käynyt uskovaisen papin Stiven Naatuksen kimppuun, siitä syystä että pappi kävi katsomassa teatterissa näytelmän. Mutta puheenjohtaja Voittonen ei puutu saarnamiehenä toimivan, vaikutusvaltaisen toimitusjohtajan Terho Kalliokosken tietoiseen alkoholin jakelun helpottamisvaatimukseen, jonka Kalliokoski on julkistanut useassa yhteydessä mediassa.
Jos pastori Stiven Naatuksen katsoma teatteriesitys on synnillinen, Naatus on sen katsojana vahingoittanut vain omaa sieluaan. (Itse en pidä teatteriesityksen seuraamista syntinä, olipa esitys sijoitettu teatteritaloon tai esitetäänpä se äitienpäivillä koulussa tai iltanuotiolla.)
Mutta jos toimitusjohtaja Terho Kalliokoski saa tahtonsa läpi ja kaikissa Suomen tuhansissa Keskon ruokakaupoissa aletaan myydä viinejä, synti leviää ja tulee luvalliseksi entistä laajemmin. Viinistä tulee entistä arkipäiväisempi juoma Suomen kodeissa. On täysin varmaa, että Suomen kansan, perheiden, lasten ja nuorten kohtaamat alkoholihaitat ja kärsimykset lisääntyvät. Tästä ovat kaikki alkoholitutkijat yhtä mieltä. Poliitikoista monet kannattavat päinvastoin alkoholin jakelun rajoittamista, ja tähän suuntaan on jo joitakin ratkaisuja tehty.
Tässä tilanteessa herää kaksi vakavaa kysymystä.
1. Miten uskovainen voi hyvällä omallatunnolla tietoisesti edistää alkoholin saatavuuden lisäämistä? Olisi tärkeää saada kuulla Terho Kalliokosken uskovaisten aromaailmaan peilaavat perustelut tälle ihmetystä herättäneelle kannalle.
2. Kuinka on mahdollista, että SRK:n saarnaajana toimiva johtaja saa vapaasti esittää tällaisia kannanottoja, ilman että SRK:n puheenjohtaja ilmaisee vastalausetta asiasta? Onko Kalliokosken linja myös Voittosen linja?
3. Miten suhtautuvat uskovaiset lainsäätäjät eli vanhoillislestadiolaiset kansanedustajat Terho Kalliokosken vaatimuksiin? Ovatko he valmiita myöntämään myyntiluvan?
Miten uskovaiset tulevat suhtautumaan Kalliokosken johtaman kauppaketjun ratkaisuihin? Ovatko uskovaiset valmiita boikotoimaan Keskon ruokakauppoja jos ketju aloittaa viinien myynnin?
Tässä olisi ajankohtainen aihe haastatella uskovaisia kansanedustajia Päivämiehessä.
en voi muuta sanoa kuin lyhykäisesti: " mun sydämeni itkee!"
Siitä mitä vl.uskovainen ja hänen oppinsa on se on äidinmaidosta imettyä tapakäyttäytymistä
josta puuttuu täälääkin ivetan edilletuoma ylitsepursuava Jeesuksen armo ja ilo.
Siksi moraalittomuus saatilaa kun omat edut ajaa edelle.
Tätähän olen yrittänyt selittää koko ajan. Kun uskon asiat sotketaan reaalimaailman jokaiseen pikkujuttuun mukaan, joudutaan juuri tällaisiin ongelmiin. Kilpaurheilu on pahasta, mutta liike-elämässä toimivat uskovaiset joutuvat takuuvarmasti hekin moniin pulmallisiin tilanteisiin. Rajoitukset ja kiellot ovat veteen piirrettyjä. Näin siinä sitten käy.
Minulle alkoholiasialla ei ole mitään merkitystä uskonnon kannalta. En näe sitä uskonnollisena kysymyksenä. Liian helppo alkoholin saaminen ei näytä suomalaisista kaikille kuitenkaan sopivan. Viinien ystävä en ole, joten minulle asialla ei ole merkitystä.
Surulliseksi ja vihaiseksikin tulee tästä varmasti muutkin vanhoillislestadiolaisen liikeen jäsenet. Viinin tuominen ruokakauppaan on vaara perinteisten alkoholin liikakäyttöön eli humalaan pyrkivien lisäksi myö sille kasvavalle ryhmälle, jota alan lääkärit pitävät vaikeana ja kasvavana asiana. Näitä ovat perheenäidit joiden maksa tuhoutuu maksakirroosin takia ja maksasiirtoa ei tehdä. Kuolevat siis. Naisten maksa on herkempi kirroosille ja alkanut prosessi käsittääksen etenee vaikka käyttö loppuisikin. Nämä naiset eivät useinkaan ole humalassa mutta käyttävät muutaman lasin viiniä päivittäin. Hanapakkaus jääkaapissa on helppo käydä täyttämässä lasi silloin tällöin miettimättä asiaa. Jos viinit ja erityisesti hapakkaukset tuodaan ruokakauppaan kuinka paljon helpompaa on päätyä siihen että hihnalle menee myös viinipakkaus. Alkossa käymisen pitäisi edes vähän herätellä ihmistä. Menet tietoisesti alkoholiostoksille, miten pitkän matkan ja kuinka usein olen käymässä. Olenko viikkoittain, vain erityisen juhlan aikaan. Kuka muistaa milloin kävi ruokakaupassa, varmaankin niin usein ettei sitä kannata edes ajatella.
http://www.hs.fi/verotiedot/person.do?personId=6858
saa polttaa? onko "pössyttely" suosittua?
juuri tämän kaltaisia tilanteita. Joku tai jotkut syntilistojen laatijoista on ollut tupakkamiehiä ja tupakoiminen kaikissa oloissa on sen vuoksi julistettu täysin synnittömäksi. Raamatun pitäminen uskon ohjenuorana vapauttaisi vl-uskovaiset näistä perinnäissäännöistä!
Aika monissa porukoissa on näitä omia trdistioita jotka eivät perustu siihen vanhurskauteen joka on USKON KAUTTA JEESUKSESSA KRISTUKSESSA.
Mutta ei kristittyä ole kutsuttu myöskään elämään synnissä, on itsepetosta elää katumattomana joppoudessa, huoruudessa, valehtelijana, pettäjänä, avionrikkojana, luullen olevansa tiellä taivaaseen.
Jumala on ilmoittanut kymmenessä kaskyssään synnit, jokmaisen tulisi herätä synnin unesta. Ihmiskäskyt ja perinnäissäännöt on sitten eri asia.
On eroa Yellona16.10.2009 11:49
Intohimo tekemiseen voi olla yhdistävä tekijä, mutta: kilpaurheilu on viihdettä ja yrittäjyys työtä. Muitakin yhdistäviä tekijöitä voi olla, mutta on mm. tuo olennainen ero. Kilpaurheilussa kilpailu ja kunnian tavoittelu on se juttu, koko homman ydin. Bisneksissä ei ensisijaisesti kilpailla toisten yrittäjien kanssa. Se vain tulee olosuhteiden pakosta. Kuntourheilu on itsellenikin tärkeä harrastus. Kilpaurheilussa tavoitellaan ensisijaisesti jotain aivan muuta kuin hyvää terveyttä ja kuntoa.
Vastasin jo näihin juttuihin Yellonalle toiseen ketjuun.
mutta siihen on ihmissääntöjen tiellä vaan totuttava...
tekevät alamaisista nöyriä johdettavia, mutta eivät ole Jumalan Sanan mukaisia. Herramme Jeesus varoitti tekemästä juuri näitä sääntöluetteloita.