Venäjälle ei ole myönnetty yhtään räjähdysainekeksijän rauhan palkintoa, vaikka Usalla on niitä jo monta. Me kadehdimme. Edesmenneeseen Neuvostoliittoonkin myönnettiin rauhan Nobel kahdesti, mutta putinistit eivät ole saaneet sitä kertaakaan. Me kadehdimme. Ahtisaarikin sai. Me kadehdimme. Obamakin sai. Me kadehdimme.
Kadehdimme Nobelin rauhanpalkintoa
Kade ryssä
1288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Boris Pasteniak sai aikoinaan kirjallisuuden nobelin muttei uskaltanut matkustaa sitä hakemaan,koska politbyroosta oli tullut viesti ettei hän välttämättä pääse takaisin kotimaahansa, jos matkustaa Norjaan.
Neuvostoliitto oli hieno maa. Sanavapauden kehto.
BROUHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHHAHAHAHAH!
Pasternak
Boris Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto, jonka hän kieltäytyi vastaanottamasta, muttei sentään myönnetty Nobelin rauhanpalkintoa. Me kadehdimme silti.
Politbyroo lähetti viestin, että hakemaan ei voi mennä, jos haluaa takaisin synnyinmaahansa.
Tohtori Zhivago kun tunnetusti kertoi Strelinikovista (Stalin) totuuden.
olet punikki, siksi syntynyt valehtelmaan.
Se on punikin luonto - valhe, takinkääntö ja vielä yksi valhe lisää-
Käännämme housusikin jos sinulla on rahaa housuntaskuissa. Sitten kadehdimme.
Haluaisn kysyä koska olen kuullut molotovin koktailista. Polttopullo vai juoma? Niin että oliko sellaista henkilöä olemassa.
Kuka hölmö se keksi sytyttää hyvät viinapullot tuleen ja heittää niillä panssarivaunuja. Olisitte antaneet ne viinapullot korkkaamattomina, niin olisi juotu ne ja hyökätty yhdessä Ruotsiin. Me kadehdimme Ruotsia.
Piti vain kysymän, että ovatko kateelliset Venäjän johtajat jo muistaneet onnitella Obamaa Nobel-palkinnon takia?
Se taisi viime syksynä jäädä Kremlin tandem-kaksikolta tekemättä Ahtisaaren voiton kohdalla.
Mutta moittia ehdimme aina ja kadehtia. Luomme kaunaisia mulkaisuja sinne päin.
päivän myöhässä.
Putin ei saanut. Kadehdimme.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1739461
Tämä ketju on melko tyypillinen otos 'valkorosvojen' maailmankuvasta. He ähkyvät ja puhkuvat aikansa, mutta jos pilanpäiten joku on heidän kanssan samaa mieltä, niin he väsähtävät... Valkoisen rosvon pojanpojalta voi vääntää aseet kädestä monella tavalla...
Mutta siitä 'rauhanpalkinnosta..'
Sen voi tosiaan nähdä Obamalle annettuna monella tavalla. Ensimmäisenä tulee mieleen, miten palkinnon Obamalle myöntämällä haluttiin näpäyttää USA:n republikaaneja.. siis sitä Bushin porukkaa. Obama ja Bushin esikunta ovat melko vastakkaisilla näkemyksillä ratkomassa Amerikan ongelmia. Rauhanpalkinnolla haluttiiin (ehkä) tukea Obaman maltillisempaa linjaa, mikä pitää sisällään mm. neuvotteluhalukkuuden. Eri asia sitten on millä lailla halukkuus neuvotella muuttaa itse suurvalta-ajattelua... Jos 'neuvottelut' eivät johdakaan tuloksiin, mitä sitten seuraa? Yhtä lailla me voimme nähdä neuvottelut suurvallan kiristyskeinona, kuin suoran aseellisen hyökkäyksenkin. Kysymys on siitä, onko USA:n asenne muuttunut kokonaisuutena, onko otettu vain vuoden- parin lisä aika ennen Obaman oman sodan aloittamista, vai käydäänkö neuvotteluja sellaisen kompromissin löytämiseksi, missä otetaan huomioon kaikkien osapuolten näkemys.
Toisena asiana tulee mieleen tässä rauhanpalkintopelleilyssä se, miten (liittyen vielä edelliseen) Obaman kädet halutaan sitoa antamalla hänelle juuri 'rauhanpalkinto'. Kuvitellaanpa tilannetta eteenpäin: Aloittaako rauhanpalkinnon saaja hyökkäys-sodan yhtä helposti, mitä vaikkapa Bush. Tuskin aloittaa ainakaan Obaman tapauksessa. Obaman käsiä haluttiin ehkäpä hieman sitoa, ettei hänen päähänsä pälkähdä vallattomia ajatuksia... Mutta onko Obama sittenkään esimerkiksi Israelin hyökkäyspolitiikan sulku? Tuskinpa vaan, sillä juutalaisten patologinen itsetuhon kaipuu kyllä kattaa omapäisen hyökkäyksen ketä vastaan tahansa... jopa suomalaisia rauhanturvaajia...
Yhtenä näkemyksenä joissakin lehdissä on esitetty ajatus(mikä tulee Obaman ensi lausunnosta hänen saatuaan tämän palkinnon) miten palkinto onkin itse asiassa myönnetty Bushille. Jos lipsautetaan, että palkinto on samalla kaikkien menneiden Amerikan presidenttien aikaansaannosten symboli, niin siihen joukkoon on liitettävä myöskin Bush. Jos asia on siten, että sotaisa politiikka 'rauhan' välineenä on palkinnon ansainnut, niin maailma on huonommalla tolalla, mitä voisi heti ajatella. Sodalla rauhaan pakottaminen on väliaikainen ratkaisu, ja se on voimakas kasvualusta seuraavaan.
Jonkinlainen teoria on sekin, miten sotimalla asioita ratkottaessa joudutaan sodalla 'ratkaistujen' ongelmien jälkikäteisvalvonta kattamaan koko maailman laajuiseksi. Se syö valtavasti rahaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä on juuri sitä samaa, mikä on ollut USA:n politiikkana tähän asti, kun he puhuvat 'kansallisesta edusta'. Tätä on USA:n politiikka niihin nähden, jotka ovat eri mieltä: hyökkäys - jonkinlainen tilanteen haltuunotto - ongelmaa ei kuitenkaan saada kokonaisuudessaan ratkaistua - ruumiiden myötä alkaa keskustelu - kansakunta jakaantuu - elätetään toivoa paremmasta - petetään äänestäjät - tässä tapauksessa 'rauhanpalkinnolla' tuetaan kotirintamalla epäonnistunutta presidenttiä...
Mutta onko oikein tukea rauhanpalkinnolla miestä, joka ei ole tehnyt juuri mitään rauhan eteen? Kai tämän tapauksen voi lopulta asettaa kategoriaan 'ihmisen kannustaminen', ihmisessä olevan mahdollisuuden vuoksi. Tulevaisuus näyttää käyttääkö Obama tätä 'mahdollisuutta' , minkä itse ajattelin aikaisemmin olevan luokkaa 'historiallinen', mutta josta nykyisin ajattelen vähän kyyynisemmin.
Toivon mukaan palkinto kannustaa Obamaa luovaan ajatteluun myös rauhan suhteen. Ensimmäinen askel luovuuden suhteen (ylipäätään) on hylätä ajatukset, joihin on tottunut...