Pari vuotta sitten menin asiankuuluvien kurssien jälkeen mukaan seurakunnan vapaaehtoistyöhön.
Etsin sitä kautta antamisen ilon lisäksi yhteisöä minne kuulua ja uusia tuttavia.
Takana oli raskaita vuosia, työ elämän muutoksien kourissa ja sairaan puolison hoitajana. Olin uupunut, takki tyhjä. Olin lähiaikoina menettänyt kuolemalle puolisoni, äitini, lapsenlapsen ja kaksi läheisintä ystävää. Uskoin Jumalan armoon, rukouksen voimaan ja seurakuntaankin.
Tein vuoden ajan vapaaehtoistyötä 10 – 15 h viikossa, kunnes kesän kynnyksellä vastaava diakoniatyöntekijä sanoi minulle, että hänestä en voi enää jatkaa. Syytä hän ei sanonut.
Olin kyllä kiinnittänyt huomiota henkilöstön kyräilyyn, mutta laitoin sen huonon työilmapiirin piikkiin. Tässä yhteisössä on paljon vapaaehtoistyön vastustajia.
Olen täysipäinen, täsmällinen ja siisti. En juo enkä polta. En ole kohdellut asiakkaita huonosti, enkä puhunut pahaa kenestäkään. Työni olen aina hoitanut tunnollisesti ja olen tullut toimeen myös nk. hankalien ihmisten kanssa. Sain myös tämän työn puitteissa uusia ystäviä toisista vapaaehtoisista.
Olin täysin lamassa koko kesän. Nyt kun vuosi on kulunut, voin vain todeta, että Jumalalle kelpaan, seurakunnalle en.
Etsin sitä kautta antamisen ilon lisäksi yhteisöä minne kuulua ja uusia tuttavia.
Takana oli raskaita vuosia, työ elämän muutoksien kourissa ja sairaan puolison hoitajana. Olin uupunut, takki tyhjä. Olin lähiaikoina menettänyt kuolemalle puolisoni, äitini, lapsenlapsen ja kaksi läheisintä ystävää. Uskoin Jumalan armoon, rukouksen voimaan ja seurakuntaankin.
Tein vuoden ajan vapaaehtoistyötä 10 – 15 h viikossa, kunnes kesän kynnyksellä vastaava diakoniatyöntekijä sanoi minulle, että hänestä en voi enää jatkaa. Syytä hän ei sanonut.
Olin kyllä kiinnittänyt huomiota henkilöstön kyräilyyn, mutta laitoin sen huonon työilmapiirin piikkiin. Tässä yhteisössä on paljon vapaaehtoistyön vastustajia.
Olen täysipäinen, täsmällinen ja siisti. En juo enkä polta. En ole kohdellut asiakkaita huonosti, enkä puhunut pahaa kenestäkään. Työni olen aina hoitanut tunnollisesti ja olen tullut toimeen myös nk. hankalien ihmisten kanssa. Sain myös tämän työn puitteissa uusia ystäviä toisista vapaaehtoisista.
Olin täysin lamassa koko kesän. Nyt kun vuosi on kulunut, voin vain todeta, että Jumalalle kelpaan, seurakunnalle en.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mihin seurakuntaa kuuluit,missä olit työssä kaikki ei näköjään ole kaikien mieleen.
Tunetko alfakoulusta ne ovat pinryhmiä,siellä voi tutustua lähemmi kanssa ihmisiin,minä ole yksi apuna oleva vetäjä. Se on kerran viikossa 10 viikon ajan senjälkeen yhteis leiri jonkun seurakunna leirikeskuksessa,josta on myös kyseinen kurssi.
En halua kertoa seurakuntaa tässä. Epäilen, että tämä on hyvin yleistä.
Alfa kursseista ole kyllä kuullut. Olen kuitenkin enemmän Martta kuin Maria. Teen mieluimmin konkreettista työtä toisten auttamiseksi, niin kauan kun olen voimissani ja terve.
että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu? Kannattaa katsoa vain eteenpäin. Ole siunattu.
Puhu vain, puhu Herralle tästä asiastasi puhu niin monta kertaa kun se nousee sydäntäsi surettamaan. Jeesus on totuus, Jeesus on vapauden tie. Vain Jeesus voi viedä sinut sellaiseen yrttipuutarhaan josta saat terveeksi tekevän lääkkeen tähän haavaasi.
Tuttua tekstiä, en kelpaa ihmisille Jumalalle kyllä. Ajattele miten hyvin niin sinun kuin minunkin on. Moni ihminen saattaa ajatella mielessään minä kelpaan hyvin ihmisille, mahdankohan minä kelvata Jumalalle? Kaikki mitä meille tapahtuu johdattaa meitä ja kasvattaa meitä. Usein on Herra joutunut minullekin antamaan tuon saman opetuksen. Älä luota egyptiin tuohon ruokosauvaan, kun nojaat siihen se lävistää kätesi. Jeesuksen kädet ovat myös lävistetyt niistä virtaa elämä.
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa senkaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältään ja hän oli täynnä Armoa ja Totuutta.
kirjoitatko ortodoksisesta seurakunnasta? Kertomuksesi sopii sinne.
En, kyllä on kyseessä luterilainen kirkko, jonka jäsen vielä olen.
Ortodoksisesta kirkosta minulla ei ole mitään kokemusta.
Kaupungissa missä minä asun on seurakuntien vapaehtoiset rikkaita mielenterveyseläkkeellä olevia rouvia. Vähävaraisia syrjitään suoraan vastoin kirkon oppeja. Ei ole ortodoksiseurakunta.
On olemassa monenlaisia seurakuntia. Tiedän useamman luterilaisen seurakunnan joissa on leipäpappeja ihan johtoportaassa asti yms. Yhdessä tällaisessa olivat sukulaisenikin töissä kunnes yhteysvoimin ajoivat nämä muut työntekijät heidät sitten siihen pisteeseen että lähtemään joutuivat.
Minä menin seurakuntamme nuorteniltoihin rippikoulun jälkeen. Montaa kertaa en jaksanut käydä, sain olla yksin joka viikko, todella sisäänpäinkääntynyttä menoa oli. Nuortenilloissa oli muutamia ennalta tuttujakin, mutta en kai sitten kelvannut heidän mukaansa hartauksiin. Tuon jälkeen olen suhtautunut hieman varauksella kaikkeen seurakunnan toimintaan, valikoin tarkasti yhteyteni ihan mihin tahansa seurakuntaan, en vain tähän omaani.
Rukoillaan johdatusta sinulle Herran tahdon tiellä.
Tässä pari linkkiä, joista olet löytävä monta siunauksen asiaa:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Ja tässä keskustelufoorumi, johon kaikki ovat tervetulleita :
http://p1.foorumi.info/ristinvalossa
Siunausta!
Seurakunta kääntää selkänsä ihmiselle. Missä on hyväksyntä? Olemme kaikki tasa-arvoisia Jumalan edessä. Seurakunta eriarvoistaa kiusaa ja hylkää. Milloin tämä pahan siemen on keskuuteemme kylvetty - siellä se saa kuitenkin rauhassa orastaa. Missä on johdatus ja laupeus? Onko hyvä vaiennut? Vai huutaako paha niin lujaa ettemme enää hyvää kuule?
...Toi kertomasi on totta monessakin seurakunnassa. Olen itte töissä srk:n palveluksessa ja törmännyt samoihin asioihin. Jos tulet juttuun ja pärjäät ihmisten kanssa paremmin kuin "esimiehesi" niin joudut ns. silmätikuksi. Vain yksi asia on minun mielestäni selitys tamänkaltaiseen toimintaan, Kateus!
Valitettavaa, mutta totta!