*Minä jaksa enää sinua*
Onko sinut joku hylännyt?
Voitko kertoa miltä pienikin hylkäyst tuntui?
Onko sinut joku hylännyt?
Voitko kertoa miltä pienikin hylkäyst tuntui?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuu pois, sut on tunnistettu:DDD
Pärkkele, jaksa jotain yhteen ja jotain. Mahottoman hienon todella herjaavan viestin kirjoitin äsken, mutta talenttini meni täysin haaskuun. Mitähän mä kysyin ennen kuin tulit sotkemaan ajatukseni?
sitten het monesti olen joutunut hylätyksi :(
Viimeksi mut hylkäs yks punatulkku, löysi kuulemma jonkun komeempi sulkaisen yksilön :(
Pahaltahan se tietysti aina tuntuu, mut nyt täytyy alkaa opetteleen taas uus soidinlaulu :))
Tiu tau tulkku
hyvin loistaa suksi.
hylätyksi tuleminen tuntuu, sitä etsii ensimmäiseksi syytä itsestään.
"Pienet hylkäämiset" ajoittuvat aikaan kun lapset olivat murkkuiässä. Silloin äitiä ei aina jaksettu ja saatettiin sanoa hyvinkin tylysti. Mutta ne olivat ohimeneviä, muutaman tunnin mittaisia "hylkäämisiä" Kyllähän se luonnetta kasvatti ja aiheutti itsetutkiskeluakin.
Aloittaja lähti kepeästi aiheeseen. Pikkanen itsesääli mukanaan.
Ehkä joku muukin kuin sinä ajattelee ja toivottavasti vahingossa asiasta keskustellaan.
Pienenä lapsena jokainen on varmaan kokenut hylkäämisen kokemuksia. Pelännyt pahinta pienessäkin erossa tai uhmattuaan vanhempiaan.
Ne vaikuttavat koko elämän.
Mikä on pieni - mikä iso hylkääminen?
Ei voi olla sosiaaliselle eläimelle suurempaa rangaistusta kuin laumasta erottaminen.
ja on individualisteja jotka eivät halua samaistua laumoihin vaan ottavat niistä etäisyyttä. Kumpikin on hyvä.
Mikäs sen parempaa silloin kun voi itse päättää.
on vastata (kuten itse tein) höpö-höpö vastauksiin. Ja kiitos heille, jotka vastasivat asiallisesti.