lukekaa kielilaista

löysin tämän kirjoitti:

suurristi."
_________________________________

Postimies kirjoitti 10.2.2003
Tämän päivän, 10.2.2003, Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa sivutaan ensimmäisen kerran uutta kielilakia – yhdellä lauseella. Varsinainen aihe on Mona Sahlinin lupaama virallinen asema suomenkielelle Tukholman alueella. Lehti suhtautuu itsekin hieman epäillen asiaan: ”On vain jäätävä odottamaan, että Sahlinin lupaama lakiesitys todella valmistuu ja hyväksytään pikaisesti valtiopäivillä. Liekö Ruotsin myönteiseen suhtautumiseen vaikuttanut se, että Suomessa eduskunta hyväksyy näinä päivinä uuden kielilain, jolla turvataan…”

Mielenkiintoista on, että kirjoituksessa ikään kuin etukäteen varaudutaan ettei Sahlinin lupaama lakiesitys mene läpi Ruotsin valtiopäivillä, mutta Suomen kielilain läpimenolle ei aseteta pienintäkään varaumaa, ”… eduskunta hyväksyy” sanavalinta antaa varsin selkeän kuvan kansaedustuslaitoksemme todellisesta luonteesta: demokratiamme koko kuva tässä asiassa on, että eduskunta vain leimaa muualla päätetyn asian. Mutta mistä HS tietää, voi olla täysin varma, että näin on?

Niin tai näin, edelleen ihmetyttää, että Ruotsissa suomenkielelle ehkä vain hätäisesti "luvattu" parannus saa oikein pääkirjoituskäsittelyn, mutta neljä vuotta ”nurkan takana” valmisteltu ja lehden kaikkia lukijoita koskettava kielilakimme odottaa yhä vuoroaan vähemmän tärkeiden asioiden jonossa. Tokko ehtiikään luukulle ennen asian lopullista eduskuntakäsittelyä.
_________________________________

Postimies kirjoitti 11.2.2003
Tänään 11.2.2003 kielilaki sai vihdoin sille kuuluvan arvon ja käsittelyn Helsingin
Sanomien kotimaa-osaston viimeisen sivun pääjuttuna – muutamaa tuntia ennen kuin laista eduskunnassa äänestetään! Sivun yläosaan sijoitettu kuuden palstan uutisen pää- ja alaotsikot:

*Kielilain kustannuksia ei ole selvitetty*
Laki tuo uusia tienviittoja, kääntäjiä ja virkamiesten kielikursseja
Kalakukolle ei tarvitse keksiä ruotsinkielistä vastinetta

Jutussa käsitellään aika seikkaperäisesti lain kustannuksia. Todetaan muun muassa, että vaikka valtionvarainministeriössä on laadittu selvät ohjeet lakien kustannusvaikutusten etukäteen selvittämisestä, ei kielilain kohdalla tätä ole noudatettu. Asiasta on tehty kantelu oikeusasiamiehelle.
Pääjutusta käy varsin selväksi, että kustannuksia tulevat aiheuttamaan monet vielä tutkimattomat seikat. Näitä ovat esimerkiksi uudet pääteiden miljoonat viitat ja merkit, kääntäjät, tiedottajat, kielien lisäkurssit ja erilaiset muut lisäkoulutettavat sekä virkamiesten vaatimat palkankorotukset kahden kielen osaamisen ja palvelemisen vuoksi. Sanalla sanoen valtavasti lisää byrokratiaa.

Uutisen yhteydessä olevassa kommenttilaatikossaan jutun tehnyt toimittaja Kristiina Markkanen antaa ymmärtää, että muun muassa lain suuret kustannusvaikutukset ovat yksi mahdollinen syy sille kiireelle, jolla laki halutaan saada voimaan jotta lain mm. tästä epäkohdasta ei tarvitsisi käydä keskustelua. Voi tietysti kysyä, että mitä keskustelua ja millä eväillä? Juuri Helsingin Sanomat ja YLE:hän ovat ne tahot, jotka tietoa ja näkökulmia kielilaista ovat pantanneet ja myös ne ainoat valtakunnalliset viestimet, jotka tämän keskustelun olisivat voineet synnyttää. - Lain valmistelussa on joka tapauksessa tapahtunut ainakin poliittinen virhe, koska valtionvarainministeriön edellyttämää kustannusten rehellistä selvittämisestä ei ole tehty. ”Tämä laki maksaa monta miljoonaa euroa. Kysykää vaikka valtionvarainministeriöstä” Lopettaa toimittaja Markkanen kommenttinsa.
Samalla sivulla on toinen uutinen, joka heti alkuun antaa viitteitä niistä jättimäisistä kustannuksista, joihin joudumme jos kielilaki astuu sellaisenaan voimaan. Pohjanmaan hätäkeskukseen on tilattu ruotsinkielisten vuoksi tietokoneohjelma, joka yksin maksaa 46 000 euroa. Lisäksi tulevat pelkästään hätäkeskuksessa kielikurssien (60 tuntia) ja vastaavien aiheuttamat ylimääräiset kulut

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä