Miksi???

"Heillä olisi ollut mahtava elämä elettävänä."

Ei, heillä oli mahtava elämä elettävänä.
Tavallaan jokainen elämä on yhtä pitkä, se kestää sen alusta loppuun asti.

Pointti on siinä, että jokainen päivä on äärettömän kallis lahja. Surullista että monta kertaa vasta tämmösen kautta havahdumme sen ymmärtämään, vähäksi aikaa, ja sitten taas arki imaisee rutiiniinsa.

Mikä on elämän pohja? Perustus?
Onko elämäni onni ja ilo vaan olosuhteissa ja lahjoissa, jotka on muuttuvia ja hetken kestää, vai tunnenko suurimman lahjojen antajan elämäni perustuksena, josta käsin elän elämän lahjaa todeksi tänäänkin?

Ehkä se kuitenkin on tärkein kysymys...

Ja toinen, siihen verrattava lienee tämä:

Rakastakaa itseänne ja lähimmäisiänne tänään, pyrkikää hyvään, antakaa anteeksi ja muistakaa, että elämä on niin katoava, ettei kannata kantaa kaunaa... Viha ja katkeruus vain myrkyttää...

JAKSAMISTA kaikille. Itseltäni kun on monia ystäviä vuosien saatossa kuollut kuka mitenkin, niin yhden asian oon tärkeänä kokenut omaisten kannalta:

kun oma sisin syyttää sanotuista ja sanomatta jätetyistä, niin muistakaamme; että kaikki olemme epätäydellisiä,

mutta taivaan täydellisyydessä ei kukaan muistele pahalla jälkeenjääneitä, ei edes vihollisiaan, saati sitten rakkaitaan. Siellä on rauha.

"Ja Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään...."

Sinä joka elät, muista että elämäsi on lahja, silloinkin kun tuntuu kipeältä etkä ymmärrä.

vaikka ei tiedetä miksi, me voidaan luottaa siihen, että ne kuolleet on päässy taivaan kotiin- siihen tahdon luottaa. Rukoillaan niiden omaisten puolesta ja rakastetaan niitä rakkaita jotka vielä on ympärillä. saadaan olla paljosta kiitollisia, kun meillä on viel elämä.