voimaton olo lääkkeistä huolimatta

2kk sitten aloin syömään ketipinoria ja debrakinea masennukseen ja ahdistukseen. ennen lääkkeitä olin koko ajan masentunut ja ajattelin itsemurhaa. söin myös tosi epäterveellisesti ja lihoin vuodessa 40 kg. minulla oli bulimia ja nyt ahmin ruokaa. nyt viimeisen kuukauden ajan on ollut voimaton ja väsynyt elämään olo. tuntuu että ei tästä enään eteen päin pääse.asun yksin.kuiteski on sisarukset ja vanhemmat niin niitä ei haluais vielä jättää. poikaystäväkin löytyy, olemme tunteneet 2kk. alkuaikoina tuntui että olimme paljon läheisimpiä. nyt kummallakin on omat työkiireet ja ei nähä kuin muutaman kerran viikossa. käyn terapiassa ja psykologilla, mutta ei ne auta yhtään. lisäksi olen koko elämän valehdellut muille ihmisille joitakin asioita. ja noin vuoden olen varastellut tavaraa kaupoista. oikeesti tästä ei tuu mitään. miksi maailma pitää olla edes olemassa kun se tuottaa vaan pahaa mieltä.
1126
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

kovan ja valtavan pakonomaisen syömisen. Minulla oli kerran tuo lääke ja oli pakko lopettaa, koska mikään ruokamäärä ei saanut minua kylläiseksii. Varo ettet liho ihan possuksi sillä lääkkeellä. Varmasti ahmitkin ruokaa tuon deprakinen kanssa. SE on kamala lääke. Rentouttaa kyllä, mutta tuo syöminen. Olet kohta kolmesataakiloinen jos jatkat. Varoitan sinua. Pyydä läkäriäsi vaihtamaan tuo lääke tai jotain,... ei hyvä juttu.

Toi sun varastelu saattaa johtua ihan just noista lääkkeistä, ei mistään muusta. Kerro hyvänen aika lääkärillesi, joka on sinulle nuo lääkkeet määrännyt.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


la kirjoitti:

2kk sitten aloin syömään ketipinoria ja debrakinea masennukseen ja ahdistukseen. ennen lääkkeitä olin koko ajan masentunut ja ajattelin itsemurhaa. söin myös tosi epäterveellisesti ja lihoin vuodessa 40 kg. minulla oli bulimia ja nyt ahmin ruokaa. nyt viimeisen kuukauden ajan on ollut voimaton ja väsynyt elämään olo. tuntuu että ei tästä enään eteen päin pääse.asun yksin.kuiteski on sisarukset ja vanhemmat niin niitä ei haluais vielä jättää. poikaystäväkin löytyy, olemme tunteneet 2kk. alkuaikoina tuntui että olimme paljon läheisimpiä. nyt kummallakin on omat työkiireet ja ei nähä kuin muutaman kerran viikossa. käyn terapiassa ja psykologilla, mutta ei ne auta yhtään. lisäksi olen koko elämän valehdellut muille ihmisille joitakin asioita. ja noin vuoden olen varastellut tavaraa kaupoista. oikeesti tästä ei tuu mitään. miksi maailma pitää olla edes olemassa kun se tuottaa vaan pahaa mieltä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu