.. missä se kollektiivinen maasuru sitten on?
Tiedän että läheisen menettäminen on elämän raskainta kokemusta, enkä voi kuvitellakaan miltä näiden nuorten vanhemmilta nyt tuntuu, sillä kukaan vanhempi ei pitäisi joutua kokemaan lapsensa kuolema.
Silti maailmassa on joka hetki joku joka kuolee, liian nuorena tai turhaan, ja toiset jotka joutuvat sen surun kokemaan.
Minäkin olen lähiaikoina menettänyt elämäni tärkein ihminen, joten sen ainakin tiedän ettei siihen voi mitenkään varautua eikä itsekään tiedä miten siinä tilanteessa reagoi.
Mutta tästä syystä en jaksa enää kantaa toisen surua, sillä minulla, niinkuin varmasti monilla muillakin, on ihan tarpeeksi sitä omaa. Silloin ei tunnu ihan kohtuulliselta lähteä tähän maasuruun mukaan, kun ei näitä ihmisiä edes lainkaan tunne.
Surussa sanat eivät paljon auta, ja epäilen ettei myöskään tapahtuman pyörittämistä medioissa. Olisiko parempi jos omaiset saisivat käsitellä surunsa rauhassa ilman että heille vieraat ihmiset puuttuvat asiaan?
Tiedän että läheisen menettäminen on elämän raskainta kokemusta, enkä voi kuvitellakaan miltä näiden nuorten vanhemmilta nyt tuntuu, sillä kukaan vanhempi ei pitäisi joutua kokemaan lapsensa kuolema.
Silti maailmassa on joka hetki joku joka kuolee, liian nuorena tai turhaan, ja toiset jotka joutuvat sen surun kokemaan.
Minäkin olen lähiaikoina menettänyt elämäni tärkein ihminen, joten sen ainakin tiedän ettei siihen voi mitenkään varautua eikä itsekään tiedä miten siinä tilanteessa reagoi.
Mutta tästä syystä en jaksa enää kantaa toisen surua, sillä minulla, niinkuin varmasti monilla muillakin, on ihan tarpeeksi sitä omaa. Silloin ei tunnu ihan kohtuulliselta lähteä tähän maasuruun mukaan, kun ei näitä ihmisiä edes lainkaan tunne.
Surussa sanat eivät paljon auta, ja epäilen ettei myöskään tapahtuman pyörittämistä medioissa. Olisiko parempi jos omaiset saisivat käsitellä surunsa rauhassa ilman että heille vieraat ihmiset puuttuvat asiaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Viime aikoina olen paljonkin miettinyt tämmöistä yleistä suremista, lähinnä sen Madridin pommi-iskun vuoksi.
Teesini on: miten kuolemantapauksia voi priorisoida? Miten voi olla, että vietetään hiljaisia hetkiä vaivaisen muutaman sadan kuolleen ihmisen takia, kun taas maanjäristyksessä kuolevia tuhansia ihmisiä muistetaan siten, että päiväjärjestys ei muutu miksikään? Onko kyseessä sitten se sama vanha sääntö "poissa silmistä, poissa mielestä", eli mitä kauempana onnettomuus tapahtuu, sitä vähemmän se meitä koskettaa.
Ja, kuten Minnikin kirjoitti, miksi pitää kuolla monta ihmistä että se olisi surullista?
Kaikennäköistä kriisiapua järjestetään koko Suomelle,kyllä minä ymmärrän että omaiset,läheiset,pelastustyöntekijät yms saavat apua.
Taitaa olla muotioikku, toivottavasti ohimenevä juttu, vai onko porukka tosiaan niin lapsellista että ventovieraan kuolema saa oman elämän raiteilta.
kyllä tästä asiasta on lapsellisuus kaukana!!
Sitä onkin ymmärrettävää että kaikki onnettomuudessa olleet ja siihen liittyvät työntekijät, omaiset ja läheiset tarvitsevat kriisiapua, ja sitä tietysti tuleekin antaa heille. Samoin toivon että he saavat läheisiltä, tuttavilta, työantajilta tuen ja ymmärryksen, sillä sitä varmasti tarvitaan.
Mutta tämä juttu nyt taitaa paisua yli rajojen, ja oikeastaan tuntuu siltä, että itse tapahtumasta tehdään erillistä mediasirkusta, jota on ihan eri asia kuin kuolema, osaanotto ja omaisten suru.
Samalla tuntuu siltä ettei yksittäisen tai yhdessä kuolleiden ihmisten elämä sinänsä ole arvostettu, sillä kuka itkee ja kuka liputtaa puolitangolla kun lehdessä on taas pieni artikkeli siitä nuoresta joka jäi junan alle tai siitä perheenisästä joka kuoli työonnettomuudessa?
Siinä jo yksi herkkähipiäinen rulettaa,tämän kyllä arvasi, anna tulla vaan.
ota kantaa tähän asiaan, että pitääkö kollektiivisesti surra jne.
Kyllä silläkin mun mielestä oikeutuksensa on...
Mutta tätä vaan oon ajatellut, minäkin tykönäni, että joka päivähän suomessa kuolee vähintäänkin kymmeniä ihmisiä.
Siis joka päivä.
Ja kaikilla heillä on perheensä ja ystävänsä.
Niinkuin tossa jo kirjoitin nimimerkille MÄ VAAN klo 18:58 laitettuun "Miksi?" -kysymykseen:
"Heillä oli mahtava elämä elettävänä..." Ei siitä enempää, kantani voi lukea kyseisen "Miksi?"-otsikon alta.
Yritetään ymmärtää ja rakastaa toisiamme?
JUST TÄNÄÄN.