Osanottoni kaikille läheisensä menettäneille, tiedän ettei kellään ole sanoja joilla voi lohduttaa tuskaanne. Miksi tämä tapahtui juuri meille….miksi….miksi. Kysymyksiä, eikä yhtään vastausta. Itsekin olen menettänyt lapseni liikenneonnettomuudessa. Omaiset, ymmärrän tuskanne, tiedän mitä surunne on. Vanha sanonta, ”puoliso lähtee rinnalta, lapsi rinnasta”, pitää paikkansa. Mitään sen suurempaa menetystä ei voi olla kuin oma lapsi. Vasta itse kokeneena sen voi ymmärtää. Onnettomuus tulee aina yllättäen, ei syyllisiä ole bussin, eikä rakan kuljettajat, jos jotain voi syyttää, niin ainakin tässä se on olosuhteet. Omaiset, tapahtunutta ei voi koskaan unohtaa, aika on ainoa joka vähän armahtaa.
Päivä joka ei unohdu!!
vain päivän kerrallaan
0291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.