Jeesuksen seuraaminen Jumalan hengessä ja totuudessa kuuluu uudestisyntyneen kristityn uskon vaellukseen. Mitä se on? Tämän kysymyksen voisi monikin esittää itselleen, ja sen, onko nimi kirjoitettuna elämänkirjaan että voisi siis myös pelastua ikuiseen elämään.
Tätä palstaa seuratessani silloin tällöin huomaa, että olisi paljon vakavammista aiheista todellakin aiheellista keskustella, kuin mistä useimmiten keskustellaan (mm.paha, vaikea aika, uskosta luopuminen suurta,mikä Jumalan tahto milloinkin on, mitä Hänellä olisi asiaa jne.) . keskustelunaiheet pyörivät useimmiten "kehää" aikalailla toisarvoisissa asioissa, joista ei päästä ulos. Jumala on Henki, ja jotka tahtovat Häntä seurata, tulee vaeltaa niinkuin Jumalan sana sanoo. Raamattukeskustelu ilman Jumalan Henkeä on turhaa, "kirjan kuolettaa, Henki tekee eläväksi". Pitää tietenkin olla uskossa, että voi hengellisesti keskustella. Eri seikka tietenkin on se, jos ihminen on mm. siinä vaiheessa, että Jumala häntä kutsuu. Silloin tehtävänä on julistaa evankeliumia.
Raamattu käskee jokaisen tutkimaan sydäntään, ja koettelemaan, onko yleensä uskossa. Ja kun on uskossa, Jumalan pyhien tulee keskenään mm. rakentua, vahvistua, palvella; rukoilla toinen toistensa puolesta, vahvistaa heikkoja, tutkia kaikessa mikä Jumalan tahto on. -"Keskinäisestä rakkaudesta teidät tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi". Kuten apostolit; Heillä oli kaikilla sama ajatus, kieli, pitivät kaikkea yhteisenä. Jos jollakin oli toinen mieli, he siinäkin pääsivät yksimielisyyteen rukoillen ja tutkien Jumalan sanaa.
Tätä palstaa seuratessani silloin tällöin huomaa, että olisi paljon vakavammista aiheista todellakin aiheellista keskustella, kuin mistä useimmiten keskustellaan (mm.paha, vaikea aika, uskosta luopuminen suurta,mikä Jumalan tahto milloinkin on, mitä Hänellä olisi asiaa jne.) . keskustelunaiheet pyörivät useimmiten "kehää" aikalailla toisarvoisissa asioissa, joista ei päästä ulos. Jumala on Henki, ja jotka tahtovat Häntä seurata, tulee vaeltaa niinkuin Jumalan sana sanoo. Raamattukeskustelu ilman Jumalan Henkeä on turhaa, "kirjan kuolettaa, Henki tekee eläväksi". Pitää tietenkin olla uskossa, että voi hengellisesti keskustella. Eri seikka tietenkin on se, jos ihminen on mm. siinä vaiheessa, että Jumala häntä kutsuu. Silloin tehtävänä on julistaa evankeliumia.
Raamattu käskee jokaisen tutkimaan sydäntään, ja koettelemaan, onko yleensä uskossa. Ja kun on uskossa, Jumalan pyhien tulee keskenään mm. rakentua, vahvistua, palvella; rukoilla toinen toistensa puolesta, vahvistaa heikkoja, tutkia kaikessa mikä Jumalan tahto on. -"Keskinäisestä rakkaudesta teidät tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi". Kuten apostolit; Heillä oli kaikilla sama ajatus, kieli, pitivät kaikkea yhteisenä. Jos jollakin oli toinen mieli, he siinäkin pääsivät yksimielisyyteen rukoillen ja tutkien Jumalan sanaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Toivon mukaan me kaikki tavattaisiin iankaikkisuudessa, eli nimemme olisi ELÄMÄN kirjassa.
Paavalikin sanoo;
Fil. 3:12
En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen.
Laki on oikeus, ellei ole lakia sydämessä, lakia yhteiskunnassa, lakia maailmassa, silloin eletään vahvemman oikeudella ja ehdoilla, nopeat syövät hitaat ja jokainen ajattelee omaansa.
Ihminen ei muutu oikeudenmukaiseksi uskomalla Jeesuksen, se on jo nähty kahdentuhannen vuoden aikana. Laki ei ole sama kuin rakkaus ja armo. Laki on oikeudenmukaisuus. Rikollisille kuuluu rangaistus.
Sinulla on mielessäsi aivan oikeita ja myös minun mielestäni tärkeitä keskustelun aiheita.
Olet ollut sen aikaa, kun itse olen palstaa seuraillut, jokseenkin hiljaa sen kirjoittajan suhteen,
joka pitää palstalla hallussaan omatekoista 'elämän kirjaansa'. Mistähän syystä - sitä ihmettelen.
Sinun nimimerkistäsi rohkenen päätellä, ettet ole mikään erityinen huumori-ihminen.
Niinpä oletan, ettei 'mustaa elämän kirjaa' hallussaan pitelevä palstan tutkamestari ole sinulle
ainakaan vitsin arvoinen asia. Joudun uudelleen kysymään, miksi et ota kantaa tutkamestarin
kirjapaatokseen, joka on täyttänyt palstan jo muutaman vuoden ajan. Itse olen sen runsaan
kahden vuoden ajan, minkä palstaa olen seurannut, uurastanut sirppiniilona yrittäen tehdä
tilaa puhtaalle Raamatun sanomalle ja Pelastuksen evankeliumille.
Mitä sinun mielessäsi on pyörinyt, kun totuudesta on ollut kysymys?
Oletko kerännyt hienot helmasi parempaan talteen ja halunnut pitää sirppisi erossa arkisesta
työn aherruksesta? Näitä kyselen ilman sarvia ja hampaita, kun kerran haastoit vastaamaan..:)
Hyvää päivän jatkoa ja rakentavan pohdiskelevaa, armollista keskustelumieltä!
kaapistani sitä kirjaa, eli minulla on se.
hmm, notta semmonen siiri siellä :)
no ootkos lukenu - sitä kaappikirjaasi..?
Siinä kirjassa on tekstiä, mutta ei sitä ilikä lukia kuin muutaman sivun,
tulee mieleen sellainen että kirjoittaja on vankilassa ja sieltä haukkuu koko yhteiskuntaa.
juuri sama teos tuossa hyllyssäni. Haluaako Semperi lainaksi? Minulla on itse asiassa ollut tuo sama kirja 90-luvulta asti osina, eli kirjeiden muodossa. Mutta nyt on ihan koko pakettina, 700 s.
Kirjassa mainitaan myös kaksi avustajaa, Sunin luottoystäviä. Kirjassa on paljon lainauksia Raamatusta, sekä kohtaamisia eri uskonnollisten liikkeiden ja hengenmiesten kesken. Yleensä kaikki vuoropuhelut ovat päättyneet konfliktiin syystä tai toisesta. Valituksia tuomiokapitulille ym.
Raamattua totuudeksi on siinäkin tulkittu. Teoksen yksi merkitys voi olla siinä, mitä tiukempi keskustelu voi saada aikaan "maailman vaarallisimmasta totuudesta". Teos kyllä paljastaa yllättäviäkin piirteitä tuntemistamme hengen, jos en sanoisi, ammattilaisista.
Sirppisiiri on pannut tämän ketjun otsikkoon 'karitsan elämänkirjan'.
Otin kommentissani puheeksi tutkamestarin 'mustan elämän kirjan'.
Miksi tein sen? Koska halusin kuulla sirppisiirin kantaa suniharhaan.
Ellei joku halua tunnistaa lähellään vaikuttavaa eksytystä, niin turha
on sellaisen yrittää hehkuttaa oikeita uskonasioita - ainakaan minulle.
Nimimerkki sirppisiiri vetäytyi, niin ymmärsin, 'mustan elämän kirjan'
kansien väliin unohtaen saman tien kaikki kauniit uskon aiheensa.
Kuvaavaa, eikö totta, Ved2?
On otettu 'siiriä väkevämpätä' henkeä ja seuraukset ovat nähtävissä.
Sinulla vielä riittää tuota siirihuumoria, jonka voimalla tarjoat kirjaa
lainattavaksi, kirjaa, jonka vaikutukset ovat sinussakin nähtävissä.
Et tainnut sentään uskoa minun syttyvän tuosta helvetin tulesta?
Muistan sinua Ved2 ja olen valmis keskustelemaan palstalla. Jumalan
armon avulla haluan tuoda sinulle vapauttavaa evankeliumin sanomaa.
sinulle VAPAUTTAVAA evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesa, mikäli tällainen julistus käy näin Raamattufoorumilla? Ensinäkin kirja on sinänsä vain kirja, mitä minä arvioin ilman suurempaa dramatiikkaa.
Toistan vielä, että olen käynyt läpi nämä vallalla olevat "sunimönjät" vajaa kasikymmentä vuotta sitten.
Kun uskonelämän herkimmässä vaiheessa alkaa kuulla olevansa yksin ainoastaan sen sielunvihollisen vallassa ja kuljetetavana, niin täytyy olla aika kovat lääkkeet selviytyäkseen uskomaan, että Jeesus on voittanut saatanan. Ja ennenkaikea Raamattu on voittanut Sunin punaisen kirjan. Tai muuten vain askartelevat sunitotuden tiimoilla. Näitä henkilökohtaisen uskonelämän teilaajia löytyy muitakin, nimiä mainitsematta.
Näissä keskusteluissa ristiriidan mudostaa mm. juuri se, että keskustellaanko kirjoista kirjoina, kuten akateemisessa seminaarissa tai muuten vain ihan ruotienkin persoonakohtasia toisen uskoelämän arviointeja.
Kun emme tunne täysin toisten epäpersoonallisiakin motiiveja, niin ei kannata tehdä pikaisia kohtalon omaisia johtopäätöksiä toisten pelastustilasta, huumorista, Sunin kaappikirjoista ym. saati sitten esim. Semperin kohdalla, kun et halua mitään henkilökohtaisempaa muuta kontaktitapaa, mitä oikeastaan näin pitkälle menneet kanssakäymiset vaatisivat. Johtuen hyvin pitkälle koirjoittajien henkilökohtaisuuksiin menneistä komenteista. Muuten kannattaisi säilyttää se Raamattuteeman mukainen keskustelu Raamatusta tai siihen viittaavasta kirjallisuudesta. Onhan niitä ollut maailman sivu vaarallisia kirjoja, joita on poltettu. Olen itsekin niin joutunut tekemään.
Mutta kun olemme vain ihmisiä, niin tällaiseksi kait se sitten menee? En haluaisi itse olla mikään nettipersoona, olen jo sen verran vanhakin. Yleisesti ottaen kannattaa säilyttää hyvät nettivälit kaikkien kanssa. "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa, sillä ilman sitä ei ole kukaan näkevä Herraa."
Jos jokin asia tuntuu ylitsepääsemättömän hankalalta, niin kehoitetaan yksinkertaisesti välttämään, karttamaan sellaista tahoa. Mutta rukoillaan toistemme puolesta, jotta olisimme ja pysyisimme tuossa Karitsan elämän kirjassa. Jätetään armossaan kaikki hankalat mönjät taakse ja katsotaan eteenpäin.
Sillä Jumalakin on edeskatsova. Se on muistaakseni yksi Hänen nimistään.
Tu n´a pas sens de l´humour. Est tu plus lourd? Tu comprand pas le religieux? Le probleme nést pas uniquement le grande rouge livre, mais le plus important est la Bible (et Esprit-Saint)!!
Aurevoir! Sirppisiiri
Oli hauska perehtyä viestiisi!
Ajatuksen juoksusi palstan kestoaiheitten suhteen ei ole minulle päässyt valkenemaan.
Kovin suurta kirkastumista ei yllä oleva viestisikään tuonut; osittain esteenä oli ranskan
kieli, joka on minulle jäänyt kovin vieraaksi. Selviytyisin paljon paremmin kotimaisten
kielten ohella saksan tai englannin tai auttavasti latinankin kielellä. Mutta tämä on
suomalainen foorumi, joten jatkan selevällä suomen kielellä, jota parhaiten osaan.
Et siis olekaan kalma-aiheisiin keskittynyt sirpin heiluttaja, kuten hetken jo epäilin!
En minäkään huumoria hylkiväksi tai tosikoksi tunnustaudu. Leikinlaskua kartan kyllä
joillakin alueilla - olkoon esimerkkinä tuo 'le grande rouge livre', jonka otsikoksi sopisi
- ainakin tekijänsä henkilökohtaisella tasolla tarkasteltuna - "La grande catastrophe".
Rohkaisen sinua tulemaan esiin ja antamaan omakohtainen arviosi siitä kaappikirjastasi.
Siitä voisi olla hyötyä monelle. Voithan esittää arviosi huumorilla kevennettynä, jos
tehtävä sillä tavalla olisi helpompi sinulle!
Bien à vous!
SF
Olet aika kärsivällinen ja pitkämielinen veikko; sen olen tullut huomaamaan.
En halua tosimielessä leimata sinua 's-hengen vammauttamaksi', vaikka kieltämättä olen sitä mieltä,
että väärien henkien kanssa pelehtiminen pidemmän päälle harrastettuna tuottaa vaurioita.
Itse olen Jumalan armosta saanut välttyä joutumasta läheisiin kontakteihin uskonnollisten ns.
hämärämiesten kanssa. No, 'hämärämiehet' on käsite, jonka määrittäminen ja spesifiointi
on kovin subjektiivista, senhän me tiedämme.
Jatketaan keskustelua keskinäisen, ja toivottavasti alati lisääntyvän, kunnioituksen vallitessa!
Niissä hyvissä ja toiveikkaissa merkeissä haluan toistaa sinun sanasi:
>>rukoillaan toistemme puolesta, jotta olisimme ja pysyisimme tuossa Karitsan elämän kirjassa.
Jätetään armossaan kaikki hankalat mönjät taakse ja katsotaan eteenpäin.
riippuu tietysti missä hengessä, kun henkiä on yhtä monta kuin kirjoittelijaa.
>>>>Jeesuksen seuraaminen Jumalan hengessä ja totuudessa kuuluu uudestisyntyneen kristityn uskon vaellukseen. Mitä se on? Tämän kysymyksen voisi monikin esittää itselleen, ja sen, onko nimi kirjoitettuna elämänkirjaan että voisi siis myös pelastua ikuiseen elämään. >>>>
En milloinkaan kirjoittele puskista, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Poikkeus vahvistakoon sanoman: Ei mies eikä nainen nimensä perusteella ole mitään, vaan sydämestä kaikki lähtee.
En jaksa seurata palstaa nykyään, mutta vilkaisen aina joskus, onko mitään uudistusta tullut. Ei näemmä. Ajatukset junnaavat samoja ratoja, puskista ja nimimerkeinkin haukutaan paljon, paljon ja joku ylistelee milloin ketäkin Jumlalan mieheksi taikka vaikka naiseksikin, mikäli hyvin sattuu.
Kupletin juoni on henkilöitten vaelluksen tutkistelu, muttei omansa.
Tämä päivä voikin olla sikäli erilainen, että itsekukin voisi kirjoittaa itselleen, eikä syynätä toisia. Rakentumisiin! Hymyillään kun kirjoitellaan!
#
Elämänkirja
(Sidottu)
Esko-Pekka Tiitinen#
No eipä satu olemaan nimeni tuon hengentuotteen sivuilla.
enemmänki Tiitisen elämän kirja, vai saako kirjan tekijä armossaan muita mahtumaan siihen Karitsan elämän kirjaan? Yksi kriteeri on juuri tuo miten kirjoittaja kykenee eliminoimaan itsensä ikään kuin ulkopuoliseksi.
Kuka tekisi kirjan aiheesta, "minä ja minun myötäilijät", ainoat valitut jne... niinkuin rehellsesti?
Kun elämänkirjan kannet avataan, paljastuu heidän kaikkien nimet joita sinne on kirjattu katoamattomin kirjaimin. Se siis selviää vasta viimeisellä tuomiolla. Kannattaa odottaa rauhassa, hyvää tehden ja olla kaikessa rehellinen ja uskollinen vain taivaalliselle Isälle.
kannet olekaan auki, jotta sine voitaisiin vielä kirjata viimeisiä nimiä? Ja minkälainen kirja se oikeastaan on?
Se on tietysti jonkilainen käsitteellinen muistikirja, vieraskirja ikäänkuin. Mutta siellä voi vain kerran käydä vieraisilla, koska nimi voidaan pyyhkiä sieltä pois.
Olisiko jollain jotain näkemystä tai peräti näkyä, keitä sinne olisi kirjattu. Olen vain kuullut, että jonkin nimi olisi kirjoitettu sinne. Ne on ilmeisesti eri karismaattisista piireistä lähtöisin. Tietysti lopullinen kuittaus tapahtuu viimeisellä tuomiolla. Moni varmaan olisi iloinen kuullessaan nimensä loistavan siellä.