Tällä hetkellä on olemassa laki, jossa määritellään valtion virkamiesten kielitaito. Samoin kunnallisissa virkasäännöissä on määräyksiä kielitaidosta. Kun otetaan huomioon ruotsinkielen käyttämisen todellinen - varsin vähäinen tarve - virka- ja tuomioistuintoiminnassa, voitaisiin mielestäni siirtyä järjestelmään, jossa voitaisiin tukeutua olemassa olevaan kielitaitoon. Etenkin yksikielisillä alueilla, jotka muodostavat maamme kuntien ja valtion piirihallintoalueiden valtaosan, ruotsin kielen käyttö on minimaalista. Lisäksi suurimmassa osassa kaksikelisiä alueita ja viranomaisia ruotsin kielen käyttö ei ole merkittävän laajaa. Kielilaki on eräänlainen paperitiikeri, jonka merkitys on jäänyt käytännön tasolla vähäiseksi.
Siispä toisinkin esille kielipoliittisena uudistuksena mallin, jossa luovuttaisiin asettamasta virkamiehiin kielitaitovaatimuksia, vaan osoitettaisiin ne viranomaiselle. Nykyisen järjestelmän vallitessahan kielitaitovaatimukset kohdistuvat sekä virkamiehiin että viranomaisiin. Virkamiehiin siten kuin lailla valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta sekä myös kunnallisissa johtosäännöissä on säädetty ja viranomaisiin siten kuin kielilaissa on säädetty. Entäpä jos kohdistetaanko velvoite vain viranomaiseen niin, että sen velvollisuus on huolehtia siitä, että viranomaisen palveluksessa on sellaisen kielitaidon omaavaa henkilökuntaa, että kielilain vaatimukset tulevat täytetyiksi. Malli löytyisi muun muassa Irlannista ja Kanadasta.
Tässä mallissa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia kielitaito resursseja, joiden uskon ehdottomasti riittävän kielilaissa todettujen kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja viranomaisvelvoitteiden täyttämiseen. tarvittasiinko tuolloin pakollista ruotsinkielen opetusta?
Siispä toisinkin esille kielipoliittisena uudistuksena mallin, jossa luovuttaisiin asettamasta virkamiehiin kielitaitovaatimuksia, vaan osoitettaisiin ne viranomaiselle. Nykyisen järjestelmän vallitessahan kielitaitovaatimukset kohdistuvat sekä virkamiehiin että viranomaisiin. Virkamiehiin siten kuin lailla valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta sekä myös kunnallisissa johtosäännöissä on säädetty ja viranomaisiin siten kuin kielilaissa on säädetty. Entäpä jos kohdistetaanko velvoite vain viranomaiseen niin, että sen velvollisuus on huolehtia siitä, että viranomaisen palveluksessa on sellaisen kielitaidon omaavaa henkilökuntaa, että kielilain vaatimukset tulevat täytetyiksi. Malli löytyisi muun muassa Irlannista ja Kanadasta.
Tässä mallissa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia kielitaito resursseja, joiden uskon ehdottomasti riittävän kielilaissa todettujen kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja viranomaisvelvoitteiden täyttämiseen. tarvittasiinko tuolloin pakollista ruotsinkielen opetusta?
Vastaukset 17
Vanhimmat
suomenkielen taito ja lisäksi sujuva englanti. Muut kielet ovat plussaa mutta muut meriitit ovat tärkeämpiä.
taida riittä jos tämä virka on esim. Länsi-Turunmaassa.
hyvin riittää tuo edellä manittu kielivaatimus.
Virkamiestason ruotsintaidon omaamattomuus Suomessa kielii asenneongelmasta. Emme kaipaa lisää asennevammaisia viranhaltijoita, sillä heitä on jo tarpeeksi. Jos kielitaitovaatimus siirretään viranomaiselle, siinä käynee kuten muissa vastaavissa tapauksissa - eli yleinen vastuu ei ole kenenkään vastuu.
Suomessa pitää voida asioida ruotsiksi ja suomeksi koko Suomessa viranomaisten ja monopolien kanssa odottamatta kielenkääntäjää saapuvaksi. Ilahduttavan usein ruotsinkielistä palvelua saa koko Suomessa, joten kehitystä kannattaisi mieluummin tukea kuin tukahduttaa.
Esim. Parikkalan Alkossa saa aivan mainiota ja asiantuntevaa palvelua ruotsinkielellä, joten miksi emme käyttäisi sitä?
Asennevammaiset piiloutuvat mielellään "yksikielisen kunnan" nimikkeen taakse, välittämättä siitä, että työskentelevät kaksikielisessä maassa, eivätkä ole kunnan palveluksessa. Hyvä esimerkki on juuri Alko.
Itse puhun aina ruotsia kun se on mahdollista (ja kohteliasta), muulloin puhun sitä mitä toinen osaa, jos kieli sattuu löytymään omasta kielipaletista. Jotenkin tuntuu surulliselta että tälle palstalle on eksynyt niin moni kirjoittaja joka ei osaa, eikä halua oppia kieliä - ei edes suomea. Miksi välittäisimme heidän tahdostaan?
kielenosaajista joille ruotsi pitäisi olla äidinkieli?
"Helsinkiläinen suomenruotsalaisuus on vain ruotsinkielistä suomalaisuutta. Useimmat Helsingin suomenruotsalaisista puhuvat paremmin suomea", Janhunen toteaa.
Jotenkin tuntuu surulliselta että tälle palstalle on eksynyt niin moni kirjoittaja joka ei osaa, eikä halua oppia kieliä - ei edes suomea. Miksi välittäisimme heidän tahdostaan?
edellyttää juuri tuota mistä kirjoitat. Ei nykyisinkään vaadita, että kaikki valtion viranomaiset osaisivat toista kotimaista, vaan ainoastaan, että joku siellä palvelupisteessä sitä tarvittaessa osaa. Sitten on erikseen ylemmiltä, johtavilta valtion irkamiehiltä vaadittava kielitaito, mikä tulee osoittaa ns. isolla tai pienellä kielitutkinnolla. Tämä suoritetaan pakollisena kaikissa yliopisto-opinnoissa.
Useimmissa valtion palvelupisteissä (Kela, poliisi, TE keskukset, yms.) vaadittava toinen kotimainen voidaan haluttaessa aivan hyvin hoitaa vaikkapa tulkkaamalla valtakunnallisen puhelinpalvelukeskuksen kautta. Samoin lähes kaikki valtion lomakkeet yms. voitaisiin viedä nettiin vaikka 10 eri kielellä olman merkittäviä lisäkustannuksia. Kysymys on lähinnä vaihtoehtojen hakemisesta ja siitä onko halua siihen. Monille on paljon yksinkertaisempaa vain huutaa jotain sellaista kuin Suomi yksikieliseksi!
Ruotsinkielistä palvelua tulisi parantaa, mutta pelkään pahoin, että jos henkilökohtaista vastuuta vähennetään entisestään, niin palvelu heikkenee.
Hyvänä esimerkkinä kaksikielisen kaupungin verovirastosta on se että lomakkeet ruotsiksi löytyy kohdasta "Ruotsinkieliset lomakkeet" eikä "Svenskspråkiga blanketter". Sellaista se on kun ei ajatella palveltavaa (veronmaksajaa) ollenkaan, vaan pelkästään palvelijaa (verovirkailijaa). Kehitysmaa mikä kehitysmaa.
Valtakunnallisen puhelinpalvelukeskuksen kautta tulkkaaminen on ajatuksenakin täysin perseestä. Puhu piruuttasi vaikkapa 4 viikkoa pelkästään ruotsia niissä instansseissa joiden tulee mukisematta antaa ruotsinkielistä palvelua heti - ja kysymättä, ja mieti sitten miten "valtakunnallinen tulkkauspalvelu" toimisi.
Mielestäni epäkelpoa ainesta ei pidä päästää töihin. Jollei osaa suomea, ei ole asiaa suomenkieliseen palveluun, jollei osaa ruotsia, ei ole asiaa ruotsinkieliseen palveluun. Kun ei osaa kumpaakaan, voi vaikka kirjoitella vihakirjoituksia nettiin.
Kaksikielisillä alueilla asiakaspalvelijoiden tulee puhua molempia kotimaisia kieliä - ei tämä ole sen ihmeellisempää. Pitää myös muistaa että kenenkään yksityishenkilön ei tarvitse Suomessa missään tapauksessa, tai missään puhua suomea tai ruotsia jollei halua. Jompaakumpaa pitää puhua jos on puhetaitoinen, mutta valinta on yksilöllä, ei viranomaisella, eikä monopolilla.
Minua itse asiassa on koko kielilainsäädäntömme ajan eniten kummeksuttanut tuo virkamiesten kielitaitolaki. Nykyinen kielilaki asettaa viranomaisvelvoitteen tarjota kansalliskieliset palvelut ja saamelaisalueilla lisäksi saamenkieliset. Kielilain valmistelutöiden yhteydessä (Hallituksen esitys 92/2002) nimenomaisesti korostettiin niitä mahdollisuuksia ja keinoja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi valtakunnallisena puhelinpalveluna. Mielenkiintoinen näköala on videoneuvottelut ja niihin liittyvä tulkkaus. Edelleenkin tulee muistaa se, että kielilain mukaiset palveluvelvoitteet ovat erilaisia yksikielisissä viranomaisissa, tuomioistuimissa tai kunnissa verrattuina vastaaviin kaksikielisiin.
Kuten totesit, kielilain mukaiset velvoitteet voidaan toteuttaa suhtkoht' kivuttomasti ja melko pienin kustannuksin. Kielelliset palvelutilanteet ovat varsinkin yksikielisellä alueella harvinaisia eivätkä aiheuta suuria kustannuksia. Minun on ollut vaikeaa nähdä, että kielilaki itsessään aiheuttaisi juurikaan enempiä vuosittaisia kustannuksia kuin nuo käännöskulut. Muun muassa viittojen ja opasteiden osalta ne ovat pitkäaikaisempia investointeja.
Mieleni tekisi kysyä sitä, mitä erityistä etua olisi saatavilla siinä, että Suomi tulisi yksikieliseksi? Vai aiheuttaisiko se haittaa? Joka tapauksessa yksikielisenä valtionakin Suomen olisi järjestettävä vähemmistökielten asema lainsäädännöllä. Tulisiko sellainen lainsäädäntö poikkeamaan olennaisesti niistä oikeuksista, jotka kumpaakin kansalliskieltä puhuville taataan heidän asioidessaan viranomaisissa tai tuomioistuimissa. Haluaisin kuulla sen, haluttaisiinko tätä kielilain keskeistä sisältöä muuttaa ja millä tavoin.
Rajavartiostossa tuntuu löytyvän todella runsaasti toistaitoista väkeä jota puupäisyyskin tuntuu vaivaavan. Joka kesä kyseinen pulju pysäyttää ja puhalluttaa 2-3 kertaa ilman mitään syytä. Kun nämä pistokokeita tekevät sankarit avaavat suunsa ruotsinkielisellä alueella sieltä tulee aika usein pelkkää suomea ja alkometri.
Siinä sitä sitten keinutaan pimeässä navakalla tuulella ja pidetään videokonferenssia tyhjästä. Aikaa kuluu eikä valmista tule - kun ei ole mitään mistä valmista pitäisi saada.
Jos näiltä pelleiltä lasketaan kielitaitovaatimus, koko viraston voi yhtä hyvin lakkauttaa turhana.
Loppukesästä ruotsinkielisiämme kuohutti ja raivostutti Itä-Uudenmaan saaristossa sattunut tapaus. Suomenkielinen merivartija ei osannut ruotsia vaan järjesti tulkkausavun puhelimitse.
Tämä ei tyydyttänyut "Jerkeriä" eikä hänen hengenheimolaisiaan, vaan he kokivat kielilain mukaisen toiminnan syrjivänä ja loukkaavana. Lehtiin tulvi raivoavia kirjoituksia ja myös netti tarjosi purkautumistien suomenruotsalaiselle vihalle.
Merivartija toimi lain edellyttämällä tavalla, mutta se ei näköjään tyydytä. Miksi suomenruotsalaiset eivät itse hakeudu merivartijoiksi alueella jossa asuu ruotsinkielisiä?
Kirjoituksestasi huokuu täydellinen kokemattomuus näistä asioista. Mielipide on vankka vaikka tieto ja kokemus puuttuu kokonaan. Vilkaisepa merivartioston organisaatiota ja palaa asiaan jos sitä vielä oli:
http://www.merivartiosto.fi/rvl/mv/home.nsf/pages/indexsve
vaatia, että yksikielisellä alueella tulisi antaa henkilökohtaista palvelua toisella kotimaisella. Se nyt vaan ei toimi eikä ole enää pitkään aikaan maassamme toiminut käytännössä. Kyllä tämä asia pitää korjata mahdollisimman pian vastaamaan järkevää käytäntöä. Kannattaisi hieman myös miettiä, että miksi ihmeessä toista kotimaista taitamaton yleensä vaatii palvelua yksikielisesti toisen kielen alueella? Olisikohan kyseessä kuitenkin joku poikkeus --- ja 99% niistä omista asioista mitä pitää valtionhallinnossa hoitaa niin tehdään kuitenkin omalla paikkakunnalla. Kaksikielisillä alueilla ilman muuta pitää pystyä antamaan ensisijaisesti henkilökohtaista palvelua molemmilla kielillä. Mutta jos ei onnistu, niin kait se tulkkaus on parempi vaihtoehto kuin olla kokonaan ilman palvelua.
Uskon itse vahvasti alueelliseen kaksikielisyyteen. Toisaalta en näe mitään syytä luopua myöskään valtion virallisesta kaksikielisyydestä. Toisaalta tämäntyyppiset vaatimukset saada ruotsinkielisiä henk.koht. palveluja jossain Suomussalmella ovat omiaan ajamaan Suomea kohti virallista yksikielisyyttä. Ei kannata vaatia jotain mitä ei kuitenkaan pystytä tai haluta toimittaa - siinä osuu omaan nilkkaan ja pahasti!
kunhan ensin järkeistetään pahimmat ylilyönnit, mitä kielilainsäädännössämme on aikojen kuluessa säädetty. Pahin näistä lienee juuri tuo virkamiseten pakollinen kielitutkinto. Ehdottomasti kielitutkinto voidaan säilyttää ja pitää sellaisenaan virkamiesten kompetenssia parantavana - mutta ei se saa olla pakollinen. Toinen on tietenkin, että pitää yhteisymmärryksessä ruotsinkielisten kanssa siirtyä hallitusti kohti alueellista kaksikielisyyttä. Tällöin voidaan esim. luopua valtakunnallisesta pakollisesta toisesta kotimaisesta ja pitää se pakollisena vain alueellisesti.
Em. jälkeen voidaan luontevasti siirtyä valtakunnallisissa palveluissa entistä enemmän teknisten apuvälineiden varaan. Toki hyvin monet palvelupisteet edelleen tarjoavat myös henkilökohtaista palvelua, mutta sen ei tulisi olla mikään ehdoton velvollisuus. Samantien voidaan niitä virallisia kieliä jopa lisätä ainakin englannilla. Tarvittaessa muuta kuin ko. yksikielisen alueen valtakieltä puhuvat itse tai vaikka valtio internetin välityksellä voisi pitää yllä luetteloita, joissa saa tarvittaessa henk. kohtaista kielipalvelua. Ja suunnata tarpeensa sitten niihin.
Eihän se niin vaikeata ole :)
"Tarvittaessa muuta kuin ko. yksikielisen alueen valtakieltä puhuvat itse tai vaikka valtio internetin välityksellä voisi pitää yllä luetteloita, joissa saa tarvittaessa henk. kohtaista kielipalvelua. Ja suunnata tarpeensa sitten niihin."
- mikä sen mukavampaa keskellä yötä jossain Itäsuomessa tai muussa kuusessa?
"Toinen on tietenkin, että pitää yhteisymmärryksessä ruotsinkielisten kanssa siirtyä hallitusti kohti alueellista kaksikielisyyttä."
- tavoite on päinvastainen
Ja jos hieman viitsii vaivata aivojaan, niin huomaa kyllä, että tämä on ainoa ealistinen tapa edetä tässä kielikysymyksessä. Siis yhdessä ruotsinkielisten kanssa sulassa sovussa hakea järkeviä ratkaisuja suuntana alueellinen kaksikielisyys ja ruotsinkielen tulevaisuuden turvaaminen maassamme alueellisena vähemistökielenä siinä sivussa. Keskustelu maamme virallisesta yksikielisyydestä on ajanhukkaa, koska se olisi prosessina hyvin pitkäikäinen ja asiana hyvin pienimerkityksinen. Uskoisin, että RKP alkaa olla valmis tämänkaltaisiiin rakentaviin keskusteluihin.
IT-konsulteille töitä ja tuotteiden käyttäjille tavanomaista "meillä tämä ei toimi-ATK vika" palvelua?
Huvitti suunnattomasti kun sairaalapiirissä piti säästää ja jakaa töitä uudelleen. Asioiden tehostamiseksi ollaan nyt hankkimassa kallis ATK-järjestelmä. Ylilääkäri totesi että ongelman ydin on siinä että kapasiteettia on liian vähän. Töitä siellä ei tehdä investoinnin jälkeen yhtään enemmän, mutta saapa joku IT-lafka hintavan projektin...
Mallisi johtaa Suomen yksikielistymiseen varsin nopeasti, kun kenenkään ei tarvitse osata ruotsia, ja asennevammaakin on liikkeellä.
"Mallisi johtaa Suomen yksikielistymiseen varsin nopeasti, kun kenenkään ei tarvitse osata ruotsia, ja asennevammaakin on liikkeellä"
Niin....Suomi on jo nyt suurilta osin yksikielinen ja ongelma vain kasaantuu, kun alkaa tulla yhä useampia maahanmuuttajia. heidän kun ei tarvitse opiskella toista kotimaista, jos saavat opetusta omasta äidinkielestään. Tämä on jo kärjistynyt esim. pääkaupunkiseudulla, missä vain murto-osa vaikkapa bussikuskeista enää osaa ruotsia. Kysymys on lähinnä tosiasian tunnustamisesta. Eli, että kaksikielisyys maassamme voi pysyä todellisena vain ja ainoastaan alueellisena. Sitten on syytä toki pistää kaikki energia siihen, että suomenkieliset edelleen lukisivat ruotsia vapaa-ehtoisesti ja heitä siitä taidosta myös palkitaan. Ruotsinkielisiä palveluja tokia saisi ja pitääkin tuottaa edelleen myös suomenkielisillä alueilla - mutta vapaaaehtoispohjalta, ei velvollisuutena.
Noista IT-ongelmista sen verran alan asiantuntijana, niin ei IT/ATK sellaisenaan ratkaise yhtään mitään. Ensin pitää pistää prosessit kuntoon --- IT voi vain ja ainoastaan automatisoida tiettyjä rutiineja, ei sellaisenaan vähentää yhtään mitään mitä prosessin mukaan pitää tehdä. Eli ensin ylimääräiset stepit pois siitä prosessista, tai jos puhutaan terveydenhuollosta niin koko potilasprosessi tulee pistää uusiksi, nykyinen prosessi pohjautuu 100-vuotiseen käsityöperiaatteeseen missä yksi/muutama henkilö tekee kaiken alusta loppuun :)