useat palstalla vierailevat uskovaiset ovat jo etukäteen päättäneet, mikä on hyvä. He määrittävät hyvän yhden kirjan ohjeiden mukaan ja päättävät siten kuinka muidenkin tulisi elää. He ottavat keskusteluissa yliotteen esittämällä itse asettamiaan kysymyksiä ns. revolveritekniikalla, jolloin jos vastaus ei heitä miellytä, he ovat omasta mielestään keskustelussa vahvoilla. Tämä ei ole keskustelua, vaan monologia.
Olen useasti joutunut tilanteeseen, jossa minulle esitetään täysin absurdeja kysymyksiä, joihin ei kellään ole vastausta. Kaikkein jääräpäisimmät jatkavat keskustelua uuvutustaktiikalla ja uskottelevat itselleen, että jos joku ei jaa heidän mielipidettään, he ovat voittajia. Kysymys kuuluu, onko tämä rakentavaa keskustelua? En haluasi ikimaailmassa olla parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Sääli heidän puolisoaan, jos sellainen on.
Olen useasti joutunut tilanteeseen, jossa minulle esitetään täysin absurdeja kysymyksiä, joihin ei kellään ole vastausta. Kaikkein jääräpäisimmät jatkavat keskustelua uuvutustaktiikalla ja uskottelevat itselleen, että jos joku ei jaa heidän mielipidettään, he ovat voittajia. Kysymys kuuluu, onko tämä rakentavaa keskustelua? En haluasi ikimaailmassa olla parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Sääli heidän puolisoaan, jos sellainen on.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Niin. Vain ihmisen potentiaalin vähättelyllä ja itsensä tietoisella taannuttamisella uskikset pysyvätkin omalla polullaan. Uskosta ja omakohtaisista mielikuvista muodostuu monen tekijän summana lopulta se ainut suhde tuntemattomaan, mitä heillä on.
Mikäli he olisivat joskus kyenneet kriittiseen itsetutkiskeluun ja ymmärtäneet, miten heidän pelkonsa ja mielen laiskuutensa toteutuvat väistämättöminä elämänvalintoina, heistä ei olisi koskaan uskovaisia tullutkaan. Tästä voi vääntää uskovaisen kanssa kättä vaikka ikuisesti, mutta tulos on aina sama niin pitkään, kun tämä "henkilökohtainen suhde" pitää ihmistä visusti mielen syövereissä.
on otettava väkisinkin keskusteluun mukaan lukeneisuus. En voi mitenkään ymmärtää sitä, että jos suurin osa lukeneistosta suhtautuu uskontoon tutkitusti vähintäänkin välinpitämättömästi, niin millä nämä perustelevat omia kantojaan, jos heidän maailmankuvansa rakentuu yhden teoksen varaan.
On omituista miten ateistit eivät usko että yliluonnollisuus on osa luonnollista elämää, vaistot ja unet eivät ole mitään sattumanvaraista apinointia vaan ne todella ovat vaistoja ja unia. Todellisuuteen kuuluu myös yliluonnollisuus, mutta monet yritävät paeta "pahvilaatikkoon".
Vaistot ja unet eivät ole yliluonnollisia, sillä ei ole olemassa MITÄÄN yliluonnollista. Tarkoitin edellisessä viestissä sitä, että jos ihminen ajattelee olevansa muusta luonnosta näkymättömällä kuplalla rajattu yliluonnollinen (sielullinen) eliö, kuten esim. kristinusko antaa ymmärtää, niin hän on aika helvetin kaukana maailman todellisesta luonteesta. Samoin, jos kokee jonkun asian olevan yliluonnollista tai luontoon kuulumatonta. Ihminen on osa luontoa, eikä erotu vaikkapa maassa makaavasta kivestä mitenkään. Toki olemme orgaanisia ja kaikkea muuta hienoa, mutta se maassa oleva kivi on edelleen samaa tavaraa kuin sinä - luontoa. Harmi että individualistinen egomme on vieroittanut meidät luonnosta.
yliluonnollinen.
Mmm. Tiedon määrä vaikuttaa paljon uskoon, mutta myös ihmismielen laatu. Mikäli ihminen haluaa tietoa, mutta juuri uskonsa takia etsii vain tietynlaista materiaalia, ei hän pääse puusta pidemmälle vaikka lukisi koko elämänsä. Uskoon nojaavaa materiaalia julkaistaan maailmassa älyttömän paljon ja sillä yritetään pyörtää tai suoristaa lähes jokainen uusi teoria tai väite, joka on ristiriidassa ko. uskon totuusarvojen kanssa.
Tiedon tulkitseminen vain uskon sisäpuolelta on jotain, mitä en ole koskaan ymmärtänyt. Ilmeisesti tämä on kuitenkin se ainut kanava monille uskovaisille.
mutta yhdestä asiasta olen tyytyväinen. Olen nimittäin kuntamme kirjasto- ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtaja ja meidän kirjastosihteerimme on riittävän sivistynyt tilaamaan kirjastoon myös muuta, kuin uskonnollista propagandaa. Tästä ovat monet ateistit valittaneet, että kirjastoihin tilataan takuuvarmasti kaiken maailman huuhaa kirjallisuutta, mutta asiallista kriittistä kirjallisuutta aivan liian vähän. Eilisessä kokouksessa huomasin uutuusluettelossa Kari Enqvistin uusimman teoksen. Varasin sen heti.
siitä, että Usko ei synny ihmis voimin/viisaudesta.
Vaikka osaisit kaikki tieteen, taiteen, arkkitehtuurin, kieliopin, filosofian opit mennen tullen.
Todettaisiin silti : Ei sinulla mitään ole!
Keksi jotain rakentavampaa...
Jos psykologisoit nyt allekirjoittanutta, niin miksi ihmeessä luulet minun olevan vahvoilla keskustelussa, jossa toinen osapuoli ei kommentoi käsiteltävää asiaa eikä asia näin ollen etene mihinkään? Uuvutustaktiikasta ja voitonhimosta epäileminen taitaa kertoa enemmän sinusta kuin minusta. Ei ainakaan tunnu yhtään omalta.
"Kysymys kuuluu, onko tämä rakentavaa keskustelua? "
Eipä ole ei.
"En haluasi ikimaailmassa olla parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Sääli heidän puolisoaan, jos sellainen on."
Mielipiteesi on huomioitu. Et ilmeisesti saanut tarpeeksi haukuttua alkuperäisessä keskustelussamme.
tässä avauksessani myös muita, mutta jos haluat nähdä itsesi tässä yhtenä kohteena, niin siitä vain:-D))))))))
Enpä halua. Myös-sana vahvisti minulle, että mukana silti ollaan.
"miksi ihmeessä luulet minun olevan vahvoilla keskustelussa, jossa toinen osapuoli ei kommentoi käsiteltävää asiaa eikä asia näin ollen etene mihinkään?"
Ei kukaan luule sinun olevan vahvoilla asiassa jossa todisteesi ovat tasan nolla eli ei yhtään mitään, olematon. Mutta sinä ja kaltaisesi kuitenkin aina sinnikkäästi jatkatte tyhjän inttämistä, aivan kuin se siitä mihinkään muuttuisi. Alkeellinen matematiikan alkeiden opiskelu kertoisi teille, että mikä tahansa kerrottuna nollalla on aina nolla. Siis täydellisen tyhjä olematon. Ei yhtään mitään. Ja tämä nolla-informaatio ei kiinnosta ketään.
Ja sitten te vielä jaksatte hämmästellä, miksi me emme innostu täydellisen tyhjästä ja olemattomasta?
Kannattaisiko ehkä ennemmin tarkastella sitä mitä tarjoaa? Nolla-informaatio ei edelleenkään kiinnosta.
Palatkaa asiaan sitten kun teillä on jotain konkreettista faktaa mitä esittää (eli emme tietenkän palaa
tähän asiaan koskaan, koska teillä ei ole eikä ole koskaan ollut mitän muuta kuin luuloja).
On tylsää ja vanhanaikaista väittää, että ei kukaan usko, koska edes sitä sinä et voi tietää.
Tarkoitukseni oli kysyä, miksi Testeri (TEOTWAWKI sai uuden lempinimen keskustelussamme) luulee minun luulevan olevani vahvoilla.
"jatkatte tyhjän inttämistä"
Rehellisempää on kertoa keskustelukumppanille, että nyt meni korvat kiinni. Jos ennalta päätetty lopputulema on se, että aihe on tyhjää, keskustelu ei voi edetä. Ateisteilla nyt sattuu olemaan muutakin yhteistä kuin ei ole jumalia-dogma.
"Ja sitten te vielä jaksatte hämmästellä, miksi me emme innostu täydellisen tyhjästä ja olemattomasta?"
Jaksetaanko todella?
"Palatkaa asiaan sitten kun teillä on jotain konkreettista faktaa mitä esittää"
Uskot konkreettista faktaa? Suomenkielen sanakirja esiin.
"Ateisteilla nyt sattuu olemaan muutakin yhteistä kuin ei ole jumalia-dogma."
Etkö olekaan lukinnut vastaustasi?
kysymykseen, joten ole hyvä ja vastaa ensin, niin minä vastaan sitten.
Usko oman päätöksen oikeutukseen. Kun se oma päätös voi olla ihan mitä tahansa, toteutus voi myös olla ihan mitä tahansa.
säilyisi, täytyy siellä olla tietyt pelinsäännöt. Nämä pelinsäännöt ovat nimeltään lakeja. Kaikki eivät näitä pelinsääntöjä noudata kuka mistäkin syystä. Tämä ei riipu vakaumuksesta, vaan kunkin henkilökohtaisesta oikeuden tunnosta. Jos oikeudentunto poikkeaa vallitsevasta oikeudentunnosta, voi syitä hakea monelta suunnalta: kamala lapsuus, juopot vanhemmat, väkivaltainen puoliso, narsismi, psykopatia jne...Näitä henkilöitä löytyy myös uskovaisista, joten minusta on turha nostaa uskovaisuutta muiden vakaumusten yläpuolelle ikään kuin vakuutuksena lainkuuliaisuudelle.
>>> useat palstalla vierailevat uskovaiset ovat jo etukäteen päättäneet, mikä on hyvä. He määrittävät hyvän yhden kirjan ohjeiden mukaan ja päättävät siten kuinka muidenkin tulisi elää. > He ottavat keskusteluissa yliotteen esittämällä itse asettamiaan kysymyksiä ns. revolveritekniikalla, jolloin jos vastaus ei heitä miellytä, he ovat omasta mielestään keskustelussa vahvoilla. Tämä ei ole keskustelua, vaan monologia. >> Olen useasti joutunut tilanteeseen, jossa minulle esitetään täysin absurdeja kysymyksiä, joihin ei kellään ole vastausta. Kaikkein jääräpäisimmät jatkavat keskustelua uuvutustaktiikalla ja uskottelevat itselleen, että jos joku ei jaa heidän mielipidettään, he ovat voittajia. Kysymys kuuluu, onko tämä rakentavaa keskustelua? En haluasi ikimaailmassa olla parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Sääli heidän puolisoaan, jos sellainen on.
todella harvinainen yksilö: sanot, että sinulla ei ole huumorintajua????? Tätä tunnustusta en ole monelta ihmiseltä kuullut. Monet sanovat, että heillä on huumoritajua, vaikka sitä ei olisi, mutta ani harva kehtaa tunnustaa, että hänellä ei ole sitä. Oli se totta tahi ei, niin harvinaisen hyvää itsetuntemusta se ainakin osoittaa.
>>> Yhdessä asiassa olet todella harvinainen yksilö: sanot, että sinulla ei ole huumorintajua?????
että olen ateisti, mutta minulla on huumorintajua. Kun sanoin, että useimmat uskovat, että heillä on huumorintajua, mutta se ei aina ole totta, tarkoitan sitä, että huumoriksi voidaan pukea aika monenlaista ilkeyttä myös. Minun huumorini koeteltu lukumatineoissa, joissa olen lukenut omia novellejani ja siellä kyllä kansalla on ollut hauskaa. Joskus he ovat nauraneet asialle, jota ei ollut tarkoitettu huumoriksi lainkaan.
Kuten itsekin osoitit usein humoristisiksi tarkoitetut asiat näyttää jäävän kaikilta muilta, itseäni tietenkin lukuun ottamatta, totaalisesti huomioimatta. Tämä on toki osittain ymmärrettävää sillä eihän kukaan oikeasti tiedä mitä minä milloinkin ajattelen.
Ateismilla ja huumorintajulla ei tietenkään ole mitään tekemistä keskenään. Tämä oli tarkoitettu itseironiaksi ja parodiaksi tekemällä samanlaisen totaalisesta absurdin väittämän joita uskonnollisilta ihmisiltä niin usein kuulee.
nähdään. Sinä tarkoitit itseironiaksi ja parodiaksi, mutta minä en ymmärtänyt sitä. Huumori määritellään usein niin, että jos ihminen osaa nauraa itselleen, hänellä on huumorintajua, mutta jos hän nauraa vain muille, se ei ole huumoria lainkaan. Tiedä häntä, mikä on sitten kenenkin mielestä sitä oikea huumoria. Itse pidän venäläisestä huumorista, sillä siinä on kansa, joka toden totta osaa nauraa itselleen. Parhaat venäläisvitsit ovat siellä keksityt ja niistä on Suomessa ulkoministeriön virkamies Ilmari Susiluoto koonnut kirjan.
>>> Huumori määritellään usein niin, että jos ihminen osaa nauraa itselleen, hänellä on huumorintajua, mutta jos hän nauraa vain muille, se ei ole huumoria lainkaan.
mutta sitten on kuitenkin sellaisia hahmoja, joille lähes kaikki nauravat. Huumorin ideaan kuuluu tavanomainen tarina ja yllättävä tai absurdi näkökulma lopuksi. Oletko seurannut Alivaltiosihteerin ohjelmia. En voi mitenkään käsittää, että kaverit ovat tehneet radiohupaelmia lähes kaksikymmentä vuotta ja aina vain löytyy uusia näkökulmia ajankohtaisiin asioihin.
Ei tällaisessa paikassa ole mitään uuvutustekniikkaa, keskustelija ei ole ollut tietoinen väsymyksestäsi tai osaamattomuudestasi. Ehkä pilkkasit niin paljon, että hän yritti selvittää millainen tyyppi se siellä pilkan takana oikein piileksii. Jos et jaksa, laita Netti kiinni.
saanut sellaisen kuvan, että olen osaamaton?
tosi:-D