Olen kummastellut seuraavaa ilmiötä. Liberaalit painottavat ykseyden tärkeyttä, esimerkiksi siten että kaikkien tulee käydä sunnuntain päämessussa ja istua kirkkokahveilla muka iloisena kertakäyttömuki pikkurillissä. Tätä ykseyttä uhkaavat Opus Dei (ihan pikkupikkupikkuriikkisen myös neokatekumenaalit) ja traditionalistit (ks. Fides 11/2009, isä Borstin haastattelu). "Molemmille suunnille täytyy antaa oma sija. Se ei jaa kirkkoa kahteen osaan." (Mille molemmille? Protestanttikatolilaisille ja katolilaisille?) Liberaalit julistavat, että "saatte olla olemassa, mutta ette kuitenkaan oikeastaan." Liberaaleille itselleen kirkon jakaminen on kuitenkin sallittu. He saavat järjestää Stella Marisissa puolihindujen jesuiittojen johdolla helluntailaisretriittejä ja varata kirkosta julkisia messuaikoja kitaranrämpytystään varten.
Itse vastaan tähän, etten ainakaan täällä diasporassa halua olla missään tekemisissä teidän vesitetyn 70-lukulaisen, ummehtuneen stellamariskatolilaisuuden kanssa, jossa tanssitaan piirissä ja syödään pikkuleipiä sunnuntaisin. Olen katolilainen, koska haluan kirkolta sakramentteja ja sielunhoitoa. Teidän tehtävänne ei ole julistaa minulle, että kirkko jakautuu, jos minä en tule juomaan kanssanne kahvia tai mukaudu teidän protestantisoituun suomalaiskatolisuuteenne.
Itse vastaan tähän, etten ainakaan täällä diasporassa halua olla missään tekemisissä teidän vesitetyn 70-lukulaisen, ummehtuneen stellamariskatolilaisuuden kanssa, jossa tanssitaan piirissä ja syödään pikkuleipiä sunnuntaisin. Olen katolilainen, koska haluan kirkolta sakramentteja ja sielunhoitoa. Teidän tehtävänne ei ole julistaa minulle, että kirkko jakautuu, jos minä en tule juomaan kanssanne kahvia tai mukaudu teidän protestantisoituun suomalaiskatolisuuteenne.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kimppakivalle, mutta minä haluan tuoda näkemyksen, jossa kukin saa olla omien katsomustensa parissa, niin että myös hyväksyy muutkin. Kirkkoa ei voi pakolla ajaa yksenäisyyteen, mutta sieltä ei minun mielestä saa ajaa pois ketään. Molemmille suunnille on annettava tilaa, mutta toistemme teilaus ei ole se tapa millä tilaa annetaan. Se että pitäisikö olla hiljaa sitten asioista? Onko "haukkuminen" parempi keino? Jutteleminen on hyvästä ja epäkohtien tuominen on myös hyvä asia. Monesti tällä keskustelupalstalla aletaan mennä tämän jälkeen henkilökohtaisuksiin, josta omat näkemykset tulevat vahvasti esiin. Toivottavasti nyt mennään parempaan suuntaan.