Olen keskustellut paljon uskonnosta ja filosofiasta monien eri uskontojen edustajien kanssa ja olen huomannut muutaman mielenkiintoisen seikan.
On keskustelu-kumppanini ollut sitten muslimi, juutalainen, ihan "peruskristitty" tai helluntailainen, lestadiolainen, jehovan-todistaja, on heillä kaikilla ainakin muutama yhtäläisyys.
Heidän jumalansa on aina sellainen että se on samaa mieltä asioista kuin hekin ja toisekseen heidän uskontosa määräykset jotka eivät sovi heidän elämänsä kanssa yhteen eivät jotenkin koske juuri heitä tai sitten on jokin tärkeämpi asia joka tekee näistä määräyksistä tarpeettomia.
Näin ollen olen jutellut muslimien kanssa jotka sanovat että WTC-iskujen tekijät eivät olleet aitoja muslimeita, koska aito muslimi ei ole väkivaltainen, vaikka koraanista löytyy selvät oikeutukset terroritekojen "oikeutukseksi".
Olen keskustellut juutalaisen kanssa joka ei noudattanut sapatin pitämistä, koska oli sitä mieltä että nyky-yhteiskunnasssa joka toimiakseen vaatii jokapäiväistä panostusta ja työntekoa olisi jumalalta väärin vaatia sellaista. Siis kaikki tämä siitä huolimatta että hänen oma pyhä kirjansa sanoo että hänet pitäisi kivittää kuoliaaksi.
Olen väitellyt helluntailaisen kanssa joka käytti fyysistä ja henkistä kiusantekoa työtovereitaan kohtaan ja joka oikeutti käytöksensä itselleen sillä että ei hänen tarvitse kääntää toista poskea tai rakastaa vihollisiaan koska kaikella on rajansa, jopa nöyryydellä. Ja hän tietäväisen oloisena sanoi että ei jumala hänen tahtoisi olla vain nyrkkeilysäkkinä muille, siis siitä huolimatta että hän oli ainoa työläinen joka toisia kohtaan osoitti mitään muuta kuin ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta.
Kyseinen helluntailainen koki että hänellä oli oikeus kohdella muita huonosti, koska hänellä oli se oikea yhteys jumalaan ja jumala ajatteli asioista aivan samoin kuin hänkin, mutta jos joku vastasi hänelle samalla mitalla, hän sanoi että tässä nyt niitä aitoja kristittyjä vainotaan aivan kuten raamatussa profetisoitiin.
Kaikki uskovaiset joihin olen törmännyt ovat kaikki eläneet elämäänsä miten elävät ja koko heidän käsityksensä jumalasta ja tämän käskyistä ja haluista on muotoutunut heidän omien uskomuksiensa, mielipiteiden ja luonteenpiirteiden mukaiseksi.
Siis kaikkien erilaisten uskovaisten se ainoa oikea jumala oli kuin hekin luonteeltaan. Se jumala vihasi ja syrji samoja ihmisiä kuin hekin, heidän jumalansa antoi heille oikeuden tehdä niitä tekoja joita he tekivät ja heillä kaikilla oli aina jokin "järkeistys" sille kuinka juuri he olivat oikeutettu toimimaan vastoin "pyhien" kirjojen määräyksiä ja lakeja.
Ja on huvittavaa millaisia lauseita uskonnolliset ihmiset päästävät suustaan tajuamatta niiden absurdiutta.
Työpaikallani oli eräs vanhoillis-lestadiolaisen kasvatuksen saanut nuori nainen joka hiljalleen pääsi eroon uskonsa doktriineista, mutta kuitenkin piti uskonnottomia ja ateisteja moraalittomina jne. Ja kun hän kertoi siitä kuinka hän ei enään ollut vamhoillis-lestadiolainen hän sanoi parhaan lauseen pitkään aikaan.
Vakavalla naamalla: "En mää enään kuulu mun vanhempien uskoon, mulla on nyt ihan oma jumala..."
Olisi tehnyt mieleni tiedustellä kuinka hänen uskonsa omaan jumalaansa tekisi kyseisestä jumalasta todellisen, mutta tiesin kuinka vaikeaa hänelle oli ollut leikata suhteitaan perheeseensä ja ystäviinsä.
"Oma" jumala jota tarvitsee psykologiseksi turvanaruksi on äärettömän paljon parempi kuin sellainen jumalkäsitys joka sisältyy uskontoon joka alentaa naisten asemaa, vaarantaa ihmisten terveyden ja lisää liika-kansoitustusta...
Kaikki uskontoon taipuvaiset ihmiset luovat itselleen sopivan jumalan joka ei ole heidän kanssaan eri mieltä, ei vaikka muu maailma ja jopa heidän historialliset kirjansa ja dogmansa toisin sanoisivat.
On keskustelu-kumppanini ollut sitten muslimi, juutalainen, ihan "peruskristitty" tai helluntailainen, lestadiolainen, jehovan-todistaja, on heillä kaikilla ainakin muutama yhtäläisyys.
Heidän jumalansa on aina sellainen että se on samaa mieltä asioista kuin hekin ja toisekseen heidän uskontosa määräykset jotka eivät sovi heidän elämänsä kanssa yhteen eivät jotenkin koske juuri heitä tai sitten on jokin tärkeämpi asia joka tekee näistä määräyksistä tarpeettomia.
Näin ollen olen jutellut muslimien kanssa jotka sanovat että WTC-iskujen tekijät eivät olleet aitoja muslimeita, koska aito muslimi ei ole väkivaltainen, vaikka koraanista löytyy selvät oikeutukset terroritekojen "oikeutukseksi".
Olen keskustellut juutalaisen kanssa joka ei noudattanut sapatin pitämistä, koska oli sitä mieltä että nyky-yhteiskunnasssa joka toimiakseen vaatii jokapäiväistä panostusta ja työntekoa olisi jumalalta väärin vaatia sellaista. Siis kaikki tämä siitä huolimatta että hänen oma pyhä kirjansa sanoo että hänet pitäisi kivittää kuoliaaksi.
Olen väitellyt helluntailaisen kanssa joka käytti fyysistä ja henkistä kiusantekoa työtovereitaan kohtaan ja joka oikeutti käytöksensä itselleen sillä että ei hänen tarvitse kääntää toista poskea tai rakastaa vihollisiaan koska kaikella on rajansa, jopa nöyryydellä. Ja hän tietäväisen oloisena sanoi että ei jumala hänen tahtoisi olla vain nyrkkeilysäkkinä muille, siis siitä huolimatta että hän oli ainoa työläinen joka toisia kohtaan osoitti mitään muuta kuin ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta.
Kyseinen helluntailainen koki että hänellä oli oikeus kohdella muita huonosti, koska hänellä oli se oikea yhteys jumalaan ja jumala ajatteli asioista aivan samoin kuin hänkin, mutta jos joku vastasi hänelle samalla mitalla, hän sanoi että tässä nyt niitä aitoja kristittyjä vainotaan aivan kuten raamatussa profetisoitiin.
Kaikki uskovaiset joihin olen törmännyt ovat kaikki eläneet elämäänsä miten elävät ja koko heidän käsityksensä jumalasta ja tämän käskyistä ja haluista on muotoutunut heidän omien uskomuksiensa, mielipiteiden ja luonteenpiirteiden mukaiseksi.
Siis kaikkien erilaisten uskovaisten se ainoa oikea jumala oli kuin hekin luonteeltaan. Se jumala vihasi ja syrji samoja ihmisiä kuin hekin, heidän jumalansa antoi heille oikeuden tehdä niitä tekoja joita he tekivät ja heillä kaikilla oli aina jokin "järkeistys" sille kuinka juuri he olivat oikeutettu toimimaan vastoin "pyhien" kirjojen määräyksiä ja lakeja.
Ja on huvittavaa millaisia lauseita uskonnolliset ihmiset päästävät suustaan tajuamatta niiden absurdiutta.
Työpaikallani oli eräs vanhoillis-lestadiolaisen kasvatuksen saanut nuori nainen joka hiljalleen pääsi eroon uskonsa doktriineista, mutta kuitenkin piti uskonnottomia ja ateisteja moraalittomina jne. Ja kun hän kertoi siitä kuinka hän ei enään ollut vamhoillis-lestadiolainen hän sanoi parhaan lauseen pitkään aikaan.
Vakavalla naamalla: "En mää enään kuulu mun vanhempien uskoon, mulla on nyt ihan oma jumala..."
Olisi tehnyt mieleni tiedustellä kuinka hänen uskonsa omaan jumalaansa tekisi kyseisestä jumalasta todellisen, mutta tiesin kuinka vaikeaa hänelle oli ollut leikata suhteitaan perheeseensä ja ystäviinsä.
"Oma" jumala jota tarvitsee psykologiseksi turvanaruksi on äärettömän paljon parempi kuin sellainen jumalkäsitys joka sisältyy uskontoon joka alentaa naisten asemaa, vaarantaa ihmisten terveyden ja lisää liika-kansoitustusta...
Kaikki uskontoon taipuvaiset ihmiset luovat itselleen sopivan jumalan joka ei ole heidän kanssaan eri mieltä, ei vaikka muu maailma ja jopa heidän historialliset kirjansa ja dogmansa toisin sanoisivat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattaisko laajentaa kokemuspiiiriä vielä sen verran, että juttelisit mahdollisimman tavallisen luterilaisen kristityn kanssa? Ehkä olet sellainen itsekin? Tuo sinun analyysisi oli kyllä monessa suhteessa oivaltava ja hyvä. Voiko sen perusteella vetää tämän johtopäätöksen: jonkinlainen jumala meillä kaikilla on ja se jumala on meidän kaltaisemme? Uskonnollisuus on siis jotakin ihmisyyteen lähtemättömästi kuuluvaa, myös uskonnottomina itsestään pitävistä voisi tehdä samankaltaista kartoitusta: myös heidän käsityksensä uskonnnosta ja jumaluudesta / jumalien olemattomuudesta kertoo kaikkein eniten heistä itsestään?
"Kannattaisko laajentaa kokemuspiiiriä vielä sen verran, että juttelisit mahdollisimman tavallisen luterilaisen kristityn kanssa?"
Olen jutellut, sama ilmiö havaittavissa heissäkin. Paitsi että tavallinen evlut-kristitty on yleensä niin tietämätön raamatun sisällöstä että heidän jumalkuvansa heittää laidasta toiseen vielä enemmän kuin muilla.
"Ehkä olet sellainen itsekin?"
Nuorempana kuuluin kirkkoon, en koskaan ollut uskovainen tai uskossa.
" Tuo sinun analyysisi oli kyllä monessa suhteessa oivaltava ja hyvä. "
Kiitoksia.
"Voiko sen perusteella vetää tämän johtopäätöksen: jonkinlainen jumala meillä kaikilla on ja se jumala on meidän kaltaisemme?"
Ainoa suora johtopäätös mitä siitä voi vetää, on se että jokaisella ihmisillä joka on taipuvainen uskomaan, on kuvitelma jonkinlaisesta jumalasta ja se jumalakuvitelma on kaltaisemme.
"Uskonnollisuus on siis jotakin ihmisyyteen lähtemättömästi kuuluvaa,"
Ja jos on uskonnoton ihminen, kuten minä, niin en ole sitten enään täysin ihmisyyteen kuuluva?
Kuten eräs tutkimus totesi että lapsilla on taipumus nähdä asiat luotuina ja pitää asioiden takana jonkinlainen järjestelijä on joidenkin ihmisten vaikea luopua lapsuudenaikaisesta ajattelumallistaan vaikka suurin osa muista lapsuuden aikaisista taipunuksista ja ajatuksista ovat faktuaalisesti vääriä.
"Kaikki uskontoon taipuvaiset ihmiset luovat itselleen sopivan jumalan joka ei ole heidän kanssaan eri mieltä, ei vaikka muu maailma ja jopa heidän historialliset kirjansa ja dogmansa toisin sanoisivat."
Täysin samaa mieltä. Kysymys kuuluukin nyt, kuinka paljon lapsia ihan oikeasti pahoinpidellään (henkisesti ja ihan fyysisesti), jotta syntyy ajan myötä sellaisia aikuisia, jotka eivät pääse lapsuuden traumoistaan muuten eroon kuin mielikuvitusystävän kautta?
Uskonnollinen hihhulointi on suoraan verrannollinen yhteiskunnan yleiseen pahoinvointiin. (Todistamaton työhypoteesi, jonka just keksin:))
niin saatat huomata, että se sama Jumala "löytyy" jostain toisesta ihmisestä - riippumatta toisen ihmisen vakaumuksesta tai edustamastaan uskonnosta.
1950 luvulla Helsingin Paavalin seurakunnassa Vallilassa oli edistyksellinen kirkkoherra. Kirkon kellaritiloissa kokoontui siihen aikaan AA-kerho, jonka kokoukset ajoittuivat sunnuntain jumalanpalveluksen aikaan. Kirkkoherra jyrisi saarnastuolista mummoille, että ajatelkaa, tuolla kellarissa kokoontuu tänäänkin kymmenen miestä, joilla jokaisella on oma jumala, eikö olekin hienoa?