Kuinka on mahdollista että yhden ihmisen mielipiteelle annetaan noin paljon julkisuutta. Eikö historiaa pitäisi käsitellä useammasta näkökulmasta?
http://www.pohjalainen.fi/Article.jsp?article=454679
"Villstrand mestaroi historiaa
keskiviikko 14.10.2009
Vaasalainen Olavi Antila, FM, on historioitsija, pääaineena Suomen historia.
Åbo Akademin Pohjoismaisen historian professori Nils-Erik Villstrand on ottanut sydänasiakseen mestaroida Pohjanmaan historiaa. Hanasaaren kulttuurikeskuksen historianopettajille Vaasassa 29.9. järjestämä koulutustilaisuus kertoi kuulemma heille, mitä todella merkitsi Suomen ero Ruotsista 1809. Eipä ollut paikalla eri mieltä olevia historioitsijoita, kuten Matti Klinge ja Heikki Ylikangas. Tilaisuudessa julistettiin yhtä ainoa totuutta.
Rivien välistä kumpusi syvä kaipuu Ruotsin herruuteen, jonka Napoleon ja Aleksanteri I yksissä tuumin ajoivat alas. Loppuivat-Luojan kiitos-sodat Ruotsin puolesta, väkilukumme nousi kolmanneksella parissakymmenessä vuodessa, kun ei tarvinnut ruotsalaisten puolesta sortua tautivuoteisiin ympäri Itämeren varuskuntia. Harva koki ns. kunniallisen kuoleman taistelukentällä luoteihin tai miekan sivalluksiin. Nousi Suomen kieli, kulttuuri ja talous, rakentui pohja suomalaiselle kansakunnalle sadassa vuodessa. Olisiko onnistunut, jos Ruotsin valta olisi jatkunut?
En ymmärrä lainkaan väittämää, että täältä lähdettiin Ruotsiin Venäjän vallan aikana leveämmän leivän perään. Amerikoihin, rapakon taakse toki mentiin jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Villstrand unohtaa yhden tosiasian: Ruotsista lähti vielä useampi siirtolaiseksi kuin Suomesta.
Pohjalainen kirjoitti 30.9.2009, että Villstrand sanoi:" Pohjanmaasta tuli ajan myötä kehityksestä syrjässä oleva alue, jonka pelastajaksi tuli valtava maastamuutto Ruotsiin ja Amerikkaan." Aikajana on täysin väärä: Ruotsiin lähdettiin vasta 1950-1970 -luvuilla. Ei täältä tarvinnut Venäjän vallan aikana ennen sortokausia mihinkään lähteä. Suomessa oli hyvä elää-lukuun ottamatta nälkävuosia 1860-luvun lopulla, jotka nekin olivat suomalaisten, mm. Snellmanin oma virhe ruokahuollon pettäessä. Ruotsin vallan aikana ei olisi riittänyt lähtijöitä: emämaa tapatti miehet, joilla on tietty rooli lisääntymisessä. Hyvä kun maa pysyi joten kuten asutettuna.
Jo Kaarle XII päätti jättää Suomen heitteille ja korvata menetyksen Norjalla. Se ei onnistunut hänelle, eikä Kustaa III:llekaan, mutta Bernadotte toteutti ruotsalaisen unelman ja säästi meidät Ruotsin revanssihankkeilta. Norja riistettiin periviholliselta Tanskalta, josta ei sitten Lundin taistelun 1670-luvun alussa ollut kunnon uhkaa Ruotsille.
Ruotsin vallan aikana, kun veli venäläinen hyökkäsi ja Tukholman päättäjät jättivät Suomen oman onnensa nojaan, Pohjanmaan säätyläiset-muutamaa kirkonmiestä lukuun ottamatta-pakenivat Merenkurkun toiselle puolelle. Suomalaiset tänne jäivät mantujaan puolustamaan. Ruotsin puolustustoimet Suomen hyväksi olivat 1700-luvulla onnettomia. Viaporikin palveli vain Ruotsin täysin epärealistista revanssipolitiikkaa Venäjää vastaan.
Venäjän vallan aika oli myös Pohjanmaalle menestys. Kaupankäynti Ruotsiin menestyi 1840-luvulle asti, kiitos tullivapauden. Krimin sota tuotti paljon vahinkoa Pohjanmaan rannikkokaupungeille ja niiden kauppalaivastolle. Vuosisadan puolenvälin jälkeen höyrylaivat korvasivat puulaivat ja tervakauppa ehtyi. Pietarin talousalue toki syrjäytti Tukholman suunnan ja tuki eteläisen Suomen teollistumista. Pohjanmaa oli vankkaa maatalousseutua ja maakunnassa on aina elänyt aito usko yrittämiseen. Käden taidoilla elettiin 1800-luvulla, samoilla kyvyillä pyöritetään nykyään pkt-yrityksiä ja luodaan huipputeknologiaa. Miten on mahdollista, että 2000-luvulla olemme vientiteollisuuden huippuja. Tjaa, tjaa!
Voisiko professori Villstrand ystävällisesti valaista meitä faktoilla Pohjanmaan takapajuisuudesta 1800-luvulla?
Historia on tunnetusti tiede, joka ei tunne yhtä ainutta totuutta. Näkökulmia on monia ja analyysin teko niistä hankalaa. Siksi kenelläkään ei ole oikeutta julistautua ainoan oikean totuuden haltijaksi. Se jos mikään on kerettiläisyyttä.
Olavi Antila"
http://www.pohjalainen.fi/Article.jsp?article=454679
"Villstrand mestaroi historiaa
keskiviikko 14.10.2009
Vaasalainen Olavi Antila, FM, on historioitsija, pääaineena Suomen historia.
Åbo Akademin Pohjoismaisen historian professori Nils-Erik Villstrand on ottanut sydänasiakseen mestaroida Pohjanmaan historiaa. Hanasaaren kulttuurikeskuksen historianopettajille Vaasassa 29.9. järjestämä koulutustilaisuus kertoi kuulemma heille, mitä todella merkitsi Suomen ero Ruotsista 1809. Eipä ollut paikalla eri mieltä olevia historioitsijoita, kuten Matti Klinge ja Heikki Ylikangas. Tilaisuudessa julistettiin yhtä ainoa totuutta.
Rivien välistä kumpusi syvä kaipuu Ruotsin herruuteen, jonka Napoleon ja Aleksanteri I yksissä tuumin ajoivat alas. Loppuivat-Luojan kiitos-sodat Ruotsin puolesta, väkilukumme nousi kolmanneksella parissakymmenessä vuodessa, kun ei tarvinnut ruotsalaisten puolesta sortua tautivuoteisiin ympäri Itämeren varuskuntia. Harva koki ns. kunniallisen kuoleman taistelukentällä luoteihin tai miekan sivalluksiin. Nousi Suomen kieli, kulttuuri ja talous, rakentui pohja suomalaiselle kansakunnalle sadassa vuodessa. Olisiko onnistunut, jos Ruotsin valta olisi jatkunut?
En ymmärrä lainkaan väittämää, että täältä lähdettiin Ruotsiin Venäjän vallan aikana leveämmän leivän perään. Amerikoihin, rapakon taakse toki mentiin jo 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Villstrand unohtaa yhden tosiasian: Ruotsista lähti vielä useampi siirtolaiseksi kuin Suomesta.
Pohjalainen kirjoitti 30.9.2009, että Villstrand sanoi:" Pohjanmaasta tuli ajan myötä kehityksestä syrjässä oleva alue, jonka pelastajaksi tuli valtava maastamuutto Ruotsiin ja Amerikkaan." Aikajana on täysin väärä: Ruotsiin lähdettiin vasta 1950-1970 -luvuilla. Ei täältä tarvinnut Venäjän vallan aikana ennen sortokausia mihinkään lähteä. Suomessa oli hyvä elää-lukuun ottamatta nälkävuosia 1860-luvun lopulla, jotka nekin olivat suomalaisten, mm. Snellmanin oma virhe ruokahuollon pettäessä. Ruotsin vallan aikana ei olisi riittänyt lähtijöitä: emämaa tapatti miehet, joilla on tietty rooli lisääntymisessä. Hyvä kun maa pysyi joten kuten asutettuna.
Jo Kaarle XII päätti jättää Suomen heitteille ja korvata menetyksen Norjalla. Se ei onnistunut hänelle, eikä Kustaa III:llekaan, mutta Bernadotte toteutti ruotsalaisen unelman ja säästi meidät Ruotsin revanssihankkeilta. Norja riistettiin periviholliselta Tanskalta, josta ei sitten Lundin taistelun 1670-luvun alussa ollut kunnon uhkaa Ruotsille.
Ruotsin vallan aikana, kun veli venäläinen hyökkäsi ja Tukholman päättäjät jättivät Suomen oman onnensa nojaan, Pohjanmaan säätyläiset-muutamaa kirkonmiestä lukuun ottamatta-pakenivat Merenkurkun toiselle puolelle. Suomalaiset tänne jäivät mantujaan puolustamaan. Ruotsin puolustustoimet Suomen hyväksi olivat 1700-luvulla onnettomia. Viaporikin palveli vain Ruotsin täysin epärealistista revanssipolitiikkaa Venäjää vastaan.
Venäjän vallan aika oli myös Pohjanmaalle menestys. Kaupankäynti Ruotsiin menestyi 1840-luvulle asti, kiitos tullivapauden. Krimin sota tuotti paljon vahinkoa Pohjanmaan rannikkokaupungeille ja niiden kauppalaivastolle. Vuosisadan puolenvälin jälkeen höyrylaivat korvasivat puulaivat ja tervakauppa ehtyi. Pietarin talousalue toki syrjäytti Tukholman suunnan ja tuki eteläisen Suomen teollistumista. Pohjanmaa oli vankkaa maatalousseutua ja maakunnassa on aina elänyt aito usko yrittämiseen. Käden taidoilla elettiin 1800-luvulla, samoilla kyvyillä pyöritetään nykyään pkt-yrityksiä ja luodaan huipputeknologiaa. Miten on mahdollista, että 2000-luvulla olemme vientiteollisuuden huippuja. Tjaa, tjaa!
Voisiko professori Villstrand ystävällisesti valaista meitä faktoilla Pohjanmaan takapajuisuudesta 1800-luvulla?
Historia on tunnetusti tiede, joka ei tunne yhtä ainutta totuutta. Näkökulmia on monia ja analyysin teko niistä hankalaa. Siksi kenelläkään ei ole oikeutta julistautua ainoan oikean totuuden haltijaksi. Se jos mikään on kerettiläisyyttä.
Olavi Antila"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oikein Antila kirjoittaa. Villstrand taasen on aika yksin näkemyksissään.
Monessa yhteydessä on mainittu historioitsijoiden olevan lähes liikuttavan yksimielisiä siitä, että ero Ruotsista oli Suomelle hyvä asia, jopa onneksi.
Tuo "lähes" johtuu näemmä muutamasta svekohistorioitsijasta, kuten Meinander ja Villstrand.