Topelius Suomen kansasta

Näin kirjoitti aikoinaan Zachris Topelius, Maamme-kirjan kirjoittaja, yksi Suomen kansallisista herättäjistä ja suurista kansallisten myyttien luojista:

"Niin johdatti [Jumala Suomen kansaa] kauemmaksi länteen päin, jossa se tuli yhteyteen SLAAVILAISTEN ja germaanisten kansojen kanssa. Siellä asetti Jumala sen vieraan vallan alaiseksi, joka oli tarpeeksi voimakas sitä suojaamaan, mutta ei kyllin suuri tai mahtava sitä nielemään. Ja sidottuna, kuin nuori puu, tähän tukeen, kasvoi ja edistyi Suomen kansa, kovien myrskyjen karaisemana. SEN PERIMMÄINEN LUONNE ON ITÄMAINEN, AASIALAINEN; mutta kun se sitten on saanut parasta, mitä Eurooppa voi sille antaa - kristinuskon, yhteiskunnan ja vapaan, inhimillisen sivistyksen, niin sen luonne on yhtä aikaa itämainen ja länsimainen. Sellaisista kansoista voi Jumala tehdä jotain. Kun aika oli täyttynyt, irrotti Jumala entisen siteen ja LIITTI KANSAN VENÄJÄÄN, IKÄÄN KUIN SILLÄ VIITATAKSEEN SEN ALKUPERÄÄN. Sillä siinä kohden näyttää Jumalan tarkoitus olevan aivan julkinen, nimittäin että suomalaista kansasta tulee OPETTAJA JA ESIKUVA MONELLE HÄVINNEELLE HEIMOKANSALLE, samalla kun se itse saattaa kansakuntansa ominaisuudet tuottaviksi ihmiskunnalle." (Korostukset allekirjoittaneen)

Topelius ei siis suinkaan ollut sokea suomalaisuuden "itäiselle" olemuspuolelle, vaan päinvastoin korosti sitä läntisyyden kustannuksella. Tämä suuren suomalaisen kansallisen herättäjän tunnustama näkökulma kannattaisi kaikkien niiden, jotka nykyisin niin täysin tosiasioille ja historialle sokeina korostavat suomen "läntisyyttä", syytä mitä tarkimmin muistaa. Keskiajalta saakka bysanttilainen, slaavilainen itä on muokannut suomalaisuutta yhtä paljon kuin romaaninen, germaaninen länsi. Ja muistettakoon miten Ruotsin vallan aikana Suomi oli Ruotsin jatkuvista sodista kärsivä, väestökehityksensä puolesta paikallaan polkeva, sivistyksellisesti ja taloudellisesti alikehittynyt takamaa. Suomen, eli Ruotsin itäisten maakuntien liittäminen Venäjään 1809, oli parasta, mitä suomalaisille on ikinä tapahtunut, historiallinen lottovoitto. Suomessa alkoi aivan valtava henkinen ja aineellinen kehitys, joka ei vähiten yllättänyt ruotsalaisia. Syntyi Suomen valtio, kansakunta, kansallinen, omakielinen kulttuuri - Venäjän suojeluksessa, Venäjän ansiosta. Suomi on ikuisessa kiitollisuudenvelassa Venäjälle. Suomen siirtyminen rajamaasta valtakunnaksi ei tapahtunut 1917, vaan jo 1809, ja vuoden 1995 jälkeen Suomi on rajamaa jälleen. Mitä enemmän Suomi on historiansa aikana loitontunut Venäjästä, sitä enemmän se on aina menettänyt sieluaan ja tarkoitustaan. Venäjä on Suomen äidinmaa.

Yksi Venäjän historiallisista tehtävistä on ollut ja on oleva suomensukuisten kansojen suojeleminen, asuvathan ne kaikki joko Venäjän valtion alueella tai Venäjän välittömässä vaikutuspiirissä. Kieltämättä Venäjä on toisinaan huonosti täyttänyt tämän tehtävän ja joskus jopa täysin sen unohtanut. Mutta kuten suuri Topelius kirjoitti, Suomen on joka tapauksessa oltava opettaja ja esikuva suomalaisten pienemmille sukulaiskansoille idässä ja etelässä. Tämä koskee tietysti myös ja oikeastaan ennen muuta virolaisia. Dosentti Bäckmanin toiminta on mielestäni, huolimatta kaikesta yliampuvuudestaan (eihän sitä kieltääkään voi), uskollinen tälle Topeliuksen ajatukselle. Hoetaan tyhmästi, tälläkin palstalla, että Bäckman vihaa Viroa ja virolaisia. Todellisuudessa hän tahtoo Viron parasta ehkä kiihkeämmin kuin juuri kukaan muu Suomessa.

Epäilemättä Suomi on osa pohjoismaita, mutta myöskin suurta itäisten kansojen perhettä, joihin kuuluvat venäläisten, suomalaisten ja virolaisten lisäksi latvialaiset, liettualaiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset, muitakaan slaaveja, läntisiä ja eteläisiä, unohtamatta, ja joista johtava kansankunta poliittisesti ja sivistyksellisesti tulee aina tosiasioiden pakosta olemaan Venäjä, Jerusalemista, Ateenasta ja Konstantinopolista Moskovaan kulkeneen vuosituhantisen perinteen vartija. Niin kuin Venäjä vielä suuremmassa mittakaavassa, Suomi on silta idän ja lännen välillä. Tämä ei ole pelkkä fraasi, vaan valtava mahdollisuus, taloudellinen ja henkinen, niin Suomelle, idälle kuin lännellekin. Uskon, että Bäckman näkee nämä ulottuvuudet siinä kuin minäkin.

Mikä on Suomen aito kansallinen linja? Vastaus: Snellmanin, Topeliuksen, Yrjö-Koskisen, Paasikiven, Kekkosen linja. Suuri suomalainen runoilija Pentti Saarikoski ei hävennyt sanoa: "Minulla on venäläinen sielu." Se osa löytyy jokaisesta suomalaisesta, joka ei ole kadottanut juuriaan.