Onnettomuus järkytti ja ensi yö menee valvoen ja miettien elämän tarkoitusta.
Otan osaa lämpimin ja järkyttynein tuntein, kun vain ajattelenkin kuinka monesta perheestä on lapsi kuollut, kuinka moni on menettänyt sisarensä ja veljensä, joku lapsenlapsensa.
Omat lapseni nukkuvat turvallisesti omissa vuoteissaan.
Voi kunpa osaisin lohduttaa, mutta en löydä sanoja.
Kyyneleet täyttävät silmäni ja kurkussa on pala.
Taas jossakin kulkee bussi, kuka on seuraava, milloin. miksi, kyselen saamatta vastausta.
Voi kunpa viime yö olisi vain painajaisunta, ja kaikki olisi toisin.
Otan osaa lämpimin ja järkyttynein tuntein, kun vain ajattelenkin kuinka monesta perheestä on lapsi kuollut, kuinka moni on menettänyt sisarensä ja veljensä, joku lapsenlapsensa.
Omat lapseni nukkuvat turvallisesti omissa vuoteissaan.
Voi kunpa osaisin lohduttaa, mutta en löydä sanoja.
Kyyneleet täyttävät silmäni ja kurkussa on pala.
Taas jossakin kulkee bussi, kuka on seuraava, milloin. miksi, kyselen saamatta vastausta.
Voi kunpa viime yö olisi vain painajaisunta, ja kaikki olisi toisin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
otatko aina noin pahasti itseesi, kun tapahtuu onnetomuus?
Tuo sattui olemaan Suomen historian tähänastisista maaliikenneonnettomuuksista pahin...
vähän samat tunnelmat täällä. en tuntenut uhreja, mutta silti itkettää kamalasti.
että täällä on muita, jotka tuntevat samoin, silloin tuntee, ettei ole yksin surun kanssa.
sytytetään kynttilä ja keitetään kuppi teetä.
on niin vaikea kuvitella, miltä uhrien omaisista nyt tuntuu, kun itsestänikin tuntuu jo näin pahalta. en itse ole äiti, vasta 17-vuotias teinityttö, mutta oman lapsen menettäminen on varmasti rankin asia, mikä elämässä voi kohdata. muistetaan rukoilla joka ilta läheistensä menettäneiden puolesta. kunpa kaikilla riittäisi voimia jaksaa jatkaa.
täältä löytyi osio jossa puhutaan kauniisti tuosta onnettomuudesta,ikäviä kirjoituksia on tuolla ja pilkkaa vakavasta asiasta,minuakin itkettää ja elämä aamulla pysähtyi kun kuulin,tuttuja ei ollut,onneksi.
Tottakai tällaiset iskee pahasti, olipa sitten mukana omia läheisiä tai ei (tietty läheistapauksessa aina vaan pahemmin)... Itselläni järkytystä ja surua lisää myös se että tapahtumapaikalle ei ole kotoa matkaa kun reilut 20km... Toinen asia joka tekee kaikista tälläisista tapahtumista aina pahempia, on se kun jostain salaperäisestä syystä usein uhrit ovat hyvinkin nuoria...=( Kuten tässäkin...
Lämmin osanottoni kaikkien uhrien kaikille omaisille...
ikävä kyllä se ei ole painajais unta vaan se on
täyttä totta
mä meinaan tiedän paljonko sellanen paperirulla
painaa kun joudutaan onnettomuuteen
ja tiedän miten siinä käy jos ne paperullat
sidotaan sillain kiinnisinne että ne ei pääse
liikkumaan siellä
kyllä varmaan itelläkin menee yö valvoessa
mieheni on paperitehtaalla töissä ja samaa sanoi hän noista paperirullista
on hienoa nähdä ihmisiä, jotka oikeasti välittävät ja ottavat osaa suureen suruun. ja kuten joku jo sanoikin, jotka osaavat keskustella asiallisesti. häiriköitähän täällä liikkuu hirveästi, olisi kiva tietää mitä niidenkin päässä liikkuu..
mä ite oon siinä alku päässä kanssa töissä
joka toimittaa puut paperitehtaalle
mun tuttu kerto et se onnettomuus auto mikä oli
niin oli ongelmia jo alku matkastakin että ei siinä
mitään
meidän täytyy miettiä mitä jos siellä olis ollu
oma lapsi tai joku tuttu ystävä
kyllä tunteet on pinnassa ei voi mitään
tuttu kerto et onnettomuus autolla oli ongelmia
alku matkasta
ja sen auton kuljettaja teki väistö liikkeen
väärään suuntaan
näin on.