Aina vuoteen 1595 saakka Ruotsille kuului Karjalasta ainoastaan Viipuri ympäristöinen ja Länsi-Kannas. Siitä idempänä karjalaiset olivat ortodokseja ja uskollisia Novgorodille ja myöhemmin Moskovalle. Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi käytti hyväkseen Venäjän silloista heikkoudentilaa ja sai voittomaikseen Laatokan Karjalan ja Inkerinmaan. Se oli karjalaisen heimon enemmistölle suuri onnettomuus. Ruotsin kruunu nimittäin takasi uskonnonvapauden ainoastaan venäjää puhuville ortodokseille: inkerin ja karjalan murteilla suomea puhuvat päätettiin esivallan toimesta pakkoluterilaistaa. Tämä aiheutti tietysti sen, etteivät karjalaiset ja inkeriläiset ortodoksit tunteneet suurtakaan uskollisuutta Ruotsia taikka Ruotsin valtaan ja luterilaiseen "puhdasoppisuuteen" tottuneita suomalaisia kohtaan. Kaarle X Kustaan Venäjän sodassa (1656-1658) he menivät venäläisten puolelle. Kun Venäjä ei tuolloin onnistunut vapauttamaan Inkerinmaata ja Laatokan Karjalaa Ruotsi-Suomen ikeestä, noiden maakuntien asukkaita kohtasi ankara vaino Ruotsin esivallan taholta. Tuhansittain karjalaisia pakeni ruotsalais-suomalaista terroria syvälle Venäjänmaalle, erityisesti Tverin alueelle. Nykyisen urbaanilegendan mukaan Vladimir Putin polveutuu näistä Tverin karjalaisista.
Mikä ei venäläisiltä onnistunut 1656-1658, onnistui Pietari Suurelta: hän vapautti Karjalan Viipuria myöten. Ja ennen kaikkea Pietari perusti Nevan suulle, suomalaiselle suomaalle, Venäjän uuden pääkaupungin. Tämä oli inkeriläisille ja karjalaisille suunnaton onnenpotku: heitä lähellä oli nyt Itämereltä Tyynellemerelle ulottuvan imperiumin kasvava keskus. Se mullisti Karjalan ja Inkerin elinkeinoelämän täysin. Pietarin kaupunki oli suurelta osin suomalainen kaupunki, ja myös Viipuri kasvoi ja kehittyi suuresti Pietarin läheisyyden ansiosta. Samaan aikaan Suomen Ruotsille jäänyt osa taantui suhteessa muuhun Ruotsin valtakuntaan. Vuonna 1809 se onneksi lopulta tuli Venäjän hallintaan, mikä oli Suomelle ja suomalaisille suunnaton onnenpotku, suorastaan pelastus. Ruotsin alamaisina suomalaiset olisivat todennäköisesti 1800-luvun aikana menettäneet oman kielensä, niin kuin irlantilaisten kävi samaan aikaan. Mutta Venäjä kohotti suomalaiset kansakuntien joukkoon, perusti Suomen. Suomi on Venäjälle elämänsä velkaa.
Suomi on Venäjän luomus, sillä aikaisemmin Suomi oli ollut pelkästään maantieteellinen käsite ja kahtia jaettu, joukko Ruotsin itäisiä maakuntia sekä Venäjään kuuluva Viipurin kuvernementti. Perustamaansa Suomen autonomiseen valtioon Venäjä jalomielisesti liitti myöskin Viipurin, Kannaksen ja Laatokan Karjalan vanhaa Stolbovan rauhan rajaa myötäillen. Ei ollut väliä, että Suomen raja tuli niin lähelle Pietaria, sillä kuuluihan Suomi joka tapauksessa Venäjän keisarikunnan monikansalliseen yhteisöön. Venäjän ansiosta Suomessa alkoi ennennäkemätön taloudellinen ja kulttuurinen kehitys. Suomalaisilla oli täydet taloudellisen toiminnan oikeudet koko keisarikunnan alueella, kun taas Suomessa oli täydet oikeudet vain suomalaisilla. Eli Suomi hyötyi yhteydestä Venäjään enemmän kuin Venäjä hyötyi siitä että Suomi kuului keisarikuntaan. Mutta kaikkein tärkeintä on se, että Venäjän ansiosta, Venäjän suojeluksessa, kehittyi suomenkielinen, suomalaiskansallinen kultuuri, tiede, taide ja kirjallisuus. Venäjä kohotti suomen toiseksi viralliseksi kieleksi Suomessa, ruotsinmielisten vastustuksesta huolimatta. Venäjä rakensi rautatiet, modernin infrastuktuurin. Venäjä rakensi Suomen.
Venäjä antoi suomalaisille lukuisia lahjoja. Yksi näistä oli se, että Aleksanteri I lupasi Porvoon valtiopäivillä 1809 pitää Suomen "perustuslait" eli Ruotsin lait voimassa. Tämä oli henkilökohtainen lupaus, joka ei mitenkään juridisesti sitonut hänen seuraajiaan, vaikka he antoivatkin saman vakuutuksen. Tätä suomalaiset eivät käsittäneet. Suomalaiset eivät myöskään käsittäneet, että Venäjällä oli 1900-luvun vaihteessa täysi syy huolestua Itämeren alueen ja Pietarin turvallisuudesta ja keisarikunnan yhtenäisyydestä.
Tästä aiheesta ja sen merkityksestä "Karjalan palauttamiselle" enemmän myöhemmin.
Mikä ei venäläisiltä onnistunut 1656-1658, onnistui Pietari Suurelta: hän vapautti Karjalan Viipuria myöten. Ja ennen kaikkea Pietari perusti Nevan suulle, suomalaiselle suomaalle, Venäjän uuden pääkaupungin. Tämä oli inkeriläisille ja karjalaisille suunnaton onnenpotku: heitä lähellä oli nyt Itämereltä Tyynellemerelle ulottuvan imperiumin kasvava keskus. Se mullisti Karjalan ja Inkerin elinkeinoelämän täysin. Pietarin kaupunki oli suurelta osin suomalainen kaupunki, ja myös Viipuri kasvoi ja kehittyi suuresti Pietarin läheisyyden ansiosta. Samaan aikaan Suomen Ruotsille jäänyt osa taantui suhteessa muuhun Ruotsin valtakuntaan. Vuonna 1809 se onneksi lopulta tuli Venäjän hallintaan, mikä oli Suomelle ja suomalaisille suunnaton onnenpotku, suorastaan pelastus. Ruotsin alamaisina suomalaiset olisivat todennäköisesti 1800-luvun aikana menettäneet oman kielensä, niin kuin irlantilaisten kävi samaan aikaan. Mutta Venäjä kohotti suomalaiset kansakuntien joukkoon, perusti Suomen. Suomi on Venäjälle elämänsä velkaa.
Suomi on Venäjän luomus, sillä aikaisemmin Suomi oli ollut pelkästään maantieteellinen käsite ja kahtia jaettu, joukko Ruotsin itäisiä maakuntia sekä Venäjään kuuluva Viipurin kuvernementti. Perustamaansa Suomen autonomiseen valtioon Venäjä jalomielisesti liitti myöskin Viipurin, Kannaksen ja Laatokan Karjalan vanhaa Stolbovan rauhan rajaa myötäillen. Ei ollut väliä, että Suomen raja tuli niin lähelle Pietaria, sillä kuuluihan Suomi joka tapauksessa Venäjän keisarikunnan monikansalliseen yhteisöön. Venäjän ansiosta Suomessa alkoi ennennäkemätön taloudellinen ja kulttuurinen kehitys. Suomalaisilla oli täydet taloudellisen toiminnan oikeudet koko keisarikunnan alueella, kun taas Suomessa oli täydet oikeudet vain suomalaisilla. Eli Suomi hyötyi yhteydestä Venäjään enemmän kuin Venäjä hyötyi siitä että Suomi kuului keisarikuntaan. Mutta kaikkein tärkeintä on se, että Venäjän ansiosta, Venäjän suojeluksessa, kehittyi suomenkielinen, suomalaiskansallinen kultuuri, tiede, taide ja kirjallisuus. Venäjä kohotti suomen toiseksi viralliseksi kieleksi Suomessa, ruotsinmielisten vastustuksesta huolimatta. Venäjä rakensi rautatiet, modernin infrastuktuurin. Venäjä rakensi Suomen.
Venäjä antoi suomalaisille lukuisia lahjoja. Yksi näistä oli se, että Aleksanteri I lupasi Porvoon valtiopäivillä 1809 pitää Suomen "perustuslait" eli Ruotsin lait voimassa. Tämä oli henkilökohtainen lupaus, joka ei mitenkään juridisesti sitonut hänen seuraajiaan, vaikka he antoivatkin saman vakuutuksen. Tätä suomalaiset eivät käsittäneet. Suomalaiset eivät myöskään käsittäneet, että Venäjällä oli 1900-luvun vaihteessa täysi syy huolestua Itämeren alueen ja Pietarin turvallisuudesta ja keisarikunnan yhtenäisyydestä.
Tästä aiheesta ja sen merkityksestä "Karjalan palauttamiselle" enemmän myöhemmin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
missä kulki tsuudien jäämien ja novgorodin raja tuhat vuotta sitten. Vihjeenä Ilmen ozero.
Hyvitykseksi kaikista pahoista teoista ja kymmenistä tuhansista tapetuista suomalaisista.
Uusi Venäjä voisi kirkastaa historiaansa:
Ohessa oikein sopiva Uuden Suomen kartta:
http://kaino.kotus.fi/kks/kkskartta.html
Huomattakoon, ettei kysymyksessä ole mikään Suur-Suomi, vaan ihan sopiva maa-alue maapallolla, minne suomensukuiset jäisivät asustelemaan.
pyyhittäisiin nuo Tihvinä, Valdai ja Tver yli. Sen sijaan tuo lyydin kielinen alue tuosta Äänisen rannasta kyllä kelpaisi.
Sinähän olet HAUSKA VEIKKO vai mitä Veseltšaki!!
http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/elokuvat.shtml/976039?haapasalo_ville