Raymond Franz ja Omantunnon käännekohta
Hallintoelimen jäsen 1971-1980
Raymond Franz on Jehovan todistajien keskuudessa vaiettu henkilö. Franz toimi 1960-luvulla useissa Väli-Amerikan maissa haaratoimiston valvojana ja vuosina 1971-1980 hallintoelimen jäsenenä. Hän oli yksi Aid to Bible Understanding -tietokirjan (nykyinen Insight) kolmesta pääasiallisesta kirjoittajasta.
Eräs tärkeä tekijä, joka vaikutti hallintoelimen tekemiin päätöksiin, oli kahden kolmasosan enemmistön sääntö. Tämä aiheutti toisinaan erikoisia tilanteita.
Kahden kolmasosan enemmistö hallintoelimen jäsenten äänistä vaadittiin päätöksen tekemiseen. Pidin itse siitä, että tämä antoi mahdollisuuden äänestää eri tavalla kuin muut tai pidättyä äänestämästä ilman tunnetta siitä, että yksi hallintoelimen jäsen olisi käyttänyt ikään kuin veto-oikeutta. Pienissä asioissa äänestin yleensä enemmistön kanssa samalla tavoin, vaikka en aina olisikaan ollut täysin samaa mieltä. Mutta kun kyseessä olivat isommat asiat, jotka vaikuttivat omaantuntooni, löysin itseni usein
vähemmistöstä - harvoin yksin, mutta usein vain yhden, kahden tai kolmen muun kanssa, joiden omatunto vastusti puolesta äänestämistä. Näin ei ollut läheskään niin usein parina ensimmäisenä vuotena sen jälkeen kun todistajien hallinto -organisaatiossa oli tapahtunut suuri muutos - se toteutettiin tammikuun ensimmäisenä päivänä 1976 -mutta parina jäsenyyteni viimeisenä vuotena suuntaus kohti “kovempaa linjaa”pakotti minut äänestämään eri tavalla tai pidättymään äänestämisestä yhä useammin.
Mutta katsotaanpa nyt mitä toisinaan tapahtui kun hallintoelin ei ollut yhtä mieltä jostain asiasta - mikä ei ollut niin harvinaista, kuin jotkut saattaisivat ajatella.
Keskustelu saattoi koskea jotain tekoa, josta oli joskus menneisyydessä päätetty, että kyseessä oli niin vakava synti, että siitä täytyi erottaa. Kyseessä saattoi olla esimerkiksi jonkin veren osan käyttö mahdollisesti kuolemaan johtavan sairauden
hoidossa tai tapaus sisaresta, joka työskenteli armeijan kanttiinissa hänen ei-uskovan miehensä sotilastukikohdassa.
Joskus hallintoelin oli tällaisissa tapauksissa hyvin jakaantunut, toisinaan jopa kahteen eri selkeään leiriin. Enemmistö saattoi puoltaa jonkin käytöstavan tai ammatin poistamista niiden syntien kategoriasta, jotka johtivat erottamiseen. Kahden kolmasosan enemmistön sääntö saattoi aiheuttaa seuraavanlaisia tilanteita. Jos neljästätoista paikalla olevasta kuitenkin yhdeksän oli sitä mieltä, että erottamisesta kyseisessä tapauksessa pitäisi luopua ja vain viisi oli entisen toimintatavan säilyttämisen puolella, enemmistö ei ollut riittävä. Vaikka se olikin selvä enemmistö, se ei ollut kahden kolmasosan enemmistö. (Vaikka muutosta olisi tukenut kymmenenkin sekään ei olisi vielä riittänyt. Vaikka se olisikin ollut kahden kolmasosan enemmistö paikalla olijoista, sääntö kahden kolmasosan enemmistöstä koski koko hallintoelimen jäsenmäärää, mikä oli tuolloin seitsemäntoista tai kahdeksantoista.) Jos joku yhdeksästä, jotka kannattivat erottamiskäytännön muuttamista kyseisessä tapauksessa, ehdottaisi päätöksen tekemistä asiasta, ehdotus kariutuisi, koska ehdotuksen läpi menemiseen vaadittiin kaksitoista ääntä. Jos joku viidestä, jotka kannattivat erottamiskäytännön pitämistä ennallaan, ehdottaisi päätöksen tekemistä se tietenkin kariutuisi myös. Mutta sen kariutuminen ei olisi johtanut erottamiskäytännön muuttamiseen, koska toimintatapana oli se, että muutoksia aiempiin toimintatapoihin voitiin tehdä ainoastaan mikäli päätös meni äänestyksessä läpi. Erään ensimmäisen tällaisen tapauksen yhteydessä, kun äänet
jakautuivat toisiaan vastaan, Milton Henschel esitti ajatuksen siitä, että jos kahden kolmasosan äänten enemmistöä ei saavutettaisi status quo jäisi voimaan, mikään ei muuttuisi. Näissä tilanteissa hallintoelimen jäsenet eivät juurikaan muuttaneet mielipiteitään, joten pattitilanne jäi yleensä voimaan.
Tämä merkitsi sitä, että todistaja, joka käyttäytyi tietyllä tavalla tai oli tietynlaisessa työssä, oli erottamisuhan alainen, vaikka suurin osa hallintoelimen jäsenistä oli sitä mieltä, että hänen ei pitäisi olla!
Useammin kuin kerran, kun jonkinlainen vähemmistö tai enemmistö - vaikkakaan ei kahden kolmasosan enemmistö - oli sitä mieltä, että erottamista ei pitäisi vaatia, esitin huoleni siitä, että kantamme ei ollut järkevä tai että se oli jopa käsittämätön. Miten me
saatoimme antaa kaiken jatkua niin kuin ennenkin? Ihmisiä erotettiin syistä, joista toisinaan hallintoelimen jäsenistön suurimman osan mielestä ei olisi pitänyt rankaista niin ankarasti. Miltä näistä erotetuista veljistä ja sisarista tuntuisi, jos he saisivat
tietää asioiden olevan näin? Jos viisi seurakunnan vanhinta muodostaa oikeuskomitean ja kolme viidestä ei usko, että kyseisessä tapauksessa henkilön käytös vaatii erottamista, pitäisikö heidän kantansa jättää huomiotta, koska kyseessä on vain kolmen viidesosan enemmistö eikä kahden kolmasosan?4 Erotettaisiinko kyseinen henkilö? Ei varmasti. Miten sitten me saatoimme pelkän äänestyskäytännön takia aiheuttaa sen, että perinteinen erottamiskäytäntö pysyi voimassa, vaikka suurin osa hallintoelimen jäsenistä oli eri mieltä?
Lisää suomennoksia http://www.jttuki.info/Franz/
Hallintoelimen jäsen 1971-1980
Raymond Franz on Jehovan todistajien keskuudessa vaiettu henkilö. Franz toimi 1960-luvulla useissa Väli-Amerikan maissa haaratoimiston valvojana ja vuosina 1971-1980 hallintoelimen jäsenenä. Hän oli yksi Aid to Bible Understanding -tietokirjan (nykyinen Insight) kolmesta pääasiallisesta kirjoittajasta.
Eräs tärkeä tekijä, joka vaikutti hallintoelimen tekemiin päätöksiin, oli kahden kolmasosan enemmistön sääntö. Tämä aiheutti toisinaan erikoisia tilanteita.
Kahden kolmasosan enemmistö hallintoelimen jäsenten äänistä vaadittiin päätöksen tekemiseen. Pidin itse siitä, että tämä antoi mahdollisuuden äänestää eri tavalla kuin muut tai pidättyä äänestämästä ilman tunnetta siitä, että yksi hallintoelimen jäsen olisi käyttänyt ikään kuin veto-oikeutta. Pienissä asioissa äänestin yleensä enemmistön kanssa samalla tavoin, vaikka en aina olisikaan ollut täysin samaa mieltä. Mutta kun kyseessä olivat isommat asiat, jotka vaikuttivat omaantuntooni, löysin itseni usein
vähemmistöstä - harvoin yksin, mutta usein vain yhden, kahden tai kolmen muun kanssa, joiden omatunto vastusti puolesta äänestämistä. Näin ei ollut läheskään niin usein parina ensimmäisenä vuotena sen jälkeen kun todistajien hallinto -organisaatiossa oli tapahtunut suuri muutos - se toteutettiin tammikuun ensimmäisenä päivänä 1976 -mutta parina jäsenyyteni viimeisenä vuotena suuntaus kohti “kovempaa linjaa”pakotti minut äänestämään eri tavalla tai pidättymään äänestämisestä yhä useammin.
Mutta katsotaanpa nyt mitä toisinaan tapahtui kun hallintoelin ei ollut yhtä mieltä jostain asiasta - mikä ei ollut niin harvinaista, kuin jotkut saattaisivat ajatella.
Keskustelu saattoi koskea jotain tekoa, josta oli joskus menneisyydessä päätetty, että kyseessä oli niin vakava synti, että siitä täytyi erottaa. Kyseessä saattoi olla esimerkiksi jonkin veren osan käyttö mahdollisesti kuolemaan johtavan sairauden
hoidossa tai tapaus sisaresta, joka työskenteli armeijan kanttiinissa hänen ei-uskovan miehensä sotilastukikohdassa.
Joskus hallintoelin oli tällaisissa tapauksissa hyvin jakaantunut, toisinaan jopa kahteen eri selkeään leiriin. Enemmistö saattoi puoltaa jonkin käytöstavan tai ammatin poistamista niiden syntien kategoriasta, jotka johtivat erottamiseen. Kahden kolmasosan enemmistön sääntö saattoi aiheuttaa seuraavanlaisia tilanteita. Jos neljästätoista paikalla olevasta kuitenkin yhdeksän oli sitä mieltä, että erottamisesta kyseisessä tapauksessa pitäisi luopua ja vain viisi oli entisen toimintatavan säilyttämisen puolella, enemmistö ei ollut riittävä. Vaikka se olikin selvä enemmistö, se ei ollut kahden kolmasosan enemmistö. (Vaikka muutosta olisi tukenut kymmenenkin sekään ei olisi vielä riittänyt. Vaikka se olisikin ollut kahden kolmasosan enemmistö paikalla olijoista, sääntö kahden kolmasosan enemmistöstä koski koko hallintoelimen jäsenmäärää, mikä oli tuolloin seitsemäntoista tai kahdeksantoista.) Jos joku yhdeksästä, jotka kannattivat erottamiskäytännön muuttamista kyseisessä tapauksessa, ehdottaisi päätöksen tekemistä asiasta, ehdotus kariutuisi, koska ehdotuksen läpi menemiseen vaadittiin kaksitoista ääntä. Jos joku viidestä, jotka kannattivat erottamiskäytännön pitämistä ennallaan, ehdottaisi päätöksen tekemistä se tietenkin kariutuisi myös. Mutta sen kariutuminen ei olisi johtanut erottamiskäytännön muuttamiseen, koska toimintatapana oli se, että muutoksia aiempiin toimintatapoihin voitiin tehdä ainoastaan mikäli päätös meni äänestyksessä läpi. Erään ensimmäisen tällaisen tapauksen yhteydessä, kun äänet
jakautuivat toisiaan vastaan, Milton Henschel esitti ajatuksen siitä, että jos kahden kolmasosan äänten enemmistöä ei saavutettaisi status quo jäisi voimaan, mikään ei muuttuisi. Näissä tilanteissa hallintoelimen jäsenet eivät juurikaan muuttaneet mielipiteitään, joten pattitilanne jäi yleensä voimaan.
Tämä merkitsi sitä, että todistaja, joka käyttäytyi tietyllä tavalla tai oli tietynlaisessa työssä, oli erottamisuhan alainen, vaikka suurin osa hallintoelimen jäsenistä oli sitä mieltä, että hänen ei pitäisi olla!
Useammin kuin kerran, kun jonkinlainen vähemmistö tai enemmistö - vaikkakaan ei kahden kolmasosan enemmistö - oli sitä mieltä, että erottamista ei pitäisi vaatia, esitin huoleni siitä, että kantamme ei ollut järkevä tai että se oli jopa käsittämätön. Miten me
saatoimme antaa kaiken jatkua niin kuin ennenkin? Ihmisiä erotettiin syistä, joista toisinaan hallintoelimen jäsenistön suurimman osan mielestä ei olisi pitänyt rankaista niin ankarasti. Miltä näistä erotetuista veljistä ja sisarista tuntuisi, jos he saisivat
tietää asioiden olevan näin? Jos viisi seurakunnan vanhinta muodostaa oikeuskomitean ja kolme viidestä ei usko, että kyseisessä tapauksessa henkilön käytös vaatii erottamista, pitäisikö heidän kantansa jättää huomiotta, koska kyseessä on vain kolmen viidesosan enemmistö eikä kahden kolmasosan?4 Erotettaisiinko kyseinen henkilö? Ei varmasti. Miten sitten me saatoimme pelkän äänestyskäytännön takia aiheuttaa sen, että perinteinen erottamiskäytäntö pysyi voimassa, vaikka suurin osa hallintoelimen jäsenistä oli eri mieltä?
Lisää suomennoksia http://www.jttuki.info/Franz/
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.jttuki.info/Franz/