C.G.E. Mannerheim:
Minulla ei koskaan, vaikka oma äidinkieleni on ruotsi, ole ollut sitä tunnetta, että se erottaisi minut suomenkielisistä maanmiehistäni, ja olen aina sanonut ja sanon itseäni suomalaiseksi (finne). Suvussani oli suomen kielen puolestapuhujana esiintynyt jo isäni isä, Viipurin hovioikeuden presidentti C.G. Mannerheim, joka oli aktiivisesti toiminut sen hyväksi. Kun itse henkilökohtaisesti olin kieliriitojen ulkopuolella, en voinut olla panematta merkille sen haitallista vaikutusta. Se loitonsi meitä Ruotsista ja antoi aseen käsiin niille, jotka halusivat eristää maamme ja heikentää sitä. Näytti välttämättömältä yrittää saada aikaan jännityksen laukeamista tässä tunnevoittoisessa sisäisessä ristiriidassa, ja pohdittuani tilannetta vanhojen ystävieni ja sotakumppanieni kenraalien Hannes Ignatiusen ja Rudolf Waldenin, kanssa laadimme siinä tarkoituksessa Suomen kansalle osoitetun vetoomuksen, joka julkaistiin meidän nimissämme 6. helmikuuta 1935. Se kuului näin:
"Me allekirjoittaneet, jotka henkilökohtaisesti olemme nähneet sen isänmaanrakkauden, urhoollisuuden ja uhrautuvaisuuden, jolla niin hyvin suomen- kuin ruotsinkieliset kansalaiset taistelivat maamme itsenäisyyden puolesta, me jotka olemme nähneet heidän kaatuvan toinen toisensa vieressä taistelutantereella ja olemme olleet mukana kätkemässä heidät maan poveen - samaan veljeshautaan -, olemme surulla todenneet, kuinka kielikysymys uhkaa jakaa kansamme kahteen leiriin ja siten heikentää valtakuntaamme.
Siihen, missä olemme, on historia meidät saattanut, mutta olemme vakuutetut siitä, että hyvällä tahdolla kummaltakin puolen kielisuhteet voidaan järjestää siten, että molempien kieliryhmien kansalaiset tuhlaamatta voimiaan voivat yhdessä kohdistaa työnsä kansamme kaikkien kerrosten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja isänmaamme turvaamiseksi. Me vetoamme ennen kaikkea aseveljiimme - rintamamiehiin, jotka olivat mukana, kun valtakuntaamme rakennettiin, ja vetoamme myös kaikkiin kansalaisiin, että he, kukin kohdaltaan, tekisivät kaikkensa sovinnon aikaansaamiseksi, jota ilman maassamme ei saada sisäistä, kansallemme niin välttämätöntä rauhaa. Muistakaamme, ettei historiamme ole lopussa. Hetki on vielä tuleva, jolloin kansamme on pakko keskittää kaikki voimansa. Suokoon Jumala, että silloin löytäisimme maassamme yksimielisen kansan."
Heikki Tala:
*Ruotsi on meille aina ja iankaikkisesti vain vanha vainooja, kavala kauhea ja julma hirmuinen.*
*Suomenruotsalaiset pettävät aina ja iankaikkisesti.*
*Edessä on suomenruotsalaisuuden mustan kirjan kirjoittaminen ja hurrien tekemisten totuuskomissiokäsittely.*
*Ruotsia ja ruotsalaisia on syytä vihata*
*Sitä voi kuvata sanalla viha. Myös inho ja kuvottavuus sopivat.*
*Rasistisen ja sortavan kielipolitiikan vihaaminen on oikeutettua.*
*On todella valitettavaa, että suomenruotsalaisen hegemonian murtaminen ei näytä onnistuvan ilman suoraa toimintaa. Suomalaisuutta ei tänään enää olisi ilman Suomalaisuuden liittoa, AKS:aa, IKL:ttä, suojeluskuntia ja lottia - Siperiassa olisi joitakin rippeitä.
Minulla ei koskaan, vaikka oma äidinkieleni on ruotsi, ole ollut sitä tunnetta, että se erottaisi minut suomenkielisistä maanmiehistäni, ja olen aina sanonut ja sanon itseäni suomalaiseksi (finne). Suvussani oli suomen kielen puolestapuhujana esiintynyt jo isäni isä, Viipurin hovioikeuden presidentti C.G. Mannerheim, joka oli aktiivisesti toiminut sen hyväksi. Kun itse henkilökohtaisesti olin kieliriitojen ulkopuolella, en voinut olla panematta merkille sen haitallista vaikutusta. Se loitonsi meitä Ruotsista ja antoi aseen käsiin niille, jotka halusivat eristää maamme ja heikentää sitä. Näytti välttämättömältä yrittää saada aikaan jännityksen laukeamista tässä tunnevoittoisessa sisäisessä ristiriidassa, ja pohdittuani tilannetta vanhojen ystävieni ja sotakumppanieni kenraalien Hannes Ignatiusen ja Rudolf Waldenin, kanssa laadimme siinä tarkoituksessa Suomen kansalle osoitetun vetoomuksen, joka julkaistiin meidän nimissämme 6. helmikuuta 1935. Se kuului näin:
"Me allekirjoittaneet, jotka henkilökohtaisesti olemme nähneet sen isänmaanrakkauden, urhoollisuuden ja uhrautuvaisuuden, jolla niin hyvin suomen- kuin ruotsinkieliset kansalaiset taistelivat maamme itsenäisyyden puolesta, me jotka olemme nähneet heidän kaatuvan toinen toisensa vieressä taistelutantereella ja olemme olleet mukana kätkemässä heidät maan poveen - samaan veljeshautaan -, olemme surulla todenneet, kuinka kielikysymys uhkaa jakaa kansamme kahteen leiriin ja siten heikentää valtakuntaamme.
Siihen, missä olemme, on historia meidät saattanut, mutta olemme vakuutetut siitä, että hyvällä tahdolla kummaltakin puolen kielisuhteet voidaan järjestää siten, että molempien kieliryhmien kansalaiset tuhlaamatta voimiaan voivat yhdessä kohdistaa työnsä kansamme kaikkien kerrosten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja isänmaamme turvaamiseksi. Me vetoamme ennen kaikkea aseveljiimme - rintamamiehiin, jotka olivat mukana, kun valtakuntaamme rakennettiin, ja vetoamme myös kaikkiin kansalaisiin, että he, kukin kohdaltaan, tekisivät kaikkensa sovinnon aikaansaamiseksi, jota ilman maassamme ei saada sisäistä, kansallemme niin välttämätöntä rauhaa. Muistakaamme, ettei historiamme ole lopussa. Hetki on vielä tuleva, jolloin kansamme on pakko keskittää kaikki voimansa. Suokoon Jumala, että silloin löytäisimme maassamme yksimielisen kansan."
Heikki Tala:
*Ruotsi on meille aina ja iankaikkisesti vain vanha vainooja, kavala kauhea ja julma hirmuinen.*
*Suomenruotsalaiset pettävät aina ja iankaikkisesti.*
*Edessä on suomenruotsalaisuuden mustan kirjan kirjoittaminen ja hurrien tekemisten totuuskomissiokäsittely.*
*Ruotsia ja ruotsalaisia on syytä vihata*
*Sitä voi kuvata sanalla viha. Myös inho ja kuvottavuus sopivat.*
*Rasistisen ja sortavan kielipolitiikan vihaaminen on oikeutettua.*
*On todella valitettavaa, että suomenruotsalaisen hegemonian murtaminen ei näytä onnistuvan ilman suoraa toimintaa. Suomalaisuutta ei tänään enää olisi ilman Suomalaisuuden liittoa, AKS:aa, IKL:ttä, suojeluskuntia ja lottia - Siperiassa olisi joitakin rippeitä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"On todella valitettavaa, että suomenruotsalaisen hegemonian murtaminen ei näytä onnistuvan ilman suoraa toimintaa. Suomalaisuutta ei tänään enää olisi ilman Suomalaisuuden liittoa, AKS:aa, IKL:ttä, suojeluskuntia ja lottia - Siperiassa olisi joitakin rippeitä."
paikka olisi kyllä Siperia, koska Siperia opettaa
Historia on saattanut meidät aikaan, jolloin voimme vailla välitöntä ulkoista uhkaa selvittää sisäistä hajaannusta aiheuttavan kielikiistan. Tämän kamppailun jälkeen Suomi, virallisesti pääkielenään suomi, voi jatkaa kilpailuaan globalisoituvassa maailmassa entistäkin vahvempana. Monipiolisemman kielitaidon omaavat kansalaiset, tuhlaamatta voimiaan pakkoruotsiin, voivat kohdistaa työnsä kansamme kaikkien kerrosten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja isänmaamme turvaamiseksi.
"Monipiolisemmalla" kielitaidolla tekisit? Opettelisit nyt vaan ensin suomen kielen.
Olisi todellakin kirjoitettava virheettömästi etteivät kaikenmaailman pedantit pääsi sotkemaan muuten asiallisia tekstejä.
"etteivät kaikenmaailman pedantit pääsi sotkemaan"
Mutta sitä ollaan niin nettifennoa, niin nettifennoa, ETTÄ!
Nettifennojen örvellysten lukeminen tuottaa monta hupihetkeä.
"Olisi todellakin kirjoitettava virheettömästi "
Kaikki otsikossa
siis tuossa kielitaidon hankkimisessa. Siis että siinä joutuu tekemään työtä...ja se ei taida nettifennojen arvoissa olla oikein korkealla. Lähinnä jutut kuulostaa siltä, että taikaiskusta pakkoruotsin poistuttua teistä tulee sivistyneitä. aika huumoria poijjaat...
Kumma juttu, ei pakkoruotsi ole minua koskaan estänyt muuta kielitaitioa hankkimasta. Tai hyviä matematiikan taitoja, jne. Olisikohan kiinni jostain ihan muusta?
Mannerheim oli pelkkä keulakuva. Todelliset sankarit olivat suomalainen Paavo Talvela, suomalainen Antti Pennanen Petsamon taistelun johtaja 1939, Hjalmar Siilasvuo tuskin olisi voittoa Suomussalmella yksin saavuttanut, Voldemar Oinonen oli myös yksi tärkeä tekijä Honkaniemen taistelussa 1940. Lauri Tiainen suomalainen kenraali voitti Kollaan taistelun, mutta svekko otti kunnian kuten tyypillistä on.
Simo Häyhä oli muuten Kollaan taistelussa. Kurt Martti Wallenius tais muuten myös olla suomalainen. No ainakin Kuopiosta oli eikä mikään röyhkeä ranta-svekko joka souti tosipaikan tullen Munsalaan.
ilmenee myös siinä, että hän osasi valita oikeat upseerit johtamaan taisteluja.
On aivan omaa luokkaansa sarjassa alapuolella kaiken arvostelun.
tuo ruotsinkielisten sotaveteraanien väheksyminen.
Olen tähän asti pitänyt nettifennoja pelkästään tyhminä, jollain tavalla hauskoina. Siis sellaisina kouluja käymättömyyden ilmentyminä, joilla on NIIN voimakkaat mielipiteet, kun joku on jossain niin sanonut...
Mutta jutut tällä palstalla, joissa väheksytään joitakin sotaveteraaneja (niin eläviä kuin kuolleita) ovat jo aika vaarallisia. Tyhmälläkin ihmisellä pitäisi olla jokin häpy sentään.
Ja jos rupeaa Marskista tuollaisia juttuja heittämään, niin jo on aika paksua. En edes viitsi kirjoittaa, miten tuollaisten tyyppien vieläkin Suomessa voi käydä, jos tuollaisia kailottaa...
Ei ole hyväksytty kieli ruotsissa vaikka siellä on enemmän suomalaisia kuin hurreja suomessa?
vaan väestöosuudesta.
Mitä se väestöosuus tarkoittaa?
ja kerron sinulle
En tiennytkään! Toivottavasti ne hyväksyvät sen joskus...
Niin se vaan on, että Suomi ulottuisi tänä päivänä Uralille asti, elleivät vitun hurrit niin kuin C.G.E. Mannerheim, Adolf Ehrnrooth, Rudolf Walden, Erik Heinrichs, Ruben Lagus, Jarl Lundqvist, Gustaf Erik "Eka" Magnusson, Hasse Wind, ym. ym. olisi pelkurimaisella petturuudellaan munanneet koko hommaa.
niin kannattaa oikeasti miettiä, mitä netissä kirjoittelee. Se, että joku hyökkää sotaveteraaneja kohtaan, on jo tyhmältäkin ihmiseltä liikaa. Menepäs kailottamaan juttujasi vanhainkotiin, niin luulen että 80v miehetkin antavat sinulle isän kädestä.
Ei kannata ihan kaikella leikkiä.