Ruotsalainen toimittaja-kirjailija Henrik Arnstad hämmästelee, kuinka Helsingissä voi olla marsalkka Gustaf Mannerheimin patsas. Anrnstadia on haastatellut Ruotsin radion suomenkielinen Sisu-radio tämän uuden kirjan johdosta.
Kirjassaan Skyldig till skuld Arnstad käsittelee Saksan rinnalla toisessa maailmasodassa taistelleita maita.
"On ainutlaatuista Euroopassa, että Suomessa voidaan yhä ylistää [natsi-Saksan johtajan Adolf] Hitlerin aseveljeä", Arnstad sanoo.
Hän huomauttaa, että Italiassa olisi poliittisesti mahdotonta pystyttää diktaattori Benito Mussolinin patsasta tai Saksassa muistomerkkiä Hitlerille.
Mannerheim on saanut Suomessa maanisän roolin, vaikka hän vei Suomen jatkosotaan, Arnstad hämmästelee.
Arnstad väittää myös, että Suomi olisi voinut pysyä jatkosodan 1941–1944 vaiheessa sodan ulkopuolella ja vain sallia Saksan läpikulun, tai ryhtyä jatkosotaan mutta pidättäytyä vain valtamaan takaisin talvisodassa 1939–1940 menetetyt alueet.
Arnstad väittää Hitlerin jopa ehdottaneen jälkimmäistä, mutta suomalaisten halunneen ryhtyä valtaamaan Suur-Suomea.
Suomi teki sodassa "hirveitä raakuuksia" kuten lasten, vanhusten ja sotavankien joukkomurhia, Arnstad sanoo kirjansa englanninkielisessä esittelyvideossa.
Arnstad vihastutti monet suomalaiset muutama vuosi sitten, kun hän tuomitsi Suomen liittymisen jatkosotaan Saksan rinnalle. Tuolloin polemiikkia syntyi Arnstadin kirjasta, joka käsittelee Ruotsin toisen maailmansodan aikaista ulkoministeriä Christian Güntheriä.
Vuonna 1967 syntynyt Arnstad on työskennellyt toimittajana lukuisissa ruotsalaisissa medioissa, muun muassa Aftonbladetissa, Dagens Nyheterissä, Expressenissä ja Ruotsin televisiossa.
Kirjassaan Skyldig till skuld Arnstad käsittelee Saksan rinnalla toisessa maailmasodassa taistelleita maita.
"On ainutlaatuista Euroopassa, että Suomessa voidaan yhä ylistää [natsi-Saksan johtajan Adolf] Hitlerin aseveljeä", Arnstad sanoo.
Hän huomauttaa, että Italiassa olisi poliittisesti mahdotonta pystyttää diktaattori Benito Mussolinin patsasta tai Saksassa muistomerkkiä Hitlerille.
Mannerheim on saanut Suomessa maanisän roolin, vaikka hän vei Suomen jatkosotaan, Arnstad hämmästelee.
Arnstad väittää myös, että Suomi olisi voinut pysyä jatkosodan 1941–1944 vaiheessa sodan ulkopuolella ja vain sallia Saksan läpikulun, tai ryhtyä jatkosotaan mutta pidättäytyä vain valtamaan takaisin talvisodassa 1939–1940 menetetyt alueet.
Arnstad väittää Hitlerin jopa ehdottaneen jälkimmäistä, mutta suomalaisten halunneen ryhtyä valtaamaan Suur-Suomea.
Suomi teki sodassa "hirveitä raakuuksia" kuten lasten, vanhusten ja sotavankien joukkomurhia, Arnstad sanoo kirjansa englanninkielisessä esittelyvideossa.
Arnstad vihastutti monet suomalaiset muutama vuosi sitten, kun hän tuomitsi Suomen liittymisen jatkosotaan Saksan rinnalle. Tuolloin polemiikkia syntyi Arnstadin kirjasta, joka käsittelee Ruotsin toisen maailmansodan aikaista ulkoministeriä Christian Güntheriä.
Vuonna 1967 syntynyt Arnstad on työskennellyt toimittajana lukuisissa ruotsalaisissa medioissa, muun muassa Aftonbladetissa, Dagens Nyheterissä, Expressenissä ja Ruotsin televisiossa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vain ruotsalainen voi olla näin tyhmä.
Jouko Piho
Asiallinen keskustelu Suomen liittolaisuudesta natsien kanssa Suur-Suomen luomiseksi, sekä suomalaisten sotarikoksista, jopa kansanmurhista Itä-Karjalassa, näyttää edelleen olevan tässä maassa mahdotonta: kansalliset tabut ovat liian vahvoja, ja kahlitsevat meitä. Suomella on suurin mitoin syytä kansalliseen itsekritiikkiin, ja kriittiseen keskusteluun Mannerheimin kaltaisen hahmon kohottamisesta kansallissankariksi, mutta ehkä aika ei vielä ole kypsä siihen. Pitäisi kyseenalaistaa kerralla liian paljon kansallista sankarimytologiaa.
Asiallinen keskustelu Neuvostoliiton liittolaisuudesta natsien kanssa Suur-Neuvostoliiton luomiseksi, sekä suomalaisiin kohdistuneista sotarikoksista, jopa kansanmurhista Itä-Karjalassa, näyttää edelleen olevan tässä maassa mahdotonta: kansalliset tabut ovat liian vahvoja, ja kahlitsevat meitä. Neuvostoliitolla on suurin mitoin syytä kansalliseen itsekritiikkiin, ja kriittiseen keskusteluun Stalinin kaltaisen hahmon kohottamisesta kansallissankariksi, mutta ehkä aika ei vielä ole kypsä siihen. Pitäisi kyseenalaistaa kerralla liian paljon kansallista sankarimytologiaa.
"Asiallinen keskustelu Suomen liittolaisuudesta natsien kanssa Suur-Suomen luomiseksi, sekä suomalaisten sotarikoksista, jopa kansanmurhista Itä-Karjalassa, näyttää edelleen olevan tässä maassa mahdotonta: kansalliset tabut ovat liian vahvoja, ja kahlitsevat meitä. Suomella on suurin mitoin syytä kansalliseen itsekritiikkiin, ja kriittiseen keskusteluun Mannerheimin kaltaisen hahmon kohottamisesta kansallissankariksi, mutta ehkä aika ei vielä ole kypsä siihen. Pitäisi kyseenalaistaa kerralla liian paljon kansallista sankarimytologiaa."
.. että Suomi ja Romania olivat osallisena natsi-Saksan operaatio Barbarossassa - hyökkäyksessä entiseen Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941.
että Neuvostoliitto ja Saksa olivat osallisena natsi-Saksan ja natsi-Neuvostoliiton operaatio Barbarossassa - hyökkäyksessä Puolaan, Suomeen, Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Bessarabiaan. ETYJ: päätöksellä 377 puolesta ja 8 vastaan fasistinen Neuvostoliitto oli II maailmansodan toinen aloittaja yhdessä fasistisen liittolaisensa Saksan kanssa. Neuvostoliiton suorittama fasistinen hyökkäys 30.marraskuuta 1939 johti maan erottamiseen Kansainliitosta.
"että Suomi ja Romania olivat osallisena natsi-Saksan operaatio Barbarossassa - hyökkäyksessä entiseen Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941."
Etyj-kokouksessa. Etyj-edustajiston päätöslauselma suututti Venäjän edustajat perjantaina Vilnassa. Lauselma rinnasti natsi-Saksan ja Venäjän roolit toisessa maailmansodassa. Välittömästi lauselmaäänestyksen jälkeen Venäjän edustajat marssivat ulos kokoussalista.
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/07/venaja_hermostui_natsivertailusta_etyj-kokouksessa_845422.html
Kansainliitto tuomitsi joulukuussa 1939 Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen. 14. joulukuuta 1939 se päätti jopa erottaa Neuvostoliiton jäsenyydestään, mutta tämä ei saanut Neuvostoliittoa pysäyttämään hyökkäystään. Talvisota paljasti yleisen näkemyksen mukaan sen, miten vähän Kansainliitto pystyi tekemään sellaisissa tilanteissa, joissa joku valtio lähti RÖYHKEÄN HYÖKKÄYSPOLITIIKAN tielle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansainliitto
Neuvostoliittoa vastaan kohdistuvan sodan valmistelut alkoivat heinäkuun viimeisinä päivinä 1940 salaisessa Saksan korkeimman sotilasjohdon kokouksessa. Suunnittelu alkoi välittömästi operaationimellä Aufbau Ost, joka annettiin elokuussa. Marraskuussa Hitler antoi ohjeen numero 18, jonka mukaan idän hyökkäyksen suuunnitelmia tuli jatkaa oli poliittisten neuvottelujen tulos mikä tahansa. Joulukuussa, 18. päivä, annettiin ohje numero 21, jossa määriteltiin operaatio Barbarossa ja sen strategiset tavoitteet.[1]
Suomi, Unkari ja Romania laskettiin suunnitelmassa todennäköisiksi liittolaisiksi. Hitler rakensi suunnitelmansa salamasodan (saks. blitzkrieg) varaan. Suunnitelman lähtökohtana oli suorittaa hyökkäys leveällä Suomenlahti–Mustameri-linjalla. Hitlerin tavoitteet perustuivat pääosin poliittisiin ja sotataloudellisiin arviointeihin. Hitlerin ensimmäinen tavoite oli Leningradin valloitus. Toiseksi hän tavoitteli Ukrainan raaka-aineita ja Donetsin seudun sotatarviketeollisuuden haltuunottoa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Barbarossa
Hitler esitti näkemyksiään hyökkäyksestä Neuvostoliittoon muun muassa kenraalikunnalleen pitämässään puheessa Berliinin valtakunnankansliassa 30. maaliskuuta 1941. Puheessa Hitler esitti Suomen hyökkäävän kohti Leningradia.
Liittolaisena Suomi olisi Hitlerin mukaan miesluvultaan vähäinen ja heikosti aseistettu, mutta taistelisi urheasti. Kaksi- ja puolituntinen hyökkäyksen läpikäynti sisälsi myös esityksen Uralin länsipuolisen alueen tulevasta kohtalosta: Hitlerin mukaan alueen pohjoinen osa tulisi kuulumaan Suomeen.
Suomalaisten omien suunnitelmien tavoite oli vaatimattomampi: toukokuussa saksalaisten tiedusteltua Suomen tulevia rajatoiveita Päämaja laati viisi vaihtoehtoa, joista suppein käsitti Karjalan palautuksen ja vuoden 1939 rajojen voimaantulon.
Muut vaihtoehdot laajensivat Suomen aluetta asteittain: viidennessä vaihtoehdossa raja kulki Äänisjärven itäpuolella ja Syvärin eteläpuolella.
Pohjois-Norjassa ja Pohjois-Suomessa olevien saksalaisjoukkojen päätehtäväksi kaavailtiin vallatun Norjan sekä Petsamon malmikaivosten ja malmialueen Pohjanmaan satamiin yhdistävän Jäämerentien suojaaminen.
Toissijainen tehtävä oli yhdessä suomalaisten kanssa hyökätä ja katkaista Muurmannin rata. Suunnitelmassa mainittiin useamman saksalaisdivisioonan ryhmittyvän hyökkäykseen Suomen alueella, Rovaniemen eteläpuolella.
Suomen korkeinta sotilasjohtoa vieraili 25. toukokuuta 1941 Saksan pääesikunnassa Salzburgissa, jossa saksalainen sotilasvaltuuskunta johtajanaan kenraali Alfred Jodl selosti Neuvostoliittoon suunnitteilla olevaa hyökkäystä.
Saksalaiset esittelivät yhteistyösuunnitelmaa Saksan ja Suomen taistelujoukkojen välille. Suomea pyydettiin sitomaan Neuvostoliiton joukkoja rajoillaan. Leningradia vastaan suunnattuun hyökkäykseen suomalaiset eivät suostuneet sitoutumaan.
Eri aselajien välillä käydyissä jatkoneuvotteluissa Berliinissä 26.-28. toukokuuta vaihdettiin teknisiä ja taktisia tietoja. Kesäkuussa 1941 ennen operaation alkua joukkoja oli Rovaniemen lähistöllä yli 40 000 miestä. Suunnitelmassa arveltiin Ruotsin antavan rauta- ja maantiensä käytettäviksi saksalaisjoukkojen kuljetuksiin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Barbarossa
Presidentti Hamid Karzain valta perustuu liittolaisuuksien vyyhtiin entisten sotapäälliköiden ja muiden valtaapitävien kanssa. Merkittäviä tukijoita Karzaille ovat myös hänen veljensä: isoveli on maan menestynein bisnesmies ja pikkuveljen uskotaan sotkeutuneen Etelä-Afganistanin huumekauppaan.
Jos Hamid Karzai valitaan uudelleen Afganistanin presidentiksi, koostuu Karzain hovi todennäköisesti kirjavasta joukosta maan entisiä ja nykyisiä mahtimiehiä. Monella heistä on tilillään sotarikoksia, korruptiota ja huumekauppaa.
Kiitollisuudenvelka painaa Karzaita
Yksi pahamaineisimmista Karzain suosikeista on entinen sotapäällikkö Muhammed Qasim Fahim, jonka Karzai on nimennyt varapresidenttiehdokkaakseen. Fahimin syntilista on pitkä ja synkkä: ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Fahim johti muun muassa vuonna 1992 niin sanottua Afsharin verilöylyä, jossa surmattiin 800 hazaroiden vähemmistöön kuuluvaa afganistanilaista. Useiden sotarikosten lisäksi häntä on syytetty osallisuudesta tuottoisaan huumekauppaan.
Karzain veljeily Pohjois-Afganistanin vaikutusvaltaisen sotapäällikön Dostumin kanssa on pöyristyttänyt etenkin Yhdysvaltoja. Karzai kutsui maanpaossa olleen Abdul Rashid Dostumin takaisin Afganistaniin juuri ennen elokuun presidentinvaaleja, koska tarvitsi Dostumin tukijoiden äänet puolelleen.
Dostum on tunnettu varsin kovista otteista. Toimiessaan Pohjois-Afganistanissa hän järjesti usein julkisia teloituksia. Vuonna 2001 talibanien kukistumisen aikaan hänen uskotaan olleen vastuussa vähintäänkin satojen vangittujen taliban-taistelijoista tukehtumisesta kuljetuskontteihin Pohjois-Afganistanissa.
Dostum on vain yksi esimerkki niistä lukuisista paikallisjohtajista, joille Karzai on nyt suuressa kiitollisuudenvelassa heiltä saamansa poliittisen tuen takia. Kuten maan tapaan kuuluu, joutuu Karzai todennäköisesti palkitsemaan liittolaisensa vaikutusvaltaisila paikoilla uudessa hallinnossa.
Karzain veljet: Huumeparoni ja betonikuningas
Hamid Karzain veljet ovat hyötyneet keskimmäisen veljensä asemasta maan johdossa – ja toisin päin.
Hamid Karzain isoveli Mahmud Karzai on noussut veljensä presidenttikauden aikana ravintoloitsijasta maan menestyneimmäksi liikemieheksi. Pikkuveli Ahmed Wali Karzai on eteläisen Kandaharin maakuntaneuvoston johtaja, mutta rahansa hänen uskotaan saavan huumeiden salakuljetuksesta.
Yhdysvalloilla on ollut jo pitkään painavia todisteita Ahmed Karzain sotkeutumisesta Etelä-Afganistanin huumekauppaan. Esimerkiksi vuosina 2004 ja 2006 tehtyjen huumetakavarikoiden yhteydessä Ahmed Karzai oli tiettävästi suoraan käskenyt viranomaisia vapauttamaan miljoonien dollarien arvoisen heroiinilastit, kertoo sanomalehti The New York Times.
Isoveli Mahmud Karzai hallitsee puolestaan suurta osaa Kabulin ja eteläisen Afganistanin rakennushankkeista. Hän on Afganistanin kauppakamarin varapuheenjohtaja ja omistaa hiilikaivoksia sekä osan maan ainoasta sementtitehtaasta.
Menestyväksi liikemieheksi Mahmud Karzai on noussut nopeasti. Vielä kahdeksan vuotta sitten hän eli Yhdysvalloissa ja pyöritti muutamaa vaatimatonta ravintolaa maan itä- ja länsirannikoilla.
Hamid Karzain kytkökset veljensä liiketoimiin joutuivat tänä vuonna tarkkailuun, kun Mahmud Karzai sai yksinoikeuden Toyotan ajoneuvojen myyntiin Afganistanissa. Karzain veljesten valtaa on arvostellut muun muassa Karzain entinen talousministeri Ashraf Ghani. Karzai oli pyytänyt häntä uudelleen mukaan hallintoonsa, mutta Ghani kieltäytyi.
- Tuleeko siitä perheyritys? Hän (Karzai) sanoi, ettei tule. Mutta sellainen se jo on, Ghani kertoi keskustelustaan Karzain kanssa The New York Timesille alkuvuodesta.
Yhdysvallat ei saa Karzaita kuriin
Karzain veljeily omien sukulaistensa ja entisten sotapäälliköiden kanssa on kiusallista etenkin Yhdysvalloille.
Valkoinen talo on varoittanut Karzaita Dostumin nostamisesta uudelleen valtaan. Ulkoministeri Hillary Clinton on suoraan käskenyt Karzaita poistamaan Muhammed Fahimin varapresidentin paikalta. Fahimin kampeamista vallasta on yrittänyt myös Britannia. Foreign Policy -aikakauslehden mukaan Afganistanin turvallisuusjoukot päätyisivät suoraan Fahimin alaisuuteen, jos hänestä tulee varapresidentti.
Aikaisemmin ja yhtä tuloksettomasti Bushin hallinto yritti taivuttaa Karzaita lähettämään huumekytköksistä epäilty veljensä ulkomaille.
Yhdysvaltojen on äärimmäisen vaikeaa puhdistaa Karzain hallinto häpeäpilkuista, eikä kyse ole vain Karzain itsepäisyydestä.
Talibanien nopea kukistuminen vuonna 2002 ei olisi ollut Yhdysvalloille mahdollista ilman pohjoisen suurten sotapäälliköiden tukea. Yhdysvallat liittoutui ja rahoitti useita Pohjois-Afganistanin mahtimiehiä, kuten Muhammed Famihimia ja Dostumia ennen hyökkäystään Afganistaniin.
Pian Yhdysvallat kuitenkin huomasti, kuinka miljoonien dollarien avustukset pohjoisen mahtimiehille päätyivät sotapäälliköiden omien rikkauksien kasvattamiseen.
YLE Uutiset / Päivi Koskinen