Lueskelin tuossa juuri lyhyitä tiivistelmiä erilaisista luomistaruista. Tulipa mieleeni, että miksi suuri osa krisseleistä pitää edelleen omaa luomiskertomustaan pääpiirteissään oikeana, yleensä tosin vain tietyin itse keksityin myönnytyksin höytettynä, kuten että luotiinko kaikki lajit valmiina vai salliko Jumala evoluution tapahtumisen...?
Onko se perua Lähi-Itäisestä ehdottomuudesta? Siitä että oman jumalan täytyy olla parempi kuin naapurikansan, jonka seurauksena on kehittynyt tämä valloittajauskonto nimeltä kristinusko. Teidän luomissatunne ei ole yhtään sen kummempi kuin maorien, irokeesien, sumerien, egyptiläisten, kiinalaisten, afrikkalaisten kansojen - tai vaikkapa muinaissuomalaisten. Se on vain satu muiden satujen joukossa, hyväksykää se.
Onko se perua Lähi-Itäisestä ehdottomuudesta? Siitä että oman jumalan täytyy olla parempi kuin naapurikansan, jonka seurauksena on kehittynyt tämä valloittajauskonto nimeltä kristinusko. Teidän luomissatunne ei ole yhtään sen kummempi kuin maorien, irokeesien, sumerien, egyptiläisten, kiinalaisten, afrikkalaisten kansojen - tai vaikkapa muinaissuomalaisten. Se on vain satu muiden satujen joukossa, hyväksykää se.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että vedenpaisumuskertomus löytyy yhä sumereilta, intiaaneilta, merten saarilta, afrikasta, islannista, venäjältä ja ties mistä. Tämä on fakta jolle et mahda mitään. Niin että alahan rukoilla katumusta ja viisautta sydämeesi, ja kiireesti. Muutoin löydät itsesi kuumasta paikasta ihmettelemästä että kannattiko pilkata vaikket mitään asiasta ymmärtänytkään.
On myös paljon vanhoja kansoja joiden tarustosta EI LÖYDY merkkejäkään suuresta tulvasta, esimerkiksi aavikolla tai vuoristoissa asuvilla kansoilla, mikä on täysin loogista.
Suurin osa kansoista on kuitenkin asettunut elämään veden äärelle, jossa tulvat ovat yleisiä. Ei siis ole mikään ihme että suuria kertomuksia jättitulvista on syntynyt vähän sinne sun tänne..jopa kalevalaan.
Myöskin eurooppalaiset valloittajat sekä lähetyssaarnaajat ovat jättäneet jälkensä kansojen tarustoihin esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja afrikan viidakkokansojen keskuudessa.
On muuten jännä huomata myös se, että kun puhutaan Raamatun "lähteistä" viitaten naapurikansojen tarustoihin, ei kristityt ota kuuleviin korviinsa selviä yhtäläisyyksiä niiden ja Raamatun välillä. Mutta johan onkin yhtäkkiä maailman uskottavinta tietoa kun puhutaan vedenpaisumusmyyteistä!
Israelin naapurikansat puhuvat yhtäpitävästi Raamatun kanssa. Eskimot harvemmin, mistäköhän johtuu.
Ja hauskinta on evokeilta joskus kuultu väite että mm.egyptiläiset eivät puhu tulvista yhtään mitään, siis vedenpaisumuksesta. Ikäänkuin olisi mahdollista että tulvista täysin riippuvainen riippuvaisen maan monituhatvuotinen historia olisi kuin aavikkobeduiinien kertomaa. Mutta niinhän se on vanha totuus että ei evoa herkkäuskoisempaa helposti löydä. Ei ainakaan tältä palstalta.
Olet kai tietoinen noiden naapurikansojen taruston olevan paljon vanhempaa perää kuin Raamatun kirjoitukset?
Tässäpä lisää "yhtäpitävää puhetta" eräältä Israelin naapurikansalta.
Luominen:
Jumala luo SANALLAAN kummassakin kertomuksessa. Kummassakin on sama järjestys kasvien, eläinten ja ihmisten luomisessa. Kummassakin tarinassa myös EROTETAAN maa ja taivas, joskin aika radikaalisti erilaisilla menetelmillä. -Vapaasti lainaten Timo Tiaisen kirjasta
Naisen luominen:
"Sumerilaisen käsityksen mukaan jumalatar Nin-ti syntyi jumala Enkin kylkiluusta. Kaiken lisäksi Sumerin kielen sana TI tarkoittaa kylkiluuta TAI "antaa elämää"." -Wikipedia
Paratiisi, hyvän ja pahantiedon kasvi(t), syntiinlankeaminen:
"Sumerilaisissa legendoissa mainitaan Dilmun ikuisen nuoruuden paikkana niin kuin Raamatun Eeden. Todellisuudessa ehkä Persianlahdella sijainnut Dilmun oli sumerilaisten legendojen mukaan pyhä, kirkas ja puhdas maa. Syntiinlankeemusta jossain määrin muistuttuva teemaa esiintyy sumerilaisessa mytologiassa, jossa "hyvän ja pahan tiedon" kasveja on monta. Enki söi luvatta kahdeksaa kasvia.
Ee-jumalan poika Adapa menetti kuolemattomuuden niin kuin ensimmäinen ihminen Aatami. Adapan tapauksessa syy oli se, että hän tarttui vahingossa tuulenhaltijan siipiin katkaisten ne." -Wikipedia
Kain ja Abel:
"Raamatussa maanviljelijä ja paimen, veljekset ,maanviljelijö Kain ja lammaspaimen Aabel ajautuvat riitaan niin että toinen tappaa toisen. Sumerilaisessa tarustossa paimenen ja maanviljelijän kamppailu, mm. karjan jumala Laharin ja viljan jumalatar Ashnanin riita, ja myös veljesten Emeshin ja Entenin vastakohtaisuus, joka tosin ratkesi sovulla. Enten on eläinten ja karjan jumala, Emesh kasvien, viljan ja kaupunkien jumala.
Paimennen ja maanviljelijän vastakohtaisuus tulee esille myös Inannan kosmiminen--kertomuksessa, jossa vastakkain ovat maanviljelijä- jumala Enkimdu ja paimenjumala Dumuzi." -Wikipedia
Paholainen, helvetti.
"Sumerilaisten Saatana oli Nergal, manalan kuningas. Manala oli kurnugia, "Maa josta ei paluuta ole"." -Wikipedia
"VT:ssä profeetta Jesaja kuvaa luvussa 14 Kuria esittäessään pilkkalaulun Babylonian
kuninkaasta. Jesajalle Kur on kuninkaidenkin paikka kuoleman jälkeen ja sumerien uskontoa
kuvaavasta nuolenpäätaulusta löytyy kertomus kuninkaan kokemuksista tuonelassa (kuningas Ur-
Nammun kohtalo kuolemansa jälkeen, kolmannen dynastian ajalta)
Vaikka tuonelasta ei ollut paluuta – kuten ei ole paluuta VT:n uskomuksienkaan mukaan – voitiin
silti joskus nostattaa kuolleita maan päälle, mistä hyvä esimerkki on myytti ”Gilgamesh, Enkidu ja
manala”. Tasan samanlainen uskomus oli israelilaisilla, kuten ilmenee 1 Sam.28 luvussa, jossa
kuningas Saul nostattaa noitavaimon avulla manaten Samuelin hengen tuonelasta. Mooseksen laissa
on myös kieltoja vainajahenkien manaamisesta, mikä osoittaa uskomuksen olleen tavallinen
israelilaisten keskuudessa (ja että ”Mooseksen lain” tekijäkin uskoi vainajahenkiin ja niiden
manaamiseen). VT:n kertomus 1 Samuelin kirjassa on hieno todistus siitä, miten paljon
uskonnollista lainatavaraa israelilaiset omaksuivat sumereilta jo pelkästään kuoleman takaista
todellisuutta ja enteitä kuvaavien uskomuksien osalta." -Timo Tiaisen kirja
..kuolema, tuonelaan astumien ja ylösnousemus kuolleista:
"Hyvin kuuluisa sumerilainen myytti on ”Inannan manalanmatka” ja siinä oleva ylösnousemus-
motiivi sekä sijaiskärsimisen idea. Dumuzi oli päässyt naimisiin ”taivaan herrattaren” Inannan
kanssa eikä Dumuzi arvannut, että avioliitto, jota hän niin kovasti halusi veisi hänet tuhoon ja
manalaan. Kävi näet niin myytin mukaan, että Inanna halusi vielä enemmän, hän tahtoi tuonelankin
hallitsijaksi. Niinpä Inanna laskeutui ”maahan, josta ei ole paluuta” eli manalaan tutkittuaan ensin
kaikki jumalalliset lait ja pukeutuen jumalalliseen asuunsa koruineen. Inanna pelkäsi joutuvansa
sisarensa, manalan jumalattaren Ereskigalin tuomitsemana kuolemaan ja niinpä Inanna ohjeistaan
visiriinsä Ninsuburin siten, että jos hän ei ole KOLMEN PÄIVÄN kuluttua noussut tuonelasta on visiirin järjestettävä valittajaiset jumalien kokoussalissa hänelle. Sitten visiirin on mentävä Enlilin luo pyytämään, että kuolemantuomiota ei toteutettaisi (ellei Enlil tai Nanna suostu auttamaan, on
visiirin mentävä viisauden jumala Enkin luokse Eriduun).
Niin Inanna sitten saapuu tuonelan porteille ja keksimänsä valheen avulla pääsee sisälle joutuen
luovuttamaan jokaisella seitsemästä manalan portista yhden vaatekappaleen kunnes hän on ihan
alasti ja vailla korujaan. Manalan jumalatar Ereskigal (Inannan katkera vihollinen) kiinnittää
”kuoleman katseen” Inannaan – Inanna on kuollut ja hänen ruumiinsa RIPUSTETAAN PAALUUN kiinni
(hänen ruumiinsa seivästettiin).
Inannan visiiri Ninsubur saa Enkin avukseen ja Enki luo kaksi sukupuoletonta olentoa Inannan
auttamiseksi (kurgarru ja kalaturru): Enki antaa niille ”ELÄMÄN LEIPÄÄ” ja ”ELÄMÄN VETTÄ” ja lähettää heidät manalaan pirskottamaan leipää ja vettä Inannan ruumiille – niin ne tekivät ja Inannan heräsi kuolleista. Vaikka Inanna elää taas ei hän voi poistua Kurista Kurin ankarien lakien tähden, vaan hänen pitää antaa sijainen tuonelaan. Inannan annettiin palata maan päälle, mutta hänen on lähetettävä joku sijaisekseen tuonelaan (Ereskigal lähettää joukon demoneita Inannan matkaan varmistamaan, että ehto täyttyy tai tuomaan Inannan takaisin jos hän ei tee ehdon mukaisesti).
Erinäisten vaiheiden jälkeen Inanna saapuu miehensä Dumuzin luo Kullabin kaupunkiin. Mutta
Dumuz ei voi eikä halua pukeutua säkkiin ja tuhkaan ja alentua ryömimään tomussa Inannan edessä
(säkkiin ja tuhkaan pukeutuminen oli heprealaistenkin tapa osoittaa surua ja katumusta). Inanna
suuttuu tästä ja katsoo miestään ”kuoleman silmällä” sekä luovuttaa miehensä hirvittämille
perkeleille, jotka olivat hänen mukanaan ja antaa näiden viedä Dumuzin helvettiin. Dumuz kalpenee ja purskahtaa itkuun sekä anoo auringon jumala Utua muuttamaan kätensä ja jalkansa käärmeiksi, että demonit menettäisivät otteensa hänestä. Myytissä on aukko tässä kohtaa, mutta voidaan päätellä jatkon perusteella, että Utu ei pyyntöä täyttänyt, sillä Dumuzista tuli manalan jumala, joten lopulta Dumuzille kävi oikeastaan hyvin.
Inanna, joka oli elämän, synnytyksen ja hedelmällisyyden jumalatar ja jota ilman elämän
jatkuminen on mahdotonta sai siis NOUSTA YLÖS KUOLLEISTA OLTUAAN KOLME PÄIVÄÄ TUONELASSA
SEIVÄSTETTYNÄ, paaluun ripustettuna (ristiinnaulittuna tavallaan). Inanna voitti kuoleman vallan,
mutta joutui maksamaan siitä hintana puolisonsa paimen-Dumuzin hengen. -Timo Tiainen kirjassaan
”jotka juutalaisella ja hellenistisellä maaperällä ratkaistiin ikivanhalta sumerilaiselta
pohjalta lähtien kaikkien kristittyjen tuntemalla tavalla: ”Hän astui alas tuonelaan, nousi
kolmantena päivänä kuolleista…”” – Armas Salonen: emt. s. 103.