Missä nuorten jumala bussista????

Täällä moni asia on vain näköharhaa. Vasta iankaikkisuudesta tarkasteltuna elämä on oikeissa mittasuhteissa.

Täällä moni asia on vain näköharhaa. Vasta iankaikkisuudesta tarkasteltuna elämä on oikeissa mittasuhteissa.

Valitettavasti maailma ei muutu paremmaksi Jumalan kieltämisellä, lohduttomammaksi vaan.

Oliko siellä mukana uskovaisia nuoria ?

Oliko siellä mukana uskovaisia nuoria ??

.....

Elämme maailmassa, jossa voi sattua kaikenlaista. Joihinkin sattumuksiin voisimme vaikuttaa etukäteen, jos olisimme viisaita. Toiset sattuvat kaikesta huolimatta. Hyvin monet onnettomuudet olisi kuitenkin ollut vältettävissä riittävällä varovaisuudella ja vastuullisuudella. Maailma on tällainen, sillä muuten meillä ei voisi olla vapaata tahtoakaan.

Tuollaiset perävaunulliset ajoneuvoyhdistelmät ovat ilman muuta liian vaarallisia liukkaalla kelillä. Kuitenkin taloudellisen hyödyn vuoksi otetaan riskejä.

On myös käsittämätöntä, että teillä ajetaan vastakkain, jolloin aina on mahdollisuus nokkakolareihin. Tässä on tultu vaarasokeiksi. Tien keskellä olevan suojakaide voisi vähentää törmäysriskiä, mutta parasta olisi päästä vain yhteen suuntaan vieviin ajoratoihin.

Yksi esimerkki ihmisten vstuuttomuudeta ovat myös maanjäristyksistä aiheutuneet tuhot. Kun lyödään laimin kunnon rakentaminen rahallisen hyödyn vuoksi, niin kymmenettuhannet kuolevat.

Ihmiset ottavat muutenkin käsittämttömiä riskejä. Tiedetään hyvin, että tupakonnista voi seurata vakavia sairauksia, mutta silti poltetaan. Suojaamaton seksi on sekin melkoisen riskin ottamista ja yleensä kaikenlainen epäviisas käyttäytyminen. Myös synnistä yleensä meitä on varoitettu. Onnettomuutta tulee kaikesta jumalattomuudesta.

Jumala on nähnyt meidän päiviemme määrän jo silloin, kun olimme äitimme kohdussa. Näille nuorille se määrä oli juuri nyt. Ja niille, jotka loukkaantuivat siinä turmassa, Jumala salli tämän koettelemuksen. Elämän koettelemuksilla on usein tarkoitus. Ehkä joku/jotkut näistä loukkaantuneista tarvitsee tällaisen kovan sysäyksen kääntääkseen elämänsä kulun Jumalan luokse.

Me ihmiset emme aina ymmärrä Jumalan perimmäisiä tarkoituksia suuren surun äärellä. Minunkin oli vaikea käsittää tällaista, kun vuosia sitten menetin tapaturmaisesti ainoan lapseni. Hän oli 11-vuotias kuollessaan.

Kyllä Jumala siellä oli.Ei tämä onnettomuus ja näiden nuorten kuolema tehnyt heistä yhtään huonompia.Vaan heidän kautta alettiin miettimään ihmisen pahuutta, ihmisen ahneutta.Ahneutta ajaa suuremmilla kuormilla, nopeammilla ja voimakkaimmilla autoilla, ahneutta jättää tiet siihen kuntoon, että liukkaus voi yllättää, ajattaa yöllä kun on liukasta. Tätä me nyt mietimme, tästä me syytä etsimme. Miksi. Koska näistä johtui 23 nuoren ihmisen kuolema, he siis kuolemallaan toivat esille nämä huonot asiat. Eikö vain ole totta, että vähempikin olisi riittänyt. Mutta ei, kyllä nuo kaikki tiedettiin, mutta uskottiin, ettei näin voi käydä. Miksi uskottiin, siksi koska ihminen kuvittelee olevan kaikkivoipa...ahneudessaan.
Jumala surevia lohduttakoon

Jumala oli suunnitellut bussiturman hyvin tarkkaan. Juuri sopivan kokoisia paperirullia, jotka mahtuvat juuri sopivasti bussin etuikkunasta sisään yli sadan kilometrin tuntinopudella. Jokainen kalautus kalloon oli millintarkkaa hienosäätöä. Hän oli valinnut tarkkaan jokaisen nuoren, joka oli mukana ja valmistellut jokaisen huolellisesti tähän tapahtumaan. Toisten aika ei ollut vielä ja heitä ei laskettu mukaan/he peruivat matkan tai eivät päässeet mukaan muista syistä.

Varmistaakseen, että koko kansalle tulisi aivan selväksi, että juuri Hän oli sen takana, Hän oli valmistautunut hukuttamaan vielä toiset neljäkymmentä nuorta Aurajokeen.

Mutta koko maassa monet ihmiset havahtuivat rukoilemaan ja arvioimaan oman elämänsä suuntaa jo ensimmäisen turman jälkeen. Toinen bussi pysähtyi aivan joen rannalle. Lisää kärsimystä ei tarvittu tällä kertaa. Samalla tavoin Jumala olisi voinut monin tavoin peruuttaa Konginkankaankin onnettomuuden tapahtumisen, jos parannusta olisi tehty ja armoa rukoiltu tosissaan jo sitäkin ennen.

Joona saarnasi Niiniven kaupungille, että kaupunki hävitetään ja piste. Kaikki kaupunkilaiset kääntyivät paastoten ja parannusta tehden Jumalan puoleen ja kaupunkia ei hävitetty, ei edes pientä osaa.

Totta. Jumala jota ei ole, ei voi välittää, mutta ei myöskään olla välittämättä. Siinä mielessä lause "ei jumala nuorista välitä" on epälooginen, jos jatkaa "ei sitä kerta kaikkiaan ole". Ainoastaan Jumala joka on, voi välittää tai - vaihtoehtoisesti - olla välittämättä.

Itse uskon Jumalaan. Olen käytännössä kokenut monia tilanteita että ollessani rukouksessa Jumalan Henki on selkeästi "puhunut" sisimpääni "mene siihen ja siihen paikkaan" jne.
Vain yksi esimerkki: olin yöllä jo menossa nukkumaan kun sisimpääni tuli selkeä kehotus lähteä erääseen baariin ja tuossa baarissa olevaan nurkkapöytään. En ollut käynyt kyseisessä baarissa tätä ennen kuin pari kertaa, joten se ei ollut mikään 'kantapaikkani'.
Laitoin vaatteet päälle ja lähdin.
Hain tiskiltä teetä ja katselin nurkkapöytää kohti, ajattelin: "Herra, enhän minä tuohon pöytään voi mennä, kun se on ihan täynnä porukkaa." Kävellessäni lähemmäs huomasin että suurin osa näistä olikin minulle ennestään tuttuja, mm. eräs vähän yli kolmekymppinen mies, jonka kanssa viisitoista vuotta aiemmin olin jonkun verran sählännyt viinan ja vähän muidenkin päihteiden kanssa. Sitten tulin uskoon enkä sen jälkeen, siis viidentoista vuoden aikana, ollut nähnyt tätä kaveria kuin satunnaisesti ehkä viisi tai kuusi kertaa. Hän tiesi kyllä että olen nykyään uskossa.
Istuessani heidän pöytäänsä tämä kaveri otti itse hengelliset asiat puheeksi ja oli hyvin kiinnostunut Jumalasta. Kukaan pöydässä ei pilkannut millään tapaa, päinvastoin. Keskustelimme hetken ja ennan lähtöäni koin selkeän kehoituksen rukoilla hänen puolestaan. Tartuin häntä käsistä kiinni, rukoilin ja siunasin häntä Jeesuksen nimessä.

Noin kahden viikon kuluttua olin menossa saman baarin ohi, kun eräs nuori mies baariterassilta huusi minut luokseen. Tämänkin miehen tunsin "menneiltä" ajoilta. Hän otti hengelliset asiat puheeksi siinä, juovuksissa ollessaan, nimitti minua veljekseen ja kysyi että kun kerta kummatkin uskomme samaan jumalaan, niin mikä sotasuunnitelma tehtäisiin, että saataisiin muutkin uskomaan?
Sanoin hänelle suoraan, että emme usko samaan Jumalaan. Se shamanistinen ja eri aineksista koottu kyhäelmä ja hahmo johon hän uskoi, ei ollut minun Jumalani.
Hän kertoili vielä hetken oudoista kokemuksistaan, jotka hänen mielestään todistivat hänen yhteydestään oikeaan Jumalaan, ja minun mielestäni ne todistivat lähinnä yhteydestä sielunviholliseen ja ihmismieltä manipuloiviin demonivoimiin. Vähitellen hän alkoi hermostua ja oli hetken kuluttua niin vihainen, että olisi varmaankin lyönyt minua tuopilla päähän, ellei Pyhän Hengen suojeleva voima olisi ollut ylläni tilanteessa.
Lopuksi varoitin häntä vakavasti ja kerroin että oikean Jumalan luo on vain yksi tie, se on Jumalan itsensä valmistama tie Jeesuksessa, syntien anteeksiantamuksen kautta.

Muutaman päivän kuluttua nämä miehet, joista toiselle Jumala lähetti minut puhumaan baariin ja toiselle puhuin saman baarin terassilla, olivat melomassa kanootilla kaljakassien kanssa. Yllättäen kanootti kaatui. Kumpikin lähti uimaan rantaa kohti, mutta toinen uupui matkalle.
Mies jota olin siunannut baarissa kaksi viikkoa aiemmin ei koskaan päässyt rantaan asti.

Myöhemmin kuulin toisilta uskovilta, että Herra oli johtanut edellisten viikkojen aikana monia henkilöitä puhumaan hänelle Jeesuksesta ja kutsumaan hengellisiin tilaisuuksiin. Vain muutama päivä ennen onnettomuutta hän oli luvannut yhdelle uskovalle lähteä jumalanpalvelukseen, mutta sitten perunut lähtönsä.

Osoittiko kanootin kaatuminen ja hänen hukkumisensa, että Jumala ei välitä? Ei, mutta onnettomuutta edeltävät tapahtumat osoittavat ETTÄ JUMALA VÄLITTÄÄ.
Tärkeintä ei ole milloin kuolemme ja miten, vaan onko suhteemme Jumalaan kunnossa, kun se tapahtuu. Ja kuinka monta turhaa kuolemaa voitaisiin välttää, jos ja kun ihmiset ajoissa kääntyisivät parannuksen tielle?

En syytä esim. bussiturmassa olleita nuoria että he olisivat säästyneet JOS olisivat ajoissa ottaneet Jumalan kutsun vastaan. Ehkä jonkun kohdalla on niin, että pelastustyö Jeesuksessa olisi muuttanut elämän suuntaa, mutta Jumalan kutsun ohi oli menty ja mitta synnin tiellä tuli täyteen.
Kuitenkin on myös niin että jokainen lähtee ajallaan. Eräässä mielessä jokaisen ihmisen elämän matka on yhtä pitkä: se kestää alusta loppuun.
Ja Jeesushan sanoo eräässä Raamatun esimerkissä näistä asioista - kun suuri joukko ihmisiä kuoli traagisessa onnettomuudessa tornin sorruttua heidän päälleen: eivät nämä ihmiset olleet sen syntisempiä.
Ehkä moni bussissa olleista nuorista oli uskossa? Kiitos Jumalalle! Heidän asiansa olivat kunnossa!

Joka päivä suomessa kuolee vähintäänkin kymmeniä ihmisiä. Silti ei näy suruliputuksia. Mutta Jumalan rakastava sydän suree jokaisen puolesta joka selkänsä Hänelle kääntäneenä lähtee tästä ajasta kadotuksen porttia kohti.

Jumala joko on tai ei ole. Taivas ja helvetti joko ovat tai eivät ole. Näitä asioita ei ratkaista meidän, ei minun eikä kenenkään muunkaan mielipiteiden mukaan.

Itse tiedän mitä Jeesus on elämässäni tehnyt. Hän on antanut sisimpääni rauhan joka ei järky. Olen ollut monissa vaikeissa tilanteissa uskoontuloni jälkeen mutta kuolemaa en pelkää.
Jumala puhuu ihmiselle, vastaa rukouksiin, johdattaa, antaa kokea läsnäoloaan monella tavalla. Hän myös johtaa elämässä parannukseen vääristä asioista ja joskus rakkaudessaan kurittaa että kovapäinenkin uskova tulisi järkiinsä tyhmyyksistään.

Olen kokenut ja nähnyt ilmiselviä ihmeitä, mutta ei mikään Jumalan yliluonnollinen teko eikä johdatus mene elämässäni sen edelle mitä Hän on tehnyt Golgatan ristillä puolestani, sovittaessaan ihmiskunnan synnit! Jeesuksen ristintyö on rakkauden ihme ja kaikki muut "ihmeet" sen ihmeen luonnollista seurausta niiden elämässä jotka uskoo.

Vielä tuohon kuvaamaani tapaukseen...
Vuoden kuluttua kanoottiturmasta kohtasin onnettomuudessa selvinneen miehen kaupungilla. Keskustelimme ja tiesin että Jumala puhuttelee häntä voimakkaasti ja vetää parannukseen. Sovittiin että lähdemme viikon kuluttua yhdessä lenkille.
Sitä lenkkireissua ei koskaan tullut. Viikko tuosta tapaamisesta hän ajoi humalassa ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena ulos tieltä ja menetti henkensä.

Voisin kertoa USEITA tapauksia ihmisistä joille TIEDÄN rakastavan Jumalan puhuneen ja kutsuneen heitä vähän ennen kuolemaansa. Edellä kuvaamani tapaus ei ole läheskään rankimmasta päästä.
Voisin myös kertoa monia, monia tapauksia ihmisistä, jotka ottivat Jeesuksen vastaan ja heidän elämänsä suunta muuttui. Jotkut ovat kuolleet kohta uskoontultuaan - kiitos Herralle "ryövärin armosta": Hän antoi kokea pelastuksen viime hetkellä ja sielunvihollinen menetti saaliinsa! ehkä tuo kanoottiturmassa menehtynytkin viimeisellä uintireissullaan otti Jeesuksen sydämeensä ennenkuin vajosi aaltoihin? - ja jotkut on uskoontultuaan saaneet uuden elämän, pelastuneet varmasta tuhosta (esim. rappioalkoholistit tai vaikeasta syövästä ihmeen kautta parantuneet) ja eläneet mielenkiintoista elämää Jumalan yhteydessä, pelastettuina, kiitollisina ihmisinä.

Meillä ihmisillä on monenlaisia mielikuvia Jumalasta ja hänen olemassaolostaan tai olemattomuudestaan.
Puhuessani Jeesuksesta sinullekin nousee mielikuvia hänestä, esim: "Jaa, tää nyt taas on sitä uskovien höpinää ja satuilua. Jeesushan on vaan uskonnollinen hahmo, jolla petetään ja manipuloidaan ihmisiä."
Mutta se Jeesus josta puhun, ei ole se Jeesus josta mielikuvasi ja ennakkoluulosi sinulle puhuvat. Puhun todellisesta Jeesuksesta joka OIKEASTI voi rakkaudessaan muuttaa elämäsi suunnan. Jos vaan nöyrryt ottamaan selvää Hänen rakkaudestaan?

Joka päivä siis kuolee valtava määrä ihmisiä tällä maapallolla. Se että sattuu näitä tapahtumia joissa iso määrä ihmisiä lähtee kerralla ajasta iankaikkisuuteen, ei ole todistus Jumalan rakkaudettomuudesta.
On monia asioita joita en edes yritä selittää, koska minulla EI OLE vastausta. Yksi asia, joka kuitenkin pitää varmasti paikkansa monissa näistä tilanteista, on tämä:
Olkoon onnettomuuden syy mikä tahansa, rakastava Jumala haluaisi sen kautta puhua meille elämän ainutkertaisuudesta ja rajallisuudesta. Myös iankaikkisuudesta.

Mielessäni pyörivät Valitusvirren sanat Vanhasta testamentista: "Nosta (rukoilevat) kätesi Jumalaa kohti pienten lastesi elämän puolesta, kun he nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa."

Mitä me kansakuntana ja vanhempina tarjoamme lapsillemme? Millaisia elämänarvoja heille viestitämme?

Jumalaa ei ole? Niin, ei ole sellaista Jumalaa jonka itse voisimme luoda omin mielipitein ja määritellä ja määräillä Häntä miten meitä milloinkin huvittaa.
On olemassa yksi Jumala, ja uskon että Hänen luokseen on Tie. Jos Jumala on, eikö Hän antaisi todisteita itsestään? Eikö itsessään luontokin ole valtava todistus Hänen luomisvoimastaan? Mutta ylpeä ihminen ei tahdo nähdä!
Jobin kirjassa sanotaan "Jumala puhuu tavalla ja toisella, sitä ei vain aina huomata."

Jumala siis ON. Hän RAKASTAA. Ja Hän PUHUU.

Missä oli nuorten Jumala bussista?

Niiden kohdalla jotka olivat ottaneet Jeesuksen vastaan elämänsä Herraksi, Hän oli heidän sydämissään ja heidän kanssaan. Nämä siunatut armon kokeneet nuoret siirtyivät rajallisesta elämästä rajattomaan, täydelliseen iloon jonka ihanuutta voimme vain arvailla.
Niiden kohdalla jotka eivät tunteneet Jumalaa, Hän oli heidän sydämensä ovella, ehkä kolkuttaen ja kutsuen viimeiseen asti?

Keskustelin muutama vuosi sitten erään kiinalaisen lähetystyöntekijän kanssa joka oli Kiinassa silloin kun panssarivaunut vyöryivät mielenosoittajien päälle aukiolla ja monia kuoli.
Vain muutama päivä ennen onnettomuutta Jumalan Henki oli puhunut erään nuoren kiinalaisen kristityn sydämelle: "Mene näiden aukiolle leiriytyneiden mielenosoittajien joukkoon, asu heidän kanssaan ja kerro heille Minun rakkaudestani."
Useat kymmenet mielenosoittajat ottivat Jeesuksen vastaan, kokivat Hänen rakkautensa ja "syntyivät uudesti" evankeliumin kautta. He löysivät tosi Elämän yhteydessä Jumalaan!
Eräänä aamuna Herra kosketti tämän kristityn sydäntä ja antoi ymmärryksen että hänen oli aika lähteä pois aukiolta.
Samana päivänä tulivat panssarivaunut.

Osoittiko nuorten kiinalaisten julma kuolema ettei Jumalaa ole tai että Hän ei välitä?

On monia asioita joita en ymmärrä ja jotka ovat liian raskaita minun kantaa. Ne täytyy jättää Isän kannettavaksi.
Mutta sen vain tiedän, ettei ole yhtään pätevää tekosyytä johon vedoten kieltäytyä rakastavan Jumalan kutsusta ja selittää Hänet tyhjiin, silloin kun Hän rakkaudessaan ( siis RAKKAUDESSAAN ) tahtoo puhua:

"Sinä olet minulle rakas, arvokas ja tärkeä. Tule minun (Jeesuksen) luo. Minä tahdon lohduttaa sinua, kuivata silmistäsi kyyneleet ja olla vierelläsi, elämäsi jokaisena päivänä."

Pitäisikö sen olla joku sellainen ihmeolento joka kääntää luomisjärjestyksen ympäri niin ettei kukaan koskaan kuole jne? Hohhoijaa.