Matkustan työni takia paljon ja voin sanoa, että maalla ja maalla on eroa. Viime viikolla pysähdyin lounastamaan pikkukaupunkiin Ranskassa. Kuinka ollakaan ravintolan lähipöydässä oli suomalainen perhe: Siististi ja asiallisesti pukeutunut pariskunta ja kaksi lasta. Rouva puhui sujuvasti ranskaa, lapset n. 10 - 12 vuotta ja hyvin käyttäytyviä. He eivät tienneet, että heitä tarkkaillaan. Perheen käytös oli luontevaa ja hyvää. Sitä oli ilo katsella.
Kun olin lähdössä hotellistani edellä oli italialainen perhe juuri poistumassa. Henkilö respassa totesi minulle: "siinä oli perhe jossa lapsia ei ole kasvatettu. Juoksevat ja hyppivät sohvilla eivätkä vanhemmat sano mitään".
Suomessa yövyin Vantaalla uudessa kylpylähotellissa. Aamiaisruokailussa vallitsi hälinä ja kaaos. Oli koulujen syyslomaviikko. Aamiasbuffé oli hyvä ja monipuolinen - ja ruokaa oli varmasti riittävästi vaikka näytti siltä, että monet pelkäsivät sen loppuvan. Lähipöydässä perheen pari poikaa oli päättänyt syödä pelkästään minimuffinseja. Heillä oli niitä kasapäin - ei mitään muuta. Vanhempien mielestä se oli varmaan ok sillä he eivät asiaan puuttuneet mitenkään. Toisesta pöydästä poika kävi paljain käsin hakemassa tarjoilupöydästä milloin makkaraa, milloin mitäkin. Hyvä, että hän söi monipuolisesti, mutta mitenkä hän olisi ymmärtänyt ottaa lautasta mukaan hakiessaan lisää syötävää kun isä kantoi samalla tavalla kourissaan ruokaa pöytään. Kolmannessa pöydässä oli jo tässä vaiheessa lattialla melkoinen määrä ruokaa. Perheen äiti kanniskeli samalla pienintään ja ahtoi samalla suuhunsa valtavaa kasaa cocktailnakkeja sekä lihapullia. Mitään vihannesta ei tämä perhe ilmeisesti harrasta. Sen kyllä näki nuoren rouvan vyötäröstäkin.
Lisää huomioita: Yhden perheen isä katsoi parhaaksi aloittaa ottamalla heti kerralla neljä kappaletta juustokakun viipaleita, eli noin neljänneksen koko kakusta. Voihan sitä aloittaa jälkiruoallakin ja mättää sitten nakkeja perään niin kuin hän teki. Sekaisinhan ne kuitenkin menevät.
Huomioni kiintyi vain näihin lähipöytiin. Miten voi odottaa lapsilta hyvää käytöstä jos vanhemmilla ei ole mitään annettavaa. Itse olen käynyt kouluja viisitoista vuotta. Missään niissä ei ole opetettu käytöstapoja, siistiä ja tilaisuuteen sopivaa pukeutumista ja toisten ihmisten kunnioitusta. Kuitenkin nämä ovat äärimmäisen tärkeitä asioita niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin liikuttaessa. Ei kannata herättää ikävää huomiota - se voi tulla kalliiksi. Toki suuri työnantajani on eri yhteyksissä painottanut jokaisen henkilön olevan heidän edustajansa ja tapakulttuuriin on panostettu ainakin jonkin verran, mutta suurin osa on pitänyt itse omaksua ja oppia. Tapakulttuurin hallitseminen antaa itsevarmuutta ja luo positiivisen ilmapiirin. Nämä ovat tarpeen silloin kun kilpaillaan työpaikasta, tilauksista, tai on selvittävä yllättävistä tilanteista olkoon kieli sitten suomi tai joku muu. Jotkut pitävät hyvää käytöstä ja toisten ihmisten huomioimista vain turhana hienosteluna ja herrasteluna, mutta näin se ei ole. Kun on saatava palvelus toiselta olkoon se vaikka taksi, ravintolapaikka tai oluttuoppi , on syytä olla kohtelias ja tietyllä tavalla nöyrä. On valitettavaa että suomalaisesta etiketistämme on kadonnut kohteliaisuus ja kunnioitus keskustelukumppania kohtaan. Sanojen please, sir, madam puuttuminen saatetaan muualla kokea loukkauksena. Siinä voi sitten Suomi-poika/-tyttö ihmetellä mitä meni vikaan. Kyllä minusta ainakin tuntuu mukavalta kuulla: "Yes, Sir".
Kun olin lähdössä hotellistani edellä oli italialainen perhe juuri poistumassa. Henkilö respassa totesi minulle: "siinä oli perhe jossa lapsia ei ole kasvatettu. Juoksevat ja hyppivät sohvilla eivätkä vanhemmat sano mitään".
Suomessa yövyin Vantaalla uudessa kylpylähotellissa. Aamiaisruokailussa vallitsi hälinä ja kaaos. Oli koulujen syyslomaviikko. Aamiasbuffé oli hyvä ja monipuolinen - ja ruokaa oli varmasti riittävästi vaikka näytti siltä, että monet pelkäsivät sen loppuvan. Lähipöydässä perheen pari poikaa oli päättänyt syödä pelkästään minimuffinseja. Heillä oli niitä kasapäin - ei mitään muuta. Vanhempien mielestä se oli varmaan ok sillä he eivät asiaan puuttuneet mitenkään. Toisesta pöydästä poika kävi paljain käsin hakemassa tarjoilupöydästä milloin makkaraa, milloin mitäkin. Hyvä, että hän söi monipuolisesti, mutta mitenkä hän olisi ymmärtänyt ottaa lautasta mukaan hakiessaan lisää syötävää kun isä kantoi samalla tavalla kourissaan ruokaa pöytään. Kolmannessa pöydässä oli jo tässä vaiheessa lattialla melkoinen määrä ruokaa. Perheen äiti kanniskeli samalla pienintään ja ahtoi samalla suuhunsa valtavaa kasaa cocktailnakkeja sekä lihapullia. Mitään vihannesta ei tämä perhe ilmeisesti harrasta. Sen kyllä näki nuoren rouvan vyötäröstäkin.
Lisää huomioita: Yhden perheen isä katsoi parhaaksi aloittaa ottamalla heti kerralla neljä kappaletta juustokakun viipaleita, eli noin neljänneksen koko kakusta. Voihan sitä aloittaa jälkiruoallakin ja mättää sitten nakkeja perään niin kuin hän teki. Sekaisinhan ne kuitenkin menevät.
Huomioni kiintyi vain näihin lähipöytiin. Miten voi odottaa lapsilta hyvää käytöstä jos vanhemmilla ei ole mitään annettavaa. Itse olen käynyt kouluja viisitoista vuotta. Missään niissä ei ole opetettu käytöstapoja, siistiä ja tilaisuuteen sopivaa pukeutumista ja toisten ihmisten kunnioitusta. Kuitenkin nämä ovat äärimmäisen tärkeitä asioita niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin liikuttaessa. Ei kannata herättää ikävää huomiota - se voi tulla kalliiksi. Toki suuri työnantajani on eri yhteyksissä painottanut jokaisen henkilön olevan heidän edustajansa ja tapakulttuuriin on panostettu ainakin jonkin verran, mutta suurin osa on pitänyt itse omaksua ja oppia. Tapakulttuurin hallitseminen antaa itsevarmuutta ja luo positiivisen ilmapiirin. Nämä ovat tarpeen silloin kun kilpaillaan työpaikasta, tilauksista, tai on selvittävä yllättävistä tilanteista olkoon kieli sitten suomi tai joku muu. Jotkut pitävät hyvää käytöstä ja toisten ihmisten huomioimista vain turhana hienosteluna ja herrasteluna, mutta näin se ei ole. Kun on saatava palvelus toiselta olkoon se vaikka taksi, ravintolapaikka tai oluttuoppi , on syytä olla kohtelias ja tietyllä tavalla nöyrä. On valitettavaa että suomalaisesta etiketistämme on kadonnut kohteliaisuus ja kunnioitus keskustelukumppania kohtaan. Sanojen please, sir, madam puuttuminen saatetaan muualla kokea loukkauksena. Siinä voi sitten Suomi-poika/-tyttö ihmetellä mitä meni vikaan. Kyllä minusta ainakin tuntuu mukavalta kuulla: "Yes, Sir".
Vastaukset 3
Vanhimmat
no oliko ruoka edes hyvää...?
vai kerkesitkö ollenkaan syömään kun tarkkailit.
menee nykyään ruokahalut,kun katsoo sitä sikailua ei mitään pöytätapoja.
Käytöstavat kuuluisivat oppia kotona mutta kuten kaikki muukin pitäisi nekin koulussa opettaa kun vanhemmat eivät vain itse saa opetettua lapsilleen yhtään mitään. Suomen kielessä please on vittu.