"Voisiko kielellinen vapaus mahtua pohjoismaalaisuuteemme?
Presidentti Martti Ahtisaari tarkasteli Helsingin Sanomissa 28.9. ruotsin kieltä yhdyssiteenä pohjoismaalaisuuteen. ”Ruotsin kielen merkitys pohjoismaisen identiteetin rakennusaineena on keskeinen. Pohjoismainen identiteetti taas on avainasia suomalaisuuden avaramman ymmärtämisen kannalta.” Ymmärrän Ahtisaaren kannan ja kunnioitan sitä, mutta olen itse avaramman pohjoismaalaisuuden kannalla. Yhteiskunnallisessa keskustelussa korostetaan yhä enemmän kansalaisnäkökulmaa, suvaitsevaisuutta, erilaisuuden hyväksymistä ja erilaisuutta elämänvalinnoissa (esimerkiksi ns. elämänpolitiikka sosiaalipolitiikassa). Olisiko kieliasioissa otettava perusteena huomioon myös kansalaisten kielelliset vapausoikeudet ja oikeus omaan identiteettiin? Tämä tarkoittaa, että suomalainen voisi itse määritellä mitä pohjoismaalaisuus hänelle tarkoittaa. Esimerkiksi minä en ole skandinaavi, enkä pyri myöskään sellaisena esiintymään, mutta olen kyllä pohjoismaalainen. Jos joku kysyy mikä on näiden kahden asian ero, olen sen valmis selittämään. Omalta kannaltani tietysti.
Suomen perustuslaissa on määritelty kansalaisten perusoikeudet, joista yksi on oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Kyseisessä kohdassa todetaan:
“Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.” Mitä ovat nämä samanlaiset perusteet tänä päivänä? Mitä niiden tulisi olla? Suomi on ainoa länsimainen demokratia jossa enemmistön on pakon edessä opiskeltava itselleen vierasta kieltä (ruotsia). Sopiiko pakollinen vieraan kielen opiskelu enää länsimaiseen demokratiaamme? Kylmän sodan vuosina tilanne oli luonnollisesti toinen. Pohjoismainen yhteistyö ja ruotsin kieli oli elämänlanka länteen. Berliinin muurin kaatuminen kuitenkin muutti jollakin tavalla tätäkin asiaa.
Ruotsin pakollisuutta perustellaan kansalaisten kielellisiin perusoikeuksiin ja niistä johdettuun kielilakiin vedoten. Viranomaispalvelujen tarjoaminen ruotsinkielisille ei kuitenkaan vaatisi kielellisten vapausoikeuksien nykyisenlaista sivuuttamista. Miksi jokaisen sairaanhoitajan, sosiaalityöntekijän, lastentarhanopettajan, insinöörin tai kunnan virkailijan oikeastaan pitäisi opiskella ruotsia - ellei itse halua? On runsaasti ihmisiä, jotka mielellään opiskelevat ruotsia ja käyttävät sitä. Suomessa on runsaasti myös äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Teknologian avulla voidaan palveluja tarjota myös netin kautta ja moni palvelu voidaan järjestää myös videoneuvotteluna. Eikö ruotsinkielisen palvelemista voisi delegoida niille jotka osaavat kieltä oikeasti? Palvelu olisi varmasti parempaa, jos siitä huolehtisi virkailija, joka oikeasti osaa ruotsia ja on kielestä kiinnostunut. Voiko kielitaitoa edes ylläpitää, jos ruotsinkielinen sattuu kohdalle ehkä kerran vuodessa tai vielä harvemmin? Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin ei-ruotsinkielisillä alueilla.
Haluammeko määritellä pohjoismaalaisuuden rajoittamalla suomalaisten vapautta ja oikeuksia vai avarammin? Kysymys on myös suomalaisten itsetunnosta. Kielten opiskelun suhteen yhtä maailman ahkerinta kansaa syyllistetään siitä, että se ei osaa tarpeeksi vieraita kieliä. Kuitenkin syy on rakenteellinen (oman kielen pienuus ruotsin pakollisuus). Eikö juuri syyllistäminen ja pakottaminen johda huonoon itsetuntoon? Mitä tämä tekee ns. Suomi-kuvalle? Maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista voitaisiin nykyistä paremmin huolehtia vapaaehtoisuuteen vetoamalla ja antamalla enemmän tilaa kansalaisten vapaudelle. Ainakin sana on vapaa.
Ilmari Rostila
professori
puheenjohtaja
Vapaa kielivalinta ry
(kirjoitus lähetettiin Helsingin Sanomiin 29.9., joka ei sitä julkaisut)"
Presidentti Martti Ahtisaari tarkasteli Helsingin Sanomissa 28.9. ruotsin kieltä yhdyssiteenä pohjoismaalaisuuteen. ”Ruotsin kielen merkitys pohjoismaisen identiteetin rakennusaineena on keskeinen. Pohjoismainen identiteetti taas on avainasia suomalaisuuden avaramman ymmärtämisen kannalta.” Ymmärrän Ahtisaaren kannan ja kunnioitan sitä, mutta olen itse avaramman pohjoismaalaisuuden kannalla. Yhteiskunnallisessa keskustelussa korostetaan yhä enemmän kansalaisnäkökulmaa, suvaitsevaisuutta, erilaisuuden hyväksymistä ja erilaisuutta elämänvalinnoissa (esimerkiksi ns. elämänpolitiikka sosiaalipolitiikassa). Olisiko kieliasioissa otettava perusteena huomioon myös kansalaisten kielelliset vapausoikeudet ja oikeus omaan identiteettiin? Tämä tarkoittaa, että suomalainen voisi itse määritellä mitä pohjoismaalaisuus hänelle tarkoittaa. Esimerkiksi minä en ole skandinaavi, enkä pyri myöskään sellaisena esiintymään, mutta olen kyllä pohjoismaalainen. Jos joku kysyy mikä on näiden kahden asian ero, olen sen valmis selittämään. Omalta kannaltani tietysti.
Suomen perustuslaissa on määritelty kansalaisten perusoikeudet, joista yksi on oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Kyseisessä kohdassa todetaan:
“Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.” Mitä ovat nämä samanlaiset perusteet tänä päivänä? Mitä niiden tulisi olla? Suomi on ainoa länsimainen demokratia jossa enemmistön on pakon edessä opiskeltava itselleen vierasta kieltä (ruotsia). Sopiiko pakollinen vieraan kielen opiskelu enää länsimaiseen demokratiaamme? Kylmän sodan vuosina tilanne oli luonnollisesti toinen. Pohjoismainen yhteistyö ja ruotsin kieli oli elämänlanka länteen. Berliinin muurin kaatuminen kuitenkin muutti jollakin tavalla tätäkin asiaa.
Ruotsin pakollisuutta perustellaan kansalaisten kielellisiin perusoikeuksiin ja niistä johdettuun kielilakiin vedoten. Viranomaispalvelujen tarjoaminen ruotsinkielisille ei kuitenkaan vaatisi kielellisten vapausoikeuksien nykyisenlaista sivuuttamista. Miksi jokaisen sairaanhoitajan, sosiaalityöntekijän, lastentarhanopettajan, insinöörin tai kunnan virkailijan oikeastaan pitäisi opiskella ruotsia - ellei itse halua? On runsaasti ihmisiä, jotka mielellään opiskelevat ruotsia ja käyttävät sitä. Suomessa on runsaasti myös äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Teknologian avulla voidaan palveluja tarjota myös netin kautta ja moni palvelu voidaan järjestää myös videoneuvotteluna. Eikö ruotsinkielisen palvelemista voisi delegoida niille jotka osaavat kieltä oikeasti? Palvelu olisi varmasti parempaa, jos siitä huolehtisi virkailija, joka oikeasti osaa ruotsia ja on kielestä kiinnostunut. Voiko kielitaitoa edes ylläpitää, jos ruotsinkielinen sattuu kohdalle ehkä kerran vuodessa tai vielä harvemmin? Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin ei-ruotsinkielisillä alueilla.
Haluammeko määritellä pohjoismaalaisuuden rajoittamalla suomalaisten vapautta ja oikeuksia vai avarammin? Kysymys on myös suomalaisten itsetunnosta. Kielten opiskelun suhteen yhtä maailman ahkerinta kansaa syyllistetään siitä, että se ei osaa tarpeeksi vieraita kieliä. Kuitenkin syy on rakenteellinen (oman kielen pienuus ruotsin pakollisuus). Eikö juuri syyllistäminen ja pakottaminen johda huonoon itsetuntoon? Mitä tämä tekee ns. Suomi-kuvalle? Maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista voitaisiin nykyistä paremmin huolehtia vapaaehtoisuuteen vetoamalla ja antamalla enemmän tilaa kansalaisten vapaudelle. Ainakin sana on vapaa.
Ilmari Rostila
professori
puheenjohtaja
Vapaa kielivalinta ry
(kirjoitus lähetettiin Helsingin Sanomiin 29.9., joka ei sitä julkaisut)"
Vastaukset 6
Vanhimmat
Helsingin Sanomat eivät ole aikaisemminkaan julkaisseet kovin innokkaasti nykyistä kielipolitiikkaa kritisoivia kirjoituksia ja tässä tapauksessa kyseessä on törkeä sensurointi, koska Rostilan kirjoitus on äärimmäisen hyvin perusteltu ja asialliseen tyyliin kirjoitettu ja kaiken lisäksi Rostila on yliopistotason kouluksen omaava
henkilö, joten hän on todennäköisesti ottanut kielipoliittisista asioista selvää ennen kuin on laatinut artikkelinsa.
Establishmentin eli Halosen, Ahtisaaren, Lipposen jne. varpaille astuu tuo Rostilan kirjoitus.
Katsokaas eliitti lupaa ulkomailla asioita, joita ei pystytä pitämään..
http://www.norden.org/fi/ajankohtaista/uutiset/pohjoismainen-kielipanostus-saa-osakseen-arvostelua
"Suunnitelman hyväksyi enemmistö pohjoismaisista poliitikoista
pohjoismaisen kielijulistuksen yhteydessä jo vuonna 2006."
Siis kuka Suomen poliitikoista on hyväksynyt ?
"– Periaatteessa mitään ei ole tapahtunut vuoden 2006 jälkeen. Mielestämme ministereiden tulisi lisätä kierroksia ja panna kielijulistus käytäntöön. - Olemme huolissamme siitä, että pohjoismaisen kieliyhteisön hyvä ja kunnianhimoinen suunnitelma päättyy tyhjään retoriikkaan. Tämän takia meillä on kiire vahvistaa sekä keskinäistä kielten ymmärtämistä että sitä monikielisyyttä, joka tekee Pohjoismaat erityisiksi Euroopassa, sanoo Pohjoismaiden neuvoston kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puheenjohtaja Morgens Jensen (S).-- ONNEKSI MITÄÄN EI OLE TAPAHTUNUT !!
"Kaikkien Pohjoismaiden kansalaisten pitää pystyä kommunikoimaan keskenään skandinaavisella kielellä ja heillä tulee olla hyvä yhden tai useamman muun vieraan kielen tuntemus."
Siis kuka suomenkielinen poliitikko on allekirjoittanut tämän ?
Matti Vanhanen ? Sari Sarkomaa ?
– Meidän on toimittava kunnianhimoisesti ja omalta osaltamme ylläpidettävä Pohjoismaiden edelläkävijäasemaa kieliasioissa. Pohjoismainen kieliyhteisö on avoin ja demokraattinen, ja on tärkeää, että me myös tulevaisuudessa voimme ymmärtää toistemme äidinkieliä. Pohjoismaista kieliyhteisömallia voidaan esitellä kansainvälisissä yhteyksissä ja käyttää sitä muiden monikielisten yhteisöjen esikuvana, Morgens Jensen toteaa.
Mitä demokratiaa on se, että suomen kieltä ei saa käyttää pohjoismaalaisten välisessä kommunikoinnissa, vaan kaikkien on puhuttava skandinaavista kieltä ??
Pohjoismaiden opetusministerit (Suomesta Antti Kalliomäki)
ilmoittavat , että pohjoismainen kielipolittinen julistus muodostaa perustan yhtenäiselle, pitkäjännitteiselle ja tehokkaalle
kielipoliittiselle panostukselle ja julistavat, että tarkoituksena on jatkaa työtä kielipoliittisessa mainittujen pitkäjännitteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensimmäisen kielipoliittisen julistuksen taustalla on tarve uuteen pohjoismaiseen kielipolitiikkaan, joka turvaa Pohjoismaiden ministerineuvoston kielipanostusten yhtenäisyyden.
Julistus ei ole oikeudellisesti sitova eikä se niin ollen sisälly viiden Pohjoismaan ja kolmen itsehallintoalueen lainsäädäntöön. Julkinen vastuu julistukseen sisältyvistä toimista ja niiden rahoituksesta voi vaihdella eri Pohjoismaissa ja itsehallintoalueilla.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5512680
Pohjoismaiden neuvoston kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan kehoitus tyytymättömyyteen osoitetaan maitten opetus- ja kulttuuriministeriöille. Suomessa näitä ministeriöitä isännöivät Henna Virkkunen ja Stefan Wallin. Onko ihan ennakoidusti jaettu salkut näin, että valiokunnan vaatimuksiin saadaan tyydyttävä ratkaisu kun Steffe ohjailee Virkkusta vaikka homman pitäisi olla toisin päin?
"Pohjoismaiden neuvoston kulttuuri- ja koulutusvaliokunta oli kaksi vuotta sitten tyytyväinen siihen, että ministerit ja Pohjoismaiden ministerineuvosto alkoivat organisoida pohjoismaista kielipolitiikkaa. Nyt kahden vuoden jälkeen esiintyy kuitenkin tyytymättömyyttä siitä, että työtä ei ole seurattu pohjoismaisen kielijulistuksen mukaisesti pohjoismaisella ja kansallisella tasolla.
Valiokunta myös kehottaa opetusministereitä ja kulttuuriministereitä vahvistamaan keskinäistä yhteistyötään. Parlamentaarikot viittaavat muun muassa siihen, että kulttuuriyhteistyön käännöstuki tulisi sisältyä kokonaissuunnitelmaan, jotta kielten ymmärtämistä voitaisiin vahvistaa."
Pohjoismaa- kuviot ovat 70 lukua, nykyään eletään globaalissa busines- ja kielimaailmassa.
Ruotsia eivät käytä pohjoismaisissa busines tapaamisissa edes ruotsalaiset itse, kieli on aina englanti.
”Ruotsin kielen merkitys pohjoismaisen identiteetin rakennusaineena on keskeinen. Pohjoismainen identiteetti taas on avainasia suomalaisuuden avaramman ymmärtämisen kannalta.”
Jos me alistumme aina vain lukemaan ruotsia pohjoismaalaisuuden takia, ajamme alas suomalaisuuden pohjoismaalisuudesta. Jos olemme pohjoismaalaisia meidän on saatava myös päättää pohjoismaalaisuuden sisällöstä. Siksi on tärkeää tuoda esiin että suomalaisuus ja suomenkieli myös kuuluu pohjoismaalaisuuteen. Jotta ruotsalaiset norjalaiset tanskalaiset kuuluvat heidän tulee myös opsikella suomea.