Uskonkäsitys

Älä Marja hyvä mene tuohon armoansaan. Luterilaiset papithan eivät muusta puhukaan, tehdä saa oikeastaan mitä lystää kun kaiken saa anteeksi.

Jos miettii vain näitä esittämiäsi jakeita(Room.11:6 ja Efes.2:8-10) on johtopäätös tuo mitä esität.

Mutta ei kannata tarrautua joihinkin yksittäisiin jakeisiin vaan tutkia kokonaisuutta.

Noissa jakeissa Jeesus vertaa uutta osaa (Jeesuksen seuraajat) vanhaan (Israelilaiset).
Vanhalla osalla ei tarvinnut niinkään uskoa, vaan teot ratkaisivat, riitti kun teki vanhan Lain kirjaimen mukaan.

Uudella osalla ratkaisee usko, joka sisältää teot.
"Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut."(Jaak. 2:26)

Lisäksi Jeesushan puhuu Raamatussa jatkuvasti ihmisille, mitä heidän tulee tehdä ja jättää tekemättä. Olisi aika merkillistä, jos sillä ei olisi mitään todellista merkitystä.

;-)

Vain armosta me kuitenkin pelastumme, koska olemme vajavaisia. Se ei ole mikään ansa jos muistaa pitää tärkeimmän käskyn rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. Rakkaus on vaativaa: 1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. (kor.13.)

marja kirjoitti:

Vain armosta me kuitenkin pelastumme, koska olemme vajavaisia. Se ei ole mikään ansa jos muistaa pitää tärkeimmän käskyn rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. Rakkaus on vaativaa: 1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. (kor.13.)

Rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä
on ehdottomasti hyvin vaativaa niinkuin sanot. Mutta samalla se sisältää myös paljon tekoja.

Epätäydellisiä silti olemme ja siksi tarvitsemme myös armoa. Mutta on ansa heittäytyä pelkästään armon varaan. Josko siihen voi edes totuudellisesti heittäytyä?

;-)