Äidinkielemme näivettyy vähin erin täysin, koska äidit ja isät haluavat lapsiensa oppivan englantia hyvin. Ja totta kai on hyvä osata ulkomaisia kieliä, mutta tärkeintä on oppia ensin kirjoittamaan ja lukemaan synnyinmaansa juurevuutta kaikkine vivahteineen. Valitettavassti meillä ei arvosteta oikein painotuksin edes omaa historiaamme, minkä vuoksi ulkomaisista lähteistä on pakko ottaa selvää, jos haluaa tietää, kuinka esi-isämme maatamme rakensivat.
Ruotsinkielisten into rapistaa nyt suomea, sillä Yleisradiossa lähes kaikilla kanavilla on pakko kuunnella posmotusta, joka ei ole äidinkielemme sanakäänteitä korostava. Muistaakseni Veikko Vennamo osasi aina aloittaa lauseensa positiivisesti, mutta nykypoliitikot alkavat lauseensa kuin ruotsalaiset kieltosanalla. Ei se ole totta! Se ei ole tosi, vaan on silti. En minä kirjoita nyt potaskaa, vaan ruotsia. Minä en kirjoita nyt potaskaa, vaan suomea.
Ruotsinkielisten into rapistaa nyt suomea, sillä Yleisradiossa lähes kaikilla kanavilla on pakko kuunnella posmotusta, joka ei ole äidinkielemme sanakäänteitä korostava. Muistaakseni Veikko Vennamo osasi aina aloittaa lauseensa positiivisesti, mutta nykypoliitikot alkavat lauseensa kuin ruotsalaiset kieltosanalla. Ei se ole totta! Se ei ole tosi, vaan on silti. En minä kirjoita nyt potaskaa, vaan ruotsia. Minä en kirjoita nyt potaskaa, vaan suomea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vain lastaan vihaava opettaa ruotsia, lastaan rakastava opettaa englantia ja muita eläviä kieliä, joilla saa eväät pärjätä työelämässä
Tuija Brax o.s.Karvonen, joka lähettää lapsensa ruotsinkieliseen kouluun. Näin täällä Helsingin Eduskunnassa eletään. Pakkoruotsi ja kaksikielisyys on näköjään heille kaikki kaikessa, siksi kielikeskustelu on tabu subjekti.
Poliitikkojen suut käyvät kuin singerit ennen vanhaan, mutta lauseet ovat onttoja. Ne kaikuvat kaikkialla, vaan eivät ole muuta kuin valhetta. Ken suomea muistaa äidinkielenään, hän vaalii perinteitään vakaammin mielin kuin ruotsinkielinen. Mielistelijät hunajoivat kuorrutuksensa kansainvälisyyden termein, mutta he näivettävät isiemme tahdon kaikin keinoin. Pankit ja kaupat yksityisinä yrityksinä osoittavat esimerkkiä, kun vaativat meitä oppimaan vieraita kieliä käyttäessämme pankkikortteja.
Ken suomea muistaa, hän kauhistuen pohtii huomista. Ajattelee, millä tavoin esi-isät taistelivat saadakseen elää vapaasti kamarallamme. Laulettiin lallatellen ja pohdittiin sitä onnea, mikä odotti nuoria sitten, kun rauhalliset olot saadaan aikaan. Nyt valta on taas väellä, joka manaa taivaat mustiksi, vaikka ne sinisinä hohtavat valkoisten pilvien taustana. Ihminen on kuitti, eikä jaksa kuin murehtia.
Depetit ovat pankkeja creditit luottoja, joiden korot nuolevat taivasta. Onnen hedelmät kasvavat siellä, missä korkeita korkoja on. Missä kasvaa kauneutta, ruohoa huumaavaa. Siellä kauneuden siivin, lennetään lahjomin. Siellä vaaleudessa kuultaa, kelmein hohtokin.
Kadotkoot perinteemme - haipukoot tahtomme, uusi uljas kansainvälisyys murtakoot sielumme, koska emme ymmärrä parastamme.