Tällä palstalla tuntuu olevan melko 'syklinen' aikakäsitys. Koko ajan vain pohditaan, miten tänä vuonna eroamiset tulevat vähentymään viime vuoteen verrattuna.
Oleellista on toki huomata vuositasolla tapahtuva säännöllinen vaihtelu eroamisissa vuodenajan vaihtuessa ym, mutta muistakaamme, että aika on todellisuudessa lineaarinen.
Jokainen päivä kun kirkosta eroaa (tai kuolee pois) enemmän ihmisiä kuin siihen liittyy (tai kasteessa liitetään) kirkon jäsenmäärä vähenee. Tämä jatkuva väheneminen lopulta murtaa kirkon valta-aseman ja erioikeudet. Jos katsotaan eroamisia pitkänä kuvaajana, kuvaaja menee ylös ja välillä alemmas, nyt ollaan tultu alemmas ja kohta taas mennään ylemmäs (mikäli vanhat merkit paikkansa pitää).
Joka tapauksessa, muistakaamme kokonaisuus!
Oleellista on toki huomata vuositasolla tapahtuva säännöllinen vaihtelu eroamisissa vuodenajan vaihtuessa ym, mutta muistakaamme, että aika on todellisuudessa lineaarinen.
Jokainen päivä kun kirkosta eroaa (tai kuolee pois) enemmän ihmisiä kuin siihen liittyy (tai kasteessa liitetään) kirkon jäsenmäärä vähenee. Tämä jatkuva väheneminen lopulta murtaa kirkon valta-aseman ja erioikeudet. Jos katsotaan eroamisia pitkänä kuvaajana, kuvaaja menee ylös ja välillä alemmas, nyt ollaan tultu alemmas ja kohta taas mennään ylemmäs (mikäli vanhat merkit paikkansa pitää).
Joka tapauksessa, muistakaamme kokonaisuus!
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Jokainen päivä kun kirkosta eroaa (tai kuolee pois) enemmän ihmisiä kuin siihen liittyy (tai kasteessa liitetään) kirkon jäsenmäärä vähenee."
Näinhän ei tietenkään tapahdu joka päivä eikä kirkon kannalta ole tärkeää edes päivittäiset arvot, kvartaalit tai edes vuosittaiset arvot. Kirkon työ on yksilön kohdalla vuosien mittainen, mutta kansojen kohdalla vuosisatojen, jopa tuhansien pituinen. Länsimaissa kirkolla on ollut kolmesataa vuotta alamäkeä ja sinä aikana kirkko on muuttunut yhteiskunnan mukana. 1700-luvulla kirkko hoiti paikallishallinnon monessa maassa ja nautti valtiovallan erityistä suojelua. Kirkon resurssit ovat vähentyneet ja toiminnan painopiste on muuttunut. Kirkko on muuttunut valtionkirkosta kansankirkoksi, jonka keskeinen toiminta ei ole enää uskonto vaan rippikoulu, alfakurssit ja kärsivän yksilön kohtaaminen hädän hetkellä.
"Tämä jatkuva väheneminen lopulta murtaa kirkon valta-aseman ja erioikeudet."
Tähän kaikki varmaan haluavat. Minusta on tärkeää tukea muita uskontoja, jotta ihmisillä olisi todellinen valinnanvapaus.
"Jos katsotaan eroamisia pitkänä kuvaajana, kuvaaja menee ylös ja välillä alemmas, nyt ollaan tultu alemmas ja kohta taas mennään ylemmäs (mikäli vanhat merkit paikkansa pitää)."
Yhteiskunnallisten asioiden ennustaminen tilastoista on hyvin vaikeaa. Kukaan ei olisi uskonnon vuonna 1906 perustetun Suomen Maalaisväestön Liiton johtavan sata vuotta myöhemmin tasavaltaa. Kirkon täytyy samalla tavalla muuttua tai menettää jäsenensä. Kirkko on tehnyt hyvää työtä, mistä on osoituksena edelleen valtava jäsenmäärä.
"Minusta on tärkeää tukea muita uskontoja, jotta ihmisillä olisi todellinen valinnanvapaus."
Miksi pitäisi tukea uskomuksia? Sano edes yksi järkevä syy.
Rajan toisella puolella on valtio, jossa on perinteisesti tuettu vain vallanpitäjien suosiossa olevia ryhmiä. Tuloksena on eriarvoisuutta, jännitettä ja pakkovaltaa. Minä haluan, että kaikkien olisi hyvä olla ja että jokaisella olisi todellinen uskonnonvapaus. Seurakunnan ylläpito vaatii varoja samalla tavalla kuin vapaa-ajattelijoiden puuhastelu. Heidän toimintansa tukeminen vähentää terveydenhuollon, poliisin ja monen muun viranomaisen menoja.
Otetaan sellainen näkökulma, että näkyy vuosisatojen päähän.
Oho! Kirkkoon kuuluvien osuus näyttää olevan nyt pienempi kuin kertaakaan sitten 1200-luvun!
Näin on päättymässä eräs pitkään kestänyt ajanjakso Suomen historiassa. Ensimmäistä kertaa 800 vuoteen ollaan tilanteessa, jossa piispojen puheilla on vain viihdearvoa.
Olen jo melkein 70-vuotias ja meidän suvussa on aina pannumyssymiesten puheille naurettu eli ei nyt ole mikään ensimmäinen tilanne 800 vuoteen. Toiset vaan ovat tajunneet paljon aikaisemmin :)