Oli Aamulehden tekohurskas pääkirjoitus 22.10.
Kuukausittain, viikoittain ja päivittäin Aamulehti on pääkirjoituksissaan korostanut minkä milloinkin yhteiskunnan ylläpitämän asian tärkeyttää, välttämättömyyttä, laadun tinkimättömyyttä jne jne.
Yhteiskunnan tulee huolehtia yhä enemmän, yhä paremmin ja yhä täydellisemmin milloin mistäkin. Alati enemmän. Kauheata kumminkin sitten on, kun kaupunki yrittää saada säästöjä koulutoimessa, sosiaalitoimessa, terveydenhuollossa, kiinteistönpidossa, kunnallistekniikassa, jopa halinnossakin jne jne. Väärin väärin! Aamulehti marssittaa "alansa asiantuntijoita" selittämään, että nythän se vasta kalliiksi tulee. Vaikertajia haastatellaan, vaiketa, vaikeata on - kerrassaan tuomittavaa!
Tänään pääkirjoituksessaan Aamulehti siunailee, että veroja korotetaan. Eihän veroja saa korottaa edes vähän kaikenhyvän lisäyksen rahoittamiseksi, väärin väärin. Taas "tämänalan asiantuntijat" vaikertavat, että nythän tämä vasta kalliiksi tulee. Vaikeata, vaikeata. Henkilökuntaa pitäisi supistaa ja palkkaa alentaa, mutta eihän sekään käy, kauheata ja väärin. Palveluja siis pitäisi ulkoistaa, mutta Aamulehden mielstä sitäkään ei osata oikein ja kalliiksi tulee. Miten sinne kuntaan kaikki osaamattomat, tehottomat, laiskat ja kyvyttömät ovatkaan valikoituneet - tätähän Aamulehti markkinoi.
Josko kaikki tietävä Aamulehden toimitus nyt itse toisi omia ratkaisumalleja kehiin. Ei yleisiä hienoja kiertoilmauksia, vaan kokreettisia kohdennettuja ja yksilöityjä toimintoja. Mitä toimintoja lopetetaan, supistetaan, missä tingitään laadussa. Mitä ulkoistetaan ja pannaan väki pihalle, että tähän hätään veronkorotuksilta vältyttäisiin. Eihän nyt tarvitse edes koko säästötarpeen verran tehdä ehdotuksia, riittää n. 15 M€:n säästöjen verran. Antaapa kuulua.
Toimitus elää kokonaan eri maailmassa kuin kunnallinen päätöksentekijä. Toimitus voi vapaasti markkinoida kuukausittain, viikottain ja päivittäin kaikenlaista hyvää ja oivallista asia kerrallaan, toisistaan irrallisina. Sitä helppouden kepeyttä ei suoda päätöksentekijöille päätöksentekohetkellä. Todellisessa elämässä poliittisessa päätöksenteossa kaikki on jatkuvaa ja tuskallista priorisointia, jossa asiat nivoutuvat toisiinsa ja samalla reaalitalouteen. Monelle uudelle luottamushenkilölle on ollut järkytys havaita, etteivät he voikkaan tehdä "vain hyviä ja oikeita" päätöksiä, kuten mahdollisesti vaalilupauksissaan olivat tulleet luvanneeksi. Se on traumaattinen kokemus.
Tosiasiassa vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään. Osa poliittista peliä on vain näytöstä siitä, mikä toimielin ja mitkä tahot joutuvat niitä tekemään ja muut päätöksentekotahot pääsisivät vähän helpommalla. Ehkäpä syntyy jopa organisaatiomuutoksia, jolla yritetään jakaa "Musta Pekka" eli lopillinen priorisointitehtävä, jollekin toiselle toimielimelle, monesti viranhaltijoille tai jopa hämärtää tämä tuskallinen velvollisuus niin, että tehtävä jäisi kuuluisan "näkymättömän käden" huoleksi. Ehkäpä aina ei tehokkuuden lisääminen ole ollut aina organisaatiouudistuksen ainoa peruste. Priorisointi on kamala paikka. Tästä on hyvä tiedotusvälineissä vaieta.
Kuukausittain, viikoittain ja päivittäin Aamulehti on pääkirjoituksissaan korostanut minkä milloinkin yhteiskunnan ylläpitämän asian tärkeyttää, välttämättömyyttä, laadun tinkimättömyyttä jne jne.
Yhteiskunnan tulee huolehtia yhä enemmän, yhä paremmin ja yhä täydellisemmin milloin mistäkin. Alati enemmän. Kauheata kumminkin sitten on, kun kaupunki yrittää saada säästöjä koulutoimessa, sosiaalitoimessa, terveydenhuollossa, kiinteistönpidossa, kunnallistekniikassa, jopa halinnossakin jne jne. Väärin väärin! Aamulehti marssittaa "alansa asiantuntijoita" selittämään, että nythän se vasta kalliiksi tulee. Vaikertajia haastatellaan, vaiketa, vaikeata on - kerrassaan tuomittavaa!
Tänään pääkirjoituksessaan Aamulehti siunailee, että veroja korotetaan. Eihän veroja saa korottaa edes vähän kaikenhyvän lisäyksen rahoittamiseksi, väärin väärin. Taas "tämänalan asiantuntijat" vaikertavat, että nythän tämä vasta kalliiksi tulee. Vaikeata, vaikeata. Henkilökuntaa pitäisi supistaa ja palkkaa alentaa, mutta eihän sekään käy, kauheata ja väärin. Palveluja siis pitäisi ulkoistaa, mutta Aamulehden mielstä sitäkään ei osata oikein ja kalliiksi tulee. Miten sinne kuntaan kaikki osaamattomat, tehottomat, laiskat ja kyvyttömät ovatkaan valikoituneet - tätähän Aamulehti markkinoi.
Josko kaikki tietävä Aamulehden toimitus nyt itse toisi omia ratkaisumalleja kehiin. Ei yleisiä hienoja kiertoilmauksia, vaan kokreettisia kohdennettuja ja yksilöityjä toimintoja. Mitä toimintoja lopetetaan, supistetaan, missä tingitään laadussa. Mitä ulkoistetaan ja pannaan väki pihalle, että tähän hätään veronkorotuksilta vältyttäisiin. Eihän nyt tarvitse edes koko säästötarpeen verran tehdä ehdotuksia, riittää n. 15 M€:n säästöjen verran. Antaapa kuulua.
Toimitus elää kokonaan eri maailmassa kuin kunnallinen päätöksentekijä. Toimitus voi vapaasti markkinoida kuukausittain, viikottain ja päivittäin kaikenlaista hyvää ja oivallista asia kerrallaan, toisistaan irrallisina. Sitä helppouden kepeyttä ei suoda päätöksentekijöille päätöksentekohetkellä. Todellisessa elämässä poliittisessa päätöksenteossa kaikki on jatkuvaa ja tuskallista priorisointia, jossa asiat nivoutuvat toisiinsa ja samalla reaalitalouteen. Monelle uudelle luottamushenkilölle on ollut järkytys havaita, etteivät he voikkaan tehdä "vain hyviä ja oikeita" päätöksiä, kuten mahdollisesti vaalilupauksissaan olivat tulleet luvanneeksi. Se on traumaattinen kokemus.
Tosiasiassa vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään. Osa poliittista peliä on vain näytöstä siitä, mikä toimielin ja mitkä tahot joutuvat niitä tekemään ja muut päätöksentekotahot pääsisivät vähän helpommalla. Ehkäpä syntyy jopa organisaatiomuutoksia, jolla yritetään jakaa "Musta Pekka" eli lopillinen priorisointitehtävä, jollekin toiselle toimielimelle, monesti viranhaltijoille tai jopa hämärtää tämä tuskallinen velvollisuus niin, että tehtävä jäisi kuuluisan "näkymättömän käden" huoleksi. Ehkäpä aina ei tehokkuuden lisääminen ole ollut aina organisaatiouudistuksen ainoa peruste. Priorisointi on kamala paikka. Tästä on hyvä tiedotusvälineissä vaieta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pääkirjoituksessaan 23.10.2009 pääkirjoitus "KUNNAT AMPUVAT JALKAANSA" peloittelee kuntia "korvamerkitysn rahan" uhkaavan kuntien itsehallintoa. Täydellistä korvamerkityn rahan aikaa kunnissa elettiin vuosina 1960 -1980. Tuolloin elettiin päivähoidon, kansanterveystyön, erikoissairaanhoidon, koulu- ja ammatillisen koulutuksen yms. suunnitelmien aikaa. Tuolloin valtionosuus maksettiin prosenttiosuuksina lääninhallitusten hyväksymien suunnitelmien mukaisiin kustannuksiin. Ehkäpä olisi syytä ainakin osittain palata tähän järjestelmään.
Tuolloinhan itse asiassa kunnat ehdotuksissaan olivat hyvin innovatiivisia ja valmiita esittämään henkilökuntalisäyksiä päiväkoti-, terveys- ja koulutustoimiin. Kunnat suorastaan taistelivat koulujen lakkauttamista vastaan. Tulppana vaan olivat lääninhallitukset, jotka joutuivat karsimaan voimakkaasti näitä suunnitelmia. Lääninhallitukset toimivat valtion budjetin määrärahojen puitteissa. Laki käytännössä määritteli sen, milloin se oli pakko lakkauttaa. Joskus jopa ministerit ja ylimmär valtion virkamiehet kävivät maakunnissa kertomassa, miten asioita pitää kunnissa paremmin hoitaa, lisätä sitä tai tätä. Kun ao. asiaa sittemmin esiteltiin suunnitelmassa lääninhallitukselle, ne joutuivat yleensä käyttämään punakynää. Vähitellen ministerit ja ylimmät virkamihet havaitsivat löysien puheiden lämmittävän vain vähän aikaa ja oppivat lupauksissaan vähän varovaisemmiksi. Rivikansanedustajat ja valtion pikkuvirkamiehet eivät sitä oppineet silloinkaan.
Sittemmin valtionosuuslainsäädäntöä muutettiin niin, että eri tahtäväalueilla valtionosuus laskettiin asukas- tai oppilasmäärän ja eri painotekijöiden perusteella keskimääriäisten kustannusten perusteella. Taloustilaston avulla kerättään tietoja keskimääräisistä kustannuksista, mutta vuosien mittaan keskimääräisten kustannusten laskennasta on muodostunut valtiovarainministeriön ja kuntien välillä enemmän tai vähemmän poliittinen kysymys, jossa vuosi vuodelta on jouduttu antamaan periksi valtiovarainministeriön ajamalle politiikalle. Lisääksi laskentaan sisältyy muitakin valtion ja kuntien kustannusjakoon liittyviä laskennallisia eriä. Tämä laskentaprosessi on Medialle täysin ylivoimainen eikä siitä saada henkilöön liittyviä dramaattisia uutisia tai osoittaa toimituksen viisautta ja toimijoiden tyhmyyttä.
Kun valtiovalta on nyt vapautunut kiusallisesta priorisointitehtävästä kunnan toiminnaksi säädetyissä tehtävissä, kansanedustajille ja valtion sektriviranomaisille on taas avautunut vapaa kilpailuareena kunnissa. Valtion opetustoimen, sosiaalitoimen, terveyshallinnon yms. viranomaiset suorastaan valvovat oman sektorinsa etuja kunnissa. Syntyy uusia laatusuosituksia/vaatimuksia, uudenlaisia toimintamuotoja, havaitaan entisessä toiminnassa uudenlaisia puutteita ja epäkohtia jne. Tätä tehostetaan Median avustuksella. Olettko koskaan muuten kuulleet alan tutkijasta ja asiantuntijasta, joka julkisesti jostakin oman alansa asiasta toteaisi, että kyllähän tätäkin alaa pitäisi kehittää lisää, vaan toisaalla on nyt olemassa viellä tärkeämpiä hankkeita!!! Valtionosuusuudistuksella priorisointivastuu siirrettiini näissä asioissa valtion keskushallinnolta kunnille, jotka ovat ja tulevat olemaan pysyvästi altavastaajina.
Mielestäni mm. koulutomessa voitaisiin aivan hyvin palata vanhaan valtionosuusjärjestelmään. Lisätään laatua sitä mukaan, kun valtio osallistuu entiseen tapaan kustannuksiin ja kustannuslisäyksiin ja maksaa heti kunnille ennakot sen mukaisesti. Mielestäni koulujen lakkauttamisenkin osalta pitäisi palata entiseen järjestelmään, jossa oppilasmäärän aletessa opettajien määrät vähenevät ja lopulta valtionosuus lakkaa kokonaan. Erityisesti jonkun pienen kunnan kunnallishallinto saattaa olla nyt vuosikausia aivan sekaisin jonkin vaikean koulupäätöksen vuoksi. Kunnat ja kuntalaiset tulisivat tietysti kuulluksi asiassa ja ne saisivat esittää omia mielipiteitään ja vaatimuskia. Pitäähän valtiovallankin osata kuulla päätöksenteossa kansalaisiaan.
Kuntien tehtäväksi soveltuvat sellaiset tehtävät, joissa kuntien erilaisuutta on mahdollista hyödyntää ja kunnat voivat ratkaista asiansa itsehallintomallin mukaisesti eri tavoin. Paikkakunnalta x paikkakunnalle Y muuttava asukas tai yritys ottakoon huomioon tämän erilaisuuden valitessaan sijoitumiskuntansa.
Sitten on tehtäviä, joita valtiovalta tiukasti säätelee ja edellyttää, että palvelut on taattava kaikille kunnan jäsenille laadullisesti ja määrällisesti samanlaisena. Tällaisissa "robottitehtävissä" kunnan itsehallinnollinen liikkumavara on tosiasiassa olematon. Tästä vähästäkin kunnan liikkumavarasta loppuosaa käyttävät voimakkaat henkilökuntajärjestöt, joka valtakunnallisesti ja yhteistyössä valtiovallan kanssa ylitse kunnallishallinnon valvovat tosiasiassa henkilöstön tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Eivätkö tällaiset tehtäväkokonaisuudet oikeammin kuuluisi valtion tehtäviin? Siellähän se viisauskin lopulta sijaitsee! Itsehallintokuntana kunta voisi antaa lausuntoja ja tehdä aloitteita jne. Kunnat voisivat keskittyä siihen, missä ne itsehallintokuntana ovat omimmillaan.
Onko siinä mitään järkeä, että valtavat määrät väkeä askartelee kunnissa aivan samanlaisissa tehtävissä esim. kouluhallinnossa ja sitten lisäksi valtio ylläpitää melkoista virkakoneistoa valvomassa, että kaikki tekevät samat asiat kutakuinkin samalla tavalla ja että lopputulos on samanlainen. Onhan esim. maanteiden rakentaminen ja ylläpito kyetty aikanaan siirtämään valtakunnallisesti hoidettavaksi tehtäväksi alueyhteisöiltä.
Robottitehtävien siirtäminen valtakunnallisesti hoidettavaksi vaikuttaisi myös optimaaliseen kuntakokoon. Nythän kunnat on pakoitettu robottitehtävien vuoksi ylläpitämään mammuttiorganisaatioita ja hakeutumaan mammuttikunniksi, jossa itsehallintoon liittyvä yhteisöllisyys ja alueellinen erilaisuus on menettämässä merkityksensä.
Lääkärikunnan mielestä poliittisten päätöksentekijöiden tulee priorisoida, mitä hoitoja yhteiskunnan kustannuksella annetaan ja minkälaisilla kriteereillä. Ei siis riitä, että poliittiset päätöksentekijät priorisoivat sen, millaisella rahamäärällä näitä hoitoja ylimalkaan annetaan. Lääketiede ja -tutkimus sekä lääketieteellinen tuotekehittely on luonut valtavan määrän erilaisia hyviä hoitokäytänteitä eri lääketieteen aloille ja niiden erikoisaloille sekä yksittäisille diagnoosiryhmille ja diagnooseille. Nyt vaaditaan, että ne asiantuntemattomat, typerät, pahat ja rumat politiikot priorisoisivat, miten nämä monet eri hoitokäytänteet priorisoidaan. Politikot tekvät päätöksensä asiantuntijavalmistelusta. Lääkäriliitto, jos kuka olisi asintuntijaelin lausumaan oman käsityksensä siitä, miten tämä priorisointi tehtäisiin niin, että saavutettaisiin paras mahdollinen tulos käytettävissä olevilla resursseilla. Mukaan voisi ottaa myös herkkyysanalyysin, mitä saataisiin lisää, jos raharesurssia lisättäisiin esim. 10 %.
Todellisuudessa lääkäriliitto ei kykene tätä priorisointitehtävää tai edes omaa esitystään päätöksentekijöille tekemään. Se johtaisi sellaiseen lääkäriliiton sisäiseen keskusteluun, josta lääkäriliitto ei itse selviäisi. Tähän asiaan sisältyy niin suuria liiton sekä hoitotieteen sisäisiä intressejä ja intriigejä. Aivan varmaa myös on, että poliittinen priorisointipäätös tulee joka tapauksessa saamaan ankaran tuomion, päätettiin mitä tahansa. Aivan varmasti lääketieteen asintuntijat tulevat saamaan Mediassa valtavasti huomiota ja aivan varmasti voidaan osoittaa yksittäistapauksia, jossa priorisointipäätökset johtavat henkilötasolla kohtuuttomaan lopputulokseen.
Koska kaikilla kansalaisilla on Suomessa oikeus saada samantasoista terveyden- ja sairaanhoitoa, olisi luontevaa, että valtakunnallisesti tehtäisiin poliittiset priorisointipäätökset. Nytpäs onkin käynyt ilmi, ettei vaikuttavuustutkimuksiai ole tehty riittävästi. Eli lukuisat "hyvän hoidon" ohjeet ja suositukset perustuvatkin kliinisen lääketieteen uusimpiin mahdollisuuksiin eikä samassa yhteydessä ole arvioitu - ainakaan riittävästi - toimenpiteiden vaikuttavuutta suhteessa muihin toimenpiteisiin potilaiden elämänlaadun kannalta. Tällaisia hoitosuosituksiako ministeriö on välittänyt terveydenhoito-organisaatioille?
Tosiasiassa näitä priorisointipäätöksia on tehty aina ja tehdään nytkin kaiken aikaa. Poltiikkojen lisäksi priorisointia tekevät johtavat lääkärit ja jopa hoitavat lääkärit aivan yksilötasolla. Vaikka lääkäriliitto haluaakin pelata priorisointitehtävien painopistettä poliitiikkojen suuntaan, ei lääkärikunta voi siitä asiantuntijoina kokonaan vapautua. Tässä sitä "Mustaa Pekkaa" taas pelataan. Eiköhän tässäkin tapauksessa "Musta Pekka" jää kuntien maallikoille ja muutamille johtajalääkäreille, jotka vaikeassa ratkaisuissa saat varmasti riittävästi opetusta ja ojennusta professionaalisten tahojen, ohjausintoisen valtion keskustahallinnon ja kaiken paremmin tietävän Median taholta.