Mielikuviako?

Missä määrin viime aikaisessa uskonnonopetuskeskustelussa on väärinkäsityksistä tai omista mielikuvista, jotka ovat virheellisiä? Aika kattavassa määrin luultavasti. Ikään kuin opetussuunnitelmien laatijat eivät osaa ottaa huomioon tieteellistä tutkimustakasvatuksesta ja kyseisestä oppinaineesta laatiessaan opetusten sisältöjä. Koulujen uskonnonopetuksen vastustajien argumentit taitavat perustua suurimmaksi osaksi omiin mielikuviin, joista on tehty virhepäätelmiä. Tavoitteet eivät siten ole todellisuudessa mitään neutraalia kasvatusta ajavia, vaan todellisina tavoitteina on puuttua kirkon yhteiskunnalliseen asemaan, sen jäsenmäärän pienentämiseen ja lisätä uskonnonvastaisuutta. Omien oikeiden tavoitteiden saavuttamiseksi on aseeksi otettu koulujen uskonnonopetus, jota vastustetaan virheellisellä propagandalla ja pyritään siihen, että ihmiset uskovat väitteet tosiksi.

Opetushallituksen pääjohtaja tosin on täysin toista mieltä asiasta, ja median kautta välittyi virheellinen tieto ministeri Henna Virkkusen näkemyksestä. Hänhän ei näe syytä muuttaa nykyistä uskonnonopetusta.
http://www.ts.fi/online/kotimaa/82183.html

Ja kun vanhemmat tai uskonnonopettajien liitto yms. ottavat asiaan kantaa, nämä uskonnonopetusta kannattavat näkemykset kuitataan halventamalla tai pitämällä uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksista sellaista meteliä, että niistä tehdään muka kaikkien yhteisiä oikeuksia.

Välistä selvästi, toisinaan, typeryys ruumiillistuu joissakin ateisteissa. Sori vaan.