Meinaan vaan että kuinka kauan kestää ennenkuin ensimmäiset tosi jokeri fanit alkaa vaihtaa taasenkerran joukkuetta, niinkuin tosifanit tekee ylensäkkin? Entäs millos kuulemme ensimmäisistä "hyppäsi parvekkeelta kun jokerit pelaa niin surkeesti" juttuja?? Veikkaan ettei tähän mene kauaa!!
Koska kuulemme ensimmäisistä?
8+11
3222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei tietenkään tosifani vaihda koskaan joukkuetta. Vaikka suosikkijengi tippuisi 5-divariin. Tosin näin ei tule käymään. Ainakaan me, jotka syksyllä 1969 olimme seuraamassa Narrien ensimmäistä pääsarjapeliä Tampereen Hilparaa vastaan, emme vaihda jengiä.
Eikä tämäkään kausi vielä menetetty ole, vaikka pahalta tällä hetkellä näyttääkin. Pleijareihin on vielä kaikki mahdollisuudet, jos trendi kääntyy, pelejä on niin paljon jäljellä. Jos taas pleijareihin päästään, on kaikki avoinna. Jopa mestaruus. Ei pelaajien taito ole mihinkään lopullisesti kadonnut, homma täytyy vain saada toimimaan. Kyllä nykyisellä rosterilla kaikki vielä mahdollista on.
Ja, jos ei onnistu tällä kaudella, niin sitten seuraavalla. Ei tämä sen ihmeellisempää ole. Ja kukapa, jos rehellisiä ollaan, olisi ennustanut Lukon näin selväksi sarjajohtajaksi tässä vaiheessa kautta? Ei monikaan Rauman ulkopuolella. Mestaruuteen tosin on pitkä matka vielä raumalaisillakin. Kuten muillakin. Kisa on vasta alkanut.
Eiköhän se kausi ole Jokereiden osalta nyt paketissa. Se on siintä vaikea tuo Jokereiden asema, että vain mestaruus kelpaa. Tuomoisella "rosterilla" kun ei voi muuta tavoitetta asettaa.
Se on se turhautuminen, joka näivettää joukkueen. Itsekkiin erään lajin entisenä ja vieläkin yhressä joukkoueessa tietänen, että kun syöttö ei tule lapaan niin siihen se homma tyssää. Muitakin kun maalintekijöitä tarvitaan, mutta taulukossa ollaan vimppoja jos ei semmoista kolmea maalia per peli tule kaverin päähän. Huonoja vastustajia ei ole. Kyllä ne aina maalin pari värkkää.
Sitten on sitä kiekkoa alettava itse kuskaamaan, mennään nurkkaan ja maalia ei tule. Nykyjääkiekossa kiekko on annettava omalta alueelta suoraan vauhdissa olevan keskushyökkääjän lapaan. Punaviivan yli mennään yli vauhdilla ja kiekko pannaan päätyyn, syötetään laitamiehellä tai ammutaan maaliin. Siinä on tasan kolme vaihtoehtoa. Se neljäs, että harhauttaa molemmat puolustajat, maalivahdin ja nostaa kiekon kattoon onnistuu kun on yhtä hyvä Mario Lemiaux kymmenisen vuotta sitten, ei muuten.
Se on jostakin syystä useana vuonna ollut tätä samaa vikaa Jokereissa. Hyökkääjä hakee oman maalin takaa ynnä muuta semmoista nykyjääkiekolle vierasta pelitapaa. Jos puolustaja saa kiekkoa sentterin lapaan, kun senteri leikkaa viistosti keskelle suuntaa kohti punaista, niin ei siitä tule yhtään mitään.
Totta on, että sitä ihmettä tarvitaan ja totta sekin, että harvoin niitä tulee. Mutta aikaa on vielä, ei tosin enää määrättömästi. Ja pientä piristymistä tämä ruotsalaistaituri (Bremberg) on porukkaan tuonut. Se on usein joukkuepelissä niin pienestä kiinni. Jonkun täytyy nousta yhtä tasoa ylemmälle, näyttää esimerkkiä muille. Ne ovat henkimaailman asioita. Ja tiukat pelit täytyy voittaa maalilla, eikä hävitä. Se yksi maali on vain yksi laukaus, usein vain puolittainwen tilanne. Mutta, jos mailaa puristaa, niin ei se veto mene häkkiin. Ei väkisin. Eikä paniikissa.
Kyllä Ara pelin ja pelisysteemit tuntee, se on nähty vuosien saatossa moneen kertaan. Ja joukkue vilisee pelaajia, jotka kyllä tietävät mitä PITÄISI tehdä. Mutta tämä henkinen solmu on saatava auki jollain keinolla. Tietääkö Ara sen keinon alkaa olla jo hyvä kysymys. Mutta, vieläkin ehtii. 4-5 voitto-ottelua putkeen ja kukaan ei enää muistele tämän hetken alennustilaa. Ja on muistettava, että pessimistit eivät koskaan voita. Eivätkä edes ansaitse voittaa.