Lutherismin JA Elämänkatsomustiedon lehtori ristiriitainen virka

http://extra.oaj.fi/portal/page?_pageid=515,447767&_dad=portal&_schema=PORTAL

"TOTUUDELLISUUS

Totuudellisuus on keskeinen arvo opettajan perustehtävässä, jossa hän ohjaa oppijaa kohtaamaan todellisuutta. Asioiden tutkiva lähestymistapa edellyttää avointa keskustelua ja totuuden etsimistä. Rehellisyys itselle ja rehellisyys kaikessa vuorovaikutuksessa on osa opettajan työn perustaa."

- Tuo kohta on aina laittanut pohtimaan, että miksi se yleensä noissa ohjeissa ja periaatteissa on, koska varsinkin luokanopettaja ei voi tuota noudattaa, juuri mainitsemasi syyn takia.

Ja luokanopettaja opettaa myös biologiaa, joka sopii todella huonosti uskonnon keralla opetettavaksi.

Kaikkein parasta olisi, jos uskonnonopetus loppuisi koulusta kokonaan.

Ehkä sinun kannattaisi mennä takaisin kouluun oppimaan ja mieluummin minun tunneilleni!

Uskonnonopetus on oman uskonnon opettamista. Eli käytännössä se yleensä tarkoittaa lähinnä luterilaisen kirkon mukaisten oppien ja uskomusten opettamista ja ortodoksien valta-alueella ortodoksisen kirkon mukaisen uskon ja opetuksen opettamista. Tällaisena se siten on faktan opettamista ja fakta tässä on se kirkon oppi ja opetukset eli mitä luterilainen usko on ja mitä kaikkea se elämästä ja iäisyydestä opettaa. Kirkko uskoo, miten uskoo ja se on oman uskonnon opetuksen sisältö. Sisältö ei siitä muutu, uskot aiihen tai et eli sikäli on yleissivistystä tietää, mitä kirkko opettaa ja mihin uskoo sekä miten tämä tieto ohjaa yksilöä eri valintojen välillä.

ET taas on elämänkatsomusopetusta, jossa opetuksen perustana on uskonnoton elämäntaito ja moraali. Uskonnoton elämänkatsomus on monilla kirkkoon kuulumattomilla ja siten sekin aine perustuu tuohon faktaan. Yleissivistystä on tietää, miten uskonnoton elämänkatsomus ohjaa uskonnottoman moraalia ja etiikkaa ja valintoja yksilön elämässä.

Uskonnottomuus ei siten voi olla mikään ainoa vaihtoehto.

Kummatkin aineet ovat yleissivistäviä ja perustuvat siten faktoihin ja sinänsä ei kummatkaan ole toistensa kumoavia.

Sinänsä klumpiakin aineita voi hyvällä omallatunnolla opettaa sama henkilö, koska faktojen esittäminen ei vielä tee uskovaiseksi tai uskonnottomaksi, mutta faktat ohjaavat ihmisen ajattelua ja auttavat valintojen edessä. Yleensä onkin niin, että ko. aineet kuuluvat yhden opettajan työhön.

Ymmärrän kyllä hyvin ap. kirjoittajan kieron tavan yrittää estää uskonnoista jaettavan tiedon ja sivistyksen. Tämän suuntaista informaatiosotaa juuri ns. "vapaa-ajattelijatkin" käyvät yrityksenään estää yleissivistävän tiedon leviämistä ja estääkseen ihmisten vapaan ajattelun ja itsenäiset valinnat omassa elämässään. Heitä pitäisi paremminkin kutsua uskonnonkieltäjiksi ja vapauden riistäjiksi siksi, että kysehän ei ole vapaasta ajattelusta eikä vapaasta valinnasata, vaan yleissivistävän tiedon rajaamisesta. Sinänsä jo väärän kuvan antaminen uskonnonopetuksesta on toiselta nimeltään valehtelemista, mihin juuri uskonnonopetuksen vastustajat hyvin laajasti syyllistyvät. Valehteleminen on myös ET-opetuksessa nimetty ei-toivotuksi käyttäytymiseksi.

opeteta. Siellä kerrotaan millaisia erilaisia näkemyksiä on olemassa. Uskonnonopetus pitäisi antaa uskontokuntien itsensä järjestettäväksi ja Et lakkauttaa kokonaan.

Jos oppilas on elämänkatsomustiedossa, niin siitä ei vielä tietenkään seuraa
että hän olisi esimerkiksi ateisti. Et-opetuksen piirissä voi olla muun muassa
muslimitaustaisia tai jopa kristittyjä, joiden vanhemmat eivät esimerkiksi halua
kuulua tai rekisteröityä oman uskontonsa opetukseen. Toisaalta vanhemmat voivat nähdä parhaaksi
antaa lapselle riittävät perustiedot erilaisista uskomuksista ja kulttuurista, minkä elämänkatosmustiedon opetus hyvin tarjoaa. Elämänkatosmustieto on enemmänkin katsomusopetusta, jossa
ei sitouduta jonkin tietyn uskomusjärjestelmän esittelyyn; toisaalta tietynlainen humanistinen
ja valistuksesta lähtevä rationalistinen perinne on vahvasti läsnä opetuksessa.

Sama muuten pätee kirkosta eronneisiin, suurin osa ei välttämättä ole
ateisteja, vaan esimerkiksi johonkin kristilliseen suuntaukseen esimerkiksi
hellunatalsiuuteen jne. kuuluvia kristittyjä.