Hylkiön todistus : Lapsuuteen ja nuoruuteeni kuului n. 30 000 hiihto/juoksukilometriä km ja n. 57 000 kiväärinlaukausta sitten menin armeijaan 9,5 kuukaudeksi . Päätin juhlia seuraavaksi poispääsyä. 20 vuotta, 8000 olutta, 150 000 tupakkaa ja 7 psykoosia myöhemmin huomasin etten ollut pariinkymmeneen vuoteen käyttänyt aivojani saatika lihaksiani mihinkään järkevää ja kaikki tuntui olevan pelkkää sakkolenkkiä. Elämääni siis kuului katkeruutta pettymyksiä, pelkoa. Minusta oli tullut ja alisuoriutuja. Minusta oli tullut myös "väärän minäni" vanki. Eräissä naamiaisbileissä karaokebaarissa vanha minäni joka oli laiska sekä täynnä vihaa, sai kasvoilleen ns. rautanaamion mittani tullessa täyteen ja vanha minä naulittiin ristille himoineen. Taivaan minä tuli tilalle hallitsemaan sydäntäni. Seuraavana päivänä kirjoitin paperille neljä sanaa : Riittää, että Jeesus tietää. Katkeruus sydämestä poistui Nyt minulla on parempi olo sekä mieleni on rauhallinen ja tyyni. En pelkää kuolemaa ja rukoilen kaikkien hylkiöiden puolesta. Päätin kostaa saatanalle jokaisen juodun oluen ja poltetun tupakan. Aluksi mieleen tuli että todistukseni kautta kääntyy uskoon vähintään sama määrä ihmisiä kun oli kulunut viinaa ja tupakkaa. Tajusin kuitenkin että jos voin pelastaa kertomalla Jeesuksesta edes yhden hylkiön, elämälläni on tarkoitus. Sellanen tarina.
Sami S
Sami S
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lapsuudessani ja nuoruudessani liikuin ja retkeilin paljon ja nautin siitä. Kilometrejä en laskenut koska se ei tuntunut tarpeelliselta ja ei tunnu nytkään. Samoin harrastin ammuntaa kiväärillä ja pistoolilla (niin ja jousella vaistoammuntaa) ja se oli ihan kivaa. Oli hauskaa huomata kehittyvänsä taidoissa ja kärsivällisyydessä (henkisesti), mutta en juuri kilpaillut. Ameijassa olin 11 kuukautta ja vaativassa paikassa (LJK). Kun se oli ohi, en paljonkaan juhlinut. Kavereita tuli vähän ikävä (no olihan ne vanhat siviilikaverit tallella). Sittemmin olen elellyt useita kymmeniä vuosia. Välillä on juotu olutta ja väkeviä, mutta ei niihin ole kiinni jääty eikä tyhmyyksiä ole juovuspäissä tehty. Tupakkaa en polta ja mielestäni se on hyvä juttu. Nuorempana olin kiinnostunut uskonnoista myös uskomismielessä, mutta vanhemmiten olen oppinut huomaamaan ihmisen kämmenenjäljen niiden takana ja tullut agnostikoksi. Uskonnot ovat kuitenkin mielestäni hyvin kiinnostava ilmiö. Ensinmäisessä avioliitossani sain kokea, että helvetti ei ole maan alla, vaan päällä ja sinne joutuu jo ennen kuolemaa. Ymmärsin kuitenkin ottaa elämän käteeni ja pelastuin. Nyt elämä on hyvää ja nautin siitä. En halua kostaa exälleni enkä kenellekään. Kuolemaa en pelkää; se tulee pelkäämättäkin, vaan keskityn tähän ihmiselämääni.
Tuo on sinun kokemuksesi. Varmasti tärkeä juuri sinulle. Mutta on aivan sama, millä tavalla raitistuu, kunhan raitistuu. Jotkut onnistuvat vertaistuen avulla, joku hyvin harva omin voimin, toinen tulee uskoon. Kaikki ovat onnistuneet ja saavat elää parempaa elämää. Mikään tapa raitistua ei ole väärä, eikä toinen sen parempi tai oikeampi kuin toinenkaan. Kysymys on kovasta addiktiosta, riippuvuudesta. Riippuvuuksia on monenlaisia. Uskostakin voi tulla riippuvaiseksi. Mutta jos se riippuvuus pitää raittiina, on hyvä niin.
Meitä on moneen junaan ja paljon on asemalle jääneitä. Heitä, jotka juovat itsensä hengiltä.