eilen tai perjantaina palstalla olleen keskustelun pohjautuen, lueskelin eilen että palstalla on ollut avaus jossa on ollut muistokirjoitus ja osanotto tämän Tamperelaisen pojan kuoleman johdosta.
Miksi ihmiset kirjoittelevat tälle tai mille tahansa muulle keskustelufoorumille niitä muistokirjoituksia, mitä suurimmalla todennäköisyydellä omaiset eivät niitä ole pulinoissa lueskelemassa, joten kenelle ja miksi nämä muistokirjoitukset silloin ovat?
Pohdintaa
Virtuaalikoneistaja
86
1051
Vastaukset
- 2+16
Sama koskee lähes kaikkia keskusteluja ja kannanottoja joissa viitataan johonkin tapahtumaan, henkilöön tai yhteiskunnan ilmiöön, mitä suurimmalla todennäköisyydellä tapahtumaan osalliset, päätöstentekijät tms. eivät ole niitä keskusteluja lukemassa täältä.
- rappsukka
että vieraan ihmisen kuolema saa ihmiset kirjoittamaan muistokirjoituksia ja sitten on kaikkia sytytä kynttilä - sivuja niin kuin täälläkin on ollut joidenkin onnettomuuksien jälkeen ja sinne käy tuhannet laittamassa osanottonsa. En ole ymmärtänyt sitä koskaan mutta niin tavallista se on että kai se on ihmisille tärkeää. En näe mitään pahaakaan siinä.
- Virtuaalikoneistaja
minäkään näe siinä mitään pahaa, en tiedä kyllä mitään syytäkään siihen.
Pohdin asiaa jo silloin tsunamin aikoihin, silloinhan se sai valtavat mittasuhteet. - Pukeli 1
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
minäkään näe siinä mitään pahaa, en tiedä kyllä mitään syytäkään siihen.
Pohdin asiaa jo silloin tsunamin aikoihin, silloinhan se sai valtavat mittasuhteet.kynttilöiden sytyttäminen esim. suurien katastrofien sattuessa on erittäin hieno ja inhimillisyyttä osoittava tapa muistaa uhrien omaisia.
Silloin, kun esim. Estonia upposi ja tsunami vei mennessään suuren joukon suomalaisia, niin silloin koko kansa oli yhdessä surunsa kanssa.
Ajattelemme näköjään tässäkin asiassa eritavoin Koneistaja. - 1+4
Pukeli 1 kirjoitti:
kynttilöiden sytyttäminen esim. suurien katastrofien sattuessa on erittäin hieno ja inhimillisyyttä osoittava tapa muistaa uhrien omaisia.
Silloin, kun esim. Estonia upposi ja tsunami vei mennessään suuren joukon suomalaisia, niin silloin koko kansa oli yhdessä surunsa kanssa.
Ajattelemme näköjään tässäkin asiassa eritavoin Koneistaja.Silloin kun on suuri katastrofi niin siitä kirjoittaminen ja myötätunnon osoitukset ovat olleet hyväksyttyjä jopa tällä palstalla, mutta jos kyseessä on vain yksi tai muutama nuori, niin täällä nähdään punaista kun se noteerataan.
Nämä kaksinaismoralistit on niitä suurilla onnettomuuksilla mässäilijöitä, tuntuu että ei heille yksilön tunteet merkkaa mitään. - Virtuaalikoneistaja
Pukeli 1 kirjoitti:
kynttilöiden sytyttäminen esim. suurien katastrofien sattuessa on erittäin hieno ja inhimillisyyttä osoittava tapa muistaa uhrien omaisia.
Silloin, kun esim. Estonia upposi ja tsunami vei mennessään suuren joukon suomalaisia, niin silloin koko kansa oli yhdessä surunsa kanssa.
Ajattelemme näköjään tässäkin asiassa eritavoin Koneistaja.suru pelkästään hyvä asia?
Tottakai suuret katastrofit mietittyttävät jokaista, mutta onko sellainen kuolema erilainen tai arvokkaampi kuin se että yksi ihminen kuolee onnettomuudessa, sairauteen tai vanhuuteen, olisko jokainen vainaja kollektiivisen surun ja koko kansan yhtenäisen surun arvoinen. - 4+16
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
suru pelkästään hyvä asia?
Tottakai suuret katastrofit mietittyttävät jokaista, mutta onko sellainen kuolema erilainen tai arvokkaampi kuin se että yksi ihminen kuolee onnettomuudessa, sairauteen tai vanhuuteen, olisko jokainen vainaja kollektiivisen surun ja koko kansan yhtenäisen surun arvoinen.Hyvä viesti, valitettavasti tällä palstalla vain suuressa katastrofissa tapahtunut yksilöiden kuolema on niin arvokasta että sille on lupa kirjoittaa muistokirjoitus ja osoittaa yhtenäistä surua ja myötäelämistä.
- 3+16
4+16 kirjoitti:
Hyvä viesti, valitettavasti tällä palstalla vain suuressa katastrofissa tapahtunut yksilöiden kuolema on niin arvokasta että sille on lupa kirjoittaa muistokirjoitus ja osoittaa yhtenäistä surua ja myötäelämistä.
kirjoittaa että kuolema on arvokasta, toivottavasti kuitenkin ymmärsit mitä yritin sanoa vaikka valitsin väärät sanat.
- Virtuaalikoneistaja
4+16 kirjoitti:
Hyvä viesti, valitettavasti tällä palstalla vain suuressa katastrofissa tapahtunut yksilöiden kuolema on niin arvokasta että sille on lupa kirjoittaa muistokirjoitus ja osoittaa yhtenäistä surua ja myötäelämistä.
en ole koskaan kummassakan tapauksessa nähnyt tarpeelliseksi kirjoitella osanottoja tänne, en vain näe siihen mitään syytä.
En nähnyt sitä perjantainakaan ollutta avausta, enkä ole ollut kirjoittelemassa Estonian tai tsunamin aikoihin, ilmeisesti täällä kuitenkin on silloin ollut kirjoituksia. - 19+16
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
en ole koskaan kummassakan tapauksessa nähnyt tarpeelliseksi kirjoitella osanottoja tänne, en vain näe siihen mitään syytä.
En nähnyt sitä perjantainakaan ollutta avausta, enkä ole ollut kirjoittelemassa Estonian tai tsunamin aikoihin, ilmeisesti täällä kuitenkin on silloin ollut kirjoituksia.Vastahan täällä oli Estonian onnettomuudesta viestejä ja linkityksiä. Tsunamista oli paljon, konginkankaasta ja kouluammuskeluista...
- Virtuaalikoneistaja
19+16 kirjoitti:
Vastahan täällä oli Estonian onnettomuudesta viestejä ja linkityksiä. Tsunamista oli paljon, konginkankaasta ja kouluammuskeluista...
Kauhavan kouluammuskelujen aikaan olen täällä kirjoitellut, mutta en muistaosallistuinko niihin, mutta en tosiaankaan ole koskaan muistokirjoituksia kirjoitellut, ja muistokirjoituksistahan tässä keskustelussa on kyse.
- Pukeli 1
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
suru pelkästään hyvä asia?
Tottakai suuret katastrofit mietittyttävät jokaista, mutta onko sellainen kuolema erilainen tai arvokkaampi kuin se että yksi ihminen kuolee onnettomuudessa, sairauteen tai vanhuuteen, olisko jokainen vainaja kollektiivisen surun ja koko kansan yhtenäisen surun arvoinen.erilainen, mutta sen arvokkaampi se ei ole. Jokainen kuolema on kuolleelle maailmanloppu, mutta eihän voi odottaakaan, että esim. pitkälti tuntematon vanhuuteen kuoleva kivuistaan ja säryistään pääsevä voi olla suurikaan surun aihe, pikemminkin helpotus.
- Myy-Pikkuinen
Pukeli 1 kirjoitti:
kynttilöiden sytyttäminen esim. suurien katastrofien sattuessa on erittäin hieno ja inhimillisyyttä osoittava tapa muistaa uhrien omaisia.
Silloin, kun esim. Estonia upposi ja tsunami vei mennessään suuren joukon suomalaisia, niin silloin koko kansa oli yhdessä surunsa kanssa.
Ajattelemme näköjään tässäkin asiassa eritavoin Koneistaja.Minulla aina ollut sellainen käsitys että ne kynttilät sytytetään uhrien muistolle, ei niinkään omaisten.
Mihin ihminen tarvitsee tuota "inhimillisyyttä" ? Saadakseen hyvän ja hurskaan olon vai ja mihin ihminen sitten tarvitsee sitä hyvää ja hurskasta oloonsa...
On tietty asia erikseen sytytellä niitä läheisille poismenneille. - Virtuaalikoneistaja
Pukeli 1 kirjoitti:
erilainen, mutta sen arvokkaampi se ei ole. Jokainen kuolema on kuolleelle maailmanloppu, mutta eihän voi odottaakaan, että esim. pitkälti tuntematon vanhuuteen kuoleva kivuistaan ja säryistään pääsevä voi olla suurikaan surun aihe, pikemminkin helpotus.
sinä arvotat kuoleman ja kuolevan henkilön, ja millä perusteella?
Iäkäs ihminen on jonkun vanhempi, lapsilleen se ainoa, hän on isovanhempi lapsenlapsilleen ainoa oikea isovanhempi, vanha ihminen on myös jonkun puoliso, vaikka hän on vanha ja sairas ja iltapäivä lehdistölle tuntematon, omaisilleen hän on ihan yhtä tärkeä ja rakas kuin iltapäivälehtien tiedossa oleva henkilö.
Omaisen kuolema on aivan samanlainen jälkeenjäävälle ihmiselle, olkoonkin kuolema tapahtunut suuronnettomuudessa tai yksilön onnettomuudessa, olkoon kuolema sairauden tai vanhuuden aiheuttama, se on kuolema aina. - Myy-Pikkuinen
Myy-Pikkuinen kirjoitti:
Minulla aina ollut sellainen käsitys että ne kynttilät sytytetään uhrien muistolle, ei niinkään omaisten.
Mihin ihminen tarvitsee tuota "inhimillisyyttä" ? Saadakseen hyvän ja hurskaan olon vai ja mihin ihminen sitten tarvitsee sitä hyvää ja hurskasta oloonsa...
On tietty asia erikseen sytytellä niitä läheisille poismenneille.että itse en ole moneen vuoteen sytytellyt mitään kynttilöitä kenenkään muistoksi, enkä sytyttele. Kyllä ne muutenkin pysyvät ajatuksissa...ja tuolla tarkoitan niitä jotka ovat olleet läheisiä ihmisiä.
- '''''
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
sinä arvotat kuoleman ja kuolevan henkilön, ja millä perusteella?
Iäkäs ihminen on jonkun vanhempi, lapsilleen se ainoa, hän on isovanhempi lapsenlapsilleen ainoa oikea isovanhempi, vanha ihminen on myös jonkun puoliso, vaikka hän on vanha ja sairas ja iltapäivä lehdistölle tuntematon, omaisilleen hän on ihan yhtä tärkeä ja rakas kuin iltapäivälehtien tiedossa oleva henkilö.
Omaisen kuolema on aivan samanlainen jälkeenjäävälle ihmiselle, olkoonkin kuolema tapahtunut suuronnettomuudessa tai yksilön onnettomuudessa, olkoon kuolema sairauden tai vanhuuden aiheuttama, se on kuolema aina.Iäkkään kuolema on sellainen johon omaiset ovat valmistautuneet koko elämänsä ajan, se ei tunnu yhtä raastavalta kuin nuoren ihmisen yllättävä kuolema, kokemusta on valitettavan paljon.
- Virtuaalikoneistaja
''''' kirjoitti:
Iäkkään kuolema on sellainen johon omaiset ovat valmistautuneet koko elämänsä ajan, se ei tunnu yhtä raastavalta kuin nuoren ihmisen yllättävä kuolema, kokemusta on valitettavan paljon.
ihmisen kuolemasta on tottakai helpompi selvitä jälkeenjääneen, tai sanotaan että prosessi on toisenlainen, mutta aivan yhtä merkityksellinen hän on ihmisenä ollut läheisilleen kuin nuorena onnettomuudessa äkillisesti menehtynyt, menetys on aivan yhtä suuri, samoin suru, ainoa ero on selvitymisprosessissa, iäkkään kuoleman on valmistautunut.
- Pukeli 1
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
sinä arvotat kuoleman ja kuolevan henkilön, ja millä perusteella?
Iäkäs ihminen on jonkun vanhempi, lapsilleen se ainoa, hän on isovanhempi lapsenlapsilleen ainoa oikea isovanhempi, vanha ihminen on myös jonkun puoliso, vaikka hän on vanha ja sairas ja iltapäivä lehdistölle tuntematon, omaisilleen hän on ihan yhtä tärkeä ja rakas kuin iltapäivälehtien tiedossa oleva henkilö.
Omaisen kuolema on aivan samanlainen jälkeenjäävälle ihmiselle, olkoonkin kuolema tapahtunut suuronnettomuudessa tai yksilön onnettomuudessa, olkoon kuolema sairauden tai vanhuuden aiheuttama, se on kuolema aina.että en omakohtaisesti sure ylivanhan sairaan omaiseni kuolemaa. Ikävää voin tuntea siitä, että se käsinkosketeltava linkki on poissa johon liittyi niin paljon yhteistä elämää.
Ahdistus ja myötätunto astuvat silloin kuvaan, kun esim. viimeviikolla koulukaverini kertoi minulle pojaltaan löydetystä aivokasvaimesta ja mille ei enään ole mitään tehtävissä.
Ei omainen, eikä edes läheinen tämä nuori poika, mutta silti pystyy tuntemaan lähes vihaa tämän kohtuuttoman kohtalon takia. Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
Kauhavan kouluammuskelujen aikaan olen täällä kirjoitellut, mutta en muistaosallistuinko niihin, mutta en tosiaankaan ole koskaan muistokirjoituksia kirjoitellut, ja muistokirjoituksistahan tässä keskustelussa on kyse.
Tottakai isot onnettomuudet puhuttaa, ja pitääkin puhuttaa, puhuminenhan noista yllättävistä isoista onnettomuuksista on meille jokaiselle jonkinasteista terapiaa...
- Virtuaalikoneistaja
Sikra kirjoitti:
Tottakai isot onnettomuudet puhuttaa, ja pitääkin puhuttaa, puhuminenhan noista yllättävistä isoista onnettomuuksista on meille jokaiselle jonkinasteista terapiaa...
ne puhuttavat, mutta muistaisin että Estoniankin onnettomuudesta puhuttiin silloin vähän aikaa sitten vaan asiana, ilman senkummempia surunvalitteluja, ainahan ne pysäyttävät ja pistävät ajattelemaan, ja varmasti sillä suremisellakin on sitä terapeuttista vaikutusta.
Myy-Pikkuinen kirjoitti:
että itse en ole moneen vuoteen sytytellyt mitään kynttilöitä kenenkään muistoksi, enkä sytyttele. Kyllä ne muutenkin pysyvät ajatuksissa...ja tuolla tarkoitan niitä jotka ovat olleet läheisiä ihmisiä.
Mä tänään ostin hautakynttilöitä, isän, siskon ja veljen haudoille ja haettiin havujakin, mutta haudoille ei vielä menty, kun oli niin kurja sadekeli....haudoille sytytän kynttilöitä poismenneille läheisilleni useinkin...niin ja koirienkin haudoilla kynttilöitä poltan usein...
''''' kirjoitti:
Iäkkään kuolema on sellainen johon omaiset ovat valmistautuneet koko elämänsä ajan, se ei tunnu yhtä raastavalta kuin nuoren ihmisen yllättävä kuolema, kokemusta on valitettavan paljon.
Miten joku voi valmistautua jonkun kuolemaan, koko elämänsä ajan ??????
>> Iäkkään kuolema on sellainen johon omaiset ovat valmistautuneet koko elämänsä ajan''''' kirjoitti:
Iäkkään kuolema on sellainen johon omaiset ovat valmistautuneet koko elämänsä ajan, se ei tunnu yhtä raastavalta kuin nuoren ihmisen yllättävä kuolema, kokemusta on valitettavan paljon.
samaa mieltä.
Kuolema on aina raastava mutta vielä pahempaa on nuoren ihmisen poismeno. Nuoren jolla kaikki vielä edessä. . . . . .Vanhahan on jo nähnyt ja kokenut kaikenlaista pitkän elämän varrella.- Myy-Pikkuinen
Sikra kirjoitti:
Mä tänään ostin hautakynttilöitä, isän, siskon ja veljen haudoille ja haettiin havujakin, mutta haudoille ei vielä menty, kun oli niin kurja sadekeli....haudoille sytytän kynttilöitä poismenneille läheisilleni useinkin...niin ja koirienkin haudoilla kynttilöitä poltan usein...
tekee noin ja minäkin joskus mutta en enää. Mun eläimet on haudattu veljeni luo ja siellä hänen lapset laittaa niiden haudalle aina jouluna kynttilöitä.
Pukeli 1 kirjoitti:
että en omakohtaisesti sure ylivanhan sairaan omaiseni kuolemaa. Ikävää voin tuntea siitä, että se käsinkosketeltava linkki on poissa johon liittyi niin paljon yhteistä elämää.
Ahdistus ja myötätunto astuvat silloin kuvaan, kun esim. viimeviikolla koulukaverini kertoi minulle pojaltaan löydetystä aivokasvaimesta ja mille ei enään ole mitään tehtävissä.
Ei omainen, eikä edes läheinen tämä nuori poika, mutta silti pystyy tuntemaan lähes vihaa tämän kohtuuttoman kohtalon takia.Kyllä minä surin äitiäni vaikka olikin 90 vuotias kuollessaan. Ikävä on vieläkin ja muistan usein äitini lausahduksia milloin mistäkin asiasta. Mutta tuo edellämainittu on mielestäni luonnollista poistumaa. Toisin on kun nuori kuolee tai joku paha sairaus iskee nuorelle. Silloin tulee kiukkukin kuvaan mukaan kun miettii elämän epäoikeudenmukaisuutta.
- 14+20
kummallisempaa kun muuten tällä palstalla vittuillaan, haukutaan ja nimitellään ihmisiä, joilla ei ole mitään hätää.
kappale vaikka musiikin linkittäminen ei olekkaan keskustelua.
http://www.youtube.com/watch?v=bHTnzFq-PPA
Tämän voi myös käyttää käänteisesti. Jokainen ihminen on laulun arvoinen jokainen elämä on tärkeää.
Niin myös kun ihminen kuolee. Jokainen kuolema vie pois yhden ihmisen.
Mikäli keskustelupalstoilla halutaan keskustella tai kirjoittaa muistokirjoituksia kuolleista niin se on mielestäni ihan asiallista, eikä pitäisi olla keneltäkään pois.
Samoin nykyisin muistellaan oikeassa elämässä kuolleita. Kuollonkolaripaikoille aivan vieraatkin ihmiset käyvät sytyttämässä kynttilän, kuten muissakin onnettomuuksissa menehtyneiden muistoksi. Minusta se on kaunis tapa.
Tästä Tampereella hukkumalla menehtyneen nuorukaisen muistamisesta keskustelupalstoilla jota tämä sinunkin aiheesi sivuaa. . . .saavutti pulinoissa aivan merkillisen ilmiön. Ketjun aloittajaa alettiin henkilökohtaisesti herjata hyvin rumasti. . . . .vaikka muilla palstoilla asiasta keskusteltiin rauhallisesti ja annettiin keskustelupalstan avulla tukea poikansa menettäneille omaisille. Omaisille jotka tuskin lukevat kaikkia keskustelupalstoja jos lukevat ainoatakaan.Mä olen vastaavan kokenut, en netissä vaan työpaikalla nämä ihanat hurskastelijat kauhistelivat, siunailivat ja surkuttelivat nuoren naisen onnettomuuskuolemaa, minun vieressä kahvitauolla...he eivät tienneet että tuo menehtynyt henkilö oli minun rakas pikkusiskoni....se oli niin kamalaa ettei siihen löydy sanoja....
- Virtuaalikoneistaja
Sikra kirjoitti:
Mä olen vastaavan kokenut, en netissä vaan työpaikalla nämä ihanat hurskastelijat kauhistelivat, siunailivat ja surkuttelivat nuoren naisen onnettomuuskuolemaa, minun vieressä kahvitauolla...he eivät tienneet että tuo menehtynyt henkilö oli minun rakas pikkusiskoni....se oli niin kamalaa ettei siihen löydy sanoja....
että on ollut kamalaa, minä en ihan tuohon ole törmännyt mutta pikkuveljeni kuoleman jälkeen liikkuneet osaaottavien päivittelyt ja juorut kyllä olivat hirvittäviä, hän kuoli auto-onnettomuudessa.
Kaikkein kamalin kokemukseni oli se että kaksi viikkoa hautajaisten jälkeen eräs veljeni tuttu, näitä "rituaalisurijoita", kysyi minulta että joko suru alkaa helpottamaan, se oli kuin olisi vasten kasvoja lyöty, tuolllaisen sammakon suustaan päästävä ihminen ei tiedä mitään surusta, eikä siitä mitä se omaiselle on. Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
että on ollut kamalaa, minä en ihan tuohon ole törmännyt mutta pikkuveljeni kuoleman jälkeen liikkuneet osaaottavien päivittelyt ja juorut kyllä olivat hirvittäviä, hän kuoli auto-onnettomuudessa.
Kaikkein kamalin kokemukseni oli se että kaksi viikkoa hautajaisten jälkeen eräs veljeni tuttu, näitä "rituaalisurijoita", kysyi minulta että joko suru alkaa helpottamaan, se oli kuin olisi vasten kasvoja lyöty, tuolllaisen sammakon suustaan päästävä ihminen ei tiedä mitään surusta, eikä siitä mitä se omaiselle on.Voi kamala, oikeen meni iho kananlihalle, tuosta kyselijästä...huh....huh...
Toi oli kyllä osuva nimitys "rituaalisurijat", näille jotka eivät oikeasta surusta tiedä yhtään mitään, ja esittävät vaan itsensä takia näitä 'kauniita eleitä'...- Virtuaalikoneistaja
minun surussani minun tapani on ainoa oikea, mitä se muuten voisikaan olla, vai oletko sinä sitä mieltä että sinun tapasi on minulle se oikea?
Onko se itsensä paremmaksi luulemista jos suree omalla tavallaan.
Sen voin kyllä kokemuksesta sanoa että yhdelläkään ainoalla läheisensä menettäneellä suru ei helpota 1,5 kuukauden päästä läheisen kuolemasta. - issu56
Sikra kirjoitti:
Mä olen vastaavan kokenut, en netissä vaan työpaikalla nämä ihanat hurskastelijat kauhistelivat, siunailivat ja surkuttelivat nuoren naisen onnettomuuskuolemaa, minun vieressä kahvitauolla...he eivät tienneet että tuo menehtynyt henkilö oli minun rakas pikkusiskoni....se oli niin kamalaa ettei siihen löydy sanoja....
Voi hyvänen aika...sen tuskan voi vain kuvitella...
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
minun surussani minun tapani on ainoa oikea, mitä se muuten voisikaan olla, vai oletko sinä sitä mieltä että sinun tapasi on minulle se oikea?
Onko se itsensä paremmaksi luulemista jos suree omalla tavallaan.
Sen voin kyllä kokemuksesta sanoa että yhdelläkään ainoalla läheisensä menettäneellä suru ei helpota 1,5 kuukauden päästä läheisen kuolemasta.Samaa mieltä jokainen suree omalla tavallaan... ja jos on vähänkään tunteita tuota poisnukkunutta läheistään kohtaan ollut, niin ei se suru lopu kai koskaan....haalistuu vaan aikaa myöten....
- Virtuaalikoneistaja
Sikra kirjoitti:
Samaa mieltä jokainen suree omalla tavallaan... ja jos on vähänkään tunteita tuota poisnukkunutta läheistään kohtaan ollut, niin ei se suru lopu kai koskaan....haalistuu vaan aikaa myöten....
on ja koko lopun elämäni minä olen ihminen joka on sen veljensä menettänyt auto-onnettomuudessa ja sinä ihminen joka on menettänyt sisarensa, ja sen kanssa on elettävä, mutta kyllä se loppuelämä muuttuu sillä hetkellä kun se omainen kuolee.
- salainen nimi
Niitä kirjoitetaan edesmenneiden muistolle, ei niinkään omaisille.
- Virtuaalikoneistaja
edesmennyt siitä tiedä mitään, joten edelleenkin tullaan siihen että miksi niitä kirjoitetaan, mihin kirjoittaja tarvitsee sen että kirjoittaa?
- 30
miksi sitten vaan joillekkin, ihmisiähän kuolee lukematon määrä jokapäivä, miksi et sitten kaikille kirjoita muistokirjoitusta tänne, miten valitset kenen tuntemattoman muistolle kirjoitat, vaiko vain niille kirjoitat joiden nimet keltainen lehdistö julkaisee ?
- issu56
ja kuten aina, niin tässäkin tapauksessa sanon suoraan oman mielipiteeni.
Mun mielestä kyseinen tamperelainen oli yksityishenkilö ja siinä mielessä tapaustaan ei todellakaan olisi tarvinnut tälle törttöpalstalle tuoda. Sen tuonti tänne osoitti mun mielestäni typerää mauttomuutta ja ajattelemattomuutta aikuiselta ihmiseltä! Ja mun mielipiteeni on, että kaikki sitä aloitusta myötäilevät kirjoitukset on pelkkää itsensä korostamisyritystä.
Eri juttu on ns. kuuluisuudet, jotka muutoinkin ovat live-elämässä olleet esillä suurinpiirtein jatkuvasti.
Kaunis tapa toki on muistaa kynttilöin tapaturmaisesti menehtynyttä, mutta syön mittani paskaa, jos menehtyneelle täysin vieraat ihmiset vievät tapahtumapaikalle kynttilän...en usko vielä huomennakaan, että kukaan niin tekee...ei edes se tietty tekopyhäksi tekeytyvä tälläkin palstalla kirjoittava moninimimerkki.- yhdeksänt.
Olen itse ainakin näin tehnyt..vienyt kynttilän onnettomuuspaikalle jossa nuori mopoilija menehtyi. En usko sen olevan kvoin harvinaista että näin tehdään.
- blob, blob
yhdeksänt. kirjoitti:
Olen itse ainakin näin tehnyt..vienyt kynttilän onnettomuuspaikalle jossa nuori mopoilija menehtyi. En usko sen olevan kvoin harvinaista että näin tehdään.
Vietkö myöskin jouluna yms. hautuumaan jokaiselle haudalle kynttilän, ventovieraillekin ?
Tekopyhää hurskastelua ! - yhdeksänt.
blob, blob kirjoitti:
Vietkö myöskin jouluna yms. hautuumaan jokaiselle haudalle kynttilän, ventovieraillekin ?
Tekopyhää hurskastelua !En vie, hautapaikkaa pidän omaisten yksityisenä paikkana surra rakkaitaan ja viedä kynttilöitä kun siltä tuntuu. Yleisen tien varteen vievät monet lähiseudun asukkaat kynttilöitä onnettomuuspaikalle vaikka eivät tunne uhria. Sinä voit pitää oman mielipiteesi siitä eleestä, anna minun pitää omani.
- Virtuaalikoneistaja
yhdeksänt. kirjoitti:
En vie, hautapaikkaa pidän omaisten yksityisenä paikkana surra rakkaitaan ja viedä kynttilöitä kun siltä tuntuu. Yleisen tien varteen vievät monet lähiseudun asukkaat kynttilöitä onnettomuuspaikalle vaikka eivät tunne uhria. Sinä voit pitää oman mielipiteesi siitä eleestä, anna minun pitää omani.
voit kertoa miksi sinä viet niitä kynttilöitä sinne onnettomuuspaikalle?
- yhdeksänt.
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
voit kertoa miksi sinä viet niitä kynttilöitä sinne onnettomuuspaikalle?
Osoittaakseni sillä symbolisella eleellä kunnioitusta menehtynyttä ja hänen perhettään ja läheisiään kohtaan ja toivoen heille sydämessäni valoa ja lohtua menetyksen ja syvän surun keskellä. Laitan kotona usein kynttilän palamaan myös kun rukoilen joidenkin ihmisten puolesta, kynttilät ovat minusta kauniita ja luovat ympärilleen rauhaa ja lohtua.
- Virtuaalikoneistaja
yhdeksänt. kirjoitti:
Osoittaakseni sillä symbolisella eleellä kunnioitusta menehtynyttä ja hänen perhettään ja läheisiään kohtaan ja toivoen heille sydämessäni valoa ja lohtua menetyksen ja syvän surun keskellä. Laitan kotona usein kynttilän palamaan myös kun rukoilen joidenkin ihmisten puolesta, kynttilät ovat minusta kauniita ja luovat ympärilleen rauhaa ja lohtua.
eleitähän ne ovat, mutta mihin sinä niitä tarvitset, omaiset eivät niistä välttämättä tiedä ja ainakaan heti tapahtuman jälkeen eivät edes välitä.
Oletko koskaan ajatellut että omaisensa menettäneet saattavat tuntea sen myös tunkeutumisena heidän yksityisyyteensä ja heidän suruunsa? - yhdeksänt.
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
eleitähän ne ovat, mutta mihin sinä niitä tarvitset, omaiset eivät niistä välttämättä tiedä ja ainakaan heti tapahtuman jälkeen eivät edes välitä.
Oletko koskaan ajatellut että omaisensa menettäneet saattavat tuntea sen myös tunkeutumisena heidän yksityisyyteensä ja heidän suruunsa?En ole ajatellut, minusta se on kaunis ele ja mainitsemani tapauksen jälkeen omaiset kiittivät sanomalehden välityksellä tuttuja ja tuntemattomia paikkakuntalaisia jotka ovat heille antaneet tukensa ja osoittaneet välittävänsä. tapahtumapaikalla pitkään palaneet kynttilät mainittiin esimerkkinä.
En aio keskustella kanssasi tästä enempää koska sinä haluat vain saada minut 'seinää vasten', esität kysymykset kunnioittamatta mielipiteitä jotka eriävät omastasi. Minä kunnioitan sinun mielipidettäsi enkä yritä todistaa että olet väärässä, anna minullekin oikeus omaan mielipiteeseeni. - issu56
blob, blob kirjoitti:
Vietkö myöskin jouluna yms. hautuumaan jokaiselle haudalle kynttilän, ventovieraillekin ?
Tekopyhää hurskastelua !Just noin...asian ydin oli tuossa!
Aika paljon saisi hautausmaita kiertää ja sytytellä kynttilöitä... yhdeksänt. kirjoitti:
En vie, hautapaikkaa pidän omaisten yksityisenä paikkana surra rakkaitaan ja viedä kynttilöitä kun siltä tuntuu. Yleisen tien varteen vievät monet lähiseudun asukkaat kynttilöitä onnettomuuspaikalle vaikka eivät tunne uhria. Sinä voit pitää oman mielipiteesi siitä eleestä, anna minun pitää omani.
Samalla ne kynttilät viestittävät toisia autoilijoita siitä miten äkkiä kaikki voi päättyä, kuten hänen tiensä jolle kynttilät on sytytetty.
Me olemme vieneet kynttilät täällä samalla asuinalueella onnettomuudessa menehtyneen nuoren onnettomuuspaikalle. Samoin lukematon määrä muita ihmisiä.yhdeksänt. kirjoitti:
Olen itse ainakin näin tehnyt..vienyt kynttilän onnettomuuspaikalle jossa nuori mopoilija menehtyi. En usko sen olevan kvoin harvinaista että näin tehdään.
Ei varmasti ole kovin harvinaista, on niitä kynttilöitä tien varsilla kuitenkin sen verran usein näkynyt.
Itse vein kynttilän onnettomuuspaikalle Neidenissä kolme vuotta sitten, kun nuoria urheilijoita kuljettanut auto ajoi liukkaassa mutkassa kolarin. Yksi nuorista menehtyi ja usea sai vakavia vammoja. Kyläläiset toivat kynttilöitä onnettomuuden jälkeen, samoin moni joka kulkee tietä usein. Ja miksi? Syitä on varmaan yhtä monia kuin kynttilöiden sytyttäjiä. Toki suru nuoren ja hänen omaistensa puolesta, mutta varmasti monella taustalla on pelko omasta ja läheistensä puolesta. Sitä pelkoa joku voi käsitellä yhtymällä kollektiiviseen suruun ja myötäelämiseen.
Minä vein nieleskellen kynttilän muiden kynttilöiden joukkoon, minusta vain tuntui siltä. Eipä siitä olekaan moitteita vielä keneltäkään tullut, nyt on sitten varmaan niiden aika...umalehtinen kirjoitti:
Samalla ne kynttilät viestittävät toisia autoilijoita siitä miten äkkiä kaikki voi päättyä, kuten hänen tiensä jolle kynttilät on sytytetty.
Me olemme vieneet kynttilät täällä samalla asuinalueella onnettomuudessa menehtyneen nuoren onnettomuuspaikalle. Samoin lukematon määrä muita ihmisiä.Minä en ymmärrä että kynttilöitä viedään onnettomuuspaikalle jokun "kauniin tavan vuoksi", saako siitä hurskaan olon....
- '''''
Sikra kirjoitti:
Minä en ymmärrä että kynttilöitä viedään onnettomuuspaikalle jokun "kauniin tavan vuoksi", saako siitä hurskaan olon....
(11.10.2007) Mistä Suomeen on tullut se käytäntö että esim. liikenneonnettomuuksissa kuolleiden onnettomuuspaikalle jopa tuntemattomat vievät muistoesineitä mm. kynttilöitä. Onko tavoite saada itselle huomiota? Eikö olisi kaikille mukavampaa jos yhtä aktiivisesti muistaisimme toisiamme kun vielä elämme. Omaisia voi muistaa olemalla heihin yhteydessä.
Monesti on todettu, kuinka nyky-yhteiskunnassa on etäännytty surusta ja kuolemasta. Entisajan turvaa antavat tavat ja surukulttuuri helpottivat surevaa. Surun merkit saivat näkyä: käytettiin surupukua, hautajaisiin kutsuttiin mustareunaisella kirjeellä - suru voitiin jakaa muiden kanssa. Tämänhetkistä surukulttuuria ovat myös toisenlaiset yhteiset surun ilmaukset. Esimerkiksi liikenneonnettomuuden jälkeen onnettomuuspaikalle tuodaan kukkia ja kynttilöitä.
Kukkien vieminen onnettomuuspaikalle on vain yksi keino käsitellä onnettomuuden aiheuttamaa yhteistä surua. Muita samanlaisia ovat esimerkiksi surunauhan pitäminen, lipun puolitankoon laskeminen / suruliputus, kynttilän sytyttäminen kuolleen ihmisen kuvan eteen jne.. Nämä keinot ja menettelytavat ovat kaikille yksilöllisiä.
Hautakynttilän vieminen onnettomuuspaikalle suhteellisen uusi ilmiö Suomessa. Museoamanuenssi Marjo-Riitta Saloniemi arvelee kuitenkin,
että sen juuret ovat katolisessa perinteessä. Keski-Euroopan katolisissa maissa pyhimysten kuolinpaikoille on pystytetty muistomerkkejä. Toisaalta Saloniemi muistaa nähneensä Siperiassa paikallisten pystyttäneen jopa hautakiviä
kuolleiden omaistensa onnettomuuspaikoille teiden varsille.
Näin menettelemällä ihmiset yrittävät saada traumatisoivasta surusta otetta, ja näin käsitellä asiaa. Samalla kun surraan, yritetään myös päästä yli epävarmuuden tunteesta, joka iskee kun huomataan että näin voi tapahtua myös minulle ja läheisilleni.
Traumatisoivaa surua voi synnyttää niin läheiselle tapahtunut, kuin myös median raportoima onnettomuus.
Onnettomuudet esiintyvät mediassa ja uutisaiheina päivittäin. Tällaisessa tapauksessa puhutaan ns. kollektiivisesta surusta. Kynttilän sytyttäminen tai kukan tuominen onnettomuuspaikalle ei siis välttämättä edellytä uhrien tuntemista. Se että on surullinen olo, ja haluaa näin osana surutyötään tehdä, riittää vallan hyvin.
Median rooli traumaattisen tapahtuman käsittelyn edistäjänä onkin varsin suuri. Suuronnettomuustapauksissa media välittää tietoa siitä miten me ihmiset reagoimme tällaisissa tilanteissa ja niiden jälkeen. Ajankohtaismedia seuraa ohjelmissaan ihmisten luonnollista traumaattisen kokemuksen käsittelyprosessia ja edistää tätä.
Onko kukkien vieminen kolaripaikoille sallittua?
Uudenmaan tiepiirin kunnossapitopäällikkö Tapani Angervuori kertoo Helsingin Sanomissa tiehallinnon Virallisen kannan olevan, ettei onnettomuuspaikalle saa tuoda mitään.
Sen verran on tiehallinto kuitenkin tullut vastaan, että se on hyväksyttyä heti onnettomuuden jälkeen.
Esimerkiksi Uudellamaalla liikenteessä kuolee vuosittain 35 ihmistä. Noin 90 prosentissa onnettomuuksista ihmiset jättävät jotakin tien varteen. Siitä aiheutuu kustannuksia.
Siitä, kuinka paljon ristit, muistomerkit ja kynttilät ovat aiheuttaneet onnettomuuksia, ei ole tilastoitua tietoa, mutta tiehallinnon käsityksen mukaan ne eivät ole aiheuttaneet yhtään vakavaa onnettomuutta.
Komisario Ilkka Kantola liikkuvasta poliisista kertoo samaa. Muistamisesineistä aiheutuneita onnettomuuksia ei ole tilastoitu, mutta jos onnettomuuspaikalla käy jatkuvasti ihmisiä, niin totta kai se on turvallisuusriski. Vaaraa aiheuttavat sekä autoilijoiden huomion kiinnittyminen muistopaikkaan, että siellä vierailevien vaarallisesti pysäköidyt menopelit.
Tokihan olisi mukavampaa että kaikki muistaisimme toisiamme jo eläessämme yhtä aktiivisesti kuin onnettomuuden sattuessa, mutta onnettomuus sattuu yhtäkkiä, ja siinä helpottavaa surutyötäkään ei tulisi ylenkatsoa tai kieltää. Aivan kuten kysyjän kysymyksessä lukee: Omaisia & läheisiä voi muistaa olemalla heihin yhteydessä.
Lähteet:
HS-uutisarkisto
Salli Saari – Kuin salama kirkkaalta taivaalta – kriisit ja niistä selviytyminen (Otava 2000 951-1-16506-2)
Utain – Lehti
http://www.uta.fi/jour/utain/utain20021031.pdf
Sairaanhoitaja – Lehti
http://www.sairaanhoitajaliitto.fi/..._NUM=63460
Vantaan Lauri
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/...rjoitus/pk
http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Onnettomuudet - Virtuaalikoneistaja
''''' kirjoitti:
(11.10.2007) Mistä Suomeen on tullut se käytäntö että esim. liikenneonnettomuuksissa kuolleiden onnettomuuspaikalle jopa tuntemattomat vievät muistoesineitä mm. kynttilöitä. Onko tavoite saada itselle huomiota? Eikö olisi kaikille mukavampaa jos yhtä aktiivisesti muistaisimme toisiamme kun vielä elämme. Omaisia voi muistaa olemalla heihin yhteydessä.
Monesti on todettu, kuinka nyky-yhteiskunnassa on etäännytty surusta ja kuolemasta. Entisajan turvaa antavat tavat ja surukulttuuri helpottivat surevaa. Surun merkit saivat näkyä: käytettiin surupukua, hautajaisiin kutsuttiin mustareunaisella kirjeellä - suru voitiin jakaa muiden kanssa. Tämänhetkistä surukulttuuria ovat myös toisenlaiset yhteiset surun ilmaukset. Esimerkiksi liikenneonnettomuuden jälkeen onnettomuuspaikalle tuodaan kukkia ja kynttilöitä.
Kukkien vieminen onnettomuuspaikalle on vain yksi keino käsitellä onnettomuuden aiheuttamaa yhteistä surua. Muita samanlaisia ovat esimerkiksi surunauhan pitäminen, lipun puolitankoon laskeminen / suruliputus, kynttilän sytyttäminen kuolleen ihmisen kuvan eteen jne.. Nämä keinot ja menettelytavat ovat kaikille yksilöllisiä.
Hautakynttilän vieminen onnettomuuspaikalle suhteellisen uusi ilmiö Suomessa. Museoamanuenssi Marjo-Riitta Saloniemi arvelee kuitenkin,
että sen juuret ovat katolisessa perinteessä. Keski-Euroopan katolisissa maissa pyhimysten kuolinpaikoille on pystytetty muistomerkkejä. Toisaalta Saloniemi muistaa nähneensä Siperiassa paikallisten pystyttäneen jopa hautakiviä
kuolleiden omaistensa onnettomuuspaikoille teiden varsille.
Näin menettelemällä ihmiset yrittävät saada traumatisoivasta surusta otetta, ja näin käsitellä asiaa. Samalla kun surraan, yritetään myös päästä yli epävarmuuden tunteesta, joka iskee kun huomataan että näin voi tapahtua myös minulle ja läheisilleni.
Traumatisoivaa surua voi synnyttää niin läheiselle tapahtunut, kuin myös median raportoima onnettomuus.
Onnettomuudet esiintyvät mediassa ja uutisaiheina päivittäin. Tällaisessa tapauksessa puhutaan ns. kollektiivisesta surusta. Kynttilän sytyttäminen tai kukan tuominen onnettomuuspaikalle ei siis välttämättä edellytä uhrien tuntemista. Se että on surullinen olo, ja haluaa näin osana surutyötään tehdä, riittää vallan hyvin.
Median rooli traumaattisen tapahtuman käsittelyn edistäjänä onkin varsin suuri. Suuronnettomuustapauksissa media välittää tietoa siitä miten me ihmiset reagoimme tällaisissa tilanteissa ja niiden jälkeen. Ajankohtaismedia seuraa ohjelmissaan ihmisten luonnollista traumaattisen kokemuksen käsittelyprosessia ja edistää tätä.
Onko kukkien vieminen kolaripaikoille sallittua?
Uudenmaan tiepiirin kunnossapitopäällikkö Tapani Angervuori kertoo Helsingin Sanomissa tiehallinnon Virallisen kannan olevan, ettei onnettomuuspaikalle saa tuoda mitään.
Sen verran on tiehallinto kuitenkin tullut vastaan, että se on hyväksyttyä heti onnettomuuden jälkeen.
Esimerkiksi Uudellamaalla liikenteessä kuolee vuosittain 35 ihmistä. Noin 90 prosentissa onnettomuuksista ihmiset jättävät jotakin tien varteen. Siitä aiheutuu kustannuksia.
Siitä, kuinka paljon ristit, muistomerkit ja kynttilät ovat aiheuttaneet onnettomuuksia, ei ole tilastoitua tietoa, mutta tiehallinnon käsityksen mukaan ne eivät ole aiheuttaneet yhtään vakavaa onnettomuutta.
Komisario Ilkka Kantola liikkuvasta poliisista kertoo samaa. Muistamisesineistä aiheutuneita onnettomuuksia ei ole tilastoitu, mutta jos onnettomuuspaikalla käy jatkuvasti ihmisiä, niin totta kai se on turvallisuusriski. Vaaraa aiheuttavat sekä autoilijoiden huomion kiinnittyminen muistopaikkaan, että siellä vierailevien vaarallisesti pysäköidyt menopelit.
Tokihan olisi mukavampaa että kaikki muistaisimme toisiamme jo eläessämme yhtä aktiivisesti kuin onnettomuuden sattuessa, mutta onnettomuus sattuu yhtäkkiä, ja siinä helpottavaa surutyötäkään ei tulisi ylenkatsoa tai kieltää. Aivan kuten kysyjän kysymyksessä lukee: Omaisia & läheisiä voi muistaa olemalla heihin yhteydessä.
Lähteet:
HS-uutisarkisto
Salli Saari – Kuin salama kirkkaalta taivaalta – kriisit ja niistä selviytyminen (Otava 2000 951-1-16506-2)
Utain – Lehti
http://www.uta.fi/jour/utain/utain20021031.pdf
Sairaanhoitaja – Lehti
http://www.sairaanhoitajaliitto.fi/..._NUM=63460
Vantaan Lauri
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/...rjoitus/pk
http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Onnettomuudetasioita tosiaankin pohditaan muuallakin.
"Kun me otamme osaa toisten ihmisten suruun, meidän kannattaa kysyä itseltämme, mikä onkaan motiivimme tehdä niin. Itkemmekö itkevien kanssa ja jaammeko heidän menetyksensä ihan aidosti? Vai suoritammeko me tässä kenties jotakin? Keräämmekö me sittenkin vain irtopisteitä toisten silmissä? Kenties ensisijaisesti rauhoittelemmekin omaa levotonta mieltämme?"
http://www.apureportteri.fi/node/723 Ai oikeen joukolla lähditte onnettomuuspaikalle kynttilää viemään....huh....juupajuu...keskustelitte oikeen yleisesti...menitte NÄYTTÄMÄÄN että välititte... :(
Juu nuo surunvalittelu kukat minäkin hyväksyn 'lähetettynä'...en voisi tunkea surutaloon viemään niitä...
Tekö keskustelitte siitäkin omaisten kanssa mikä loukkaisi heidän suruaan...jurinäin "rituaalisurijat" tekee...
Kauniin tavan vuoksi...!Sikra kirjoitti:
Ai oikeen joukolla lähditte onnettomuuspaikalle kynttilää viemään....huh....juupajuu...keskustelitte oikeen yleisesti...menitte NÄYTTÄMÄÄN että välititte... :(
Juu nuo surunvalittelu kukat minäkin hyväksyn 'lähetettynä'...en voisi tunkea surutaloon viemään niitä...
Tekö keskustelitte siitäkin omaisten kanssa mikä loukkaisi heidän suruaan...jurinäin "rituaalisurijat" tekee...
Kauniin tavan vuoksi...!millään lailla omaisten kanssa tuossa tapauksessa. Meillä vain sattuu olemaan yhteisiä tuttuja.
Alueellamme keskusteltiin onnettomuudesta ja hyvin pian tieto kulki suusta suuhun niinkuin yleensä joskus käy.
Kynttilät vietiin ja kyllä niitä siellä jo ennen meitä olikin useita ihan pienten lastenkin vanhempiensa kanssa tuoneita. Mitään rituaalisurijoita tuskin olimme.
Jos olet eriämieltä sulla on siihen oikeus. Loukata sinun ei tarvitse niitä jotka ajattelevat erillä tapaa kanssasi.
On yhtä monta tapaa kuin ihmistäkin!! Kuka on se tuomari joka osoittaa sen kenen tapa on väärä ja kenen oikea???- Huh huh
umalehtinen kirjoitti:
millään lailla omaisten kanssa tuossa tapauksessa. Meillä vain sattuu olemaan yhteisiä tuttuja.
Alueellamme keskusteltiin onnettomuudesta ja hyvin pian tieto kulki suusta suuhun niinkuin yleensä joskus käy.
Kynttilät vietiin ja kyllä niitä siellä jo ennen meitä olikin useita ihan pienten lastenkin vanhempiensa kanssa tuoneita. Mitään rituaalisurijoita tuskin olimme.
Jos olet eriämieltä sulla on siihen oikeus. Loukata sinun ei tarvitse niitä jotka ajattelevat erillä tapaa kanssasi.
On yhtä monta tapaa kuin ihmistäkin!! Kuka on se tuomari joka osoittaa sen kenen tapa on väärä ja kenen oikea???Huh huh, juoruilitko ihmisten kanssa surutalon asioista.
Onko sinulla minkäänlaisia tapoja? umalehtinen kirjoitti:
millään lailla omaisten kanssa tuossa tapauksessa. Meillä vain sattuu olemaan yhteisiä tuttuja.
Alueellamme keskusteltiin onnettomuudesta ja hyvin pian tieto kulki suusta suuhun niinkuin yleensä joskus käy.
Kynttilät vietiin ja kyllä niitä siellä jo ennen meitä olikin useita ihan pienten lastenkin vanhempiensa kanssa tuoneita. Mitään rituaalisurijoita tuskin olimme.
Jos olet eriämieltä sulla on siihen oikeus. Loukata sinun ei tarvitse niitä jotka ajattelevat erillä tapaa kanssasi.
On yhtä monta tapaa kuin ihmistäkin!! Kuka on se tuomari joka osoittaa sen kenen tapa on väärä ja kenen oikea???Kuinkas muuten....'' pian tieto kulki suusta suuhun niinkuin yleensä joskus käy. '' :((
Sikra kirjoitti:
Kuinkas muuten....'' pian tieto kulki suusta suuhun niinkuin yleensä joskus käy. '' :((
Loppujen lopuksi pieni alue ja mikäli samalla alueella tapahtuu onnettomuus, jossa joku menettää henkensä, on selvää että siitä keskustellaan.
Kynttilät näyttivät omaisille että ihmiset välittävät. Hyvä vai huono tapa. Vastatkoon viisaampi.umalehtinen kirjoitti:
Loppujen lopuksi pieni alue ja mikäli samalla alueella tapahtuu onnettomuus, jossa joku menettää henkensä, on selvää että siitä keskustellaan.
Kynttilät näyttivät omaisille että ihmiset välittävät. Hyvä vai huono tapa. Vastatkoon viisaampi." Kaunis tapa "...niinkuin sanot....oletko sä oikeesti sitämieltä että ne omaiset päivystää siellä onnettomuuspaikalla laskemassa kynttilöitä....Itse en ainakaan sillon kun pikku-siskoni kuoli, pystynyt menemään lähellekkään sitä onnettomuuspaikkaa ainakaan vuoteen, en tiedä oliko kaunistapaisia käynyt paikalla...No yksilöitä ollaan...
Sikra kirjoitti:
" Kaunis tapa "...niinkuin sanot....oletko sä oikeesti sitämieltä että ne omaiset päivystää siellä onnettomuuspaikalla laskemassa kynttilöitä....Itse en ainakaan sillon kun pikku-siskoni kuoli, pystynyt menemään lähellekkään sitä onnettomuuspaikkaa ainakaan vuoteen, en tiedä oliko kaunistapaisia käynyt paikalla...No yksilöitä ollaan...
vuosien jälkeen kaivettavissa esiin joten en enempää siitä keskustele.
Sinä pidät mielipiteesi ja minä omani.umalehtinen kirjoitti:
vuosien jälkeen kaivettavissa esiin joten en enempää siitä keskustele.
Sinä pidät mielipiteesi ja minä omani.Miksi pitäisi kaivella, kuuluuko sekin "kauniisiin tapoihin"...kaivele kuule mitä tykkäät, ei kiinnosta minua.
Ja sinun hyväksyntääsi en !todellakaan! tarvi mielipiteilleni.
Mielipiteeni ensin siitä perjantain jutusta joka on taas kiehuttanut moneen suuntaan palstalla, minä olen sitä mieltä että oli huono juttu tuoda nimi palstalle, sen muiston ja surun olisi voinut kertoa ilman nimen tuomista jos siihen tunsi tarvetta.
Puolustus ei mielestäni ole että onhan nimi mainittu muuallakin, entä sitten?Onhan puhelinluettelokin täynnä nimiä eikä niitä ole asiallista tänne silti kirjoittaa.
Aloituksen varsinaiseen aiheeseen, kun sattuu jokin iso paha juttu niin ihmisille tulee päällimmäiseksi ehkä sekä helpotus siitä ettei kukaan läheisista ollut siinä että ajatus "entä jos" ja sitä halutaan purkaa asiasta keskustelemalla.
Kynttilät teiden varsilla, en tiedä miten muualla päin maata tapahtuu mutta täälläpäin on kyllä kynttilöiden vienti vainajan tunteneiden yksi tapa surra, ei täälläpäin tehdä kansanvaellusta tuntemattomien ihmisten kuolinpaikalle.- etc.
ovat mielestäni turhaa jeesustelua ja muka välittämistä ei se kuollut sitä näe ja omaiset sitä vähemmän jossain keskustelupalstalla ja ne kirjoitukset siellä katujen varsilla, kenelle ne on, kuka niitä muka lukee ei ainakaan sielläkään se kuollut....
- Pukeli 1
Kuule hei, täällä ollaan vain kerran. Muista säkeet: On aika syntyä, on aika kuolla.
Mitä sitten jos vie kynttilän kadun varrelle. Keneltä se on pois?
Mitä sitten jos tällä palstalla huomioi toisen lähdön nimen mainiten.
Vielä kerran. PITÄÄKÖ SITÄ OLLA NOIN JYRKKÄ ? - Virtuaalikoneistaja
Pukeli 1 kirjoitti:
Kuule hei, täällä ollaan vain kerran. Muista säkeet: On aika syntyä, on aika kuolla.
Mitä sitten jos vie kynttilän kadun varrelle. Keneltä se on pois?
Mitä sitten jos tällä palstalla huomioi toisen lähdön nimen mainiten.
Vielä kerran. PITÄÄKÖ SITÄ OLLA NOIN JYRKKÄ ?mielipide jyrkimmästä päästä tässä ketjussa ollut, eikä kai siinä mitään pahaa ole jos on tuota mieltä jyrkästi niin sehän on ok.
Kuitenkin tuo edellisen kirjoittaja kirjoitti aika raadollisen totuuden, kaunistelematta, vainajalle sillä ei ole mitään merkitystä, ei myöskään omaisille, surun keskellä ne ovat loppujen lopuksi täysin merkityksettömiä asioita, kun vain raahautuu päivästä toiseen, odottaen jo aamulla iltaa päästäkseen nukkumaan että hetkeksi helpottaa niin silloin ei vieraiden ihmisten kukat, kynttilät tai osanotot läpäise ihoa. - 15+13
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
mielipide jyrkimmästä päästä tässä ketjussa ollut, eikä kai siinä mitään pahaa ole jos on tuota mieltä jyrkästi niin sehän on ok.
Kuitenkin tuo edellisen kirjoittaja kirjoitti aika raadollisen totuuden, kaunistelematta, vainajalle sillä ei ole mitään merkitystä, ei myöskään omaisille, surun keskellä ne ovat loppujen lopuksi täysin merkityksettömiä asioita, kun vain raahautuu päivästä toiseen, odottaen jo aamulla iltaa päästäkseen nukkumaan että hetkeksi helpottaa niin silloin ei vieraiden ihmisten kukat, kynttilät tai osanotot läpäise ihoa.Eikä kukaan ole väittänytkään että se heidän oloaan helpottaisi.
Se voi helpottaa sen oloa joka vie kukan tai kynttilän, syystä tai toisesta.
Ei sitä mielestäni pitäisi väheksyä tai halveksia niiden jotka eivät näe siinä mitään järkeä. - Virtuaalikoneistaja
15+13 kirjoitti:
Eikä kukaan ole väittänytkään että se heidän oloaan helpottaisi.
Se voi helpottaa sen oloa joka vie kukan tai kynttilän, syystä tai toisesta.
Ei sitä mielestäni pitäisi väheksyä tai halveksia niiden jotka eivät näe siinä mitään järkeä.erilainen mielipide ole halveksimista, jos sen niin tulkitset niin sille ei voi sitten mitään.
- Pukeli 1
15+13 kirjoitti:
Eikä kukaan ole väittänytkään että se heidän oloaan helpottaisi.
Se voi helpottaa sen oloa joka vie kukan tai kynttilän, syystä tai toisesta.
Ei sitä mielestäni pitäisi väheksyä tai halveksia niiden jotka eivät näe siinä mitään järkeä.Juuri samalla tavalla olin vastaamassa, mutta kerkesit ensin :))))
15+13 kirjoitti:
Eikä kukaan ole väittänytkään että se heidän oloaan helpottaisi.
Se voi helpottaa sen oloa joka vie kukan tai kynttilän, syystä tai toisesta.
Ei sitä mielestäni pitäisi väheksyä tai halveksia niiden jotka eivät näe siinä mitään järkeä.Mietin että miksi joku vie kynttilän sellaisen ihmisen kuolinpaikalle jota ei ole tuntenut millään tavoin.
Niitä kynttilöitä on mun lähipiirini nuoret kantaneet surullisen monta kertaa mutta aina tuntemiensa ihmisten muistoksi, ei ventovieraiden.- Myy-Pikkuinen
Pukeli 1 kirjoitti:
Juuri samalla tavalla olin vastaamassa, mutta kerkesit ensin :))))
just tuolla maininnut ettei ole oikeaa ei väärää tapaa...kaikki on vähäku symbioosissa sitäkö tarkoitit, tiäkkö hei. Niin ja muuten haluuksä vai meeks mä ensin vähän lurpsaseen Haukullista tai Sikraa...no mee sä ekaks ku oot vanhempi. Katoku jotain käytöstapoja mullekkin on opetettu.
omaa pahaa oloaan,,,
- 2+2
Itselleen, omille tuntemuksilleen, sekä kaikille muille jotka haluavat jakaa ajatuksiaan tapahtuneesta?
Eihän niihin keskusteluihin tarvitse osallistua jos se itsestä tuntuu väärältä ja turhalta.- Virtuaalikoneistaja
tarvitse enkä ainakaan minä niihin ole osallistunut, luulisin etteivät muutkaan osallistu jotka ajattelevat kuten minä, sen ei pitäisi olla kuitenkaan este pohtia ja keskustella siitä ilmiöstä, vai kuinka?
- Pukeli 1
Virtuaalikoneistaja kirjoitti:
tarvitse enkä ainakaan minä niihin ole osallistunut, luulisin etteivät muutkaan osallistu jotka ajattelevat kuten minä, sen ei pitäisi olla kuitenkaan este pohtia ja keskustella siitä ilmiöstä, vai kuinka?
Se nyt kait on sinullekin tullut selväksi, että kynttilöitä saa viedä ja muistokirjoituksia saa kirjoitella vapaassa maassa jos omaisilta ei ole kieltävää toivomusta tullut.
Toista se on siellä Neuvostoliitossa, siellä katkeaa kaula jos hypit muiden tonteille tai päästät suustasi lauseita mitkä ei piirejä miellytä. - Myy-Pikkuinen
Pukeli 1 kirjoitti:
Se nyt kait on sinullekin tullut selväksi, että kynttilöitä saa viedä ja muistokirjoituksia saa kirjoitella vapaassa maassa jos omaisilta ei ole kieltävää toivomusta tullut.
Toista se on siellä Neuvostoliitossa, siellä katkeaa kaula jos hypit muiden tonteille tai päästät suustasi lauseita mitkä ei piirejä miellytä.maa kutsuu, nimeltään suomiiiiii.
- Virtuaalikoneistaja
Pukeli 1 kirjoitti:
Se nyt kait on sinullekin tullut selväksi, että kynttilöitä saa viedä ja muistokirjoituksia saa kirjoitella vapaassa maassa jos omaisilta ei ole kieltävää toivomusta tullut.
Toista se on siellä Neuvostoliitossa, siellä katkeaa kaula jos hypit muiden tonteille tai päästät suustasi lauseita mitkä ei piirejä miellytä.ei ole ollut epäselvyyksiä sen suhteen voiko viedä vai eikö voi viedä, ketjussahan on kysymys siitä miksi ihmiset esittävät tälläisilla keskustelupalstoilla osanottojaan ja muistokirjoituksia tuntemattomien ihmisten kuoleman johdosta, tai vievät kukkia ja kynttilöitä tuntemattomien ihmisten onnettomuuspaikoille.
JK. Neuvostoliitto lakkasi olemasta parikymmentä vuotta sitten.
poikani isoveli kuoli 18-v, auto-onnettumuudessa,niin tulipahan vietyä kynttilä onnettumuus paikalle hautajaissiin mennessä,ei kiva muisto ollenkaan,,,
- eeeeeeeeeeeeee*****
poikani isoveli ??????????
- 9+19
eeeeeeeeeeeeee***** kirjoitti:
poikani isoveli ??????????
Niin! Tajusitko? ;-(
- 1013
Tuo on varmaan hirvein asia mitä elämässä voi kohdalle sattua... ;(
eeeeeeeeeeeeee***** kirjoitti:
poikani isoveli ??????????
en ollut häntä synnyttänyt.mutta niin rakas hän minulle oli,,
1013 kirjoitti:
Tuo on varmaan hirvein asia mitä elämässä voi kohdalle sattua... ;(
Aika parantaa haavat.
nähnyt niitä muistokirjoituksia, en siis osaa ottaa kantaa juuri niihin.
Ketjun luin, siinä tuli esiin nää kynttilät onnettomuuspaikalla. En tiedä, miks ihmiset niitä vie, eikä se mua oikeesti kiinnostakkaan. Mutta, kun ajan ko. paikan ohi, niin kyllä se ajatuksia herättää... Nuoren ihmisen poismeno koskettaa AINA! Oli tuttu tai ei. Itellä ainakin tulee sen kynttilämeren nähtyä mieleen omaisten tuska ja suru. Myös jonkinasteinen kiitollisuus siitä, ettei ollut oma lapseni kyseessä. Koskaan kun ei voi tietää milloin se suru omalle kohdalle sattuu. JOS joskus omalle kohdalle osuu tapahtuma jota muut haluavat kunnioittaa viemällä kynttilöitä/kukkasia paikalle, ei se mun suruani mitenkään loukkaa eikä tee toisten toiminnasta vääränlaista. Mä oisin kiitollinen siitä, että se on saanut myös muut muistamaan elämän rajallisuuden.
Ite en oo kynttilöitä laittanut tuntemattomien onnettomuuspaikalle, mutta kyllä sydänalassa liikahtaa kun niitä näen: empaattisuutta on vielä kuitenkin olemassa...
Mitä tulee näihin suuronnettomuuksiin ja kynttilöistä ikkunalla: mun mielestä se on kaunis näky ja muistuttaa kuitenkin meitä kaikkia siitä, että voi kohdata ketä tahansa. Siks laitan kynttilän ikkunalle, oon itekkin osallisena siihen kauniiseen näkymään.
Ehkä tää oli samalla mielipide siitä miks keskustelupalstoilla kirjoitellaan muistokirjoituksia...- sulotar89
En ole nähnyt viittaamiasi kirjoituksia, mutta ketjun luin.
En ole koskaan tuntenut tarvetta viedä esim.tuntemattoman turmapaikalle kynttilää, kukkia tmv. Aina joskus niitä kynttilöitä näkee tuolla maanteillä ajellessa.
Estonia, tsunami, kouluturmat, Naantalin tulipalo kyllä koskettivat ja tavallaan pelästyttivät; mutta en ole kynttilöitä heillekään sytyttänyt.
Omat läheiset, ystävät, tuttavat ovat sitten asia erikseen. Mutta nekin huomioin sitten muulla tavalla, en viemällä kynttilää risteykseen, radalle yms. turmapaikalle.
Muistokirjoituksia netissä en ymmärrä, paitsi , jos on nimenomaan niitä varten avattu joku adressi-tyylinen sivusto, jonne muistokirjoitukset keskitetään.- Virtuaalikoneistaja
ihmisiä on monenlaisia, minäkään en tarvitse kirjoitella muistokirjoituksia, en myöskään tee kauniita eleitä ja vie kukkia tai kynttilöitä tuntemattomien ihmisten onnettomuuspaikalle.
Omien läheisteni haudalla käyn, mutta kuitenkin esimerkiksi isäni kanssa kokemani reissut ja retket ja niihin liittyvät paikat ovat aivan yhtä hyvä paikka muistella isää.
Ketjusta on poistettu 83 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k542409Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖281759Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt701434Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me2381320- 1191154
Yritin saada
Vastauksia mutta et voinut olla rehellinen ja kaiken kannoin yksin. Halusin kovasti ymmärtää mutta en voi enää ymmärtää.13990Kronikat..
Mikä hele… on tää yks kronikat mikä suoltaa facessa kaikkea julkaisua ja AINA samoista firmoista imatralla??? Eikö ne mu11963vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos23948- 68933
- 59856