Valtion yritykset eivät voi mennä konkurssiin, mutta niiden myyminen yksityisille on käytännössä sama asia. Jos toiminta ei kannata valtiolle, yksityisyrittäjä voi silti tehdä hyvää tulosta. Esimerkkejä on useita, sillä autojen katsastus, jätehuolto ja vaikkapa tiestöjen korjaaminen on hyvää bisnestä yksityisille, mutta valtiolle nuo toimialat olivat taakka. Verotusoikeus on samalla myönnetty monille eri toimijoille, joten pakkorahastusta harrastavat nykyään yksityisetkin yritykset, jotka kaiken lisäksi uhkaavat heti ulosmitata saatavansa, jolleivat muutoin saa maksujaan.
Poliitikoilla ei ole Suomessa kanttia hoitaa asioita pakkokeinoin, mutta monopolistisilla markkinoilla toimivilla yrityksillä ei ole estoja, jos kysymys on veroluonteisesta maksusta. Olenpa havainnut sellaisenkin mainoksen, missä jätevesien puhdistusmenetelmiä kaupattiin uhkauksin: naapurisi voi nostaa syytteen sinua vastaan pohjavesien pilaamisesta, jos et osta nykyajan vaatimukset täyttävää puhdistuslaitosta.
Mistä naapuri edes tietää, onko sisävessassa wc-istuin? Jollei ole, naapuri voi joutua itse oikeuteen väärästä ilmiannosta. Kuka tietää sitäkään, pissaako asukas tiskialtaaseen? Millä ilveellä moisia asioita voi kukaan selvittää?
Nyt kait metsähallitusta ollaan jakamassa osiin, siis valtion omistamille yrityksille. Nehän eivät voi mennä konkurssiin, joten ne on myytävä, jolleivat kannata. Arvaan, ettei mene kauankaan, kun isot matkailuyritykset omistavat Lapin metsiköt, koska niiden ylläpito on liian raskas taakka veronmaksajille. Välttämättä kehitys ei ole edes paha, sillä mitäpä me suomalaiset teemme yhteisomistuksillamme. Ihan hyvin voidaan kaupata kansallispuistotkin, sillä niiden vierustoja kulkien kyetään turisteille havainnollisesti osoittamaan, kuinka meillä hoidetaan erämaita miettimättä talouden reunaehtoja.
Poliitikoilla ei ole Suomessa kanttia hoitaa asioita pakkokeinoin, mutta monopolistisilla markkinoilla toimivilla yrityksillä ei ole estoja, jos kysymys on veroluonteisesta maksusta. Olenpa havainnut sellaisenkin mainoksen, missä jätevesien puhdistusmenetelmiä kaupattiin uhkauksin: naapurisi voi nostaa syytteen sinua vastaan pohjavesien pilaamisesta, jos et osta nykyajan vaatimukset täyttävää puhdistuslaitosta.
Mistä naapuri edes tietää, onko sisävessassa wc-istuin? Jollei ole, naapuri voi joutua itse oikeuteen väärästä ilmiannosta. Kuka tietää sitäkään, pissaako asukas tiskialtaaseen? Millä ilveellä moisia asioita voi kukaan selvittää?
Nyt kait metsähallitusta ollaan jakamassa osiin, siis valtion omistamille yrityksille. Nehän eivät voi mennä konkurssiin, joten ne on myytävä, jolleivat kannata. Arvaan, ettei mene kauankaan, kun isot matkailuyritykset omistavat Lapin metsiköt, koska niiden ylläpito on liian raskas taakka veronmaksajille. Välttämättä kehitys ei ole edes paha, sillä mitäpä me suomalaiset teemme yhteisomistuksillamme. Ihan hyvin voidaan kaupata kansallispuistotkin, sillä niiden vierustoja kulkien kyetään turisteille havainnollisesti osoittamaan, kuinka meillä hoidetaan erämaita miettimättä talouden reunaehtoja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tätähän kokkarit on ajaneet aina ja nyt on vielä kepu peesaamassa.
Taitaa vihreetkin hankkiutua eroon valtionyhtiöiden perintöprinsseistä
jotka istuu tyhjänpanttina kovalla palkalla puoluepassit näppysissään.
Ei tiedä itkeä vai nauraa.
Valtiollista omaisuutta on viime vuosina kaupattu surutta, kun ensin on toimitusjohtajaksi valittu persoona, joka on ajanut toiminnan alas ja kannattamattomaksi. Joskus jopa rikollisin keinoin, mutta viisaimmat ovat osanneet tehdä hommat laillisesti. On ostettu ilmaa Saksasta? On pilkottu Posti pankkeineen päivineen? On myyty katsastuskonttorit? Moni suomalainen yksityshenkilö on saanut mittavan omaisuuden myös kunnista, kun esimerkiksi on kaupattu parhaita asuinkiinteistöjä halvalla ilman kilpailutusta.
On muka tehty päätös, jonka mukaan kiinteistö myydään siinä asuvalle ihmiselle. Kun tai jos ehdokas ei ole saanut lainaa pankista, paikalle on pöllähtänyt kunnallinen luottamusmies, joka on luvannut ostaa kohteen, eivätkä muut ole tienneet koko asiasta hölkäsenpöläystä. Yksi ihminen on saanut useammankin kiinteistön tällaisen keinottelun jälkeen, vaan nythän rakennukset ovat viimein hyvässä hoidossa, koska niitä valvoo joku.
Turha on syyttää nykyhallitusta näistä touhuista, sillä mukana ovat olleet kaikki isot puolueet. Tietysti joku on sitten vietävä rikollisena vankilaankin, sillä sijaiskärsijöitä tarvitaan tyynnyttämään väkeä. Onneksi sentään korkeimmatkin tuomioistuimet alkavat jo perua päätöksiään, sillä Euroopan unionissa poliittista vehkeilyä katsotaan karsaasti. Eikä nykytavassa ole mitään uutta, sillä ennenkin kuninkaat ovat antaneet kansallisomaisuutta kuuliaisille alamaisileen halvalla - ja korottaneet säätykierrossa rohkeimmat keinottelijat aatelisiin sfääreihin.
Kuin omille aatetovereilleen, mutta tämähän heidän perimmäinen tarkoituksensakin on, näin saadaan oman puolueen kehnotkin aikaansaannokset jotensakin siedettävimmiksi äänestäjäjoukon sameissa silmissä.
Jos koko kansalla menisi hyvin sehän olisi katastrofi kaikille puolueille, nehän eivät erottuisi ennen vaaleja toisistaan.
Joskus tuntuu että jopa lainsäädännönkin perustavoitteena on eriarvoisuuden, pahoinvoinnin ja kurjuuden lisääminen, se vain toteutetaan hyvinvoivan enemmistön toimesta niin hienovaraisesti ja "demokraattisesti", että kansa taputtaa kuin muinoisen keisarin uusille vaatteille.
Jossain vaiheessahan tälle tulee stoppi, mutta ei nykyisen järjestelmän vallitessa.
Villissä lännessä kaikki oli sallittua, kuten meilläkin. Villi Pohjola on nimenä hyvä esimerkki siitä, kuinka me sanoin viestimme, ettei meillä pienistä rikkeistä vedetä oikeustupiin muita kuin omaa väkeä, joka voi joutua vahingostakin tilille. Jos joku turisti ajaa koiravaljakolla junan alle, yrittäjä asetetaan täyteen vastuuseen, joten paras on pysyä erämaissa, joissa pahin uhka on moottorikelkka, jos sekään. Sen sijaan turisteille valtiomme on paratiisi, joten lottovoitto on syntyä ulkomaille.
Ai, olet Stalinin ihailija. Olenkin lukenut nyt V. V. Pohlebkinin kirjaa, jonka nimi on: J. K. Paasikivi ja Neuvostoliitto. Oikein mukava opus, missä kerrotaan, kuinka hyvä ystävä Stalin oli Suomelle ja kuinka Paasikivi ymmärsi asian hyvin. Samaa voidaan sanoa nykyjohdostamme Putinin suhteen, joten maamme pitkähkö ulkopoliittinen linja jatkuu vanhasuomalaisten vakaalla linjalla. Kun itsenäisyytemme tarvitsi tukea aikoinaan, Stalin oli yksi sopimuksen allekirjoittajista Leninin ja Trotskin ohella. Hyvä mies, joka halusi ainoastaan turvatakuita mannuistamme ennen talvisotaa, jos kirjasta on uskominen.
Vanhanen toisti taas Putinille Suomen pysyvän linjassaan, eikä Natoon mennä edes kuolleiden sielujen ylitse. Meillähän kansan parissa muita ei olekaan, koska puhuminen on kiellettyä, kuten totta kai kirjoittaminenkin. Yritetään näännyttää nälkään ja tauteihin, koska rahaa ei anneta edes lääkkeisiin. Turha onkin pullikoida vastaan, jos haluaa menestystä, vaan joillekin sokeille riittänee, kun löytävät sisäisen minuutensa keskeltä oikeutuksen olemassaoloonsa.
Yritys voi ajautua konkurssiin, mutta samoin yksityinen henkilö voi menettää kaiken omaisuutensa, jos hän hoitaa kehnosti talouttaan. Valtio tai kunta ei voi tehdä konkurssia, mutta ne voivat myydä omistuksensa pois halvallakin, jos muu ei auta. Siihenastiset tappiot katetaan yhteisin varoin, vaan kaupan jälkeen omistuksesta vastaa sen ostanut taho. Tietyssä mielessä yhteiskunta voi silti voittaa kaupassa erityisesti, jos esimerkiksi myytävässä rakennuksessa on käytetty asbestia tai muita myrkyllisiä aineita.
Tiedä sitten, onko oikein, että yhteiskunta pesee kätensä myymällä omaisuutensa. Tosin en ole varma siitä, siirtyykö myrkyllisten aineiden purkaminen yksityisen harteille kaupan yhteydessä, vai ei. Joka tapauksessa vanhoissa kouluissa on kohteita, joissa on käytetty asbestiakin. Yksikin koulu maksoi vain reilut 8000 euroa, mutta sen pannuhuoneessa on käytetty aikanaan asbestia, joten uudella omistajalla on pikkumurhe huolenaan.
Eikö vanhoissa kattotiilissä ole myös asbestia, joten niiden purkaminen voi olla hankalaa, koskapa työ on tehtävä erityissuojauksin? Tai joku voi tehdä samoin kuin intialaiset, jotka purkavat romulaivoja, eivätkä käytä minkäänmoisia suojia, vaikkei työtä kannata laillisesti tehdäkään länsimaissa, joissa ihmisiä yritetään osin suojella myrkyiltä.
Valtion yhtiön konkurssi on siis sellainen, että pulju laitetaan taloudellisesti ensin verovaroin loistokuntoon, minkä jälkeen se myydään yksityisiin käsiin. Venäjällä aikoinaan annettiin kansalle osakepotteja, kun jaettiin Neuvostoliiton omaisuutta, mutta meillä toimitaan toisin. Puoluekaveruus ei vaikuta siihen, kuka rikastuu. Kysyttäessä kytköksiä ministereiltä, ostajat ovat heille aina täysin tuntemattomia, kuten olettaa sopiikin.
Ja minä uskon, sillä Suomessa ei toimita väärin. Jahka Destia saadaan myyntikuntoon, se on kaupattava sellaisille, joilla on tarpeeksi rahaa. Ostaja on siis joku rikkaista suvuista, eikä köyhä kansa. Jälleen hohkataan mediassa, kuinka joku on ylittänyt toimivaltansa, mutta entä sitten. Oikeutta käytäneen taas, sillä pitäähän paperia tuhlata ja aikaa kulua veroeurojen ohella.
tuhoaa kaupoillaan Suomen infraa.
Siis miten konkreettisesti? Haluaisitko entisenlaiset katsastusnilkit takaisin?
Hoh hoijaa...
itket
on hyvä esimerkki, miten toiminta saadaan hyvin kannattavaksi. Joitain suuria kiinteistöjä on myös onnistuttu saamaan kaupaksi ulkomaille ja uudet omistajat tekevät niillä kannattavaa bisnestä. Energialaitokset pitäisi myydä kaikki ulkomaisille yrityksille, samoin puunjalostus, että saataisiin kantorahat kohtuulliselle tasolle.
Mänty heiluu