Sukuvika

"Veikkaan että melko monella rakkaansa menettäneellä on kokemuksia muonavahvuudesta poistuneen "kohtamisesta"[?] mitä oudoimmissa tilanteissa?"

Ei siinä tosin mitään outoa ollut, mutta kun hyvä ystäväni kuoli, kuulin hänen äänensä ja naurunsa selvästi korvissani vielä kuukausia jälkeenpäin. Ihan ykskaks kun jotain hauskaa tapahtui, kuulin hänenkin naurunsa. Meillä oli niin samanlainen huumorintaju, että siitä se tietysti vaan johtui.

kokemukseen lienee kuitenkin väkivaltaisen isän aiheuttamat traumat yhdistettynä vahvaan hihuiluun.

ZZelig kirjoitti:

kokemukseen lienee kuitenkin väkivaltaisen isän aiheuttamat traumat yhdistettynä vahvaan hihuiluun.

Vaikea sanoa tarkkaa syytä kun ei hänen kohdallaan sitä toista vaihtoehtoa ole tiedossa?

Luulen kuitenkin mielen tekevän ilmiön voimakkaan kaipuun vuoksi?
Hehän olivat melko läheisiä toisilleen, sentään veikka ja sisko?

Käsittääkseni se uskonn[l]ollinen["lollinen" :D] Jt-tausta ei hyväksy kuolemanjälkeistä lainkaan? Eli ihminen on ainutkertainen kertasielu, joka jää heidän jumalansa Jahven muistiin ja jos Jahvelle sopii, niin tuo sielu herätetään uudestaan palloilemaan ikuisesti maan päälle moonwalkkaamaan paratiisiin?

......... kirjoitti:

"Veikkaan että melko monella rakkaansa menettäneellä on kokemuksia muonavahvuudesta poistuneen "kohtamisesta"[?] mitä oudoimmissa tilanteissa?"

Ei siinä tosin mitään outoa ollut, mutta kun hyvä ystäväni kuoli, kuulin hänen äänensä ja naurunsa selvästi korvissani vielä kuukausia jälkeenpäin. Ihan ykskaks kun jotain hauskaa tapahtui, kuulin hänenkin naurunsa. Meillä oli niin samanlainen huumorintaju, että siitä se tietysti vaan johtui.

Tosi Rakkaus ei kuole koskaan.
Tuon takia se mitä koemme rakkaidemme kanssa on sellaista mitä ei voi kukaan viedä meiltä, edes heidän kuolema.
Minä muistan kaikkien kymmenien rakkaiden kuolleiden kaverieni, isäni jne. kanssa kokemani kuin eilis'päivän, "he ovat kanssani aina tässä elämässä".