Monia varmasti askarruttavat seksuaaliterveyteen liittyvät asiat. Itse menin käymään erikoislääkärillä ihan vain tarkistuttaakseni, olenko terve, kun olin ollut kerran suojaamattomassa yhdynnässä ns. yhden illan suhteessa. (ketään en silloin pettänyt) En kuitenkaan halunnut aloittaa uutta oikeaa ja todellista ihmissuhdetta, mikäli en ole selvillä vesillä.
Yllättäen lääkäri löysi minulta kondylooman etikkahappopenslauksen avulla. Muutama n.1 mm:n kokoista vaaleaa helmimäistä papulaa. Hän määräsi lääkkeeksi penslausaineen, jonka vaikuttava aine on podofyllitoksiini. Penslasin solumuutokset ohjeen mukaan kolmen viikon ajan, mutta ne eivät kadonneet. Otin yhteyttä yleislääkäriin, joka penslasi papulat kolmeen kertaan samalla aineella, joka tosin oli ns. spriitä eli huomattavasti väkevämpää.
Muutokset eivät siltikaan kadonneet. Sain lähetteen ihotautien erikoislääkärille, joka silmämääräisesti totesi papuloiden olevan normaalia solumuutosta. Asia voitiin varmistaa koepalalla, joka otetaan veitsellä paikallispuudutuksessa. Olin valmis siihen ja tulos oli, että minulle oli tehty virhediagnoosi. Merkkejä viruksesta ei näkynyt. Lääkäritkin voivat erehtyä. Kyseessä on ns. normaali ilmiö nimeltään Pearly penile papule, joka muistuttaa erehdyttävästi litteitä ja pieniä kondyloomamuutoksia.
Omat muutokseni sijaitsevat terskan reunoilla ja myös esinahassa ja ne ovat ikään kuin rykelmissä. Vain muutama papula, jotka lääkärikin huomasi katsoessaan, on selkeästi näkyvissä (n. 1mm:n kokoisia), loput ovat erittäin mikroskooppisia ja ne voi nähdä vain, jos tietää asian olemassaolon.
Papulat eivät häiritse minua juuri ollenkaan, eivätkä ne tunnu mitenkään esim. yhdynnässä. Vain tietoisuus niistä joskus ottaa päähän. Miksi juuri minulla on jotain ihme papuloita(?)
Kaiken tämän rulijanssin jälkeen suhtautumiseni sukupuolitauteihin on muuttunut ja asia on kasvattanut minua ihmisenä, vaikka en loppujen lopuksi edes ollut sairas. Silti pieni epäusko jäi kytemään ja luottamus lääkäreihin on heikentynyt. Jos joskus todettaisiinkin, että kyseessä oli sittenkin kondylooma, en yllättyisi ja olen valmistautunut siihenkin ja tehnyt asian selväksi myös elämänkumppanilleni. Tällaisten asioiden ei pidä antaa liikaa vaikuttaa normaaliin elämään. Kondyloomakaan ei ole mikään iso juttu elämässä. Oikeasti. Ja kannattaa aina muistaa, että kaikilla ihmisillä on omat ongelmansa, joiden kanssa joutuu kamppailemaan. Kannattaa silti joskus miettiä näitä asioita yksin pimeässä. Ja puhua niistä ehkä jollekin hyvin läheiselle. Itselläni on hyvä ja tasapainoinen ihmissuhde, joka kestää pienet myrskyt. Elämä ei ole aina ylämäkeä.
Yllättäen lääkäri löysi minulta kondylooman etikkahappopenslauksen avulla. Muutama n.1 mm:n kokoista vaaleaa helmimäistä papulaa. Hän määräsi lääkkeeksi penslausaineen, jonka vaikuttava aine on podofyllitoksiini. Penslasin solumuutokset ohjeen mukaan kolmen viikon ajan, mutta ne eivät kadonneet. Otin yhteyttä yleislääkäriin, joka penslasi papulat kolmeen kertaan samalla aineella, joka tosin oli ns. spriitä eli huomattavasti väkevämpää.
Muutokset eivät siltikaan kadonneet. Sain lähetteen ihotautien erikoislääkärille, joka silmämääräisesti totesi papuloiden olevan normaalia solumuutosta. Asia voitiin varmistaa koepalalla, joka otetaan veitsellä paikallispuudutuksessa. Olin valmis siihen ja tulos oli, että minulle oli tehty virhediagnoosi. Merkkejä viruksesta ei näkynyt. Lääkäritkin voivat erehtyä. Kyseessä on ns. normaali ilmiö nimeltään Pearly penile papule, joka muistuttaa erehdyttävästi litteitä ja pieniä kondyloomamuutoksia.
Omat muutokseni sijaitsevat terskan reunoilla ja myös esinahassa ja ne ovat ikään kuin rykelmissä. Vain muutama papula, jotka lääkärikin huomasi katsoessaan, on selkeästi näkyvissä (n. 1mm:n kokoisia), loput ovat erittäin mikroskooppisia ja ne voi nähdä vain, jos tietää asian olemassaolon.
Papulat eivät häiritse minua juuri ollenkaan, eivätkä ne tunnu mitenkään esim. yhdynnässä. Vain tietoisuus niistä joskus ottaa päähän. Miksi juuri minulla on jotain ihme papuloita(?)
Kaiken tämän rulijanssin jälkeen suhtautumiseni sukupuolitauteihin on muuttunut ja asia on kasvattanut minua ihmisenä, vaikka en loppujen lopuksi edes ollut sairas. Silti pieni epäusko jäi kytemään ja luottamus lääkäreihin on heikentynyt. Jos joskus todettaisiinkin, että kyseessä oli sittenkin kondylooma, en yllättyisi ja olen valmistautunut siihenkin ja tehnyt asian selväksi myös elämänkumppanilleni. Tällaisten asioiden ei pidä antaa liikaa vaikuttaa normaaliin elämään. Kondyloomakaan ei ole mikään iso juttu elämässä. Oikeasti. Ja kannattaa aina muistaa, että kaikilla ihmisillä on omat ongelmansa, joiden kanssa joutuu kamppailemaan. Kannattaa silti joskus miettiä näitä asioita yksin pimeässä. Ja puhua niistä ehkä jollekin hyvin läheiselle. Itselläni on hyvä ja tasapainoinen ihmissuhde, joka kestää pienet myrskyt. Elämä ei ole aina ylämäkeä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.