Tukea yksinäisille (ei parisuhdeyksinäisille)

Kiitos linkistä. Paljon osasin samaistua juttuihin vaikka olenkin noita nuorempi. Yksinäisyys on kierteenomainen asia.

Moikka Yv olet minulle rakas ihminen!

Mielummin rohkaisisin sinua alkamaan uskoa omiin kykyihisi, olethan saanut kavereita ja samalla kaavalla saat myös naisystävän! ;)

Meidän ei kannata kehittää mitään pakkomiellettä meidän sinkkuudestamme!

Se häviää kahdella tavalla:

1. joko löydetään joku
2. kun kuolemme
(3.) Jos me olemme tarpeeksi kypsiä elämään ilman

"Eli parisuhdeyksinäisille annan vinkin: hankkikaa kavereita, koska tiedätte kuinka se tapahtuu. Olettehan jo saaneet seurustelukaverinkin."

tuohon haluan kyllä sanoa, että en tiedä miten kaverien saaminen tapahtuu. vaikka olin vuosia suhteessa. Minut jätettiin lopulta sen takia kun olen niin ujo ja estynyt.
Ja aikoinani nuorena sain sen miehen, koska hän oli oikeasti harvinaislaatuisen kärsivällinen (ja itsekin kovia kokenut elämässä), ja häntä ei silloin haitannut ujouteni (kai ulkonäköni saattoi vaikuttaa--> nuori mies haluaa nätin tytön, muusta viis. Ja kai hän luuli että liika ujous karisee vuosien myötä... niin ei käynyt).
Mutta nyt vanhempana... minulla ei ole uskallusta ollenkaan solmia mitään suhteita (sain olla vuosia "turvassa" miehen kanssa, eikä muiden suhteiden luomiseen tullut mitään harjoitusta). Ja ei vanhemmat miehet huoli naista, joka ei osaa puhua ja on häiritsevän ujo. Plus päälle vielä tuo että tulin jätetyksi luonteeni takia.. latistaa pahasti ennestään huonoa itsetuntoa.
Että näin.