Hei!
Olen nuori opiskelija ja EDNOKSEN oireet viittavat omaan elämääni ja suhteeseeni ruokaan: en ole pystynyt 1-3 vuoteen suhtautumaan ruokaan normaalisti. Toisinaan paastoan, ahmin tai syön suhteellisen normaalisti. Toisinaan lasken kaloreita ja rasvaprosentteja, toisinaan ahmin välittämättä kaloreista tuon taivaallista. Miltei aina ahmimisen jälkeen lähden kuitenkin lenkille, jumppaan tai hypin vaikka x-hyppyjä vessassa. Inhoan tätä, mutten vain voi lopettaa.
Vanhempani ja sisarukseni tietävät suhtautumiseni ruokaan, mutta se ei kiinnosta heitä pätkääkään tai he ovat tavallaan tottuneet siihen. Kun vihjaan että haluaisin jutella jonkun ruoka-asiantuntijan tms. ammattilaisen kanssa ja yrittää lopettaa tämän, he vain vastaavat: ''Eihän sulla nyt mitään syömishäiriötä oo, älähän nyt liiottele''.
Haluaisin siis tietää, voinko sairastaa EDNOSta tai muutakaan syömishäiriötä tietoisesti? Eli että tajuan itse olevani EDNOS-potilas (ilman että lääkäri tms. on minulla todennut sen olevan)?
Jotkut ehkä pitävät kysymystäni typeränä (?), mutten kaipaa v*ttuilijoita tänne, kiitos!
EDNOS ja sen huomaaminen
5
1050
Vastaukset
- dilemmaaassaamaa
Sori mutta mitä ednos tarkoittaa? tai siis ymmärrän kyllä, että viittaa syömishäiriöön,mutta mistä nimi tulee ihan tarkasti?
Mutta siis mulla on aivan sama! tai siis samanlainen suhtautuminen ruokaan, nyt oon pari kuukatta paastonnut ankarasti ja pudottanut kymmenen kiloa. Mutta nyt sellaisen kahen viikon ajan oon ollut aivan hälläväliä asenteella, kaloreita on varmaan parhaimmillaan tullut nautittua jtn 3000, en tiiä, en oo laskenu, mutta vetänyt kaikkea mässyä, eikä tunnu että tulis millään täyteen. Ja sitten tänäänkin oksensin kolme kertaa, kun olin syönyt niin paljon:/
Musta tuntuu että mun häiriö alkoi ihan huomionkivun takia, äiti kyllä huomas joskus että oksensin vessassa, mutta ei se sitä ottanut koskaan pahemmin puheeks. Ennkä tiiä mitä siitä pitäs ajatella, se vaan kysy et oksensinko mä justiin, ja sit hätävaleena sanoin että oon vähän huonovointinen, mutta siis se oli niin läpinäkyvä vale.- lukiolainen--
http://fi.wikipedia.org/wiki/EDNOS
Tuolta löytyy selitys EDNOKSELLE kun selaa sivua vähän alas päin. Wikipedia on kaveri :).
Ja jos nyt näin voi sanoa, niin ''mukava'' kuulla etten ole yksin tämän ongelman kanssa! Tuo ''paastoan-ahmin--paastoan-ahmin- kierre'' on myös minulle vanha tuttu.
Joskus mietin, että minullakin osasyy tähän kaikkeen on huomionkaipuu.
Mutta pääsyy on selvä: tämä laihdutus ja ruoan tarkkailu starttasi silloin, kun kuulin kaveripoikani suorasanaisen huomautuksen siitä, kuinka valtavasti olin lihonut yläaste-ajan aikana. (Ja tottahan se kyllä oli, 7-9-luokkien välissä olin lihonut todella paljon, osittain masennuskauden aikana, osittain vanhempien antaessa herkutella minun päivittäin suklaalevyillä ym. makeisilla). Silti sen kuuleminen tuntui KAUHEALTA, etenkin kun olen aina ollut ujo ja varovainen etenkin poikien seurassa. Nyt kun asia vain läjäytettiin suoraan päin naamaa ja pojan suusta, häkellyin. Asiaa eivät myöskään auttaneet kavereiden naureskelu.
Juuri parantunut masennus alkoi taas tunkea elämääni, kunnes päätin sen: ja minähän laihdun! Aloin kuntoilemaan aktiivisesti ja vähensin herkut minimiin. Elin itseasiassa aika terveellisesti! :) Tämä laihdutus ei tuntunut yhtään pahalta, päin vastoin! Muistan tunteneeni inhoa kroppaani kohtaan, mutta terveellisten elämän tapojen ja liikunnan ansiosta elämäni tuntui muuten mukavalta. 9-luokan jälkeisen kesän aikana olinkin laihtunut 10 kiloa! Tämän jälkeen sain jatkuvasti kuulla muiden suusta (ennen kaikkea tämän kyseisen pojan, joka lihomisestani huomautti), kuinka olenkaan laihtunut, näytän hoikalta!
No, nyt kun olin hoikka ja pieni, ajattelin että voin taas alkaa herkutella enemmän.. Lenkit ja liikunta vähenivät (miltei jäivät kokonaan pois) ja makeiset tulivat takaisin elämääni. Ja eipä aikaakaan, kun olin taas samoissa, vanhoissa mitoissa. Siitä lähtien olen kamppaillut ruoan kanssa ja ollut tyytymätön itseeni ja elämääni.
Huh, tulipas siitäkin kivan mittainen elämänkertatarina :D. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea! :)
Muttamutta, vastauksia kiitos tuohon ensimmäisen viestin kysymykseen! Ja tietysti muitakin kohtalotovereita ja heidän elämästään kuulisin mielelläni.
- lukiolainen--
Hehei, vastauksia kaivattaisiin kiitos! :)
- meeb
Parhaiten sen tiedostaa itse. Syömishäiriöt ovatkin enemmän psyykkinen tauti kuin fyysinen.
Ihan kuka vaan jolla on on epänormaali suhtautuminen ruokaan saattaa sairastaa syömishäiriötä.
Mulla on kanssa EDNOS. Oon asiasta varma, koska mun suhtautuminen ruokaan ei todellakaan ole terve. Vaikka itse tajuan sen, en uskalla puhua muille.
Eli mun tarina on sellanen, että mulla oli n.3 vuotta sitten masennus, jollon laihduin järkyttävän paljon.
Mulla oli henkisesti niin paha olo että syöminen vaan jäi. (en tiedä miksi) Mutta kun toivuin masennuksesta,
huomasin etten enää suhtautunut ruokaan oikein. Olen nyt mitoissa 165/50 mikä on normaali. Mutta
nykyäänkin mulla saattaa mennä viikkoja niin että syön päivässä leivän ja 2 kuppia kahvia tai muuten erittäin vähän, esim. viime sunnuntai meni syömättä mitään, vain kahvia lipitin. Toisinaan ahmin
hullunlailla. Niin tapahtuu n. kerran viikossa. Harrastan paljon liikuntaa, n. 7-10 h viikossa, tanssia, squashia, koululiikunta ja iltaisin teen lihaskuntoa kotona. En yhtään ymmärrä itseäni, koska en halua
laihtua enkä halua lihota, kuitenkaan en pysty syömään normaalisti. Ja jos minulla tulee nälkä se menee ohi 5 minuutissa. Oon ollu enemmän liian laiha kuin lihava mutta on sitä liikakilojakin aikoinaan löytynyt :D
Pelottaa että kuinkakohan kauan vielä pysyy pystyssä tätä menoa. Mutta en vaan pysty puhumaan asiasta
kenellekkään, en äidille, kaverille enkä terveydenhoitajalle. Toivon että joku huomaa joskus ongelmani ja
passittaa terapeutin puheille kun en itse saa sanottua sanaakaan. Minusta on kuitenkin vaikea huomata
tätä koska olen iloinen ja henkisesti hyvässä kunnossa.
Ois kiva kuulla tarinoita muista EDNOS potilaista, jospa sais vaikka rohkeutta puhua :) - Väsynytlikka
meeb kirjoitti:
Parhaiten sen tiedostaa itse. Syömishäiriöt ovatkin enemmän psyykkinen tauti kuin fyysinen.
Ihan kuka vaan jolla on on epänormaali suhtautuminen ruokaan saattaa sairastaa syömishäiriötä.
Mulla on kanssa EDNOS. Oon asiasta varma, koska mun suhtautuminen ruokaan ei todellakaan ole terve. Vaikka itse tajuan sen, en uskalla puhua muille.
Eli mun tarina on sellanen, että mulla oli n.3 vuotta sitten masennus, jollon laihduin järkyttävän paljon.
Mulla oli henkisesti niin paha olo että syöminen vaan jäi. (en tiedä miksi) Mutta kun toivuin masennuksesta,
huomasin etten enää suhtautunut ruokaan oikein. Olen nyt mitoissa 165/50 mikä on normaali. Mutta
nykyäänkin mulla saattaa mennä viikkoja niin että syön päivässä leivän ja 2 kuppia kahvia tai muuten erittäin vähän, esim. viime sunnuntai meni syömättä mitään, vain kahvia lipitin. Toisinaan ahmin
hullunlailla. Niin tapahtuu n. kerran viikossa. Harrastan paljon liikuntaa, n. 7-10 h viikossa, tanssia, squashia, koululiikunta ja iltaisin teen lihaskuntoa kotona. En yhtään ymmärrä itseäni, koska en halua
laihtua enkä halua lihota, kuitenkaan en pysty syömään normaalisti. Ja jos minulla tulee nälkä se menee ohi 5 minuutissa. Oon ollu enemmän liian laiha kuin lihava mutta on sitä liikakilojakin aikoinaan löytynyt :D
Pelottaa että kuinkakohan kauan vielä pysyy pystyssä tätä menoa. Mutta en vaan pysty puhumaan asiasta
kenellekkään, en äidille, kaverille enkä terveydenhoitajalle. Toivon että joku huomaa joskus ongelmani ja
passittaa terapeutin puheille kun en itse saa sanottua sanaakaan. Minusta on kuitenkin vaikea huomata
tätä koska olen iloinen ja henkisesti hyvässä kunnossa.
Ois kiva kuulla tarinoita muista EDNOS potilaista, jospa sais vaikka rohkeutta puhua :)Hei
En tiedä sanoisinko, että on ihanaa kuulla, etten ole ainut jolla on suhteet ruuan kanssa ihan sekaisin, koska eihän se oo ollenkaan ihanaa. Mutta hyvä huomata, että sitä on muillakin. Mistä ihmeestä tää johtuu ja miten tän saa loppumaan ? Alkaa olla ihan kauhea olo. Itseni kohdalla, oon aina ollu normaali painoinen en liian laiha tai lihana, amiksen vikana vuonna sit rupesin tarkkailemaan ruokailujani ja urheilukin lisääntyi Huomattavasti, joten kilot tippui ihan olemattomiin ja kutistuin, itse en sitä kovin pienenä nähny(haluisin olla edelleen se sama), mutta muut huomauttelivat yhtenään, mutta kukaan ei kysynyt mikä mua vaivaa ?! Nyt sitten onkin jo amiksesta melkein kaks vuotta ja kiloja on tullut ja jatkan edelleen ton syömisen kanssa kamppailua, koen todellakin pahaa oloa ja häpeää jos syön ja jos syön muiden nähden. En tajua , miksi ? En saa minkäänlaista otetta ruokailuuni. Vuoden oon nyt ollut poissa kotoa, tällä hetkelle matkustan. Ja ei ole kenellekään kelle puhua, enkä halua huolestuttaa koti väkeä ja niinkuin te muutkin kirjoititte, taitaa vaan vanhemmat sanoa, että elä liiottele tai huoli, tule kotiin ! Mutta ei ne hommat niin vain toimi. Miten me yhdessä saatas nää hommat luistamaan hyvin ? niin ja Meeb sinun todellakin kannattaa mennä terapeutille, jos pelkällä kahvilla elät. Hui. niin ja ostin kirjan LUPA SYÖDÄ-Gisela van der Ster, siinä on hyvää infoa, mutta ei oo vielä auttanu mua saamaan ruokailua normaaliksi. Apua , todella.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5914071Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483418Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662959- 382901
Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192234- 322171
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni122107- 291935
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171930Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471879