EDNOS ja sen huomaaminen

lukiolainen--

Hei!
Olen nuori opiskelija ja EDNOKSEN oireet viittavat omaan elämääni ja suhteeseeni ruokaan: en ole pystynyt 1-3 vuoteen suhtautumaan ruokaan normaalisti. Toisinaan paastoan, ahmin tai syön suhteellisen normaalisti. Toisinaan lasken kaloreita ja rasvaprosentteja, toisinaan ahmin välittämättä kaloreista tuon taivaallista. Miltei aina ahmimisen jälkeen lähden kuitenkin lenkille, jumppaan tai hypin vaikka x-hyppyjä vessassa. Inhoan tätä, mutten vain voi lopettaa.
Vanhempani ja sisarukseni tietävät suhtautumiseni ruokaan, mutta se ei kiinnosta heitä pätkääkään tai he ovat tavallaan tottuneet siihen. Kun vihjaan että haluaisin jutella jonkun ruoka-asiantuntijan tms. ammattilaisen kanssa ja yrittää lopettaa tämän, he vain vastaavat: ''Eihän sulla nyt mitään syömishäiriötä oo, älähän nyt liiottele''.
Haluaisin siis tietää, voinko sairastaa EDNOSta tai muutakaan syömishäiriötä tietoisesti? Eli että tajuan itse olevani EDNOS-potilas (ilman että lääkäri tms. on minulla todennut sen olevan)?
Jotkut ehkä pitävät kysymystäni typeränä (?), mutten kaipaa v*ttuilijoita tänne, kiitos!

5

1091

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • dilemmaaassaamaa

      Sori mutta mitä ednos tarkoittaa? tai siis ymmärrän kyllä, että viittaa syömishäiriöön,mutta mistä nimi tulee ihan tarkasti?
      Mutta siis mulla on aivan sama! tai siis samanlainen suhtautuminen ruokaan, nyt oon pari kuukatta paastonnut ankarasti ja pudottanut kymmenen kiloa. Mutta nyt sellaisen kahen viikon ajan oon ollut aivan hälläväliä asenteella, kaloreita on varmaan parhaimmillaan tullut nautittua jtn 3000, en tiiä, en oo laskenu, mutta vetänyt kaikkea mässyä, eikä tunnu että tulis millään täyteen. Ja sitten tänäänkin oksensin kolme kertaa, kun olin syönyt niin paljon:/
      Musta tuntuu että mun häiriö alkoi ihan huomionkivun takia, äiti kyllä huomas joskus että oksensin vessassa, mutta ei se sitä ottanut koskaan pahemmin puheeks. Ennkä tiiä mitä siitä pitäs ajatella, se vaan kysy et oksensinko mä justiin, ja sit hätävaleena sanoin että oon vähän huonovointinen, mutta siis se oli niin läpinäkyvä vale.

      • lukiolainen--

        http://fi.wikipedia.org/wiki/EDNOS
        Tuolta löytyy selitys EDNOKSELLE kun selaa sivua vähän alas päin. Wikipedia on kaveri :).

        Ja jos nyt näin voi sanoa, niin ''mukava'' kuulla etten ole yksin tämän ongelman kanssa! Tuo ''paastoan-ahmin--paastoan-ahmin- kierre'' on myös minulle vanha tuttu.

        Joskus mietin, että minullakin osasyy tähän kaikkeen on huomionkaipuu.
        Mutta pääsyy on selvä: tämä laihdutus ja ruoan tarkkailu starttasi silloin, kun kuulin kaveripoikani suorasanaisen huomautuksen siitä, kuinka valtavasti olin lihonut yläaste-ajan aikana. (Ja tottahan se kyllä oli, 7-9-luokkien välissä olin lihonut todella paljon, osittain masennuskauden aikana, osittain vanhempien antaessa herkutella minun päivittäin suklaalevyillä ym. makeisilla). Silti sen kuuleminen tuntui KAUHEALTA, etenkin kun olen aina ollut ujo ja varovainen etenkin poikien seurassa. Nyt kun asia vain läjäytettiin suoraan päin naamaa ja pojan suusta, häkellyin. Asiaa eivät myöskään auttaneet kavereiden naureskelu.
        Juuri parantunut masennus alkoi taas tunkea elämääni, kunnes päätin sen: ja minähän laihdun! Aloin kuntoilemaan aktiivisesti ja vähensin herkut minimiin. Elin itseasiassa aika terveellisesti! :) Tämä laihdutus ei tuntunut yhtään pahalta, päin vastoin! Muistan tunteneeni inhoa kroppaani kohtaan, mutta terveellisten elämän tapojen ja liikunnan ansiosta elämäni tuntui muuten mukavalta. 9-luokan jälkeisen kesän aikana olinkin laihtunut 10 kiloa! Tämän jälkeen sain jatkuvasti kuulla muiden suusta (ennen kaikkea tämän kyseisen pojan, joka lihomisestani huomautti), kuinka olenkaan laihtunut, näytän hoikalta!
        No, nyt kun olin hoikka ja pieni, ajattelin että voin taas alkaa herkutella enemmän.. Lenkit ja liikunta vähenivät (miltei jäivät kokonaan pois) ja makeiset tulivat takaisin elämääni. Ja eipä aikaakaan, kun olin taas samoissa, vanhoissa mitoissa. Siitä lähtien olen kamppaillut ruoan kanssa ja ollut tyytymätön itseeni ja elämääni.

        Huh, tulipas siitäkin kivan mittainen elämänkertatarina :D. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea! :)
        Muttamutta, vastauksia kiitos tuohon ensimmäisen viestin kysymykseen! Ja tietysti muitakin kohtalotovereita ja heidän elämästään kuulisin mielelläni.


    • lukiolainen--

      Hehei, vastauksia kaivattaisiin kiitos! :)

      • meeb

        Parhaiten sen tiedostaa itse. Syömishäiriöt ovatkin enemmän psyykkinen tauti kuin fyysinen.
        Ihan kuka vaan jolla on on epänormaali suhtautuminen ruokaan saattaa sairastaa syömishäiriötä.

        Mulla on kanssa EDNOS. Oon asiasta varma, koska mun suhtautuminen ruokaan ei todellakaan ole terve. Vaikka itse tajuan sen, en uskalla puhua muille.

        Eli mun tarina on sellanen, että mulla oli n.3 vuotta sitten masennus, jollon laihduin järkyttävän paljon.
        Mulla oli henkisesti niin paha olo että syöminen vaan jäi. (en tiedä miksi) Mutta kun toivuin masennuksesta,
        huomasin etten enää suhtautunut ruokaan oikein. Olen nyt mitoissa 165/50 mikä on normaali. Mutta
        nykyäänkin mulla saattaa mennä viikkoja niin että syön päivässä leivän ja 2 kuppia kahvia tai muuten erittäin vähän, esim. viime sunnuntai meni syömättä mitään, vain kahvia lipitin. Toisinaan ahmin
        hullunlailla. Niin tapahtuu n. kerran viikossa. Harrastan paljon liikuntaa, n. 7-10 h viikossa, tanssia, squashia, koululiikunta ja iltaisin teen lihaskuntoa kotona. En yhtään ymmärrä itseäni, koska en halua
        laihtua enkä halua lihota, kuitenkaan en pysty syömään normaalisti. Ja jos minulla tulee nälkä se menee ohi 5 minuutissa. Oon ollu enemmän liian laiha kuin lihava mutta on sitä liikakilojakin aikoinaan löytynyt :D

        Pelottaa että kuinkakohan kauan vielä pysyy pystyssä tätä menoa. Mutta en vaan pysty puhumaan asiasta
        kenellekkään, en äidille, kaverille enkä terveydenhoitajalle. Toivon että joku huomaa joskus ongelmani ja
        passittaa terapeutin puheille kun en itse saa sanottua sanaakaan. Minusta on kuitenkin vaikea huomata
        tätä koska olen iloinen ja henkisesti hyvässä kunnossa.

        Ois kiva kuulla tarinoita muista EDNOS potilaista, jospa sais vaikka rohkeutta puhua :)


      • Väsynytlikka
        meeb kirjoitti:

        Parhaiten sen tiedostaa itse. Syömishäiriöt ovatkin enemmän psyykkinen tauti kuin fyysinen.
        Ihan kuka vaan jolla on on epänormaali suhtautuminen ruokaan saattaa sairastaa syömishäiriötä.

        Mulla on kanssa EDNOS. Oon asiasta varma, koska mun suhtautuminen ruokaan ei todellakaan ole terve. Vaikka itse tajuan sen, en uskalla puhua muille.

        Eli mun tarina on sellanen, että mulla oli n.3 vuotta sitten masennus, jollon laihduin järkyttävän paljon.
        Mulla oli henkisesti niin paha olo että syöminen vaan jäi. (en tiedä miksi) Mutta kun toivuin masennuksesta,
        huomasin etten enää suhtautunut ruokaan oikein. Olen nyt mitoissa 165/50 mikä on normaali. Mutta
        nykyäänkin mulla saattaa mennä viikkoja niin että syön päivässä leivän ja 2 kuppia kahvia tai muuten erittäin vähän, esim. viime sunnuntai meni syömättä mitään, vain kahvia lipitin. Toisinaan ahmin
        hullunlailla. Niin tapahtuu n. kerran viikossa. Harrastan paljon liikuntaa, n. 7-10 h viikossa, tanssia, squashia, koululiikunta ja iltaisin teen lihaskuntoa kotona. En yhtään ymmärrä itseäni, koska en halua
        laihtua enkä halua lihota, kuitenkaan en pysty syömään normaalisti. Ja jos minulla tulee nälkä se menee ohi 5 minuutissa. Oon ollu enemmän liian laiha kuin lihava mutta on sitä liikakilojakin aikoinaan löytynyt :D

        Pelottaa että kuinkakohan kauan vielä pysyy pystyssä tätä menoa. Mutta en vaan pysty puhumaan asiasta
        kenellekkään, en äidille, kaverille enkä terveydenhoitajalle. Toivon että joku huomaa joskus ongelmani ja
        passittaa terapeutin puheille kun en itse saa sanottua sanaakaan. Minusta on kuitenkin vaikea huomata
        tätä koska olen iloinen ja henkisesti hyvässä kunnossa.

        Ois kiva kuulla tarinoita muista EDNOS potilaista, jospa sais vaikka rohkeutta puhua :)

        Hei
        En tiedä sanoisinko, että on ihanaa kuulla, etten ole ainut jolla on suhteet ruuan kanssa ihan sekaisin, koska eihän se oo ollenkaan ihanaa. Mutta hyvä huomata, että sitä on muillakin. Mistä ihmeestä tää johtuu ja miten tän saa loppumaan ? Alkaa olla ihan kauhea olo. Itseni kohdalla, oon aina ollu normaali painoinen en liian laiha tai lihana, amiksen vikana vuonna sit rupesin tarkkailemaan ruokailujani ja urheilukin lisääntyi Huomattavasti, joten kilot tippui ihan olemattomiin ja kutistuin, itse en sitä kovin pienenä nähny(haluisin olla edelleen se sama), mutta muut huomauttelivat yhtenään, mutta kukaan ei kysynyt mikä mua vaivaa ?! Nyt sitten onkin jo amiksesta melkein kaks vuotta ja kiloja on tullut ja jatkan edelleen ton syömisen kanssa kamppailua, koen todellakin pahaa oloa ja häpeää jos syön ja jos syön muiden nähden. En tajua , miksi ? En saa minkäänlaista otetta ruokailuuni. Vuoden oon nyt ollut poissa kotoa, tällä hetkelle matkustan. Ja ei ole kenellekään kelle puhua, enkä halua huolestuttaa koti väkeä ja niinkuin te muutkin kirjoititte, taitaa vaan vanhemmat sanoa, että elä liiottele tai huoli, tule kotiin ! Mutta ei ne hommat niin vain toimi. Miten me yhdessä saatas nää hommat luistamaan hyvin ? niin ja Meeb sinun todellakin kannattaa mennä terapeutille, jos pelkällä kahvilla elät. Hui. niin ja ostin kirjan LUPA SYÖDÄ-Gisela van der Ster, siinä on hyvää infoa, mutta ei oo vielä auttanu mua saamaan ruokailua normaaliksi. Apua , todella.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Riikka vie Suomen kohta ykköseksi työttömyyskisassa

      Espanja: 10,5 % Suomi: 10,3 % Ruotsi: 9,3 % Kisa on tiukkaa, mutta Riikalla hyvä draivi päällä. Vasemmistolaisen päämin
      Maailman menoa
      245
      3323
    2. Miten juhlitte ensi lauantaina?

      Se on kalenteriin merkitty juhlapäiväksi, niin sitä kai kuuluu juhlia.
      Maailman menoa
      360
      2970
    3. Minkähän takia ns. persuille ei tunnu työ maistuvan?

      Vaikuttavat olevan joutoväkeä syystä tai toisesta  – työttömiä tai työeläkeloisia. Muiden rahoilla pötköttelevää väkeä,
      Maailman menoa
      17
      1985
    4. Suomen veroaste 5 %-yks liian matala

      Palauttamalla kokonaisveroaste 1990-luvun tasolle saadaan hyvinvointivaltion palvelut rahoitettua ilman velan ottoa.
      Maailman menoa
      79
      1848
    5. Kolme neljästä suomalaisesta kannattaa miljonääriveroa

      Kertoo vasemmistoliiton teettämä kysely. Veron ulkopuolelle jätettäisiin asunto. "Puolet vastaajista oli sitä mieltä, e
      Maailman menoa
      64
      1775
    6. Kumpaan rahat, mummojen vaippoihin vai Nalle WahIroosille?

      JOS siis sinä saisit päättää?
      Maailman menoa
      59
      1652
    7. MTV: Harvinainen haastattelu! Vappu Pimiä kommentoi vihdoinkin uutta TTK-juontajaa

      TTK-juontajaspekuloinnit käyvät edelleen kuumana. Kenet sinä haluaisit uudeksi TTK-juontajaksi? Kommentoi alle! Lue,
      Suomalaiset julkkikset
      13
      1543
    8. Voi mies olit taas niin komea

      Olet silmäkarkkia ❤️ Sua vois katsella vaikka koko päivän. ❤️
      Ikävä
      123
      1483
    9. Evoluutioon ja alkuräjähdykseen uskominen vaatii todella vahvaa uskoa

      Että tyhjästä syntyi ja kehittyi kaikki se mitä näemme ympärillämme.
      Luterilaisuus
      484
      1413
    10. Yleveron tuotto siirrettävä S-ryhmälle

      Yleisradio on mukana kansanmurhassa. Tuollaista ei voi tukea verovaroin. S-ryhmä on ainoa selkärankainen iso toimija S
      Maailman menoa
      1
      1404
    Aihe