Olin lapsena Jehovan todistaja. Sitten vanhempani erosivat. Isäni ei ole ollut oikeastaan missään tekemisissä kanssani eron jälkeen, äitini oli JT. Äitini erotettiin, isä ei siis ollut JT. Eron jälkeen kävin parin tuttavaperheen kanssa salilla mutta tuntui että minuun suhtauduttiin hyvin epäillen ja vältellen. Miksi? Sitä ihmettelin jo lapsena ja ihmettelen vieläkin vaikka aikaa on kulunut yli 20 vuotta. Olin hyvä JT lapsi, olin kiinnostunut Raamatusta ja opeista, tykkäsin olla salilla. Suhtautuminen minuun oli kuitenkin niin välttelevää että vaivaannuin. Ja se supattelu "hyvien JT perheiden" lapsien tasolta oli suorastaan musertavaa.
En siis koskaan itse ollut käynyt kasteella, olinhan lapsi. Kuitenkin tuttujen JT perheiden kanssa kävin salilla vielä kaksi vuotta erottamisen jälkeenkin. Kuitenkin näillekin perheillle tunnuin olevan nolo rasite.
Nykyisin silloin tällöin kun käyn salilla (aikuinen kun olen) niin ihmiset tulee juttelemaan jälkeenpäin. Tekisi mieli huutaa että miksi ei silloin? Miksi kaikki tuntuivat ajattelevan että kun äitini on erotettu niin en minäkään ole "kelvollinen" joukkoon?
Paljon on jäänyt kysymyksiä ja ne JT:t joihin olen edelleen yhteydessä ovat hyvin vanhoja. En siis viitsi rasittaa heitä kysymyksilläni.
En siis koskaan itse ollut käynyt kasteella, olinhan lapsi. Kuitenkin tuttujen JT perheiden kanssa kävin salilla vielä kaksi vuotta erottamisen jälkeenkin. Kuitenkin näillekin perheillle tunnuin olevan nolo rasite.
Nykyisin silloin tällöin kun käyn salilla (aikuinen kun olen) niin ihmiset tulee juttelemaan jälkeenpäin. Tekisi mieli huutaa että miksi ei silloin? Miksi kaikki tuntuivat ajattelevan että kun äitini on erotettu niin en minäkään ole "kelvollinen" joukkoon?
Paljon on jäänyt kysymyksiä ja ne JT:t joihin olen edelleen yhteydessä ovat hyvin vanhoja. En siis viitsi rasittaa heitä kysymyksilläni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et ole nähnyt Jeesusta salilla.
On tosi ikävää, että et ole löytänyt tosi lämpöä siellä valtakunnansalilla, josta olet mennyt paikkaasi etsimään.
Muistathan sen, että tosi Jumala on kuitenkin puolellasi, menitpä minne vaan.
Voi pieni tyttönen, älä vaan masennu, jos vain voit olla masentumatta.
Olen nähnyt paljon Jehovan todistajien mahtisukuja, ja voin sanoa, voin vannoa, että ne ovat niitä kaikkein surkeimpia ja heikoimpia, mitä ikinä voit kuvitella Jehovan todistajina olevan.
Juoruilijoita, pahan puhujia, ilkkujia, selkään puukottajia, panettelijoita, mitä vielä keksitkin, nämä ovat niitä Jehovan todistajia.
Älä siis ollenkaan masennu, olet varmaankin parasta luokkaa, ja tämä on oikeasti Sinulle sanottu, rakas tyttönen!
Heippa söpö tyttö !
Jt "rakkauteen"...Ole onnellinen, että huomasit sen.
>Itse huomasin tämän aidon jt rakkauden vasta vuosikymmeniä jt olleena ja nyt olen onnelinen entinen jt.
hei mene vaikka
sinne vanhimmanvalvojannukkujannurkkaanminnekuulutkinhihii
voit pitää reviilisi omanasi.... hihih.
Tosi ikävää että sinulle on käynyt noin. Itse olin lapsi kun äitini erotettiin (yksinhuoltaja, isä ei ollut Jehovantodistaja), ja itse koin kyllä sellaista huolenpitoa ja hellyyttä koko seurakunnalta. Saimme niin paljon jo käytännönkin apua ja myös taloudellista apua (vaikka äitini olikin jo silloin erotettuna), sekä myös henkistä apua valtavasti. En pysty millää kuvittelemaan että todistajat ajattelisivat ettet olisi ollut kelvollinen joukkoon, koska miksi niin ajattelisivat.. Jokainen meistä on yksilö ja tekee yksilöinä valintansa.
En halua mitenkään siis vähätellä kokemaasi, mutta voisiko olla että kysymys ei ollut siitä, että he eivät oikein osanneet suhtautua tilanteeseesi? En tarkoita että se siltikään olisi oikein, mutta joskus me ihmiset valitsemme hiljaisuuden jos emme osaa sanoa mitään. Tästähän paljon julkisuudessakin puhutaan, että kun ikävä asia kohtaa, kaikki kaikkoaa. Näin EI TIETENKÄÄN kuuluisi seurakunnassa olla, eikä useimmiten olekaan. Todella ikävää että sinun kohdallasi kävi näin. Itse ainakin yritän kannustaa edes lapsia käymään kokouksissa ja haen ja vien kyllä mahdollisuuksieni mukaan.
Mutta jos pystyt, anna ystäville uusi mahdollisuus. Ja edelleen, jos pystyt, muista että me kaikki Jehovantodistajat olemme niin kauhean epätäydellisiä! Mielestäni voit ihan rehellisesti kertoa jollekin seurakunnassa miten olet kokenut aiemmat salilla käynnit. Voisi helpottaa omaakin oloasi!
Kaikkea hyvää!
Haluan vielä lisätä äskeiseen kirjoitukseeni:
en siis mitenkään halunnut/tarkoittanut kehuskella sillä miten paljon tukea itse sain. Vaan ainoastaan siis valottaa yleistä asennetta. Että ei yleisesti ajatella meidän lasten olevan jotenkin huonompia! :)