Eräs syy miksi meikäläisten puolustus romahti ja vetäyminen muuttui pakokauhuksi kesäkuussa 1944 Karjalan kannaksella oli itänaapurin hävittäjien ansiota. Tietysti todellisen työn tekivät punatykistö, panssarivaunut ja urhoollinen puna-armeijan jälkaväki, mutta myös heidän lentokoneensa kylvivät tuhoa meidän selustaan.
Yksikään suomalainen sotilaskolonna ei päässyt marssimaan rintamalle häiriöttä ja tappiot olivat uskomattoman kovat kun kokonaisia kuorma-auto saattueita tuhoutui teille.
Nyt joku kysyy, että missä olivat meidän lentäjämme ja mikseivät he auttaneet maavoimia.
Jaa-a, olisiko meidän lentäjäpoikamme olleet "vähän" haluttomia riskeeraamaan henkeä kun eivät näyttäytyneet siellä missä Stalinin haukat partioivat...
Yksikään suomalainen sotilaskolonna ei päässyt marssimaan rintamalle häiriöttä ja tappiot olivat uskomattoman kovat kun kokonaisia kuorma-auto saattueita tuhoutui teille.
Nyt joku kysyy, että missä olivat meidän lentäjämme ja mikseivät he auttaneet maavoimia.
Jaa-a, olisiko meidän lentäjäpoikamme olleet "vähän" haluttomia riskeeraamaan henkeä kun eivät näyttäytyneet siellä missä Stalinin haukat partioivat...
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kaikki joukot taistelivat. Pakokauhua oli, mutta ei kokonaisilla yksiköillä, vaan lähinnä osalla miehistöä. Suurimmillaankin karkureita oli päivittäin noin 6 000 eli noin 8-10 % taistelujoukoista. Se ei ole "kaikki".
Ilmavoimien toiminta oili todella tehotonta aluksi. Torjuntalennot hävisivät punailmavoimien massaan. Vasta osasto Kuhlmeyn tulo ja Saksasta saadut lisäkoneet ynnä keskitetty johtaminen toivat parannusta. Kyllä ilmavoimat näkyivät ensimmäisen taisteluviikon jälkeen. Se ei tietenkään poista sitä, että maataistelukoneista oli suunnaton riesa, kuten aivan oikein kuvaat.
Kannattaa muistaa vielä, että Tali-Ihantalan ratkaisuvaiheissa saatiin ajoittain paikallinen ilmanherruus.
Tämähän on se sama pölvästi, joka kirjoittaa täällä vasemmistolaista puuta heinää milloin kenenkin nikillä.
Itse asiasta: Hasse Wind pudotti suurhyökkäyksen aikana 12 päivässä 30 venäläistä konetta. Että se siitä haluttomuudesta... :)
Synä oli Suomen sodanjohdon kyvyttömyys nähdä viiden sotavuoden aikana tapahtunut sodankäynnin kehitys ja muutos. Suomalaiset lähtivät torjuntataisteluun vuoden 1939 oletuksin ja valmiuksin, käymään käsiasein jalkaväkisotaa. Pelkästään suomalaisia ei toki voi tästä syyttää, sillä myös Saksa lähti Normandian taisteluihin vuoden 1941 valmiuksin, käymään panssaridivisioonin panssarisotaa. Suomelle tuli yllätyksenä panssariaseen ja ilmavoimien kyky hajoittaa ja lamauttaa jalkaväen taistelukyky, Saksan yllätti ilma-aseen kyky hajoittaa ja lamauttaa panssariaseen taistelukyky. Toki myös NL taisteli vuoden 1941 Saksalta omaksutuin opein, sillä vain ei ollut vastassaan seuraavalle sotateknologian tasolle siirtynyttä vihollista ja etunaan resurssien massat.
Toinen asia on sitten mitä Suomi olisi voinut käytännössä asialle tehdä. Ilmasodankäynnissä tuskin paljoakaan, panssariasetta vastaan olisi ollut mahdollista varautua paljonkin paremmin kuin miinoin ja kasapanoksin.
Niiden jakelu ja koulutus oli meneillään hyökkäyksen alkaessa. Mm. JR 1:lle ne tulivat illalla 9.6.Sinne ne jäivät varastokorsun nurkkaan. Pnassarintojunta oli 37-75 mm tykkien varassa muutaman päivän. Jo 14.6. alkaen tilanne muuttui esimerkiksi Siiranmäessa. Keski-Kannaksella mm. 4.D tuhosi 19 vaunua parissa päivässä. Salaisen aseena oli myös 76 rk, jolla oli tehokas panssarikranaatti.
Älä höpise käsiasesodasta. Kannaksella oli 33 patteristoa Suomen yli 90:stä. Sodankäynnin kehitys tunnettiin tietysti Suomen Päämajassa. Siirtyminen syvään puolustukseen oli kuitenkin ajatuksellisesti ylivoimaista, samoin luopuminen taistelutta Itä-Karjalasta. Taidat olla näitä korpraalitason nojatuolikenraaleita? Osaatko edes laittaa kivääriryhmän puolustukseen?
Puna-armeijan resurssit olivat yksinkertaisesti liian suuret, eikä Suomen johto ollut siihen tilanteeseen varautunut, kun uskottiin puna-armeijan hyökkäävän sakua vastaan.
Rojuahan niillä tehtiin. Sorry
nähdä sodankäynnin kehitystrendi: Panssariaseet tulivat kun heikki oli jo housuissa ja jäivät parakin nurkkaan. Puolustusopin muuttaminen oli ajatuksellisesti ylivoimaista. Itä-Karjalassa roikkuminen taas oli strateginen ja poliittinen virhe, menetettiin valtti, joka se olisi voinut olla mikäli sillä olisi pelattu oikea-aikaisesti.
Olihan se NL ylivoimainen, mutta ylivoima oli nyt henkisellä puolella.
Hahhah... Mitäs henkistä ylivoimaa se on, että tullaan murskaavalla ylivoimalla ja päästään sata kilometriä eteenpäin...? Kyllä kuka tahansa ylivoimainen sotilasjohtaja olisi tehnyt tuolla ylivoimaisella materiaalilla parempaa jälkeä eikä hakannut päätään seinään Ihantalassa, Viipurinlahdella ja Vuosalmella.
henkisesti alamaissa ja haluttomana, valmiiksi hävinneenä. Niin rintamalla kuin päämajassa.
Rintamaa siitä ei voi syyttää, se oli täysin johtamisongelma.
Stalinin oli tarkoitus TUHOTA Kannaksella olleet joukkomme! Stalinin aikeet torjuttiin kaikkialla.
Govorov ei päässyt Kotka-operaation epäonnistumisen seurauksena pitämään voitonparaatiaan Helsingissä.
Stalin vaati Suomelta kirjallista ilmoitusta, Presidentin allekirjoittamana Suomen kapituloituvan.
Barazovin Dekanosoville antama Vorosilovin komitean ” sekretno projekt ” Suomen antautumista koskevaksi asiakirjaksi. on päivätty 28.6. 1944.
Sopimuksen allekirjoittaminen olisi merkinnyt Suomen täydellistä sotilaallista, taloudellista, poliittista ja yhteiskunnallista alistamista Neuvostoliitolle ja neuvostoarmeijan sotilashallintoon niin pitkäksi ajaksi kunnes Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus olisi solmittu. Sopimus sisälsi uhkavaatimuksen luonteisen artiklan siltä varalta, ettei Neuvostoliiton tulkinnan mukaan Suomen hallitus tai puolustusvoimien ylipäällystö käyttäisi pakkokeinoja, joilla taattaisiin ehtojen täyttäminen. Sitä paitsi Neuvostoliiton hallitus voisi ”tarvittaessa” sanoa irti koko sopimuksen, jolloin irtisanominen astuisi voimaan välittömästi.
Sopimus oli viimeisen artiklan mukaan laadittu sekä venäjän - että suomenkielisenä, venäjänkielisen tekstin ollessa todistusvoimainen, ja ” sen ymmärtämistä koskevissa riitatilanteissa valvontakomission päätökset ovat lopullisia”. Sopimuksen olisivat allekirjoittaneet sekä Neuvostoliiton että Suomen hallituksen valtuutetut ja maitten puolustusvoimien valtuutetut. Jo sopimuksen aluksi Suomelle tehtiin selväksi, mistä oli kysymys: ” Suomen hallitus ja puolustusvoimain ylipäällystö tunnustavat Suomen täydellisen häviön sodassa SNTL:ää vastaan ja ilmoittavat Suomen ehdottomasta antautumisesta pyytäen lopettamaan sotatoimet.
Suomen hallituksen ja puolustusvoimain johdon oli hyväksyttävä täysin Neuvostoliiton vaatimukset. Sotilaallisissa ehdoissa edellytettiin, että ” Suomen maa-meri- ja ilmavoimat, sijainnista riippumatta ANTAUTUVAT EHDOITTA ”. Suomen alueella olevat saksalaiset joukot on välittömästi riisuttava aseista ja internoitava ( vangittava ).
Samalla oli otettava huomioon, että Suomen armeija olisi osallistuttava saksalaisten joukkojen aseistariisuntaan NEUVOSTOLIITON SOTAVOIMIEN PÄÄLLYSTÖN ALAISUUDESSA.
Hahhaa...! Ja mitenkäs se selitetään, että kun oli jo valmiiksi muka hävitty, niin ne surkeat patustelijat vastapuolella eivät saaneet kuin lopulta varsin vaatimattomia maastovoittoja, vaikka käytössä oli murskaava materiaalinen ylivoima? Surkeaa johtamista venäläisiltä!
Yli 10% maan pinta-alasta. Maan toiseksi suurimman kaupungin. Kymmeniä pitäjiä.
Päämaja ansaitsisi maineen palautuksen sijasta maineen poiston. Surkea suoritus muka ammattisotilailta.
Oho, että ihan yli 10%? Voi juku! Se on kuule aika vähän verrattuna 100%:iin, jota tavoiteltiin. On se kumma että sillä materiaaliylivoimalla jäätiin tavoitteesta niin surkeasti meidän amatöörisotilaita vastaan. Taisi olla melkoisia pölkkypäitä siellä STAVKAssa!
” Toinen asia on sitten mitä Suomi olisi voinut käytännössä asialle tehdä. Ilmasodankäynnissä tuskin paljoakaan”
Saksalta olisi voinut edes yrittää hankkia 1942 parempia hävittäjäkoneita. Nyt niitä saatiin vasta vuoden 1943 lopussa.
” panssariasetta vastaan olisi ollut mahdollista varautua paljonkin paremmin kuin miinoin ja kasapanoksin.”
Panssaritorjunnassa tyrittiin pahasti! Suomi sai jo keväällä 1944 Saksasta useita satoja ps-nyrkkejä ja -kauhua, mutta niiden koulutuksessa ja jakelussa viivyteltiin kohtalokkaalla tavalla. Käyttöohjeiden suomennus ja monistus olisi pitänyt hoitaa muutamassa päivässä kun nyt se kesti viikkotolkulla. Vaikka aseet olivat olleet sotakäytössä eri rintamilla jo liki vuoden niin ne Suomessa koettiin ”erittäin salaisiksi” ja se oli yksi syy viivyttelyyn!
” Olihan se NL ylivoimainen, mutta ylivoima oli nyt henkisellä puolella.”
Kyllä se oli nimenomaan kalustopuolella! Muutoinhan neukun sodanjohto toimi taas tyhmästi eikä oikein osannut edes päättää minne pyrki. Tavoite oli Kymijoella ja siitä kauemmaksi, mutta vaikka hyökkäyksiin taas lähetettiin sotamiestä vodkahuurussa niin takkiin tuli viidessä hyökkäyksessä, joita stallarin ikuiseksi harmiksi kutsumme torjuntavoitoiksi!
Viipurin valtauksen (20.6.1944) jälkeen seuraavat viisi neukkuhyökkäystä epäonnistuivat ja Suomi sai selkeät torjuntavoitot:
- Tienhaarassa
- Viipurin lahdella
- Tali-Ihantalassa
- Vuosalmella
- ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa
Ennen torjuntavoittoja hyökkääjä vaati 23.6.1944 Suomelta ehdotonta antautumista ennakkoehtona rauhanteosta! Torjuntavoitot saivat Stalinin luopumaan vaateestaan!
Stalinilla oli kiire Berliiniin ja niinpä hän solmi Välirauhan 4.9.1944 ja aselevon. Sitä ennen hän joutui tiputtamaan keväisen sotakorvauksen puoleen ja luopumaan antautumispuheista!
Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.
Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!
Turhaan syytät rintamajoukkoja kun jo neljäs sotavuosi oli menossa!
Eri joukko- osastoista saadut sotavangit kertoivat yhtäpitävästi, että hyökkäyshenki oli miehistön keskuudessa huono, mieliala apaattinen, pelko suomalaisiakohtaan suuri ja vain kovan kurin pakoittamina (alkoholin nauttimisen jälkeen) joukot saatiin hyökkäämään. Ll/JR 129/63. KaD:n aliluutnantin mukaan mieliala kaartilaisten keskuudessa ei ollut kehuttava. Läpimurtojoukkoina kaartilaiset nimittivät itseään usein rangaistuskomppanialaisiksi (strafniki). Omasta rykistö- ja krh.tulesta sekä ilmapommitusten epätarkkuudesta aiheutuneet suuret tappiot olivat olleet omiaan lisäämään tällaista mielipidettä. Suomalaisolosuhteet vaikuttivat myös kielteisesti miesten mielialaan. Kaartin joukot oli pääasiassa koulutettu taistelemaan avomaastossa, mutta ei suomalaisessa, jossa tykistö- ja panssariaseen tuki eivät päässeet laajuuksiinsa. Tämä aiheutti sekasortoa ja vaikutti kielteisesti mielialaan. Tyytymättömyytä herätti sekin, että etulinjassa e.tarvikehuolto oli epäsäännöllistä samalla kun päällystö ryyppäsija käytti miehistön muona- ja viina-annoksia.
Pussinperä laittaa tässä asiaa Stalinin haaveilusta vallata Suomi. Tässäpä se OIKEA Pussinperä.
Stalin ja yleisesikunnan dialogiaa. KUINKA Syvärin joukot tuhotaan ja kuinka LeRin joukot hyökkäävät Kymijoki – Kotka –Kouvola linjalle
Luoteisen suunnan strategisessa hyökkäyksessä käytettäisiin LeRin ja KarjRintaman joukkoja, Itämeren laivastoa, Laatokan ja Äänisen laivastolippueita ja runsaasti ilmavoimia. Hyökkäys muodostuisi toisiaan seuraavista voimakkaista , tahditetuista iskuista. Ensimmäiseksi lähtisivät hyökkäämään LeRin oikea siiven joukot, vahvennettuina ylijohdon ja rintamien joukoilla. Ne hyökkäisivät pääpiirteissään suunnassa Vanha Valkeasaari - Viipuri - Lappeenranta ja tuhoaisivat suomalaisten päävoimat Kannaksella.
Tätä hyökkäystä tukisi 13.Ilma-armeija ja Itämeren laivaston meri-ja ilmavoimat. Kun Kannaksen hyökkäys alkaisi VAIKUTTAA, suomalaiset SIIRTÄISIVÄT JOUKKONSA SYVÄRILTÄ ja MAASELÄN KANNAKSELTA KANNAKSELLE. Tällöin lähtisi liikkeelle Karjalan Rintaman vasemman sivustan hyökkäys, jota tukisivat 7.Ilma-armeija ja Laatokan ja Äänisen lippueet. Karjalan Rintaman joukot etenisivät nopeasti Laatokan rannikkoa – kohti Sortavalaa, katkaisten Petroskoin alueella olevien suomalaisten vetäytymistiet. Saman aikaisesti Maaselän kannaksella olevat neuvostojoukot siirtyisivät hyökkäykseen. Aunuksen ryhmä saarrettaisiin ja tuhottaisiin.
Tässä vaiheessa LeRin joukot jatkaisivat hyökkäystään Viipurin ohi kohti Lappeenrantaa ja Käkisalmea. Kun Lappeenranta saavutettaisiin, pääosa joukoista suunnattaisiin länteen kohti Kymijoki – Kotka – Kouvola - tasa. Samanaikaisesti tuhottaisiin yhteistoiminnassa KarjRi:n kanssa Laatokan luoteispuolella sinne vetäytyneet suomalaisjoukot. Kun suomalaisten puolustus horjuisi, niin saksalaiset siirtäisivät pohjoisesta kahdesta kolmeen divisioonaa suomalaisten avuksi. Kun 20.Vuoristoarmeijan puolustus heikentyisi, siirtyisi Karjalan Rintaman oikean sivustan joukot hyökkäykseen. Karjalan Rintaman hyökkäys tapahtuisi Barentsinmereltä Laatokkaan. Puna-armeijan joukot tunkeutuisivat syvälle Suomeen myös pohjoisesta katkaisten Pohjanlahdessa saksalaisten joukkojen etenemistiet suomalaisiin satamiin.
Kysymys oli neljästä strategisesta iskusta jotka kohdistuisivat Kannaksen, Syvärin, Aunuksen ja Lapin joukkoihin.
Stalin kirjoitutti yleisesikunnan sijaispäälliköllä: Koska Leningradin Rintaman oli toteutettava useita samanaikaisia operaatioita, Karjalan Rintaman oli toteutettava kaksi operaatiota pohjoisen alueilla, mutta siinä järjestyksessä että ensin hyökätään suomalaisia ja vasta sitten saksalaisia joukkoja vastaan. Stalin korosti että tästä huolimatta ei pitänyt heikentää Karjalan Rintaman pohjoista osaa, missä vastassa oli 20.Vuoristoarmeija. Siellä joukkoja olisi pidettävä valmiudessa välitöntä hyökkäystä varten ja estettävä vihollisen siirtymästä eteenpäin. Neuvostojohto laski suomalaisten henkisen tahdon murtuvan suurhyökkäyksen paineessa. Stalin katsoi Karjalan kannakselta suoraan Suomen talous ja valtakeskuksiin.
Kaikkialla Stalinin yritykset tuoda kommunisti-demokratiaansa Suomeen, tyrmättiin jo nykyisten rajojemme takana. Tali Ihantala - Vuosalmi - Viipurinlahti - Nietjärvi sekä Ilomantsi olivat Suomen itsenäisyytemme lukot.
Pussinperä.
Tyypillinen neuvosto-operaatio kesti 15-30 päivää. Viipuri-operaatio kesti 12 päivää, Kotka - operaatio oli 26 päivän mittainen. Viipuri-operaatio mainitaan ” loistavasti suoritettujen dynaamisten operaatioiden joukossa ”, mutta Kotka-operaatiosta ei löydy mainintoja.
1.3.3. Kannaksen taisteluiden luokkasodallinen ydin.
Silloin kun viimeinen versio neuvostovastauksesta suomalaisten neuvotteluesitykseen lähetettiin Suomen hallitukselle, illalla 23.6.1944, neuvostojohto oli jo suunnitellut poliittisen yleisesikunnanlänsimaisten kansainvälisten lakienkin hyväksymässä ulkoministeriössä, antautumisen jälkeisen tuomiovaltaa ylläpitävän miehitysjoukkojen komentajan määräämästä suomalaisten internoimisesta, tiestä kohti sosialismia.
Korkein johto oli antanut Leningradin Rintaman komentajalle marsalkan arvon, jotta mahdollisesti Mannerheimin ja Govorovin Suomen antautumisalekirjoituksesta tulisi mahdollisimman lainvoimainen. Kansallinen puolustuskomitea stavkoineen oletti seuraavana päivänä, suomalaisten mahdollisesti vastatessa ja vastaushan oli reagoimista antautumiseen ( sitä negatiivisessa tapauksessakin noudatettiin ) 21 Armeijan joukkojen olevan Moskovan rauhan rajalla.
Kun ”neuvostohallitus ”(=GKO poliittisine ja sotilaallisine valtasuhdejärjestelyineen ) saisi suomalaisten hallituksen vastauksen, neuvostojoukot saattoivat ylittää rajat. Neuvostoliittolaiset olisivat vastauksen vaikutuksesta kansainvälisen lain mukaisesti toimeenpanovallan toteuttajia. Toisaalta joukot marssisivat Helsinkiin, internoisivat poliittiset vastustajansa, nostaisivat valtaan ” oikeat kansanedustajat ”, mahdollisesti kominternilaisen SKP: bulvaaneineen. Toisaalta 21.Armeijan avattua portit 23. Armeijan joukot jatkaisivat pohjoiseen ja löisivät ” siellä kättä ” siellä edenneiden joukkojen kanssa, jotta jatkotoimet olisivat mahdollisimman selvät Pohjois-Suomessa olevia saksalaisia vastaan.
jatkuu......
Pussinperä
Tämän suunnitelman ongelmana oli se, että 21.kesäkuuta lähtien, kolmen päivän aikana, neuvostojoukot eivät päässeetkään Kotka-operaatiossaan suoraan liikkeestä VKT -linjan läpi 22.-24.päivän Moskovan rauhan rajan ensitavoitteeseensa. Stavka ja Leningradin rintama todennäköisesti odottivat punajoukkojen suoraan liikkeestä ” Mannerheim-linjan ” Viipuri-Kuparsaari –Taipale linjan tärkeimmän tukikohdan eli Viipurin läpi suomalaispuolustuksen olevan niin vuotava, ettei se tarjonnut enää varteenotettavaa vastarintaa. NEUVOSTOJOHTO TEKI SEN PERUSTELLA VOIMASUHTEISTA LÄHTIEN, POSITIIVISET VASTUSTAJAA ALIARVIOIVAT suunnitelmansa. Se että Leningradin rintaman komentajan tavoitteet olivat kutistuneet stavkan vastaavista, johtui sodankäynnin perussäännön rikkomisesta: VASTUSTAJAA EI OLTU TUHOTTU. Sitä paitsi Talin lohkolla oli tapahtunut merkittävämpää.
GKO, Salainen osasto ulkoministeriöineen, Stavka ja sen salaisten reservien johtokeskus eivät nähneet Leningradin Rintaman komentajan selvyydellä suomalaista vastustajaa. Ne sotivat mittakaavalla voittavasti eivätkä yksityiskohtiin reagoivasti, jotka alkoivat Leningradin rintamankomentajaltakin hämärtyä.
Poliittisesti neuvotteluja pyytäviä suomalaisia oli vielä vaikeampaa nähdä varteenotettaviksi vastustajiksi. Neuvostodialektisesti SUOMELTA EI ENÄÄ VOINUT ODOTTAA SOTILAALLISESTA TAKTIIKASTA OPERATIIVISUUDEN JA STRATEGIAN KAUTTA POLIITTISEEN TAKTIIKKAAN LAAJENEVAA YLLÄTYSTÄ, vaan sen toiminta oli selvästi dilektisesti ennustettavaa. Tämän vastaisesti suomalaisten politiikka-strategia teki kuitenkin päätöksiä nopeasti kaikilla tasoilla, kaikilta tasoilta kaikille tasoille.
Suomalaisten antautumisehtoja 9½ kuukautta valmistellut Vorosilovin komitea oli saanut kokoon Suomelle tarkoitetut antautumisehdot. Komitean sihteeri S.Bazarov luovutti ne 26.6. ulkoasiainkomissariaatin ” salaisen poliisin miehelle ” V. Dekannozille ( turvallisuus orgaanilla alkoi olla tässä vaiheessa mahdollisuuksia kiinnittää entistä enemmän huomiota Suomeen) Odottamansa antautumisallekirjoitukseen myöntymisen sijasta neuvostoliittolaiset saivat tiedon suomalaisten solmimasta
läheisemmästä sopimuksesta saksalaisten kanssa.
Tämä oli epämiellyttävä käänne Generalissimukselle, jonka strategiset reservit oli ohjattu Valko-Venäjälle. Ryti-Ribbentrop sopimus oli neuvostodialektiikkaan vuorovaikuttava esitys, joka osoitti yllätystä Neuvostoliiton sodankäynnin johdolle, koska se osoitti muutosta muualta lähtöiseksi kuin neuvostojohdosta.. Tämä poliittis-sotilaallinen huippuhetki oli lähtökohta suomalais-neuvostoliittolaiselle yhteisymmärrykselle, koska sitä ei ollut neuvostoesitys sen julkisessa tai salatussa muodossa. Hetki oli ennen kaikkea lähtökohta sille ennustamattomalle toiminnalle , joka sekoitti neuvostopeliä Suomen suunnalla ja aikaansai yhä enemmän GKO:n taloudellisten suunnittelijoiden arvonantoa suomalaisille ( muiden ideologisten , srategisten ja valtakunnan rajallisten kysymysten tultua ohitetuksi - eikä dilektiikan lakien mukaisesti päinvastoin. Suomen hallitus vastasi 27.6. 1944 jolloin 21. Armeijan joukkojen olisi pitänyt olla jo ohi Lappeenrannan ja 23. Armeijan lyödä kättä Syväriltä edenneiden Karjalan Rintaman joukoille sekä saksalaisten aseavun vaikutettua suuremmassa mittakaavassa
kuusi päivää ja Ryti – Ribbentrop - sopimuksen tultua vast`ikään solmituksi, ” ymmärtäväisen ” vastauksensa Neuvostoliitolle::
”Suomen hallitus haluaa vilpittömästi rauhaa ja ystävällisiä suhteita Neuvostoliittoon ja on tässä mielessä valmis myönteisesti harkitsemaan jokaista sille tehtyä ehdotusta, jonka se havaitsee takaavan Suomen suvereenisuuden ja itsemääräämisoikeuden sekä kansainvälisen yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen säilymisen ynnä kansan elämisen taloudelliset edellytykset ja mahdollisuudet.”
Stalinin ja USA:n Moskovan lähettiläs Harrimanin käymässä keskustelussa 27.6.1944. lähettiläs totesi itsenäisen Suomen edelleen muodostavan liittoutuneiden sodan jälkeistä kokonaispolitiikkaa. Tällainen puhe, Suomen kannalta ratkaisevalla hetkellä, suomalaisten tehdessä odottamattomia vastahyökkäyksiä Talissa oli Generalissimukselle syvästi kiusallista, mitä osoittaakin Stalinin antama vastaus. Hän ei halunnut lähettilään esitystä suoranaisesti torjua, mutta totesi suomalaisten hallituksen jäsenten olevan täysin saksalaisten vallassa, Hitlerin agentteja.
Pussinperä.
Siksi Suomen armeijan moraali luhistui ja hyvä niin!
Mene hoitoon. Mene suoraan hoitoon käymättä lähtöruudun kautta.
Entä, milloin isänmaan puolustamisesta on tulluut rikos? V.1939-1940?
Isäm maam puollustamisesta tuli naurettavaa, kun homma lähti kiihkosuomalaisilla hörhöillä ns. lapasesta Neuvostoliiton hajottua. Nykyäänhän "Kiitos 1939-1945" janarit jotka kähinäkenu-Ehnroothista, Tali-Ihantalatalasta ja Simo Häyhästä maailman isoimpina asioina kohkaavat ovat lähinnä säälivän naureskelun kohteena asiat oikeasti tiedostavan yleisön (etenkin nuorten) keskuudessa.
Jokohan olisi aika saada rauha tännä pohjolaankin, sota kun loppui yli 60 vuotta sitten.
"Me taistelimme rikollisen aatteen puolesta
Misi29.10.2009 14:37
Siksi Suomen armeijan moraali luhistui ja hyvä niin!"
Mutta mehän taistelimme rikollista aatetta VASTAAN! -Kommarit olivat vihollisen puolella. Ekkönä mitään ymmärrä??
Kyllä Suomen armeijan moraali riitti mainiosti siihen, että maa jäi miehittämättä ja vaille sovjetisointia!
Stallareita kyrsii torjuntavoitot yhä suunnattomasti!
” kohkaavat ovat lähinnä säälivän naureskelun kohteena asiat oikeasti tiedostavan yleisön…”
”Toedostava yleisö” = palstan molemmat stallarit, joiden ikioma idoli romahti 1991!
Kammottava kone, sitä niin saksalaiset kuin suomalaiset pelkäsiävät kuollakseen. Ehkä koko sodan paras maataistelukone.
Oli melko kammottava kone…. lentäjälle. Stormovikin koko etu ja alaosa oli vuorattu panssarilevyillä, jotka painoivat yhteensä 800 kg. Siksi se lensi yhtä sulavasti kuin tiiliskivi ja niitä ammuttiin valtaisa määrä alas. Lentäjällä ei ollut mitään erityistä tähtäintä vaan ainoastaan tuulilasiin maalattu ristikko. Koneessa oli ohjaajan lisäksi takaosassa telttatuolissa taka-ampuja, jolla oli 12,7 mm:n raskas konekivääri. Taka-ampujalta puuttui panssarointi ja hän oli varsin suojaton. Panssaroinnin ansiosta Stormovik kesti hyvin kevyiden aseiden tulta maasta käsin ja myös takaa tulevan hävittäjän tulitusta. Toisaalta sen hitaana ja raskaana oli vaikeata päästä hävittäjää karkuun tai edes tehokkaasti väistellä.
Stormovikeistä oli jalkaväelle kiusaa ja niitä oli kevyen ilmatorjunnan (konekivääri tai 20 mm) vaikea pudottaa. Sen sijaan käytössä ollut 40 mm:n Bofors it-tykki onnistui torjunnassa hyvin ja yleensä jo yksi 40 mm:n kranaatin osuma riitti pudottamaan IL-2:en tonttiin!
Toisaalta sen hitaana ja raskaana oli vaikeata päästä hävittäjää karkuun tai edes tehokkaasti väistellä.
Suomen hävittäjiä vaan ei paljon lennellyt Kannaksella kesällä -44.
Sen sijaan käytössä ollut 40 mm:n Bofors it-tykki onnistui torjunnassa hyvin ja yleensä jo yksi 40 mm:n kranaatin osuma riitti pudottamaan IL-2:en tonttiin!
Jokainen konetyyppi oli tietenkin alasammuttavissa kun oli sopiva pyssy. Suomen maajoukoilla ei noita Boforsin aseita ollut tai jos oli niin mitätön määrä.
” Suomen hävittäjiä vaan ei paljon lennellyt Kannaksella kesällä -44.”
Ne lensivät jatkuvasti mitä oli! Lentäjien vastuuntunto oli hyvä loppuun saakka!
Sen sijaan käytössä ollut 40 mm:n Bofors it-tykki onnistui torjunnassa hyvin ja yleensä jo yksi 40 mm:n kranaatin osuma riitti pudottamaan IL-2:en tonttiin!
Jokainen konetyyppi oli tietenkin alasammuttavissa kun oli sopiva pyssy. Suomen maajoukoilla ei noita Boforsin aseita ollut tai jos oli niin mitätön määrä.”
Suomella oli niitä yli 350 kpl ja melkoinen osa oli rintamalla!
Suomalaiset lentäjät olivat varovaisia. He lensivät hiljaa ja matalalla. Siksipä neukut eivät saaneet tiputettua montaakaan konetta.
Mersu oli täysin tasavertainen kone sen hetkisten parhaiden neukkukoneiden kanssa ja Bf-109G6:n tykkiaseistus oli turmiollinen Stomovikeille!