Eli siis, usko ei tarvitse muuta todistusta kuin uskon itsessään. Sili Jumala tuntuu tekevän ihmeitä, jotka todistavat uskon oikeaksi. Miksi Jumala tuntuu tekevän ihmeitä vain niille, jotka jo ovat uskossa, eivätkä siten tarvitse ihmeitä todistukseksi, kun kerran jo ovat uskossa? Eikö Jumalan tulisi tehdä ihmeitä nimenomaan niille, jotka eivät usko?
Ihmeiden ihmeellinen logiikka?
Kleppo82
14358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nuo ihmeet mitä uskovaiset sanovat jumalan tekemiksi,eivä ole minkään jumalan aikaansaannoksia, vaan ihmisen oman alitajunnan luomuksia.
Rukoilemalla voit saada apua, mutta auttaja ei ole jumala, vaan ihmisten alitajuinen yhteisminä, joka auttaa, mutta apu ei ole ilmaista,sillä joudut myöhemmin kalliisti maksamaan kaikesta minkä saat.
Taannoin vuosituhannen vaihteessa oli tv,ssä ohjelma huonekalukeisari Tauno Korhosesta, jossa hän sanoi minä pyysin jumalalta ja minä sain,mutta siitä mitä hän joutui maksamaan siitä oli lopputulos, että hän menetti kaiken ja vielä terveydensäkin
Kyllä olet oikeassa, sikäli mikäli Jumalaa ei ole, uskovaiset ovat vain pahasti mielenvikaisia hulluja ainakin "vapaissa kristillisissä suunnissa". Mutta ongelma tulee siinä että niin moni on oikeassa.
Esimerki: Henkilö joka ei tunne entuudestaan toista henkilöä yhtäkkiä saa kehoituksen mennä sanomaan tälle jotain hänen elämästään. No ei siinä varsinaisesti mitään, mutta kun se niin usein osuu oikeaan.
Se että sinä et tunne Jumalaa ei todista sitä ettei sitä ole, vaan se todistaa sen ettet tunne häntä!
No ihmisten elämissähän saattaapi kovin monasti olla jotain yhteneväisiä seikkoja, kovin monilla ihmisillä saattaa olla huolia yms... Että mitäs ihmeellistä moisessa sanomisessa nyt on. Ja ne kerrat, jotka eivät osu oikeaan, eivät jää mieleen. Vrt. se, että monet ihmiset on sanoneet, että heille on monesti käynyt niin, että kun he ajattelevat jotakin henkilöä, niin juuri silloin tämä henkilö esim. soittaa heille puhelimella tms. Ihmeellistä, eikö? Minullekin on käynyt joskus näin. Mutta, tulee muista se, että monestiko olet ajatellut jotain ihmistä, mutta hän ei ole sitten soittanutkaan sillä hetkellä? Veikkaisin että tuhansia kertoja useammin kuin nuo edellämainitut tapaukset.
Ja tämä siltä pohjalta, että monesti on uskovaiset tullut mullekin mun elämästä höpöttämään ihan paikkansapitämätöntä puutaheinää. Mutta tokihan se joskus saattaa sattua kohdalleen, kun tarpeeksi kauan toistaa. Ja liittyy toki ihan ulkonäköönkin ja käytökseen nämä asiat, ns. "kylmälukeminen", jota "meediot" käyttävät. Pukeutumiseltani epäilemättä näytän tervehenkisen kristityn mielestä ihmiseltä, joka rypee syvissä ongelmissa. Mutta kas, minäpä olenkin ihan tervehenkinen itsekin, onnellinen, parisuhteessa yms.
Eli pointtini on se että Uskovaiset on mielenterveys ongelmaisia joku pahemmin ja joku vähemmän, siis jos sinä tunnet Jumalan paremmin kuin minä. Oletan ettet usko Jumalaan. Ja sattuma on jännä juttu. Toki on niin ettei moiset "profetiat" aina osu oikeaan, mutta kun silti moni osuu.
Siksi tämä on mielenkiintoinen asia koska jos olet Jumalasta oikeassa niin minä olen hullu ja se sattuma on jännä juttu:)
No enpä usko jumalaan, koska ei ole pienintäkään syytä tahi aihetta uskoa jumalaan. Ja hullu saa toki ihminen olla, eihän siinä mitään. Ja sattuma todellakin on jännä juttu.
Miksi sinulla on syy ja aihe uskoa vain sattumaan.
Ihme tapahtuu kun uskoo sen tapahtuvan. Jokainen meistä on ihmeiden tekijä; emme vaan ole sitä vielä oikein tajunneet, vaikka tiedekin eli uusi kvanttifysiikka osoittaa selvästi ihmisen ("tarkkailija") olevan osatekijänä aineen olemuksesta lähtien.
Meissä oleva TIETOISUUS (alitajunta+sielu ja -henki) on tuo LUOJA, joka saa aikaan niin ihmeet kuin kaiken muunkin. Me tosin käytämme sitä vain aivojemme toimintakapasiteetin verran (eli reilusti alle 10%) ja sitäkin useimmiten täysin hölmösti. Koska tämä tietoisen luomisen 'taika' on vielä monelle tuntematonta (tietoa siitä on kyllä saatavalla ollut jo Jeesuksen opetuksista lähtien), olemme luoneet elämäämme enemmän sellaista, mitä emme olisi ikinä oikeastaan halunneet (sairautta, epäonnea, puutetta jne), koska olemme aina keskittyneet enemmän juuri sellaiseen , mitä emme halua.
Kun joku ihminen USKOO vahvasti johonkin päämäärään keskittyen siihen koko olemuksellaan, tunteellaan, sanoillaan ja teoillaan, hän itse LUO SEN ITSELLEEN eli vetää sen siis puoleensa oman ITSENSÄ VOIMALLA. Se voima on meissä kaikissa oleva jumalallinen 'synnyinlahja'!, sillä Kaikkeuden Alkulähde, jota kutsumme Jumalaksi, on tehnyt meidät 'omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen' ja antanut meille Oman Henkensä/Elämän. Voimme sanoa tosin saman asian toteamalla, että Jumala teki ihmeen, mutta yhtälailla tarkoittaa samaa, jos sanomme meissä olevan Jumaluuden eli KORKEIMMAN ITSEN saaneen aikaan ihmeen.
Toivon, ettei kukaan ymmärrä tässä, että asettaisin ihmisen Jumalan yläpuolelle. Emme kukaan ole korkeampi toista , mutta emme vähempääkään, vaikka olemme 'vain ihmisiä', sillä olemme kaikki YHTÄ eli 'ON VAIN YKSI, JUMALA' ja me olemme SITÄ SAMAA YHTÄ JUMALAN OLEMUSTA kukin omalla tasollamme!
Vaikka meille on kerrottu tästä raamatussakin, meidän on annettu uskoa täysin muuta. Nyt tämä kätketty tieto/*salaisuus* on jälleen pääsemässä ihmisten tietoisuuteen ja olemme vähitellen löytämässä jälleen ITSEMME todellisen olemuksen *Jumalan kanssaluojina*. Ymmärrän hyvin, että tämä kirjoittamani tieto ei mene vielä perille monellekaan eikä varsinkaan ns. uskovaiset voi hyväksyä tätä johtuen vuosisataisesta ohjelmoinnista. Tässä ei ole kuitenkaan tarkoitus muuttaa kenenkään uskomuksia. Olenpahan vain (yksi monista) tarjoamassa uutta VALOA kaikille niille, jotka sitä kaipaavat tässä elämänsä hetkessä.
Hmm, menee taas "sekavat höpinät"-osastoon tämä. Eli ihmeitä tapahtuu, jos oikeen tosissaan uskot, elikäs sivuutat kaiken muun kuin oman mielipiteesi? Vähän kuin tuossa kuuntelin miten Saarikalteen Veli uskoville veljilleen ja sisarilleen kertoi, että todellisuus ja maailma ovat toissijaisia oman mielikuvituksen rinnalla. Esim. jos lääkäri sanoo sinulle että sinulla on syöpä, niin hyvä, lääkäri saa sanoa, mutta jos uskot jumalaan, niin sinä et oikeasti voi sairastua. Eli tuo pitänee käsittää niin, että ihminen tietää että hän on sairas, mutta hän on terve, koska raamatussa niin sanotaan. Ja katso, näin on tapahtunut ihme, ihminen on parantunut uskon ansiosta (syöpä hänellä toki vielä on, mutta sehän on vain sivuseikka, jos oikeen uskoo parantuneensa).
Eli ihminen itse ajatuksillaan vaikuttaa maailmaan? No, sehän on helposti todistettu, kuvittelet vain, että minun viereeni ilmestyy harppua soittava maahinen. Jään odottelemaan, tuota maahista...
"aivojemme toimintakapasiteetin verran (eli reilusti alle 10%)" Kyllä ihminen ihan 100 % kapasiteetistaan käyttää...
Kuinkas sinä nyt noin tuon asian väänsit? Ei kukaan voi todella uskoa oman mielipiteensä vastaisesti. Jos joku väittää muuta, niin se ei ole uskomista vaan näyttelemistä.
Esimerkkisi osoittaa järjen köyhyyttä, sillä jos ihminen kieltäytyy tunnustavansa olevansa vakavasti sairas ja sen vuoksi kieltäytyy hoidosta tai vähintään tarvitsevansa elämäänsä täydellistä muutosta uskomuksista lähtien vain siksi, että hänen mielestään riittää kun *uskoo Jumalaan ja kaikki on hyvin* kysymättä koskaan mielessään, että mitähän varten tuo sairaus/muu ongelma oikein hänelle tuli. Ei ne ongelmat sattumalta tule; aina niissä on joku syy ja tarkoitus; jos kieltäytyy näkemästä niitä, niin ei voi kuin valittaa.
Syvällä, vahvalla uskolla voi parantua, mutta tämä ei tarkoita, että pitäisi uskoa johonkin kuten vaikkapa Jumalaan, Jeesukseen tai mihin tahansa 'ulkopuolisen' voimaan, vaan että todella jollakin tavalla löytää itsestään sellaisen luottamuksen ja oman sisäisen voimansa joka saa aikaan muutoksen. Sellaisen uskon ja siitä johtuvan *parantumisen katalysaattori* voi olla mikä tahansa; jotkut löytävät sen esim. uskontonsa piiristä, jotkut jostain ns. voimapaikasta tai parantajasta tai ihan yksinkertaisesti lääketieteen keinoista, mutta kukaan tai mikään ei paranna ketään, ellei ihminen itse ole valmis uskomaan/luottamaan 'parantumisen ihmeeseen'.
Se tulee paljon helpommin todistetetuksi sinulle, kun itse kuvittelet ja USKOT sen tapahtuvaksi kaikkien noiden tietoisen luomisen periaatteiden mukaisesti.
Toisaalta, kukaan meistä ei voi luoda toiselle mitään (edes harppua soittelevaa maahista :) ilman toisen mukana oloa/ lupaa ja siis resonointia kaikkien tietoisen luomisen periaatteiden mukaisesti. Toisin sanoen voimme olla mukana vain *katalysaattorina*....tai sitten yhteisen tietoisuuskenttämme välityksellä ns. sadannen apina-teorian kautta.
Tuosta aivojemme käyttökapasiteettiprosentista tietosi eivät pidä paikkaansa!
Vastailin lainaten kysymyksiäsi, mutta ne jostain syystä hävisivät. Ymmärtänet kuitenkin vastauksista, mitä milloinkin tarkoitin vastata; jos et, niin jatketaan keskustelua!
"Esimerkkisi osoittaa järjen köyhyyttä, sillä jos ihminen kieltäytyy tunnustavansa olevansa vakavasti sairas ja sen vuoksi kieltäytyy hoidosta tai vähintään tarvitsevansa elämäänsä täydellistä muutosta uskomuksista lähtien vain siksi, että hänen mielestään riittää kun *uskoo Jumalaan ja kaikki on hyvin* kysymättä koskaan mielessään, että mitähän varten tuo sairaus/muu ongelma oikein hänelle tuli."
Sehän osoittaa että moinen usko on järjen köyhyyttä. Eli usko ilman todisteitaa tai jopa vastoin todisteita, eli uskonnollisiin asioihin liittyvä usko.
Raamattu opettaa että uskova ihminen ei koskaan sairastu tai vahingoitu. Eli näin ollen kaikki mikä näyttää sairaudelta tms. on vain sielunvihollisen valehteluyritys, ja näin ollen sitä ei tule uskoa. Eli juuri uskohan tässä ihmisen parantaa. Ja se on minunkin mielestäni todella typerää ajattelua.
"kukaan tai mikään ei paranna ketään, ellei ihminen itse ole valmis uskomaan/luottamaan 'parantumisen ihmeeseen'."
Kyllä minulla ainakin pääkipu paranee aspiriinia ottaessa, vaikka ajattelisinkin että eihän tuommoinen joutava pilleri voi mitenkään pääkipua parantaa. Ja kokemusta ei ole, mutta jos minulle tulisi vaikka umpisuolentulehdus, niin veikkaanpa että se on se ja sama mitä uskon, mutta leikkaus minut siitä parantaisi.
"Toisaalta, kukaan meistä ei voi luoda toiselle mitään (edes harppua soittelevaa maahista :) ilman toisen mukana oloa/ lupaa ja siis resonointia kaikkien tietoisen luomisen periaatteiden mukaisesti. Toisin sanoen voimme olla mukana vain *katalysaattorina*....tai sitten yhteisen tietoisuuskenttämme välityksellä ns. sadannen apina-teorian kautta."
No sinulla on minun lupani, ja minä oikeasti oikein odotan sitä, ajatelkaamme molemmat sitä yhdessä.
"Tuosta aivojemme käyttökapasiteettiprosentista tietosi eivät pidä paikkaansa!"
Toki myönnän että ns. "tyhjäkäynnillä" saattaa hyvinkin olla että käytämme vain 10 % aivokapasiteetistamme. Kuten voisi sanoa että käytän vain 10 % lihaskapasiteetistani, kun tässä istun. Tai että mahani on aika tyhjä, käytän siis vain 10 % ruoansulatuskapasiteetistani.
Mutta ilmeisesti olet sitä mieltä, että ihminen ei koskaan käytä kuin 10 % aivokapasiteetistaan. Mikä ei pidä paikkaansa, koska silloin aivot olisivat 10 kertaa pienemmät kuin mitä ne ovat.
Kyllä suurin osa aivoista on käyttämättömänä, koska aikaan ehdollistunut mieli on esteenä, aivojen ajattoman osan käytölle.
Tuo ajaton odottaa ja varjostaa ihmistä vuosituhannesta toiseen, niin että ihminen ymmärtäisi aikaan ehdollistumisen, ja avaisi portin ajattoman ilmenemiselle sekä aivojen koko kapasiteetin käyttöön otolle
Teknologisesti iminen on kehittynyt ajatuksen avulla valtavasti, mutta tämä sama ajatus on aikaansaanut,ihmisen psykologisella alueella kaaoksen, joka on johtanut henkisen kehityksen paikoillaan polkemiseen, uskontojen aatteiden, ja niiden jumalien keksimisellä
Kun ihminen ymmärtää itsensä ja ehdollistumansa, niin tuo portti aukeaa, ja totuus tulee luoksemme
Kalevalassakin se on ilmaistu niin, että väinämöinen on synnyttäjä, sampo ihmismieli, joka ajatuksen avulla sai ihmeitä aikaan, ja näin katkaisi yhteyden omaan alkuperäänsä
Sen takia väinämöinen sanoi, että vielä minua tarvitahan, ja tulen luoksenne kun on aika
Ilmeisesti en selittänyt tarpeeksi selvästi, että pelkkä ajattelu (kuten esimerkkisi: otan pillerin päänsärkkyyn vaikka ei se auta) on mielen toimintaa ja sinänsä heikkoa luomaan sitä tai tätä. Samoin jos meitä olisi vaikka stadiollinen porukkaa ajattelemassa sinulle maahista eteesi, niin se ei onnistu, ellet ITSE OLE SEN LUOJA kaikkien TL:n periaatteiden mukaisesti (onko sitä niin kauhean vaikeaa ymmärtää?).
Perusasenne on se ratkaiseva tekijä eli kun tiedät 'syvemmällä alitajunnan tasolla' että pilleri auttaa, koska ethän muuten ottaisi sitä, siis riippumatta mitenkään sillä hetkellä päässäsi pyörivistä ajatuksista.
Lisään vielä, ettei kenenkään ole pakko uskoa kaikkea sitä mitä raamatussa sanotaan. Itselleni se on yksi ihmisten enemmän tai vähemmän autenttisista kirjoituksista ja uskomuksista koottu kirja hyllyssäni toisten luettujen joukossa ; ei sen enempää! Jokainen päättäköön itse, mitä siitä uskoo tai jättää uskomatta ja käyttäköön siis erottelukykyään; valitettavasti monet uskovaiset eivät uskalla tehdä sitä!
No sanos nyt että mitkä osat siellä aivoissa ovat käyttöä vailla, eli turhia? Ja miksi ne sitten ovat olemassa, jos niitä ei käytetä?
"Tuo ajaton odottaa ja varjostaa ihmistä vuosituhannesta toiseen." Millä perusteella?
Jaa nyt vedotaan oikeen tietokirja Kalevalaan... Keskustelun taso on taas mitä on.