Kun lueskelin näitä uskovaisten kirjoittamia viestejä eri keskusteluista niin huomasin taas kerran selvää yhteneväisyyttä usean uskovaisen asenteissa.
"En voi hyväksyä homoutta sillä jos homous sallitaan niin sittenhän minunkin pitää ruveta homoksi"
"Jos Jumalaa ei olisi niin sittenhän ihmiset kulkisivat ympäriinsä toisiaan tappamassa ihan holtittomasti"
"Jos kerran ette usko Jumalan luoneen maailman niin täytyyhän teillä olla joku uskomus siitä miten se on syntynyt"
"Jos ette usko Jumalaan niin mihin te sitten uskotte?"
"Ateismi on uskonto aivan siinä missä muutkin uskonnot"
Kysymys tuntuu olevan uskovaisten voimakkaasta hallituksi tulemisen tarpeesta. Monille näyttää olevan vaikeaa kuvitella elämää ilman ehdottomia määräyksiä ja virallisia "totuuksia".
Ajatukset tulevat usein minulle kuvina, niin tämäkin ajatus:
Uskovaiset ovat kuin proomuja, jotka ajelehtivat holtittomina jollei joku hinaa niitä tiettyyn suuntaan. Proomusta katsottuna näyttää pelottavalta että jotkut alukset kulkevat ilman hinaajaa, mikäs yksin kulkevaa estää ajelehtimasta karille tai joutumasta eksyksiin?
Ateistit taas ovat aluksia joissa on oma kapteeni, ja nämä alukset valitsevat itse reittinsä. Hinaajaa ei tarvita, laivassa on kaikki tarvittava siellä omalla komentosillalla.
Tuntuu siltä että proomujen ja laivojen on hyvin vaikea ymmärtää toisiaan.
"En voi hyväksyä homoutta sillä jos homous sallitaan niin sittenhän minunkin pitää ruveta homoksi"
"Jos Jumalaa ei olisi niin sittenhän ihmiset kulkisivat ympäriinsä toisiaan tappamassa ihan holtittomasti"
"Jos kerran ette usko Jumalan luoneen maailman niin täytyyhän teillä olla joku uskomus siitä miten se on syntynyt"
"Jos ette usko Jumalaan niin mihin te sitten uskotte?"
"Ateismi on uskonto aivan siinä missä muutkin uskonnot"
Kysymys tuntuu olevan uskovaisten voimakkaasta hallituksi tulemisen tarpeesta. Monille näyttää olevan vaikeaa kuvitella elämää ilman ehdottomia määräyksiä ja virallisia "totuuksia".
Ajatukset tulevat usein minulle kuvina, niin tämäkin ajatus:
Uskovaiset ovat kuin proomuja, jotka ajelehtivat holtittomina jollei joku hinaa niitä tiettyyn suuntaan. Proomusta katsottuna näyttää pelottavalta että jotkut alukset kulkevat ilman hinaajaa, mikäs yksin kulkevaa estää ajelehtimasta karille tai joutumasta eksyksiin?
Ateistit taas ovat aluksia joissa on oma kapteeni, ja nämä alukset valitsevat itse reittinsä. Hinaajaa ei tarvita, laivassa on kaikki tarvittava siellä omalla komentosillalla.
Tuntuu siltä että proomujen ja laivojen on hyvin vaikea ymmärtää toisiaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
asian ytimeen. Erittäin hyvin sanottu. Minullekin tulee usein mieleen monet asiat kuvina. Olen ajatellut, että minut on ateismiin johtanut oma moottori ja oma alus. Uskonnon suunnalla on näkynyt yhteensovittamattomia karikoita ja eksyttäviä sumuja. Ateismiin päin käännyttyäni on tullut selviä maisemia.
Olen täydellisesti samaa mieltä kanssasi, vaikka näenkin kuvan erilaisena mielessäni. Nyt on sellainen fiilis että voisin jopa rustailla sen tähän, joten lukaise, mikäli kiinnostaa.
Näen ko. vastakkainasettelun esim. siten, että uskovaiset ovat kuin vuoriston juurella rähisevä massa, joka koettaa saada jokaisen ihmisen luopumaan ajatuksesta kiivetä vuorien huipuille. Kyseinen vuoristo on elämä, jonka jokaisella huipulla on jokin ihmistä satuttava asia, joka on yleensä ennenpitkää kohdattava.
Kun ajatellaan, että jokainen ihminen syntyy tämän vuoriston juurella, niin ateistit ovat niitä, jotka koko elämänsä ajan kiipeävät kohti tuntematonta ja ottavat vastaan sen, mitä omat valinnat tuovat tullessaan. Oli vastaantulevilla huipuilla sitten yksinäisyys, suuri menetys, pohjattoman syyllisyyden tunne tai ihan mikä tahansa sydäntä särkevä asia, ateisti ottaa sen vastaan, oppii siitä ja saa ennenpitkää pysyvän mielenrauhan, sillä hän oppii, miten elämän nurja puoli otetaan vastaan.
Toisin on uskovaisen laita. Hän odottaa kuolemaansa asti vuoriston juurella ja toivoo, että joku palkitsee hänet siitä, että hän luovutti jossain vaiheessa elämän kesken, palasi vuoriston juurelle ja alkoi kääntämään katseensa pois peilistä joka kerta, kun puhe tuli elämästä eli "helvetistä".
Kyllä, voin nähdä myös tuollaisen kuvan. Hyvin kirjoitettu.
"Oli vastaantulevilla huipuilla sitten yksinäisyys, suuri menetys, pohjattoman syyllisyyden tunne tai ihan mikä tahansa sydäntä särkevä asia, ateisti ottaa sen vastaan, oppii siitä ja saa ennenpitkää pysyvän mielenrauhan, sillä hän oppii, miten elämän nurja puoli otetaan vastaan."
Juuri noin.
Uskovaiset ovat oma ajattelumaailmasi tuotos ajatteluraksuttamossasi, ystävällisesesti.
Lainauksesi toisten olevaisten vapaa-ajan viihdekäytökseen on heidän oma päänsärkynsä.
Miksi uskovaiset tarvitsisivsat "opastajaa" jos raamatussa on heille kyllin.
Ajatukset ovat ohikiitävää materiaa, jopa mustavalkoisina.
Uskovat uskovat luettuun sanaan eri muodoissaan, eksyksissä tahi ei.
Ateistit ovat oma materiakappaleensa, joita tulee kunnioittaa aivan sellaisinaan kuin ovat
määräämättömässä aikajanassa yksilöinä.
Proomut ja laivat ovat vain erilaista kategoriaa, ei muuta sen kummempaa.