Kirkon kuolemansairaus
Vellova homokeskustelu kertoo, että elämme sekavassa lopunajassa Jumalan Sana halutaan vesittää tekemällä siitä 'aikahistoriallista'. Kohdasta missä riittää 'välttävä sisälukutaito' tehdään teologisella oveluudella 'tulkintakysymys'. Keskustelu myös paljastaa, että kirkon identiteetti on pahasti hukassa. Kirkko on kadottanut alkuperäisen tehtävänsä. Se on vaihtanut toimeksiantajansa toiseen.
Kirkon toimeksianto on lähetyskäskyssä, Matt 28:10-20. Se velvoittaa kirkkoa saarnaamaan 'parannusta syntien anteeksisaamiseksi' kaikille (myös homoille ja lesboille). Kirkon tehtävänä ei ole järjestää eri synninharjoittajille omia viihdetilaisuuksia. Tällaiset 'messut' ovat luokiteltavissa sarjaan 'vuohien huvittamnen'. Kirkko on luistanut varsinaisesta tehtävästään ja lähtenyt ottamaan toimeksianatonsa toisaalta - kansalta. Kirkko on tukkinut korvansa Jumalan käskyille, mutta herkistynyt kuulemaan kansan ääntä. Motivaatio lainataan Pilatukselta: 'Pilatus tahtoi tehdä kansalle mieliksi!' (Mark 15:15). Tämä ei kuitenkaan suju aivan kivuitta; tarvitaan Raamatun 'uutta tulkintaa'. Kun tälle tielle lähdetään, joudutaan täydelliseen suhteellisuuteen, relativismiin. Kaikkina aikoina ihmiset ovat pyrkineet vapaaksi Raamatun 'ikeestä': 'Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä' (Ps 2:3). On äärimmäisen vakava asia, että teologit käyvät päästelemään ihmisiä Jumalan Sanan kahleista. Heidän tehtävänäänhän olisi sitoa ihmiset Jumalan lain sanalla, kunnes nämä nöyrtyisivät parannukseen. Aikamme teologit eivät ole lainkaan käsittäneet omaa tehtäväänsä, vaan ovat siitä 'pihalla kuin lumiukot'!
Kansa on alistanut kirkon nöyräksi palvelijakseen. Sen sijaan, että kirkko julistaisi parannusta, mielen- ja elämänmuutosta, se lähtee yleisön pyynnöstä 'siunaamaan', mitä kansa tuottaa. Kirkko tyytyy tähän ja tuntee itsensä jopa imarrelluksi, kun sitä edes johonkin tarvitaan. On unohdettu vanha totuus: 'Kirkko, joka ei osaa kirota, ei osaa myöskään siunata.'
Raamattu kuvaa hyvin kirkon ja kansan nykyistä yhteistyötä: 'Kun kansa rakentaa seinän, (profeetat) valkaisevat sen kalkilla' (Hes 13:10). Tässä meillä on kouluesimerkki 'syntisen vanhurskauttamisesta tänään'. Kirkko ja syntinen toimivat sulassa sovussa ja tiiviissä yhteistyössä. Kirkko valelee syntisen tekosten päälle 'siunauksen kalkin'. Siis kirkko siunaa, mitä kansa tuottaa! Naispappeudessa tämä jo toteutui - ja homoliittojen hyväksyminen on sen jatkeena. Tällä rintamalla turhautuneella kirkolla riittänee vastaisuudessakin tehtäviä. Siitä pitänee huolen kansan yhäti paisuva 'siunauslista'.
Vellova homokeskustelu kertoo, että elämme sekavassa lopunajassa Jumalan Sana halutaan vesittää tekemällä siitä 'aikahistoriallista'. Kohdasta missä riittää 'välttävä sisälukutaito' tehdään teologisella oveluudella 'tulkintakysymys'. Keskustelu myös paljastaa, että kirkon identiteetti on pahasti hukassa. Kirkko on kadottanut alkuperäisen tehtävänsä. Se on vaihtanut toimeksiantajansa toiseen.
Kirkon toimeksianto on lähetyskäskyssä, Matt 28:10-20. Se velvoittaa kirkkoa saarnaamaan 'parannusta syntien anteeksisaamiseksi' kaikille (myös homoille ja lesboille). Kirkon tehtävänä ei ole järjestää eri synninharjoittajille omia viihdetilaisuuksia. Tällaiset 'messut' ovat luokiteltavissa sarjaan 'vuohien huvittamnen'. Kirkko on luistanut varsinaisesta tehtävästään ja lähtenyt ottamaan toimeksianatonsa toisaalta - kansalta. Kirkko on tukkinut korvansa Jumalan käskyille, mutta herkistynyt kuulemaan kansan ääntä. Motivaatio lainataan Pilatukselta: 'Pilatus tahtoi tehdä kansalle mieliksi!' (Mark 15:15). Tämä ei kuitenkaan suju aivan kivuitta; tarvitaan Raamatun 'uutta tulkintaa'. Kun tälle tielle lähdetään, joudutaan täydelliseen suhteellisuuteen, relativismiin. Kaikkina aikoina ihmiset ovat pyrkineet vapaaksi Raamatun 'ikeestä': 'Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä' (Ps 2:3). On äärimmäisen vakava asia, että teologit käyvät päästelemään ihmisiä Jumalan Sanan kahleista. Heidän tehtävänäänhän olisi sitoa ihmiset Jumalan lain sanalla, kunnes nämä nöyrtyisivät parannukseen. Aikamme teologit eivät ole lainkaan käsittäneet omaa tehtäväänsä, vaan ovat siitä 'pihalla kuin lumiukot'!
Kansa on alistanut kirkon nöyräksi palvelijakseen. Sen sijaan, että kirkko julistaisi parannusta, mielen- ja elämänmuutosta, se lähtee yleisön pyynnöstä 'siunaamaan', mitä kansa tuottaa. Kirkko tyytyy tähän ja tuntee itsensä jopa imarrelluksi, kun sitä edes johonkin tarvitaan. On unohdettu vanha totuus: 'Kirkko, joka ei osaa kirota, ei osaa myöskään siunata.'
Raamattu kuvaa hyvin kirkon ja kansan nykyistä yhteistyötä: 'Kun kansa rakentaa seinän, (profeetat) valkaisevat sen kalkilla' (Hes 13:10). Tässä meillä on kouluesimerkki 'syntisen vanhurskauttamisesta tänään'. Kirkko ja syntinen toimivat sulassa sovussa ja tiiviissä yhteistyössä. Kirkko valelee syntisen tekosten päälle 'siunauksen kalkin'. Siis kirkko siunaa, mitä kansa tuottaa! Naispappeudessa tämä jo toteutui - ja homoliittojen hyväksyminen on sen jatkeena. Tällä rintamalla turhautuneella kirkolla riittänee vastaisuudessakin tehtäviä. Siitä pitänee huolen kansan yhäti paisuva 'siunauslista'.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on yhteiskuntapoliittista keskustelua, eikä se liity mitenkään evankeliumin ilosanomaan. On vaarallista sekoittaa usko politiikkaan, kuten "parempina" uskoivaisina itseään pitävät säännöllisesti tekevät.
eli uskonnon ja vallan yhdistelmästä ei ole kyse. Vain islamilla on selkeä tarve luoda 'valtio valtioon', jossa maan lait ohitetaan sharialla. Tämä ilmiö on tuttua jo Britanniassa kuten kunniamurhat Ruotsissa,--ja on rantautunut jo meillekin vaikka hyssyttelymaassamme puhutaan vasta 'kunniaväkivallan uhasta'. Siinä sulle malliesimerkki teokratiasta.
Kun kristityt pitävät kirkkonsa homottomana kyseessä ei ole suinkaan pyrkimys valtiovallan 'teokratisoimiseen' vaan muistuttaa perusarvoista joita nyt poljetaan norsuina posliinikaupoissa.
Sen sijaan islamin saadessa enemmän jalansijaa, saattaa käydä ensin niinkuin Malmössä, jossa kouluissa ei enää tarjoilla sianliharuokia koska samassa ruokalassa syövät muslimit inhoavat jos saastaista eläintä syödään samassa tilassa heidän kanssaan.
Johan suvivirret on vaiennettu meilläkin, ja koulun uskonnon opetus halutaan korvata 'neutraalilla' uskontotietoudella'. Luuletko aikuisen oikeasti että muslimit sallisivat lapsilleen moista opetusta?
Vain luterilaiset lapsetko pitäisi pakottaa kyseenalaistamaan uskonasioita ja nimenomaan omaa uskontoaan? Miksi samaa ei vaadittaisi muslimilapsilta? Siinäkö se evankeliumin ilosanoma sitten toteutuu, että luterilaiset ryömivät turvat turpeessa kohti Mekkaa ja hokevat että 'meillä on sama Jumala ja Muhammed on hänen profeettansa'-?
Onko homoliittojen vihkiminen kirkossa politiikkaa? Tasa-arvo ja uskonasiat täytyy pystyä liittämään toisissa, jos aiotaan keskustella oikeilla termeillä. Vai oliko mielessä se, että kun hiljaisuudessaan tuodaan homohäät kirkkoon, täytyhän hyväksyä ilman keskustelua ja politikointia. Suoraan DDR:n oppikirjasta. Hys, niin kyllä hyväksyntää löytyy
"Johan suvivirret on vaiennettu meilläkin, ja koulun uskonnon opetus halutaan korvata 'neutraalilla' uskontotietoudella'. Luuletko aikuisen oikeasti että muslimit sallisivat lapsilleen moista opetusta?"
Jos ei maat tavat ja lait kelpaa, niin lähteköön pois. Kaikilta uskonnoilta erioikeudet pois ja kirkko ja valtio erilleen. Perustuslakiin pitää saada maininta sekulaarista valtiosta.
"'...neutraalilla' uskontotietoudella'..." Niinpä ne jotkut haluavat ja pyrkivät. Oikeastaan aika harva, vapaa-ajattelijat vaativat kaikille yhteistä ET:a... Ongelma on siinä, etteivät elämänkatsomuskysymykset koskaan ole neutraaleja. Ei ole mitään olemassa neutraalia katsomuskasvatusta, siinä on aina jokin valittu tapa tarkastella katsomuksellisia kysymyksiä. Vapaa-ajattelijat ratsastavat neutraalius ja suvaitsevaisuus -termeillä "Hopotihoi!" karjuen ja kovaa meteliä pitämällä he vievät huomion todellisista tarkoitusperistään, eli lisätä uskonnonvastaisuutta ja vähentää uskontojen asemaa, "vapauttaa" ihmiset uskonnoista. Jos he esim. ajaisivat tosiaan tasavertaisia oikeuksia, he sallisivat uskontojen olemassaolon eivätkä pyrkisi vaikuttamaan näihin. Se on piilovaikutusta, taustalta vaikutetaan sellaisiin ihmisiin, jotka eivät omaa kriittistä ajattelutapaa. Piilovaikutuksella luodaan mielikuvia ja saadaan ajattelemaan halutulla tavalla. Se juksaamista, indoktrinaatiota parhaimmillaan. Todellisia tavoitteita ei kerrota ja kritisointi on kiellettyä, jos sitä tehdään, ryhdytään uhreiksi ja syyllistetään kriitikkoja.
Tulipas urputus.
"Siinäkö se evankeliumin ilosanoma sitten toteutuu, että luterilaiset ryömivät turvat turpeessa kohti Mekkaa ja hokevat että 'meillä on sama Jumala ja Muhammed on hänen profeettansa'-?"
Hyvin heitetty kysymys. Missä on kristittyjen rohkeus? Eikö ole uskallusta seisoa oman totuuden pohjalla? Tunnetaanko sitä? Muslimien kanssa kun ei ole samaa Jumalaa eikä Muhammed ollut ainoan elävän Jumalan profeetta.
Kirkko on katolinen kirkko.
Kaikki muut kirkot ovat lahkoja jokaisen kirkon/lahkon mielestä. Bisnes on bisnestä.
tämä roomalais-katolinenkin kirkko on eronnut alkuperäisimmästä eli idän apostolisesta ja katolisesta kirkosta, joka tunnetaan parhaiten Ortodoksisena kirkkona.
Käännynnäiskatolilaisilla on usein aika puutteellinen kuva uuden kirkkonsa historiasta ja opillisesta taustasta.
Onko näin? Niin eihän se vain tapahtunut vuonna 1054, kun Läntinen ja Itäinen kirkko joutuivat skismaan. Olenpa ollut tietämätön. Tyhmä minä. Niin, ja oliko se luterilaisuus alkanut uskonpuhdistuksesta 1500-luvulla? Kylläpä olen ollut tietämätön. Varsinkin kun meidän koulumme laittaa tämänkin tiedon päähämme takoen. Olemme "käännynnäiset", suo anteeksi...kristityt olleet tietämättömiä asiasta. Kiitos vielä selvennykseksi. Kukapa antaisi tietoa käännynnäisille, jos heidän kanssa kukaan "alkuperäinen" halua puhua kuin hakkumalla käännynnäistä.
vai mitä lie?
... ja kaiken lisäksi nämä kaikki kirkot (niin ort, rm kat, lut) ovat yhtä kaukana alkuseurakunnasta - Kristuksen ruumiista - kuin itä on lännestä.
Veden jakajana toimi 300-400 -luvun kirkolliskokoukset, joissa muotoiltiin 'kristin oppi' yli Raamatun sanan.