Että ihminen ei voi uskoa jumaliinsa ilman, että siitä täytyy pitää suurta ääntä ja yrittää taivuttaa kaikki muutkin uskomaan?
Olen miettinyt pääni puhki ja tullut siihen tulokseen, että ihminen ei itse asiassa uskokaan, ellei saa uskonsa taakse mahdollisimman suurta tukea. Sitten se uskominen menee jo omalla painollaan.
Puuttumatta siihen, uskonko itse vai enkö usko jumaliin (kyllä, jumaliin, niitä on maapallolla niin useita!), voitte yrittää itse miettiä asiaan parempaa selitystä.
Olen miettinyt pääni puhki ja tullut siihen tulokseen, että ihminen ei itse asiassa uskokaan, ellei saa uskonsa taakse mahdollisimman suurta tukea. Sitten se uskominen menee jo omalla painollaan.
Puuttumatta siihen, uskonko itse vai enkö usko jumaliin (kyllä, jumaliin, niitä on maapallolla niin useita!), voitte yrittää itse miettiä asiaan parempaa selitystä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on toisilla selkäytimessä eikä sitä sieltä pois saa ilman pitkällistä pään pesua. Sillä epäilemättä on merkittävä osuus historiassa ja se on auttanut monet yhteistöt selviytymään koettelemuksista. Tarvitaanko laumakäyttäytymistä enää nykyään? Vetoaako kirstinusko nimenomaan tähän inhimilliseen tai eläimelliseen piirteeseen ja uskovaisiksi on "valikoitunut" enemmän laumatietoisia ihmisiä?
Sen täytyy olla vahva voima joka antaa jollekin sosiaaliset tuntosarvet joita ei voi leikata pois ja jotka joka hetki muistuttavat "mitä muut minusta ajattelevat", "miten voisin nousta yhteisöni arvoasteikossa", "miten olen mahdollisimman erottamaton osa yhteisöä", "mitä 'me' vastustamme" ja "mitä 'me' puolustamme".
Yhteisöllisyys vie pitkälle vaan ei jäseniään yksilöinä. Yksilölliset laumatietoiset taas erottuvat voimakkaasti näkyvän kapinointinsa takia. Itse asiassa he kapinoivat enemmän omaa vaistoaan vastaan kuin ympäristöä nykyisin. Rokkareita, juomisongelmaisia tai tuuliviirejä aktivisteja. Niitä on monenlaisia ja monessa mukana.
Yksilöllisten osaksi jää näköjään ainakin itseni kohdalla lähinnä purnaaminen :)
on useita sellaisiakin, jotka voivat. Meitä on niin moneksi.. Joidenkin on pakko kuuluttaa joka puolella oikeassa olemistaan. Siinä tulee tosiaan aika helposti mieleen, että ketäköhän sinä oikeastaan yrität vakuuttaa? Itseäsi, vai muita?
Ja jos sinäkin kerran uskot joihinkin jumaliin pitämättä siitä sen suurempaa melua, niin...
Vakuuttaminen jääköön vakuutusyhtiöiden huoleksi. Minä esitin vain retorisen kysymyksen, joka itseäni on askarruttanut. Täältä, kuten ilmeisesti mistään muualtakaan, tuskin löytyy minua tyydyttävää vastausta siihen.
Edelleenkin pidän omana asianani uskomiseni/uskomattomuuteni.
en tiedä, mutta sen tiedän, että hyvää ei tartte mainostaa.