Luulen aina päässeeni ikävästä sinuun, vaan en. Osaltaan siintä muistuttaa medaljonki kaulallani josta en henno luopua, osaltaan tulet vaan mieleeni välähdyksen omaisesti. Aina kun ajattelen rakkautta, ajattelen sinua eli tämä on surullista koska yhä luulen sinulla olevan se toinen puolikas sydämmestäni. En ole kokonainen enkä ehjä, se näkyy myös ihmissuhteissani, en voi rakastaa enkä rakastua. Siksi toivon sinun ottavan yhteyttä ja loukkaavan minua niin paljon, että sydämmeni murtuisi lisää, ettei se kaipaisi.
Vieläkin
kaipaan
6928
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...sillä erolla, että minua loukattiin todella pahasti. En halua enää koskaan rakastua keneenkään. Sydämelläni on kypärä.
Olet kait päässyt yli, ei kait voi kaivata jos on verisesti loukattu...muuttuuko kaikki vihaksi silloin?
No meitä on sitten kait 2 henkilöä jotka ei voi enään rakastua, toivon kuitenkin että meitä molempia kohtaa vielä onni ja rakastumisen huuma
...päässyt yli. Kaipaan ja rakastan edelleen häntä. Onnea ja rakastumisen huumaa en halua kohdata enää koskaan, se vain satuttaa.
Pistä se medaljongi pois niinkuin neuvoin tekemään..olen pahoillani mut elämä menee eri tavoin kuin itse luulee sen menevän.En silti kadu tapahtunutta..:=)
En halua udella mut kysyn mikä teille tuli kun erositte? Jos et voi unohtaa ja kaipaat vielä häntä eikö olisi syytä pohtia syytä miksi ero tuli. Selvitellä tilannetta, ehkä toinenkin osapuoli jahkailee samallalailla, kaipaa. Jos voisittekin sopia ja elämä jälleen olisi elämisen arvoista. Kannattaisi yrittää, itse kullekkin meille sattuu erheitä, anteeksikin on hyvä joskus antaa ja saada.
On mennyt jo muutama vuosi, en uskaltaisi ottaa yhteyttä. Pyysin häntä keskustelemaan silloin kun erottiin eikä hän halunnut, ei ottanut mitään yhteyttä. Ajattelen hänen vihaavan minua :(