Täällä joskus joku kirjoitti että monet yhdysvaltalaiset komentajat (Patton etunenässä muistaakseni) eivät halunneet luopua Shermmaneista jotka oli varustettu 75mm tykillä.
Oliko syynä ylimielisyys siihen että sota-voitetaan kuitenkin eikä sen takia haluttu vaivautua muutoksiin? olisi varmaan kuitenkin henkiä säästetty jos olisivat laittaneet shermanniin sen fireflyn tykin.
Oliko syynä ylimielisyys siihen että sota-voitetaan kuitenkin eikä sen takia haluttu vaivautua muutoksiin? olisi varmaan kuitenkin henkiä säästetty jos olisivat laittaneet shermanniin sen fireflyn tykin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joku tietokonenäpyttelijä kotonaan alkaa neuvomaan
ammattisotilasta, panssarikenraali Pattonia miten
ja millä soditaan...
No, hyvä itsetunto saattaa auttaa maailmassa pitkälle.
Olihan jo 44 shermaneissa 76millin tykki joka oli yhtä tehokas kuin sakujen 85 millnen[lähde google: sherman]
Usalla oli eri sodankäyntitaktiikka johon ei kuulunut panssarien keskinäiset taistelut vaan vihollispanssarit tuohottiin kanuunoin ym.
...parempi sirpalekranaatti kuin 76-millisessä. Jalkaväen kurittamiseen parempi.
Pojilla oli kiirekiire ja kilpajuoksu berliiniin menossa jakamaan saalista. Ei ollut aikaa säätää pikkujuttujen kanssa. Samasta syystä Stalin kyllästyi leikkimään suomen kanssa.
Patton muutenkin oli yksisilmäinen kovan linjan valloittaja kenu ja ei sitä kiinnostanut miehistötappiot. Montgomery oli sen suhteen hiukan varovaisempi.
"Täällä joskus joku kirjoitti että monet yhdysvaltalaiset komentajat (Patton etunenässä muistaakseni) eivät halunneet luopua Shermmaneista jotka oli varustettu 75mm tykillä."
Uudempi kauan haudutettu 76-kanuuna oli varsin ongelmallinen vehje. Riittämätön läpäisytehon lisäys maksoi pyssylle kehnomman räjähdyspaukun ja varsinkin valtava suuleimahdus yhdessä ilmaan tempautuvan pölyn kanssa ei herättänyt luottamusta panssarimiehissä. Lisäksi täytyy jälleen kerran muistuttaa, että loppukesästä ja vielä pitkälle syksyynkin asti saksalaispanssarien muodostama uhka näytti kadonneen. Erityisen rohkaisevaa liittoutuneille oli Normandian jälkeen nähdä miten panzerien suuri syyshyökkäys kukistettiin suorastaan leikiten ja melko minimaalisilla tappioilla normaaleja Shermaneja käyttäen.
"ja varsinkin valtava suuleimahdus yhdessä ilmaan tempautuvan pölyn kanssa ei herättänyt luottamusta panssarimiehissä"
Eikös tämä ongelma korjattu suujarrulla jossain vaiheessa?
Ongelmaa onnistuttiin helpottamaan suujarrulla, mutta suujarrun rintamalle tulo myöhästyi vuoden -44 jälkipuoleiskolle sekin. Tällöinkin ne tulivat tietysti vain asteittain käyttöön. Länsiliittoutuneet ja varsinkin amerikkalaiset tulivat tähän kilpailuun mattimyöhäisinä.
"Lisäksi täytyy jälleen kerran muistuttaa, että loppukesästä ja vielä pitkälle syksyynkin asti saksalaispanssarien muodostama uhka näytti kadonneen. Erityisen rohkaisevaa liittoutuneille oli Normandian jälkeen nähdä miten panzerien suuri syyshyökkäys kukistettiin suorastaan leikiten ja melko minimaalisilla tappioilla normaaleja Shermaneja käyttäen."
Paitsi että liittoutuneet menettivät tuossakin taistelussa enemmän panssareita vrt saksalaisiin. Muistaa on hyvä myös se, että suurin osa saksalaisten panssaritappioista syntyi polttoaineen puutteesta, joita ei liittoutuneiden ilmaherruuuden vuoksi pystytty taistelun tuoksinassa täyttämään.
Vai että leikiten.. No, jos sinusta ruumiit ja palavat panssarit sekä ennenkaikkea pesäkkeet ja bunkkerit on "leikkiä" niin olkoon sitten niin.
Oikeasti saksalaiset kuluneet ja suhteellisen kokemattomat ajoivat liittoutuneet sillä lohkolla lähes mereen, ja että heitä ei pysäytetty, vaan he pysähtyivät käskystä. Ilmaherruus oli tuohon aikaan liittoutuneilla.
Toiset valehtelevat neukkujen hyväksi, toiset näköjään liittoutuneiden.
"Paitsi että liittoutuneet menettivät tuossakin taistelussa enemmän panssareita vrt saksalaisiin."
Ei suinkaan! Liittoutuneiden tappiot jäivät kyllä reilusti tavanomaisempaa pienemmiksi. Yhdysvaltalaisten omiksi tappioksi olen nähnyt ilmoitettavan noin pyöreästi 25-45 vaunun välillä. Kuinka paljon näistä oli lopullisia, sitä en osaa mennä sanomaan. Saksalaisten tappiot arvioitiin yhdsv. puolesta niinkin korkealle kuin 260-320 vaunua, mutta tästä luvusta kestää taatusti pudottaa ainakin 50-80 pois kun kerran arvioidaan vihollisen tappioita. Käsittääkseni saksalaiset kuitenkin pystyivät evakuoimaan paljon vaunun raatoja, joten on epäselvää mihin lopulliset tappiot jäävät. Selvää on kuitenkin, että ainakin kaksi panssariprikaatia voitiin vetää ylitse, muista yhtymistä puhumattakaan.
"Muistaa on hyvä myös se, että suurin osa saksalaisten panssaritappioista syntyi polttoaineen puutteesta, joita ei liittoutuneiden ilmaherruuuden vuoksi pystytty taistelun tuoksinassa täyttämään."
Molemmilla puolilla oli tosiasiassa paha polttoainepula jo ennen taistelua. Liittoutuneiden Normandian ulosmurtautumisen jälkeinen nopea eteneminen oli työntänyt heidät kauaksi epäluotettavasta huollosta. Ilmaherruus oli niinikään enää vain osa-aikaista. Matalalla roikkuvat pilvimassat rajoittivat nyt taktisen ilmatuen työaikoja, vaikka lentäjät ainakin maajoukkojen näkemyksen mukaan pyrkivät parhaaseensa. Lisäksi tulee vielä tiheä syyssumu, joka samalla suojasi saksalaisten eteneviä panssarikolonnia liittoutuneiden tähystykseltä, mutta myös samalla hämäsi kokemattomia miehistöjä ja pakotti saksalaisten tulivoimaisemmat vaunut epäedullisiin hajanaisiin lähitaisteluihin. Tämä aihe on kuitenkin käyty täällä jo niin monasti läpi ettei pienempiin detaljeihin tarvitse pitemmin puuttua.
"Vai että leikiten.. No, jos sinusta ruumiit ja palavat panssarit sekä ennenkaikkea pesäkkeet ja bunkkerit on "leikkiä" niin olkoon sitten niin."
Termillä leikiten tarkoitan lähinnä määrällisesti vähäisiksi jääneitä panssaritappioita. Bunkkerilinjat eivät juurikaan näytelleet osaa sillä minkäänlaisia linjoja ei oikeastaan alueella tunnustettu. Voisi melkein sanoa, että aaltoileva taistelu muistutti enemmän joitain merillä käytävien laivastojen kahinoita.
"Oikeasti saksalaiset kuluneet ja suhteellisen kokemattomat ajoivat liittoutuneet sillä lohkolla lähes mereen, ja että heitä ei pysäytetty, vaan he pysähtyivät käskystä."
Meret olivat jo jääneet kauas taakse saksalaisten syksyn vastahyökkayksen aikaan. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että he tosiaan pysähtyivät käskystä. Liian myöhään tosin, että tuhoutuneita panssariprikaateja oltaisiin voitu pelastaa.
"Toiset valehtelevat neukkujen hyväksi, toiset näköjään liittoutuneiden."
Tämä on harmillinen totuus, mutta täytyy muistaa että ihmisiä tässä vain ollaan ja meillä kaikilla on omat vikamme. Sittenhän on muuten kolmas laji vielä valehtelemassa saksalaisten puolesta.
PS. Sori kaikki mahdolliset kirotushäröt. Väsyttää enkä jaksaisi tarkistaa....
"Ei suinkaan! Liittoutuneiden tappiot jäivät kyllä reilusti tavanomaisempaa pienemmiksi. Yhdysvaltalaisten omiksi tappioksi olen nähnyt ilmoitettavan noin pyöreästi 25-45 vaunun välillä. Kuinka paljon näistä oli lopullisia, sitä en osaa mennä sanomaan. Saksalaisten tappiot arvioitiin yhdsv. puolesta niinkin korkealle kuin 260-320 vaunua, mutta tästä luvusta kestää taatusti pudottaa ainakin 50-80 pois kun kerran arvioidaan vihollisen tappioita. Käsittääkseni saksalaiset kuitenkin pystyivät evakuoimaan paljon vaunun raatoja, joten on epäselvää mihin lopulliset tappiot jäävät. Selvää on kuitenkin, että ainakin kaksi panssariprikaatia voitiin vetää ylitse, muista yhtymistä puhumattakaan."
Vai että tavanomaista pienemmiksi, en ollut varma mitä nimenomaista "syyshyökkäystä" tarkoitit (yleensä tuollaisilla termeillä tarkoitetaan suurhyökkäyksiä, josta ei varmastikaan ollut kyse), sillä sakut painoivat päälle monessakin kohtaa, usein lähinnä viivyttääkseen vihollista, mutta toisinaan defensiiviset offensiivit sujuivat odotettua voittoisammin kun ottaa huomioon, että ilmaherruus oli ihan aikuisten oikeasti liittoutuneilla ja saksalaisten logistiikka pahassa pinteessä vrt liittoutuneisiin, juurikin tuon ilmaherruuden vuoksi.
En osaa kommentoida noista puuttuvista prikaateista, mutta liittoutuneet kärsivät länsirintamalla n. nelinkertaiset panssaritappiot sakuihin nähden maihinnousun jälkeen, ja suurin osa näistäkin tuhoutuneista sakuvaunuista jouduttiin räjäyttämään omien toimesta bensiinin loputtua. Sitä kun ei virrannut jatkuvasti amerikasta lisää sakuille. Tuon ilmaherruuskommenttisi tiedät itsekin olevan liittoittelua samoin kuin liittoutuneiden "bensiinipulan". Kummastakaan kun ei liittoutuneilla puutetta ollut. Ja jos olikin, niin sitä ei voi edes tähtilippusilmin verrata sakujen vastaaviin puutteisiin.
Toki on varmasti taisteluja, joissa saksalaiset ovat olleet jokseenkin tasavertaisia ja silti hävinneet, mutta yleensä tilanteen ollessa edes jokseenkin tasavertainen (mitä se harvoin oli), saksalaiset vain olivat parempia, kyllä sinä tämän tiedät. He olivat usein parempia myös voimasuhteiden ollessa heille epäedullisemmat.
Meret olivat tosiaan jo takana syksyllä, mutta pyrin tuomaan esille sen seikan, että kun saksalaiset panssarikolonnat hyökkäsivät, joutuivat kokemattomammat amerikkalaiset monesti paniikkiin, varsinkin jos vastassa oli selkeästi parempia vaunuja ja/tai kokeneempia miehistöjä. Näistä on taisteluraportteja nimenomaan lännestä enemmän kuin idästä. Amerikkalaiset etenivät yleensä siihen asti kunnes heidät pysäytettiin tai lyötiin vastahyökkäyksellä takaisin, Ilmavoimat oli se etu, joka heillä oli näiden tilanteiden varalta. Samaa kaavaa he noudattavat pitkälti tänä päivänäkin. Mikäs siinä, miksi tapattaa miehiä kun voi polttaa röökiä ja jauhaa purkkaa korsussa kun lentokoneet rynnäköivät tien auki.
Valehtelusta sen verran, että sinä et ole palstan pahimmasta päästä, juttusi ovat vain turhan yksipuoleisia ja selkeästi pyrit liioittelemaan liittoutuneiden onnistumisia ja sotataitoja yleensä. Varsinkin maavoimien osalta tai sitten vähintään tuomaan esille vain liittoutuneille voitokkaat taistelut, vaikka varmasti tunnet länsirintamasta toisenkinlaisia esimerkkejä. Ja muiltakin rintamilta, joissa saksalaiset ja liittoutuneet ottivat yhteen (mm. Afrikka ja Italia...)
En varsinaisesti kehuskele saksalaisia, ainakaan turhaan saatika valehtele heidän puolestaan. Minusta he olivat kuitenkin ammattitaitoisia ja urheita sotilaita, sekä usein vihollisiaan taitavampia. Uskon sinun tiedostavan tämän itsekin. Liittoutuneet voittivat sodan ilmaherruutensa ja ennenkaikkea ylivoimansa ansioista, ei sotataitojensa.
Sinun postauksiisi kuitenkin vastailen, koska olet tasokkaampi kuin nämä neuvostointoilijat. Silti juttusi ovat liittoutuneille edullisempia kuin vastapuolelle, joten pyrin parhaani mukaan tasoittamaan tätä tuomalla esiin saksalaisten vahvuuksia ja täydellistä alivoimaa joka rintamalla tuossa vaiheessa. Ja silti he taistelivat niin raivokkaasti, ennenkaikkea idässä mutta myös osin lännessä. Eikö se ole pohdinnan tai ainakin maininnan arvoinen asia.
Saksan asevoimat vuonna 1944 eivät olleet enää sama kuin mitä se oli ollut vuosia aikaisemmin esimerkiksi 40 ja 41. Saksalaiset pystyivät vieläkin tehokkaaseen puolustukseen, mutta syysoffensiivin tuomitsivat pääosin taktinen heikkous yhdistettynä uusien organisaatioiden suunnittelun heikkouksiin. Heidän paremmin aseistettujen ja panssaroitujen vaunujensa edut eivät myöskään näkyneet hyökkäyksessä läheskään niin hyvin kuin suosittu mytologia antaa olettaa.
"En osaa kommentoida noista puuttuvista prikaateista, mutta liittoutuneet kärsivät länsirintamalla n. nelinkertaiset panssaritappiot sakuihin nähden maihinnousun jälkeen, ja suurin osa näistäkin tuhoutuneista sakuvaunuista jouduttiin räjäyttämään omien toimesta bensiinin loputtua."
Tappioita on hyvä verrata kulloiseenkin rintamatilanteeseen. On täysin loogista, että vaunuja joudutaan hylkäämään jos operatiivinen aloite on täysin vastustajan hallussa oman rintaman romahdettua. Vastavuoroisesti liittoutuneet joutuivat Ardenneilla varsinkin taistelun alussa hylkäämään ja tuhoamaan kalustoa saksalaisten hyökkäysjoukkojen yksinkertaisesti vain virratessa alivoimaisten puolustajien asemien ohi. Minä en näe mitään outoa tässä.
Tuo bensiinikäsitys on myös puhdasta mytologiaa. Edes liittoutuneilla ei ollut kykyä maagisesti generoida huoltotavaraa tyhjästä vaan heitä sitoivat samat lait kuin muitakin armeijoita. Huolto täytyi tuoda kaukaa usein huonoista satamista ja kuljettaa läpi sodan runteleman Ranskan. Lisäksi liittoutuneet olivat tähän aikaan kiinni kiihkeissä taisteluissa tärkeistä satamista, joiden merkityksen saksalaiset tiesivät puolustaen niitä entistäkin härkäpäisemmin. Sodan aikana ei myöskään ollut lainkaan ennenkuulumatonta, että armeija eteni liian nopeasti oman huoltonsa tavoittamattomiin. En tiedä mikä tässä ajatuksessa on niin vaikea hyväksyä?
"Meret olivat tosiaan jo takana syksyllä, mutta pyrin tuomaan esille sen seikan, että kun saksalaiset panssarikolonnat hyökkäsivät, joutuivat kokemattomammat amerikkalaiset monesti paniikkiin, varsinkin jos vastassa oli selkeästi parempia vaunuja ja/tai kokeneempia miehistöjä."
Juuri tämän itärintamalla sotansa kokeneet saksalaiset toivoivat saavansa aikaan syysoffenssiivissa. He kuitenkaan eivät ottaneet huomioon, että nyt vastassa oleva vihollinen omaisi hyvät viestiyhteydet alemmalle kenttätasolle asti pystyen näin reagoimaan nopeasti panssarikärkien pistohyökkäyksiin tai että sen sotilaat eivät menisikään paniikkiin panssareita kohdatessaan. Tämä oli vain yksi lukuisista hyökkäyksen johdossa tehdyistä erehdyksistä.
Luonnollisesti amerikkalaiset pyrkivät etenemään niin pitkälle kuin mahdollista ja saksalaiset puolestaan yrittivät lyödä heitä takaisin, koska siinä suunnilleen oli hyökkäyssodan idea. Et kai vain ehdota, että muut armeijat eivät pyrkineet samaan? Jätät kuitenkin tässä täysin huomiotta erään tehokkaan aseen, joka usein auttoi liittoutuneita eteenpäin ja tuki tehokkaasti vihollisen hyökkäyksiä vastaan, nimittäin tehokkaan tykistön. Tykistön merkitys oli sitäkin suurempi kun ilmavoimat eivät läheskään aina olleet saatavilla. On joskus viisasteltu tykistön hoitavan alueiden valtaamisen jalkaväen sitten vain miehittäessä ne, mutta tosiaankin jonkun täytyy aina mennä jalat maassa "miehittämään" ne paikat...
Luulisin olevani enemmän kuin tarpeeksi "ansioitunut" arvostelemalla liittoutuneiden tekemiä virheitä, koska mielestäni nämä virheet selittävät onnistumisia ja epäonnistumisia ihan OK. Yleensäkin pyrin kuitenkin vastaamaan vain minua kiinnostaviin kohtiin ja siinä kaikki. On rajat sille mitä kaikkea tällaisella palstalla voi tuoda esille vähällä ajalla vain muutaman postauksen aikana. Jokainen palstalla viereileva on taatusti enemmän kuin kykenevä tutkimaan asioita piittaamatta kenenkään yksittäisen kirjoittajan käsityksistä, mutta uskoisin sinun ymmärtävän tämän.
Pointti ei ole sanoa, että saksalaiset eivät olleet rohkeita tai taistelleet useimmiten taitavasti ja sitkeästi varsinkin rintaman saapuessa heidän oman kotivaltakuntansa alueelle. Edes puhumattakaan heidän liittoutuneita hämmästyttäneestä kyvystä järjestäytyä uudelleen näennäisen ratkaisevien vastoinkäymisten jälkeen. Oikeastaan syyshyökkäyksen jälkeinen tilanne ON JUURI esimerkki tällaisesta tapahtumasta kuten alkuperäisessä postauksessani hienoisesti vihjasin. Liittoutuneiden johto aliarvioi vastustajansa kyvyt monella tasolla ja he vetivät väärät johtopäätökset aiemmista voitoistaan. Keskustelun alkuperäiseen aiheeseen viitaten olikin hyvä syy, että liittoutuneiden panssarimiehet alkoivat vaatia lisää liikkuvuutta, panssaria ja aseistusta vaunuihinsa talven pitkän näännytyssodan painaessa päälle. Jos luet tuon uudestaan tässä valossa huomaat, että tavoitteeni ei siis ollut osoittaa niinkään kuinka liittoutuneet olisivat parempia, vaan pohjustaa syytä yhdelle heidän epäonnistumisistaan!
Enkä minä varsinaisesti kehuskele tai valehtele liittoutuneiden puolesta. Olemme siis mielstäni sillä alueella niinsanotusti "sujut".
Vastine kelvannee minulle muuten, paitsi että jos todella uskot "bensiinikäsityksen" olevan pelkkää mytologiaa, niin suosittelisin vaikka lukion sotahistorian kurssia. Enempää siihen ei tarvita. Jos todella siis väität, että bensiinitilanne oli sama molemmille osapuolilla ja täten mitään ongelmia ei asian suhteen saksalaisilla ollut. Tuo on joko täydellistä tietämättömyyttä tai todellista valehtelua.
Oikeasti juuri saksalaiset kärsivät kroonisesta ja pahenevasta polttoainepulasta -43 lähtien, -44 pula oli jo sietämätön. En kerrassa pysty tajuamaan, miten voit sanoa tämän kaiken olevan "mytologiaa". Tämä on kohta, jossa voin hyvällä omatunnolla sanoa sinun olevan totaalisen väärässä. Myönnän että yksinkertaistin hieman sanomaasi, mutta käsityksesi rintamalla vallinneesta bensiinitilanteesta on parhaillaan liittoutuneita suosiva, huonoimmillaan puhdasta valhetta.
Ja toinen kohta, joka särähtää on se, että sanot liittoutuneiden ilmavoimien olleen huonosti saatavilla ja annat näin ymmärtää että niiden merkitys oli suorastaan mitätön. Voin rehellisesti sanoa, etten tiedä, miten vaikeaa liittoutuneiden oli ilmavoimia saada tahi käyttää, mutta vertaappa asiaa vastapuoleen. Jos se oli liittoutuneille vaikeaa, niin saksalaisille se oli mahdotonta. ja juuri tällä, jos millä oli merkitystä. Liittoutuneiden täydellinen ilmaherruus oli tosiasia käytännössä ja sillä oli merkittävä, ellei ratkaiseva merkitys sodtaaan lännessä.
Puhut mieluummin tehokkaasta tykistöstä kuin ilmavoimista, mutta kun sitä tykistöä oli sakuillakin, ja hekin varmasti osasivat sitä käyttää. Ilmavoimia taas ei ollut kuin toisella osapuolella käytännössä. Toki tykistöllä oli merkitystä, mutta se oli puhtaasti määrällisestä, ei laadulllisesta ylivoimasta johtuvaa. Saksalaisten suuret tykistöreservit oli pidettävä idässä ja tuskin tarvinnee selittää miksi.
Mutta joo, eipä tässä sen kummempia.
"Vastine kelvannee minulle muuten, paitsi että jos todella uskot "bensiinikäsityksen" olevan pelkkää mytologiaa, niin suosittelisin vaikka lukion sotahistorian kurssia. Enempää siihen ei tarvita. Jos todella siis väität, että bensiinitilanne oli sama molemmille osapuolilla ja täten mitään ongelmia ei asian suhteen saksalaisilla ollut. Tuo on joko täydellistä tietämättömyyttä tai todellista valehtelua."
Minä olen tähän asti ollut siinä käsityksessä, että puhuimme syksyn -44 bensiinitilanteesta? Jos tarkoitit muuta niin olen pahoillani sillä siinä tapauksessa minä käsitin väärin.
"Ja toinen kohta, joka särähtää on se, että sanot liittoutuneiden ilmavoimien olleen huonosti saatavilla ja annat näin ymmärtää että niiden merkitys oli suorastaan mitätön. Voin rehellisesti sanoa, etten tiedä, miten vaikeaa liittoutuneiden oli ilmavoimia saada tahi käyttää, mutta vertaappa asiaa vastapuoleen. Jos se oli liittoutuneille vaikeaa, niin saksalaisille se oli mahdotonta. ja juuri tällä, jos millä oli merkitystä. Liittoutuneiden täydellinen ilmaherruus oli tosiasia käytännössä ja sillä oli merkittävä, ellei ratkaiseva merkitys sodtaaan lännessä."
Minä en sano, että ilmavoimat ja niiden rooli olisi totaalisen merkityksen. Minä viittasin niiden aseman ylikorostuksen länsirintaman sodankäynnissä. Tällä palstalla törmää yhtenäänsä väitteisiin miten länsiliittoutuneiden ilmavoimat yksinään hävittivät esimerkiksi saksalaisten panssarivoimat maajoukkojen esittäessä statistia. Minä luulisin, että sillä on paljon tekemistä läns.liitt. ilmavoimien täyteen puhallettujen tappoväitteiden kanssa, kuinka saksalaisten panssarivoimat Normandiassa muka tuhottiin vähintään pariin kymmeneen kertaan ja niin edelleen.
"Puhut mieluummin tehokkaasta tykistöstä kuin ilmavoimista, mutta kun sitä tykistöä oli sakuillakin, ja hekin varmasti osasivat sitä käyttää. Ilmavoimia taas ei ollut kuin toisella osapuolella käytännössä. Toki tykistöllä oli merkitystä, mutta se oli puhtaasti määrällisestä, ei laadulllisesta ylivoimasta johtuvaa. Saksalaisten suuret tykistöreservit oli pidettävä idässä ja tuskin tarvinnee selittää miksi."
Loogisesti minä puhun tykistöstä, koska siinä oli liittoutuneiden tärkeä voima jonka voi sanoa olleen säästä riippumatta kutakuinkin aina paikalla. Sen organisaation voi sanoa olleen, jos nyt ei täydellinen, niin ainakin erittäin hyvä ja tehokas. Laaja ja moderni tulenjohtoverkosto mahdollisti useiden patteristojen keskittää tulensa samalle alueelle tuhoten/häiriten vastustajan joukkojen keskityksiä. Järjestelmä olikin yksi tärkeimmistä avaimista sekä hyökkäyksessä, että puolustuksessa. Vastapatterituli oli niinikään erittäin tehokasta vaientaessaan vihollisen tykistöä. Tietysti saksalaisilla oli myös tykistöä ja paljonkin, mutta itsekin varmasti hyvin tiedät heidän kuljetuskapasiteettinsa jo itsessään hankalan ja alati pahenevan tilan kaluston puutteen myötä. Tykistökalusto oli myöskin usein erittäin sekalaista, joten on itsestään selvää, että tällainen rajoittaa toimintatehoa.
No, tämä oli jokatapauksessa kiinnostava keskustelu