Töitä ei yleensä saa, jos on koulutusta, muttei kokemusta. Töitä ei saa aina myöskään, jos on kokemusta, muttei koulutusta. Mutta mikä eteen, jos on koulutusta ja kokemusta, mutta lopputulos on edelleen sama?
Yli 15-vuotinen opetus- ja tutkimustyö päättyi vuoden 2006 loppuun 41-vuotiaana tohtorina. Paikan sai perustutkinnoltaan vastavalmistunut ja jatko-opiskelunsa juuri aloittanut hakija siitä huolimatta, että virkaan vaadittiin jatkotutkintona suoritettu lisensiaatin tai tohtorin tutkinto, tieteellistä pätevyyttä, hyvää opetustaitoa ja käytännöllistä perehtyneisyyttä tehtäväalaan. Homma hoitui, kun viran täyttöä viivytettiin hakuajan päättymisestä puolella vuodella. Virkaan istutettu pääsi hankkimaan viransijaisena sitä ”perehtyneisyyttä tehtäväalaan”. Tieteellinen pätevyysvaatimuskin unohtui, kun yliopisto vetosi ”virheeseen”. Vaatimus oli ollut myös muiden vastaavien virkojen täyttölupahakemuksissa ja ko. asiakirjat olivat menneet neljän eri hallintoportaan läpi ja hyväksytty niissä kaikissa. Asian riitauttanut kanssahakija taas pääsi tutustumaan empiirisesti maakuntayliopiston paljon mainostamaan vastuulliseen henkilöstöpolitiikkaan työttömyyskortiston näkövinkkelistä.
Nimityspäätös eteni syksyllä 2007 Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen (dno 2806/3/07). Asia ratkaistiin äänestyksessä 1½ vuoden käsittelyn jälkeen huhtikuussa 2009. Päätös pysyi voimassa äänin 3-2! Myös asian esittelijä KHO:ssa jätti asiasta eriävän mielipiteensä. Esittelijällä ei ole äänestysoikeutta, joten pattitilanteelta vältyttiin. Harmaalla alueella liikuttiin ja tiukaksi meni yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tekemä päätös, mutta tarkoitus pyhittää keinot ja suhteet auttavat, kun tutkintoja maakuntayliopistossamme Kallaveden rantamilla tehtaillaan. Tällaisestahan ei tainnut olla mainintaa siellä yliopiston laadukasta johtamista ja päätöksentekoa koskevissa laatukäsikirjan mantroissa? Siinä sivussa uutta uljasta Itä-Suomen yliopistoakin synnyteltiin ja hankkeen neuvottelukunnan puheenjohtajaksi oli yllättäen tullut valituksi KHO:n presidentti vuoden 2007 lopussa.
Oikeuden päätöstä odotellessaan asianomainen aloitti uudelleen kouluttautumisen. Kahdeksan kuukauden koulutuksen päätyttyä oli löytynyt kolmen kuukauden kesäloman sijaisuus rekkakuskina. Elinikäinen oppiminen tarkoittanee siis sitä, että kouluttaudutaan jonkin alan ammattilaiseksi. Tutkinnon valmistuttua yritetään sitten työllistyä kaikilla muilla aloilla kuin sillä, mihin on tullut hankittua se pääasiallinen koulutus ja työkokemus.
Tämän päivän keski-ikäisillä, nuorista puhumattakaan, on pitkä matka eläkeikään, minkä kynnyksellä päästäisiin pidentämään niitä työuria. Matkalla sinne pelkään ajan käyvän monella pitkäksi!
Yli 15-vuotinen opetus- ja tutkimustyö päättyi vuoden 2006 loppuun 41-vuotiaana tohtorina. Paikan sai perustutkinnoltaan vastavalmistunut ja jatko-opiskelunsa juuri aloittanut hakija siitä huolimatta, että virkaan vaadittiin jatkotutkintona suoritettu lisensiaatin tai tohtorin tutkinto, tieteellistä pätevyyttä, hyvää opetustaitoa ja käytännöllistä perehtyneisyyttä tehtäväalaan. Homma hoitui, kun viran täyttöä viivytettiin hakuajan päättymisestä puolella vuodella. Virkaan istutettu pääsi hankkimaan viransijaisena sitä ”perehtyneisyyttä tehtäväalaan”. Tieteellinen pätevyysvaatimuskin unohtui, kun yliopisto vetosi ”virheeseen”. Vaatimus oli ollut myös muiden vastaavien virkojen täyttölupahakemuksissa ja ko. asiakirjat olivat menneet neljän eri hallintoportaan läpi ja hyväksytty niissä kaikissa. Asian riitauttanut kanssahakija taas pääsi tutustumaan empiirisesti maakuntayliopiston paljon mainostamaan vastuulliseen henkilöstöpolitiikkaan työttömyyskortiston näkövinkkelistä.
Nimityspäätös eteni syksyllä 2007 Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen (dno 2806/3/07). Asia ratkaistiin äänestyksessä 1½ vuoden käsittelyn jälkeen huhtikuussa 2009. Päätös pysyi voimassa äänin 3-2! Myös asian esittelijä KHO:ssa jätti asiasta eriävän mielipiteensä. Esittelijällä ei ole äänestysoikeutta, joten pattitilanteelta vältyttiin. Harmaalla alueella liikuttiin ja tiukaksi meni yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tekemä päätös, mutta tarkoitus pyhittää keinot ja suhteet auttavat, kun tutkintoja maakuntayliopistossamme Kallaveden rantamilla tehtaillaan. Tällaisestahan ei tainnut olla mainintaa siellä yliopiston laadukasta johtamista ja päätöksentekoa koskevissa laatukäsikirjan mantroissa? Siinä sivussa uutta uljasta Itä-Suomen yliopistoakin synnyteltiin ja hankkeen neuvottelukunnan puheenjohtajaksi oli yllättäen tullut valituksi KHO:n presidentti vuoden 2007 lopussa.
Oikeuden päätöstä odotellessaan asianomainen aloitti uudelleen kouluttautumisen. Kahdeksan kuukauden koulutuksen päätyttyä oli löytynyt kolmen kuukauden kesäloman sijaisuus rekkakuskina. Elinikäinen oppiminen tarkoittanee siis sitä, että kouluttaudutaan jonkin alan ammattilaiseksi. Tutkinnon valmistuttua yritetään sitten työllistyä kaikilla muilla aloilla kuin sillä, mihin on tullut hankittua se pääasiallinen koulutus ja työkokemus.
Tämän päivän keski-ikäisillä, nuorista puhumattakaan, on pitkä matka eläkeikään, minkä kynnyksellä päästäisiin pidentämään niitä työuria. Matkalla sinne pelkään ajan käyvän monella pitkäksi!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näinhän se menee. Se kuka, viran saan on päätetty jo viranhakua julistettaessa.
Yleensä virankuvaukset on kirjoitettu niin, että käytännössä niihin ei löydy kuin yksi pätevä hakija koko Suomesta.
Siinä vaiheessa, kun on pakko ottaa vastaan ihan mitä tahansa, voi toivon heittää oman alansa hommista.
Kolmisen vuotta poissa omista hommista, mutta ei suinkaa kokoaikaisesti työttömänä. Työttömänä kyllä oman alan hommista.
Melko metkaa on CV:seen laittaa kaikken muun hienon jatkoksi näitä hanttihommia. On kai parempi, että on tehnyt jotain, mutta sitten kuitenkin, jos on jo joutunut vessoja siivoamaan, niin kyllä siinä pitkään katsotaan, kun haet maisterin taikka tohtorin hommia useamman tonnin palkkatoiveinesi.
Toistaiseksi olen mennyt sillä linjalla, että en näitä hanttihommia ole CV:seeni kirjannut. Jatkossa olen ajatellut hakea töitä vain yo-uimamaisterina.
Nimimerkkiä ei ole!