7.Valhe: Kokoomus on yrittäjien asialla
Kokoomuksen ajama pääomien vapauttaminen on ollut tuhoisaa pienyrittäjille ja kotimarkkinateollisuudelle. Vientivetoiseen kasvuun satsaaminen vahvan euron aikana on ollut pienyrittäjille katastrofaalista. Niiden markkinat ovat pääosin kotimaassa ja paikallisia. Kotimarkkinatuotannon osuus kokonaistuotannosta oli vielä 80-luvun puolivälissä n. 55 prosenttia, mutta v. 2007 enää vain 7 prosenttia. Isot monikansalliset yritykset ovat syöneet pienyritysten markkinaosuuden.
Poliitikot väittävät, että yrittäjyydellä luodaan jatkossa uusia työpaikkoja. Kuitenkaan yrittäjyyden tärkein edellytys, kotitalouksien ostovoima, ei juuri kasvanut 90-luvulla. Kotitalouksien ostovoiman vuosikasvu oli olemattomat 0,5 prosenttia, aikana jolloin Suomen talous kasvoi nopeimmin EU-maista. Puolen prosentin reaalisella vuosikasvulla ei luoda uusia työpaikkoja, ei luoda pohjaa yrittäjyydelle eikä edes ylläpidetä nykyisiä työpaikkoja pysähtyneillä markkinoilla. 2000-luvulla kansalaisten ostovoima parani, mutta ei kuitenkaan samassa suhteessa kuin tuotanto.
Palkansaajien ostovoimaa on nakerrettu muillakin keinoilla. Osa työantajille aiemmin kuuluneista tel-maksuista on pantu suoraan palkansaajan tilipussista maksettavaksi (palkansaajan osuus nyt 4,3%). Lisäksi erilaisten sairaus-, lääke-, sosiaali-, lapsenhoito-, ja vanhusten palveluiden omavastuuosuuksia on huimasti korotettu.
Pienyrittäjyydestä on tullut usein ”pakkoyrittäjyyttä” kun muuta työtä ei ole ollut tarjolla. Monikansalliset pääomasijoittajat ovat ostaneet suomalaisia yrityksiä usein vain rahastaakseen sen omaisuuden ja ostaakseen sitä kautta markkinaosuutta. Hetken kuluttua koneet on pakattu Kiinaan, kuten Nokian alihankintateollisuudelle kävi. Saabin ja Volvon kohtalot kertovat karua kieltä, miten pienelle käy kun iso ostaa pienen tytäryhtiötaloudessa.
Suomen ”vapauden valtakunnassa” on käynyt samoin palvelutuotannolle. Pankit, hotellit, laivayhtiöt, ostoskeskukset, kylpyläparatiisit ja jopa siivous- ja kiinteistöhuoltopalvelut ovat siirtyneet ulkomaiseen omistukseen ja hallintaan. Jopa parhaimmat ja kalleimmat rantatontit ovat siirtymässä venäläisten uusrikkaitten haltuun kokoomuslaisten isänmaanystävien suosiollisella myötävaikutuksella.
Edes kokoomuksen puolustusministeri Jyri Häkämies ei ole hermostunut, kun strategisten tiedonsiirtomastojen lähistöltä venäläiset ovat alkaneet ostella maa-alueita. Raha ei haise, tuli se mistä ilmansuunnasta tahansa
Kokoomuksen ajama pääomien vapauttaminen on ollut tuhoisaa pienyrittäjille ja kotimarkkinateollisuudelle. Vientivetoiseen kasvuun satsaaminen vahvan euron aikana on ollut pienyrittäjille katastrofaalista. Niiden markkinat ovat pääosin kotimaassa ja paikallisia. Kotimarkkinatuotannon osuus kokonaistuotannosta oli vielä 80-luvun puolivälissä n. 55 prosenttia, mutta v. 2007 enää vain 7 prosenttia. Isot monikansalliset yritykset ovat syöneet pienyritysten markkinaosuuden.
Poliitikot väittävät, että yrittäjyydellä luodaan jatkossa uusia työpaikkoja. Kuitenkaan yrittäjyyden tärkein edellytys, kotitalouksien ostovoima, ei juuri kasvanut 90-luvulla. Kotitalouksien ostovoiman vuosikasvu oli olemattomat 0,5 prosenttia, aikana jolloin Suomen talous kasvoi nopeimmin EU-maista. Puolen prosentin reaalisella vuosikasvulla ei luoda uusia työpaikkoja, ei luoda pohjaa yrittäjyydelle eikä edes ylläpidetä nykyisiä työpaikkoja pysähtyneillä markkinoilla. 2000-luvulla kansalaisten ostovoima parani, mutta ei kuitenkaan samassa suhteessa kuin tuotanto.
Palkansaajien ostovoimaa on nakerrettu muillakin keinoilla. Osa työantajille aiemmin kuuluneista tel-maksuista on pantu suoraan palkansaajan tilipussista maksettavaksi (palkansaajan osuus nyt 4,3%). Lisäksi erilaisten sairaus-, lääke-, sosiaali-, lapsenhoito-, ja vanhusten palveluiden omavastuuosuuksia on huimasti korotettu.
Pienyrittäjyydestä on tullut usein ”pakkoyrittäjyyttä” kun muuta työtä ei ole ollut tarjolla. Monikansalliset pääomasijoittajat ovat ostaneet suomalaisia yrityksiä usein vain rahastaakseen sen omaisuuden ja ostaakseen sitä kautta markkinaosuutta. Hetken kuluttua koneet on pakattu Kiinaan, kuten Nokian alihankintateollisuudelle kävi. Saabin ja Volvon kohtalot kertovat karua kieltä, miten pienelle käy kun iso ostaa pienen tytäryhtiötaloudessa.
Suomen ”vapauden valtakunnassa” on käynyt samoin palvelutuotannolle. Pankit, hotellit, laivayhtiöt, ostoskeskukset, kylpyläparatiisit ja jopa siivous- ja kiinteistöhuoltopalvelut ovat siirtyneet ulkomaiseen omistukseen ja hallintaan. Jopa parhaimmat ja kalleimmat rantatontit ovat siirtymässä venäläisten uusrikkaitten haltuun kokoomuslaisten isänmaanystävien suosiollisella myötävaikutuksella.
Edes kokoomuksen puolustusministeri Jyri Häkämies ei ole hermostunut, kun strategisten tiedonsiirtomastojen lähistöltä venäläiset ovat alkaneet ostella maa-alueita. Raha ei haise, tuli se mistä ilmansuunnasta tahansa
Vastaukset 2
Vanhimmat
sillä useimmat ahneet rantatonttien myyjät ovat noita vanhoja SMP.n miehiä joiden ahneus ei löydä vertaistaan. Persuthan eivät ole koko olemassaolon aikanaan ottaneet mitään vastuuta sen enempää elinkeinoelämän eli yrittäjien toimeentulosta, kuin kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelustakaan. Ihan turhaa on jonkun kaltaisesi "nobody" tyypin selittää keinotekoisesti asioita, joista ei itsekkään ymmärrä tuon taivaallista. Tosiasiassa suomalaisella kuluttajalla/työmiehellä menee kohtalaisen hyvin, sillä muutoin usko tulevaisuuteen ei olisi niin vahva kuin se on. Te perussuomalaiset maajussit olette myyneet tuota "isänmaata" ihan kiitettävästi ja sikamaisilla voitoilla, joten turhaa osoitella sormellaa ketään, ja varsinkaan niitä jotka puolustaa muutakin kuin omaa tonttiaan.
KEUPASI KEU.
3. Valhe: Vapaa markkinatalous jakaa hyödyn koko yhteisölle tasaisesti.
Maailma ja Suomi elävät nyt nollasummamarkkinoilla. Toisen voitto on aina toisen häviö. Kataisen väittämä, että ”jonkun menestyminen ei ole keneltäkään pois”, ei siis pidä paikkaansa. Se koskee valtioita, yrityksiä ja yksilöitä.
Markkinoiden ja ostovoiman kasvua kalvaa vielä teknologian kansantulon jakoon kohdistuva ikävä kehitys. Kaikissa teollisuusmaissa on tapahtunut sama kansantulon sisällä tapahtunut muutosilmiö kuin Suomessa. Palkkojen osuus BKT:n sisällä on 90-luvun alusta pudonnut 55 prosentista 45 prosentin tasolle. Pääoma- ja yrittäjätulot ovat rajusti lisääntyneet tuottavuuden nousun seurauksena.
Pääasiassa kokoomuslaisille menevät osingot ovat viimeisten
kymmenen vuoden aikana kymmenkertaistuneet, voitot ja yritysten myyntivoitot kuusinkertaistuneet sekä vuokratulot yli kaksinkertaistuneet.
Ylin tulokymmenys on vienyt puolet kaikesta tulonlisäyksestä, ylin prosentti siitäkin valtaosan. Alimmassa tulokymmenyksessä on tapahtunut joko suhteellista tai absoluuttista köyhtymistä. Keskituloisten ostovoima on polkenut lähes paikallaan.
Suomalaisen työn tuloksista yli puolet valuu osinkoina maan rajojen yli amerikkalaisille rikkaille eikä kotimaisiin investointeihin. Kokoomuslaiset pääoman omistajat ovat sijoittaneet vieraisiin maihin kaksi kertaa enemmän kuin isänmaahan ja niissä työskentelee henkensä pitimiksi jo yli 300 000 työntekijää. Kokoomuslaisten yritysjohtajien suurin innovaatio on ollut viime vuosina siirtää tuotanto Suomesta matalapalkkamaihin jossa työ teetetään orjatyönä.
Tämän kaiken on siunannut entinen ”työväen” presidenttiehdokas Sauli Niinistö. Isänmaallisesta innovaatiosta onkin maksettu Kokoomuksen kannustavuusideologian mukaan kokoomuslaisille johtajille ylisuuret bonukset ja optiot. Seurauksena tuloerot ovat revähtäneet ennätyssuuriksi.
Kun voitot ovat kasautuneet harvoille ja valtio ei saa enää verotuloja tuotannon kasvun suhteessa, sosiaalisia velvoitteita on siirretty valtiolta kunnille. Kuntien talous on laitettu ahdinkoon, koska jo edellisten sinipunahallitusten aikana valtionosuuksia leikattiin niin, että vuonna 2000 ne olivat enää 21,9 prosenttia kuntien budjetista. Vuonna 1990 ne olivat vielä 36,7 prosenttia. Tämän “toivo“-puolueen hallintokaudella hyvinvointipalvelua on ajettu vauhdilla alas. Nyt ne ovat reaalisesti 90-luvun alkupuolen tasolla.
Siksi, että Katainen ja valtiosihteeri Raimo Sailas eivät ymmärrä, osaa tai kykene enää ulosmittaamaan kasvaneesta tuotannosta verotuloja tuotannon kasvun suhteessa hyvinvointipalveluihin. Tämä on sitä kykypuolueen “välittämistä“.
Valtion budjetin pitäisi olla nyt tuotannon kasvuun suhteutettuna 45 miljardin euron asemesta lähes 70 miljardia. Siitä riittäisi valtiolta jaettavaksi kunnillekin jo valtionosuuksia.